herkku ja koukku

Peppi Pitkätossun huivi II

2012-01-30T09:00:00.001+02:00

Ihanan Maijan blogista löytyi varsin säpäkkä ja pirteä huivi. Väri-ilottelusta innostuneena pistin oitis omankin puikoille. Ja nimenkin nyysin Maijalta. Tällainen tuli.

Lankaahan mulle on kertynyt aika paljon, mutta tämän huivin värit yllättivät kyllä itsenikin. Nykyään ostan useimmiten vähän hillitympiä värejä, kröhöm. Näistä suurin osa taitaa olla jostain 2000-luvun alkupuolelta, ja niitä on muutettu jo moneen kertaan. Nyt nämä löytyivät verkkovaraston uumenista. Ei hassumpaa, sanon mä!

Oli kiva neuloa paitsi eri värejä, myös erilaisia pintoja. Tein ainaoikean lisäksi joustinneuletta, helmineuletta ja Maijalta opittua pintaneuletta.

Joudumme lähtemään putkiremontin alta evakkoon. Väliaikaiskoti on ihan jees, mutta siellä ei ole uunia! Jos siis minusta ei kuulu mitään ennen kesää, olen vaipunut putkiremontin ja uunittomuuden taakan alle. Muuttokuormastakin yritetään tehdä mahdollisimman pieni, joten langat jäänevät kotiin odottamaan. Oi joi! Onneksi muut Herkun ja koukun pimut tykittävät postauksia, eikö vaan?

Tein viiliä!

2012-01-29T14:26:00.000+02:00

On kuulkaa kokkailuinto aivan kateissa.
Ruokalistalla on viime aikoina ollut pakastealtaasta poimittuja juttuja, leipää ja ulkoruokintaa. Yritän ryhdistäytyä. Ajattelin että aloitan jostain superhelposta jutusta. Sain joululahjaksi Kaisa Isotalon ja Raija Kuittisen mainion Kotiruoka -keittokirjan ja sieltä osui viilin ohje silmiin. Tämän helpommaksi ei homma enää voi mennä.

Viili
Pane kunkin annoskulhon pohjalle noin ruokalusikallinen maustamatonta viiliä ja kaada päälle noin 2 dl maitoa. Jos käyttää luomumaitoa saa viilin päälle samettisen rasvakerroksen. Sekoita lusikalla ja jätä peitettynä happanemaan huoneenlämpöön noin vuorokaudeksi. Säilytä valmis viili jääkaapissa, tarjoa kylmänä.

Tässä viilin kaverina mustaherukoita pakkasesta, kanelia, ruokosokeria ja auringonkukansiemeniä.

Löytyi roskalavalta

2012-01-25T13:43:00.004+02:00

Toisen roska on toisen aarre. Taloyhtiössämme on meneillään putkiremontti, ja pihalla oleva roskalava pullistelee ihmisten roinasta - ja sitten niistä aarteista. Suunnan toki kannattaisi olla tavaraa ulos eikä sisään, mutta minkäs teet, jos tarjolla on 50-lukulainen pikkulipasto, isoniso lasipullo (mies näki siinä heti valaisimen - minulla kesti hetken, mutta nyt olen vakuuttunut) ja nyt tämä arkku tai kirstu tai mikä onkaan.

Ja miksikö se on sitten kuvattu parvekkeella, pakkasessa ja lumipyryssä? No kun se haisee ikävästi. Ei mitenkään menneestä ajasta kertovan tunkkaiselle vaan aika tyrmäävän pahalle. Naapuri oli yrittänyt elvyttää tästä kelpo yksilön, mutta perääntynyt aikeissaan juuri tuon hajun takia. Siellä on kuulemma aikoinaan säilytetty vanhoja pesuaineita ym. Haju muistuttaa hieman sellaista liuotinta, mikä ei tietenkään kuulosta kovin hyvältä.

Mutta kun se on niin soma! Ja juuri sellainen, mistä olen haaveillut. Tuon voisi ottaa sohvapöydäksi tai eteiseen penkiksi tai ylipäätään nyt mihin vaan säilytystarkoitukseen. Sivussa on tuollaiset ihanat rivatkin.


Olipa muuten hankala kuvata 50-millisessä objektiivilla pakkasessa parvekkeella. Pahoittelut näistä kuvista!

Olisiko kenelläkään vinkkiä, miten hajun voisi saada pois? Ajattelin antaa sen olla tuolla parvekkeella jonkun aikaa. Pakkanen ei sitä varmaan vaurioita, kunhan ei kastu. Mietin kyllä ihan pesuakin mäntysuovalla ja harjalla. Ja joka tapauksessa ideana olisi maalata kirstu sisältä ja päältä.

Mitä mieltä olette? Tuleeko tästä huonekalua sisäkäyttöön vai luovutanko saman tien? Olisin erittäin kiitollinen vinkeistä!

EDIT: Olen saanut ihan mielettömän hyviä vinkkejä tuonne kommenttiboksiin! Kiitos suuri niistä kaikista! Kokeilen varmaankin ensin Hesarilla ja ruokakaapin antimilla ja siirryn tarvittaessa järeämpiin toimiin. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse mennä otsonointiin, hih. Joudumme muuttamaan muutamaksi kuukaudeksi putkiremppaa pakoon, joten tästä taitaa tulla Kirstu kuntoon kesäksi -projekti. Mutta lupaan kyllä raportoida, miten kävi!

Kuoharin mentävä risotto

2012-01-23T19:16:00.000+02:00

Vaalihuuma nousi sunnuntai-iltana siihen malliin, että olihan se kuohari korkattava. Arkena sitten mietittiin, mitä loppupullolle tehtäisiin. Naapuri onneksi valisti, että sen voi piilottaa risottoon. Ja näin tehtiin. Tuloksena aivan oiva kasvisrisotto, johon päätyi mm. omena ja pakasteherneitä (operaatio pakastimen tyhjennys etenee!)

Omena-hernerisotto

2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
voita
1 omena
pakasteherneitä (noin 150 g)
3 dl risottoriisiä
2 dl kuohuviiniä
7-9 kasvislientä
voita
loraus kermaa
parmesanraastetta (vajaa 2 dl tai vähemmänkin)
suolaa
mustapippuria
persiljaa

Kuullota sipulit voissa. Lisää omena ja herneet ja freesaa vielä hetki. Lisää risottoriisi ja kuullota läpinäkyväksi. Lisää kuohari ja anna haihtua puolet. Lisää vettä vähitellen. Tuo 7-9 dl on ihan summittainen arvio. Itse laitoin niin kauan kun tuntui nestettä imevän. Riisiä ei kannata keittää liian kypsäksi, vaan jättää hieman pureskelun tuntua. Mutta ei liikaa tietenkään! Lisää reipas loraus kermaa ja lopuksi mausteet, parmesan ja persilja. Syö!

Olipa hyvää! Ei tosin mitään terveysruokaa... Aloitetaanpa se keveämpi ja terveellisempi ruokavalio sitten huomenna. Joo joo.

Laku on kiva kuorrute

2012-01-23T10:20:00.000+02:00

Kävi tässä taannoin niin, että marssittiin asuintoverin kanssa maistraattiin ja rengastettiin toisemme. Kahta todistajaa lukuun ottamatta tästä pikkuprojektista ei kerrottu kenellekään: vanhemmille soitimme jälkikäteen ja kaverit kutsuttiin kahville pari päivää myöhemmin.

"Häät" olivat varsin kaukana mistään viimeisen päälle suunnitellusta (itse tapahtumaa oltiin kyllä ehditty miettiä, kun sormuksetkin oli hankittu kaksi vuotta sitten), ja sen näkee muun muassa näistä tarjottavista:


Yläkerrassa lukee vielä "just", mutta se rajattiin pois, koska morsian ei ollut tyytyväinen siippansa tekemään S-kirjaimeen!

Aika kotikutoisia, mutta oikein maukkaita. Chocochilin suklaaruudut muuntuivat muffinsseiksi ja ne kuorrutettiin Kinuskikissan ohjeen mukaan tehdyllä sokerikreemillä (itse sanoisin kyllä kräämi). Kirjaimet tehtiin lakumatosta. Sain tällaisia syödäkseni kerran jalkapallojoukkueemme kauden päättäjäisissä, ja päätin napata idean tännekin.

Hyvin simppelillä kahvittelulinjalla mentiin muutenkin. Kaikki tarjottavat löytyvät itse asiassa täältä blogistakin: oli pasteijaa, fetarullaa ja porkkanakakkua.

Nyt tarvinnee opetella käyttämään asuintoverista nimitystä mies tai siis aviomies, hui. Tästä asiasta on blogiin muuten tullut palautettakin! No mutta naimisissa on kivaa, ja se lienee pääasia!

Vaalihuumaa!

2012-01-22T13:41:00.001+02:00

Heti kun Jytis palasi lomalta, alkoi blogissakin tapahtua. En halua jyrätä tuota ihanaa värikylläistä postausta, joten käykää katsomassa myös edellinen blogimerkintä!

Sitten päivänpolttavaan aiheeseen. VAALIT. Olen nii-in täpinöissäni! Monissa vaaleissa olen ollut töissä, ja nyt olo on aika orpo, kun tiedossa ei ole huumaavan kiireistä työiltaa. Toisekseen menin äänestämään ennakkoon, ja nyt pyörin ympäri olohuonetta tulisilla hiilillä ja suunnittelen lähteväni äänestyspaikalle ihan vain hengailemaan.

Valvojaiset ovat illalla kotisohvalla. Tein sinne piirakan ja nyt vain kovasti toivon, että tuota piirakkaa on illalla jäljellä... Pohja on todella todella simppeli tehdä itsekin ja parempaakin se on kuin valmistaikina. Mutta sellainen pakastimesta löytyi, joten käytin sen tähän. (Putkiremppaevakko siintää jo edessä, ja pakastinta on tyhjenneltävä.)

Inspiraation piirakkaan sain Hesarin uudesta ruokablogista, että kiitoksia vaan sinne suuntaan!

Tähän piirakkaan tuli kirsikkatomaatteja ja parsakaalia, yksi sipuli ja valkosipulinkynsi. Päälle desi maitoa, purkki ruokakermaa ja murustettua fetaa. Mausteeksi mustapippuria, suolaa ja basilikaa. Uunissa paistettiin ensin pohjaa 10 minuuttia, sitten täytteiden kera noin puoli tuntia. Asteita oli 200.

No niin, mutta menkäähän te äänestämään! Ja sitten vaalikahveille!

Tämä liitutaulu on muuten joku tilaajalahja jostain lehdestä (miksi enää ei voi tilata lehtiä ilman lahjoja?!!). Alun perin kehykset olivat hopeiset, mutta ne spreijattiin mustaksi. Eteisen seinällä köllöttelevään tauluun kirjoitetaan milloin mitäkin tärkeää.

Terveiset Afrikasta!

2012-01-21T21:05:00.000+02:00

Aurinkoa. Paljon aurinkoa, punaista hiekkaa, maapähkinöitä, ihanan kirkkaita värejä, kankaita, djembe-rummun rytmejä, vanhoja autoja, köyhiä ihmisiä, hymyileviä ihmisiä, lämmintä ystävällisyyttä, teehetkiä aamuauringossa, kalaa grillattuna nuotiolla auringon laskussa, meri, sarvikuonoja ja kookospähkinöitä. Sitä kaikkea löytyi Gambiasta.

Mielenkiintoinen matkakohde. Vaikka maa elää turismista, se ei todellakaan ole täynnä turisteja. Paikalliset ihmiset ottavat ahkerasti kontaktia, jotkut pienen rahasumman toivossa, jotkut yrittävät myydä jotain ja jotkut ihan vaan haluavat jutella. Kaupankäynti on hurjaa. Myyjä kertoo hinnan, sitten aloitetaan raivokas tinkaaminen. Lähtösumma saattoi olla kymmenkertainen ja siltikin tunti välillä että maksoi liikaa. Tosin mieluusti rahaa sinne jättikin, jos se meni paikallisille. Kuten torilla.

Hevi-osasto.

Kylmäketju, buahahaa.

Vaikka kaloja ei säilytetty ihan EU-direktiivien tasolla, se oli tuoretta ja todella hyvää. Naureskelin brittituristeille jotka tilasivat Fish & Chips -annoksia. Ennen kuin maistoin itse. Taivaallista. Ja jännittävä tuo spagettilisuke. Hinta alle 2 e.

Gambialaisessa keittiössä on muutama klassinen annos, Domoda, joka on kanaa/kalaa/kasviksia maapähkinäkastikkeessa. Toinen on Yassa, joka on kanaa/kalaa mausteisessa sitruuna-mustapippurikastikkeessa. Tätä mä söin aivan tajuttomasti, niin hyvää, suht rumaa.

Normaali lounas oli hedelmälautanen, joita myytiin rannalla. Mangot oli pahoja, muut ihania. Atlantin valtameri tuijotuskohteena huimaava.

Lauttamatkan päässä oli Senegal. Vasemmasta kojusta haettiin passiin leima että pääsi vaihtamaan valtiota, oikeanpuoleisesta liemikuutioita.

Senegalissa kohtasin safarilla sarvikuonon, vaikuttavin näky tällä reissulla.

Paluumatkalla lautta hajosi ja killuttiin 3 tuntia keskellä Gambiajokea. Onneksi oli seuraa.

Ihmisiä oli ihana katsella, erityisesti sen takia että kaikki pukeutuivat niin värikkäästi. Kerroin paikallisissa ristiäisissä (jossa n.300 naista oli mitä värikkäimmissä ja upeimmissa asuissa) että Suomessa juhlissa me pukeudutaan yleensä mustaan, tieto herätti hilpeyttä. Tässä ollaan käsityömarketin avajaisissa, kaikilla oli jostain syystä samaa kuosia päällä.

Ja voi mitä käsitöitä.

Opin myös että cashewpähkinä kasvaa puussa.

Ja että apina saattaa näyttää viattomalta.

Kunnes se huomaa että sinulla on pähkinöitä.

Ja tulee kiltisti pyytämään. Et voi vastustaa kun se tarttuu pienellä kädellä sormeesi, ja annat pähkinän.

Mutta kivempaahan se olisi jos saisi vielä lisää!

Joo, menisin uudestaan.

Avokadosipsit

2012-01-10T19:56:00.000+02:00

Eipä ole koskaan tullut mieleenkään lisätä avokadoja kypsennettyyn ruokaan ennen kuin näin Kannat kattoon -blogissa tämän avokadosipsien reseptin. Kerrassaan niin houkutteleva ohje, että pakko oli testata!

Satuttiin saamaan Raisu kavaljeereineen testimaistajaksi (kiitos heille myös kuvasta!), ja taidettiin kaikki tykästyä näihin eksoottisiin naposteltaviin. Sipsit ehtivät aika lailla jäähtyä ennen syömistä, mutta ei se menoa haitannut. Suositellaan kuitenkin tarjoilemaan kuumana jonkun hyvän dipin kanssa.

Oma dippini koostui tämän Jytiksen sesam-valkosipulidipin innoittamana maustamattomasta soijajukurtista, tahinista, sitruunamehusta, paahdetusta valkosipulista, suolasta ja pippurista. Mainiosti sopivat avokadosipsien kanssa yhteen.

Tässä resepti sellaisena kuin sen itse toteutin (pieniä vegaanistamistoimenpiteitä suoritettu alkuperäiseen verrattuna).

Avokadosipsit

3 kypsää avokadoa
n. 3-4 dl maustamatonta soijajukurttia
tarvittaessa tilkka soija- tai kauramaitoa
n. 2-3 dl vehnäjauhoa
n. 2-3 dl ruiskorppujauhoja
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
n. 0,5-1 tl chilimausteseosta

Lisäksi:
Dippikastiketta

Laita laakeaan astiaan ruiskorppujauhoja ja sekoita joukkoon chiliä, suolaa ja vastarouhittua mustapippuria. Kuori avokadot ja viipaloi ne pituussuunnassa. Viipaloin jokaisen puolikkaan neljään osaan, joten kolmesta avokadosta tuli yhteensä 24 sipsiä.

Kierittele avokadoviipaleet ensin vehnäjauhoissa. Kasta ne sen jälkeen jukurttiin. Jos jukurtti on paksua, ohenna sitä hieman maidolla. Pyörittele viipaleet jukurtin jälkeen ruiskorppujauhoissa ja aseta leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Paista uunissa 225 asteessa noin 20-30 minuuttia tai kunnes avokadot ovat kullankeltaisia. Kun avokadot tulevat uunista, aseta ne jäähtymään ritilälle parhaan rapeuden saavuttamiseksi. Tarjoile lämpiminä dipin kanssa.

Simppeli mutta hyvä linssikeitto

2012-01-01T13:39:00.001+02:00

Nyt taitaa olla se aika juhlapyhistä, kun siirrytään pikkuhiljaa arkiruuan pariin. Tässä yksi yksinkertainen, mutta varsin hyvä keitto, joka valmistuu melkein itsestään. Meillä tehdään tätä lähes viikoittain, ja se maistuu myös taaperolle (yleensä maustan keiton tujummin siinä vaiheessa kun olen ottanut lapselle oman annoksen syrjään). Alun perin tätä tarjosi ystäväni. Kiitos vain vinkistä S!

Ohje löytyy Hesarin Ruoka-sivulta. Omasta versiosta jätän kanafileet pois. Lautaselle kannattaa lisätä myös lusikallinen partaäijää, se kruunaa sopan!

Linssi-tomaattikeitto (kattilallinen)

1-2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
3 porkkanaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaista currytahnaa
500 g tomaattimurskaa
1/2 l vettä (tätä kannattaa lisäillä tarpeen mukaan)
2-3 dl punaisia linssejä
500 g kookosmaitoa
suolaa ja mustapippuria
tuoretta korianteria (tai persiljaa tai krutonkeja tai sipulirouhetta tai mitä nyt sattuu keksimäänkään)

Kuori sipulit ja porkkanat. Leikkaa sipuli lohkoiksi, viipaloi valkosipuli ja porkkanat. Kuullota sipuleita ja porkkanoita hetki öljyssä. Lisää currytahna ja jatka kuullottamista. Lisää tomaattimurska ja vesi. Huuhtele linssit siivilässä ja lisää ne kattilaan. Keitä puoli tuntia. Lisää kookosmaito ja kiehauta. Tarkista maku. Viimeistele keitto esimerkiksi tuoreella korianterilla.

Vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi kävin läpi lankavarastoja. Uijui, kuinka monta keskeneräistä juttua löysinkään! Mulla on paha tapa aloittaa joku projekti innokkaasti, mutta kyllästyä siihen aika pian - ja aloittaa joku toinen. Laatikoista löytyi parittomia lapasia, villasukkia, kaulahuivin ja villatakin alkuja... Uuden vuoden lupauksissakin olen huono, mutta jos nyt yrittäisin saattaa noita projekteja loppuun.

Tämä kaipaa ainakin kärkeä ja toista paria. Lähipiiriin on taas pullahtanut ihana vauva!

Riemukasta uutta vuotta kaikille!

Projektin päätös

2011-12-29T13:25:00.002+02:00

Vuoden alussa haastoin itseni testaamaan jotain uutta raaka-ainetta joka kuukausi (jatkoprojekti edellisvuoden kalaprojektille). Kutsuin projektia mielikuvituksellisesti nimellä Uusi tuttavuus. Kaikenlaista tuli testattua, välillä hyvällä, välillä ei niin hyvällä menestyksellä. Viimeisenä uutena tuttavuutena keittiöön ajautui vihdoin kondensoitu maito. Taivaallista tavaraa. Kuvan purkki on sitä paksumpaa versiota, muistuttaa toffeekastiketta. Herkku nautiskeltiin puolukkajäädykkeen kanssa, sopisi mainiosti jäätelön, lettujen tai uuniomenoiden kanssa. Vapiskaa tölkkipavut, aion varustella säilykekaappini jatkossa tällä, ah ja nam.

Seuraava vuoden projektia pohtiessa (ehdotuksia?), katsaus vielä siihen mitä kaikkea tulikaan tänä vuonna testattua.

Tammikuussa:
polenta (polenta pancakes)

Helmikuussa:
juuripersilja (juuripersiljavuoka)

Maaliskuussa:
kohupiim (rukiiset sienipizzat)

Huhtikuussa:
vesikastanja (tylsä ja rapsahteleva wokki)

Toukokuussa:
papaija (papaijasalaatti)

Kesäkuussa:

villiparsa (valespaghetti)

Heinäkuussa:
tiikerirapu (vartaita ja marinadia)

Elokuussa:

kesäkurpitsan kukka (ulkoruokintaa ja kesäkurpitsapaistosta)

Syyskuussa:
lipstikka (kaalilaatikko)

Lokakuussa:
viikuna (viikuna-vuohenjuustosalaatti)

Marraskuussa:

maapähkinävoi (mokkapaloja ja aasialaista maapähkinäkastiketta)

Ja joulukuussa siis kondensoitu maito. Lämmitettynä. Testasin mä muuten myös ekaa kertaa vaniljatankoa ja ostin elämäni ekan muffinssivuoan! Niistä lisää myöhemmin. Tämän myötä hyvää vuoden vaihdetta kullekkin. Nyt karkaan lomailemaan, kuullaan ensi vuonna!

Koukuttavat patalaput

2011-12-27T14:23:00.000+02:00

Lisää joululahjapaljastuksia! Mä koukkusin patalappuja! Ja olen siitä aika tohkeissani! Siis pitkästä aikaa sain itseni käsitöiden pariin. Olin ihastunut näihin Ellun tekemiin patalappuihin jo aiemmin, ja päätin että nyt opettelen tämän mystisen koukkuamistekniikan. Joka oli ihan superhelppo. Opastusta löytyy Ylen sivuilta. Mulla oli 4 1/2 puikko ja lankana Isoveli. Tykkäsin tosi paljon tuosta jäljestä jota koukkuamisella syntyi. Myös mukavan paksua ja jämäkkää, oivallinen tekniikka patalappuun.

Joululahjapaljastuksia

2011-12-25T15:00:00.008+02:00

Koskapa joululahjat on jaettu jo turvallisen kauan sitten, uskallan paljastaa muutamien pakettien sisällöt.

Ihastuin kovasti Hetan tekemään kettukauluriin, ja muutamana joulukuisena sairaslomapäivänä ryhdyin kettutehtailemaan minäkin. Aika ihaniahan näistä tuli! Punaruskea lanka kirpparilta sopivasti ketun värisenä löytynyttä Dropsin Eskimo-lankaa, punainen ja valkoiset langat vanhoja jämiä.

Syksyllä sain anopin varastosta pari kerää ruskeaa Seitsemää veljestä, kun niille ei kuulemma ollut käyttöä. No, anoppi sai langat takaisin paketissa lapasiksi ja pipoksi muuntuneina.

Ohjetta ei ollut, summittaisia palmikoita pistelin vaan menemään.

Kummityttö tuskin oli toivonut pehmeää pakettia, mutta toivottavasti villatakki kuitenkin lämmittää kevättalven pakkasissa. Mahtavasta appelsiinin värisestä langasta (joka on peräisin työkaverin mummon jäämistöistä) syntyi Kotipalapeli-blogista bongattu Kässänopen painajaisen villatakki. Hauska ja helppo ohje! Reippaan värinen takki innosti vielä valitsemaan reippaan väriset eli violetit napitkin.

Oh my God, who killed Kenny?

Siinäpä ne itse tehdyt lahjat taisivat ollakin. Ei niin suuri saldo kuin jossain vaiheessa suunnittelin, mutta muutama kuitenkin!

Joulukalenterin luukku 24

2011-12-24T06:00:00.002+02:00

No huomenta! Houhou! Jihuu! Tadaa! Joulu!!!
Lempparijoululauluni myötä haluan toivottaa koko Herkku ja Koukku -porukan puolesta teille leppoisaa, herkullista, hauskaa ja erinomaisen hyvää joulua!

Ja kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, herkkujakoukkulaisille (ilman teitä olisin ihan pelkkä herkku enkä ollenkaan koukku ;) ), siipoille jotka ovat kiltisti toimineet testimaistajina kaikenlaisten kokkausten äärellä, kommentoijille kannustuksesta ja hyvistä vinkeistä sekä muille lukijoille. Tilastoista näkyy että teitä on aika paljon enemmäkin kuin meidän äidit (terkut myös heille), jei!

Tästä viimeisestä luukusta löytyy samanhenkinen sisältö kuin vuonna 2009, eli vinkkejä siihen miten ylijääneitä jouluruokia voisi hyödyntää! Ja tänä vuonna rääppiäisiä vietetään aamiaisen merkeissä. Ensimmäisenä luvassa on uusiokäyttöä porkkanalaatikolle.

Suolaisten muffinssien perusohjeen nappasin Myllyn Parhaan sivuilta ja siitä sitten sovelsin. Vähän jännitti mitä tästä tulee mutta lopputuloksena on todella pehmeän kuohkeita ja maukkaita muffinsseja, sipaisu voita väliin ja ah!

Porkkana-oliivi-muffinssit (10-15 kpl)

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 dl porkkanalaatikkoa
1 dl mustia oliiveja pieneksi pilkottuna
1 rkl ranskankermaa
1 rkl persiljaa
2 dl maitoa
2 munaa
0,5 dl oliiviöljyä
(parmesania)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut aineet sekaan. Lusikoi taikina muffinssivuokiin tai muffinssipellille, raasta halutessasi päälle parmesania ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.

Seuraavaksi päätin keksiä rosollille uudenlaisen käyttötavan ja idea tuli siitä että muistin että olin uskaltautunut aiemminkin laittamaan punajuurta munakkaseen, hyvällä lopputuloksella. Jos taas ei ole munakkaiden ystävä, saa sen piilotettua dippiinkin!

Rosollimunakas (kahdelle)

2 dl rosollia
3-4 munaa
suolaa
pippuria
loraus maitoa
pikku loraus oliiviöljyä

Aineet sekaisin vaan ja pannulle hyytymään. Raastoin lopuksi hiukan parmesania päälle.

Ja aamiaisen kruunaa tämä mahtava Ruokahommia-blogin Jannan lantturieskaohje, joka on sovellettavissa minkä tahansa laatikon hävittämiseen, uskallan väittää. Nää oli kyllä niin herkkuja, alla oleva satsi hävisi kahden syöjän voimin tuosta vaan. Linkistä löytyy alkuperäinen ohje jossa on käytetty keitettyä lanttua, mutta tosiaan mainiosti toimi lanttulaatikkokin.

Lantturieskat (8 kpl)

2-3 dl lanttulaatikkoa

1 dl maitoa

1 muna

1,5 dl jauhoja (+ hieman kaapista löytyviä hiutaleita ja leseitä)

1 tl suolaa

ripaus sokeria

n. 1 rkl oliiviöljyä tai voisulaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään, taikina saa olla löysähköä. Lusikoi taikinasta rieskasia pellille. Taputtele jauhoisin käsin littanoiksi. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.

Joulukalenterin luukku 23

2011-12-23T06:00:00.042+02:00

Jos vielä on intoa askarteluun ennen kuin pukki tulee niin tästä kirjasta löytyy kivoja ohjeita.

Kyseessä on Kati Rapian ja Mari Savion mainio Surrur-kirja.

Itse innostuin tekemään kirjasta pärekoppa-tyylisen korin. Aluksi tarvittiin tietenkin päreitä.
Ne syntyivät silittämällä itselle mieluinen kangas tukikankaan molemmin puolin.
Sitten kangaslaatasta leikattiin noin 4 cm leveitä päreitä.

Ja sitten ei kun punomaan koria. Homman koossa pitämiseen tarvittiin hieman kärsivällisyyttä ja järkeilyä, mutta vähän kun nuppineuloilla jeesaili niin jo alkoi homma hahmottua.

Ja ihan hauska kori siitä tuli, vaikkapa lankakerien tai villasukkien säilytykseen.
Seuraavaksi voisin hankkia vähän railakkaampaa kangasta ja tehdä säilytyskoreja lapsen leluille..
Eipäs sitten muuta kuin oikein hyvää joulua kaikille!

Joulukalenterin luukku 22

2011-12-22T08:00:00.002+02:00

Viime päivinä olen kiireellä tehnyt viimeisiä joulukäsitöitä ja -askarteluja. Tässä pari vinkkiä, jotka ovat niin nopeita tehdä, että vielä ehtii ennen jouluakin!

En ole koskaan ollut oikein innnoissani huovuttamisesta, mutta nyt ajattelin kokeilla pannulappujen tekoa hahtuvalangasta. Virkkasin isolla (ehkä kahdeksikon) koukulla langasta pyörylän, joka oli halkaisijaltaan noin 34 senttiä. Kastelin virkkuun, venytin muotoonsa ja heitin pesukoneeseen. Mukaan laitoin vähän muutakin pyykkiä, turauksen nestemäistä pesuainetta ja sitten vaan 40 asteen perusohjelma pyörimään. Tuloksena oli hyvin tiivistynyt ja sopivasti pienentynyt pyörylä.

Olin suunnitellut virkkaavani huopuneeseen pannulappuun reunuksen, mutta eihän siitä mikään virkkuukoukku mennyt enää läpi. Näin ollen ompelin käsin reunaan valkoisella langalla pykäpistoja ja virkkasin samalla ripustuslenkin.

Onnistuneesta kokeilusta innostuneena tein samanlaiset lappuset sinisestäkin hahtuvasta.

Likainen parketti -blogissa oli tehty hienoja tähtösiä. Ja koska ohje vaikutti helpolta, piti niitä hetimiten kokeilla. Leikkelin tähdet kartongista, mutta paperikin kävisi hyvin. Aika hienoja tulisi varmasti, jos käyttäisi esimerkiksi samantyyppisiä värikkäitä origami-papereita kuin Ekin postaamassa tähdessä.

Ensimmäisen tähden tein ihan ohjeiden mukaan, ja hyvin onnistui (ainakin jos ei kiinnitä huomiota liimatahroihin).

Toisen tein muuten ihan samoin, mutta loppuvaiheessa liimasin tähdet päällekkäin, en vastakkain. Näyttää ehkä kivemmalta, mutta vain etupuolelta - alkuperäinen tähtönen näyttää hyvältä edestä ja takaa.

Oikein ryhdikkäästi ja jouluisasti ne tähdet ikkunassa kuitenkin pönöttävät!

Joulukalenterin luukku 21

2011-12-21T07:30:00.000+02:00

Joulupalloinnostukseni kävi erityisen kuumana tuossa puolitoista kuukautta sitten. Olin aivan haltioissani noista Suomessa vierailleista miehistä, enkä taatusti ollut ainoa. Kun kipitin kirjakauppaan kysymään kirjaa, syöksyi myyjä tiskin takaa, otti minua käsipuolesta ja marsitti kaupan takaosaan. Siellä sitten päivittelimme, miksei kirja ollut paraatipaikalla oven vieressä (pomot olivat sanoneet, että ensin hoidetaan isänpäivä pois ja vasta sitten pääsevät joulukirjat pramille). Myyjä myös tunnusti lukeneensa kirjan jo - työajalla totta kai.

Marraskuu vaihtui joulukuuksi, ja puikoilla oli kaikkea muuta kuin joulupalloja. Vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni. Tässä joulupallo nro 1, nimeltään Lumihiutale. (Tuo toinen tuolla takana on vaan sellainen miniraitakokeilupallo.)

Ne loput 54 mallia teen sitten ensi jouluksi.

Hih: Prosessineulojan tontilla arveltiin, ettei varmasti voi neuloa vain yhtä. No tässä on todiste että voi! (Jos tuota raitaista kokeilua ja sen kuvassa näkymätöntä vaaleanpuna-vihreää kaveria ei lasketa.)

Joulukalenterin luukku 20

2011-12-20T08:00:00.002+02:00

Yep, it looks like poop. Mutta epäilyttävästä ulkonäöstään huolimatta, sehän olikin herkkua. Bonuksena saa mahtavat tuoksut leijailemaan asuntoon. Kyseessä on Hesarin reseptilaarista bongattu taatelihilloke. Suositellaan nautittavaksi juustojen kera, mutta kyllä mä voisin tätä jäätelönkin päälle lusikoida.

Taatelihilloke

2 dl vettä
1 dl valkoviiniä
0,5 dl sokeria
puolikas vaniljatanko
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
2 neilikkaa
2 maustepippuria
200 g kuivattuja taateleita

Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet, kuori inkivääri ja paloittele. Pane kaikki ainekset taateleita lukuun ottamatta kattilaan. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia. Leikkaa taatelit puoliksi (jälkiviisaana sanoisin että voisi leikata ihan pieniksi paloiksi) ja lisää siivilöityyn liemeen, kiehauta ja anna hautua kannen alla toiset puoli tuntia. Tarjoile jäähtyneenä juustojen kera.

Tässä kuvassa tää näyttää mun mielestä hämähäkiltä. Valokuvauksellista kamaa.

Joulukalenterin luukku 19

2011-12-19T06:00:00.071+02:00

Olen tässä mietiskellyt jotain uuttaa tapaa laittaa kalaa joulupöytään ja päädyin kokeilemaan jotain mikä on ollut jo pitkään testailulistallani: ceviche.
Näin cevicheä luonnehtii Me Naiset -lehti: "Etelä- ja Väli-Amerikan rannikkoalueen kalaherkku, ceviche, tuli muulle maailmalle tutuksi 80-luvulla. Cevichessä kalaa ei kuumenneta lainkaan, vaan se "kypsyy" sitrusmehun hapoilla. Mitä pidempään vonkake marinoituu, sitä valkoisemmaksi kalan liha muuttuu."

Ne Naiset tarjosi myös hyvältä kuulostavan ceviche-reseptin, joten ei kun kokeilemaan.

Ja oikein hyväähän siitä tuli, tosi raikasta. Chili ja sitruuna olivat aika hallitsevassa roolissa ja peittivät kuhan maun, joten ehkäpä tämän voisi ensi kerralla valmistaa esim. katkaravuista tai jostain vähemmän arvokkaasta kalasta. (Me muuten vetäistiin kahteen pekkaan koko satsi keralla, en suosittele, kyllä tuo sitruskypsytetty kala alkaa vähän tökkimään suurina määrinä!)

Ceviche, 4 annosta
200 g nahatonta kuha-, siika- tai lohifileetä / katkarapuja
1 pieni punasipuli
2 tomaattia
1 avocado
1/2-1 punainen chili tai ripaus kuivattua
1 sitruuna
1/2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
tuoretta korianteria
tarjoiluun esim. maissilastuja, salaatinlehtiä, perunaa, ruisleipää..

Poista kalasta ruodot ja leikkaa filee tasakokoisiksi kuutioiksi. Kuori sipuli ja leikkaa se kuutioiksi. Lohko tomaatit, poista niistä kostea sisus ja leikkaa hedelmäliha kuutioiksi. Kuutio myös avocado.
Hienonna chili ja purista sitruunasta mehu. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Voit tarjoilla cevichen heti tai nostaa sen pariksi tunniksi jääkaappiin. Hienonna korianteri cevichen joukkoon tarjoiluvaiheessa.
(Me Naiset vinkkaa myös lorauttamaan seokseen 1/2 desiä kookosmaitoa. Tai maustamaan ruoan valkosipulilla ja tuoreella inkiväärillä. Korvaamaan korianterin tillillä ja tomaatit mangolla. Kuulemma myös maissi sopii joukkoon.)

Joulukalenterin luukku 18

2011-12-18T08:00:00.004+02:00

Herkun ja koukun joulukuinen huipennus koettiin varmastikin eilen, kun vietimme yhteisiä pikkujoulujamme. Juhliin pääsi paikalle melkein koko kööri ja mukavaa oli.

Illan menu:

Raikas kasvissalaatti
Tahini-coleslaw
Saaristolaisleipää ja kikherne- ja artisokkalevitettä
Marinoituja artisokan sydämiä
Jouluinen nakki- ja tofukimara
Punajuuri-ohravuoka
Lanttulaatikko

Luumu-mantelikakku
Jouluinen puolukkajuustovanukas keksipohjalla (jonka piti olla juustokakku, mutta sille kävi matkalla bussissa vähän köpelösti)

Seuraavassa pimeässä otettuja... eikun siis todella tunnelmallisia kuvia illan menusta ja vähän muustakin. Ohjeita en tähän hätään ehdi laittaa, mutta halutessaan niitä voi toki lisäillä.

Lopuksi jaoimme vielä pikkujoululahjat, joiden piti olla joku kierrätetty juttu omasta kaapista. Kirjat olivat aika suosittuja lahjoja tänä vuonna. Arvoimme paketit, mutta ne menivät ihan just eikä melkeen sopivasti uusille omistajilleen!

Kuulkaas tytöt, kyllä meidän kerho on ihan huippu! Tästä on hyvä valmistautua joulunviettoon!

Joulukalenterin luukku 17

2011-12-17T08:00:00.052+02:00

Tämän vuoden joulukortti-idea on pöllitty hannalta. Halusin korttimallin, johon voisin käyttää kangastilkkujani, ja siitä tuli mieleen hannan aikoinaan askartelema hieno kukkakortti.

Koska joulukortteja täytyy tehdä aina vähän niin kuin sarjatuotantona, jouduin toki oikomaan mutkia aika lailla, eikä näistä nyt tullut ollenkaan niin viimeisteltyjä kuin hannan alkuperäishääkortista. Eikä itse asiassa edes kovin jouluisia. Mutta onneksi sain lohdutusta, että kyllä ne tajuaa joulukorteiksi, kun kirjoittaa siihen viereen että hyvää joulua. Toivotaan parasta!

Mutta näin toimin: leikkasin erilaisista kankaista muutaman sentin levyisiä ja ehkä 50 sentin pituisia suikaleita. Suikaleen toiseen reunaan pujottelin noin 20 sentin pätkän ohutta rautalankaa, jonka avulla käärin suikaleen kukan muotoon. Ohuesta pahvista leikkasin pyörylän, jonka päällystin niin ikään kankaalla. Sitten vaan kovaa läträystä liimalla: kukka ja pahvipyörylä kiinni korttialustaan ja ison kirjapinon alle prässiin.

Joulutoivotukset leimailin leimasimilla, mitä en ollut kokeillutkaan koskaan aikaisemmin. Ihan mukavaa puuhaa aina silloin, kun ei jäänyt mitään kirjaimia pois välistä. Sorry vaan kaikki ystävät, joille toivotetaan iloisa jolua.

Joulukalenterin luukku 16

2011-12-16T08:00:00.001+02:00

Hihii, maitopurkeista olen askarrellut viimeksi varmaankin päiväkerhossa. Tämäkään projekti ei ole liian haastava, kunhan vaan osaa leikata nätisti ääriviivoja pitkin.

Kas näin! Toinen versioni pakettikorteista tässä. Tai sopivat nämä kyllä kuuseenkin mielestäni mainiosti.

Mikäli purkkeja tulee keräiltyä ylimääräisiä innostuksissaan, niin niistä voi tehdä myös hienot pelikortit perheen pienimmille. Kolmen parin etsintä- tai muistipeli. Tai ehkä mobile. Tai.

Joulukalenterin luukku 15

2011-12-15T08:00:00.001+02:00

Joulun alla kuivatut taatelit ja luumut löytävät tiensä keittiööni huomattavasti useammin kuin muulloin, ja aina vannon että meidän pitäisi tavata useammin. Kun törmäsin tähän mausteiseen omenapiirakkaan BBC GoodFoodin kautta, lehti ei liikahtanutkaan pöydältä, tätä oli pakko testata. Taikinan neste muodostui keitettyjen, kuivattujen luumujen ja maidon seoksesta. Nokkelaa, maukasta!

Ja pakko sanoa että tämä on paras omenapiirakka jota olen koskaan tehnyt, siitäkin huolimatta että kävi pikku kämmi. Ohjeeseen tuli neljä munaa ja ne munat ovat edelleen tuolla jääkaapissa. Lopputulos oli siis aika taikinamainen, mutta kuten todettu, taikinahan on ihan parasta, joten ei harmita yhtään. Ja itseasiassa kun piirakka oli ollut yön yli jääkapissa, se oli vieläkin muhevamman kosteaa. Joten en ole han varma suosittelenko laittamaan niitä munia sitten kuitenkaan. Mutta testaamaan suosittelen!

Mausteinen omena-taatelipiirakka

200g kuivattuja taateleita
2 dl maitoa
250g voita
4,4 dl vehnäjauhoja
2 dl ruokosokeria
1,5 tl leivinjauhetta
(4 isoa munaa)
1 rkl mixed spice? laitoin kanelia 2 tl
2 tl vaniljaesanssia
3 pientä punaista omenaa
sitruunamehua
tomusokeria
(toffeekarkkeja)

Kaada maito ja pilkotut taatelit kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi, keittele hetki ja soseuta seos tasaiseksi. Lisää joukkoon voi ja sekoittele niine ttä sulaa joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään (ja munat). Kaada maito-taateli-voiseos joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun/leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Pilko omenat ohuiksi lohkoiksi ja purista hieman sitruunamehua lohkojen päälle. Asettele lohkot piirakan päälle kolmeen riviin. Paista 180-asteisessa uunissa 45-55 min. Anna jäähtyä ja koristele tomusokerilla.

Ohjeessa piirakalle tehtiin toffeekastike, makeutensa puolesta tätä kyllä ei jäänyt kaipaamaan. Mutta jos haluatte testata niin kourallinen toffeemakeisia laitetaan maitolorauksen kanssa kattilaan, kuumennetaan sekoitellen kunnes toffeet sulavat. Sitten lorotetaan kastike ohuena nauhana piirakan päälle ja annetaan jähtyä.

Joulukalenterin luukku 14

2011-12-14T06:00:00.063+02:00

Viime viikonloppu oli sateinen ja synkkä, mutta onneksi iloa pimeyteen toi hauskat joulumyyjäiset.
Sieltä mukaani tarttui mm. Annan käsissä syntynyt kaunis origami-tähti.

Yritin syynäillä tähteä tarkalla silmällä selvittääkseni miten se on tehty, mutta en ihan onnistunut ratkaisemaan mysteeriä..

Mutta ilokseni ystäväni vinkkasi vähän vastaavan paperitähden askartelu-ohjeesta, joka löytyy
täältä, Home by Linn -blogista. Ovat tosi nättejä tähtiä, sekä kivan kolmiulotteisia.

En ole ehtinyt ohjetta vielä testata, mutta aattelin että Linnin tähtien tekeminen olisi mukavaa
ajankulua vaikkapa junamatkalla joulun viettoon!

Joulukalenterin luukku 13

2011-12-13T08:00:00.005+02:00

Tuli tehtyä piparkakkutaikinaa jotenkin ihan överi määrä. Osa taikinasta päätyi Jytikselle, mutta ihan hirveästi paiston silti peruspipareitakin (ja napostelin tietty sitä raakaa taikinaa). Käytin taikinan tekoon jo viime vuonna hyväksi havaittua Hellapoliisin reseptiä, joka on helppo muuntaa vegaaniseksi. Taikinan leipoutuvuus on myös oikein mainio.

Jotain muutakin käyttöä taikinalle kuitenkin piti keksiä kuin piparit sellaisenaan. Tältä pohjalta syntyi piparipohjainen puolukkakakku sekä pipari-luumujäädyke. Molemmat oikein jouluisia herkkuja!

Puolukkakakku

nyrkin kokoinen pala piparkakkutaikinaa

200 g puolukoita (yksi pakastepussillinen)

300 g pehmeää tofua (eli yksi paketti tätä)

1 dl sokeria

1 tl vaniljaa

0,5 rkl perunajauhoja

Kauli piparkakkutaikina ja nosta se jauhotettuun irtopohjavuokaan. Painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista 200 asteessa noin 5 minuuttia.

Soseuta tofu, sokeri ja vanilja esimerkiksi sauvasekoittimella. Sekoita puoli ruokalusikallista perunajauhoja puolukoihin. Lisää puolukat tofun joukkoon, sekoita, ja kaada seos esipaistetun pohjan päälle. Jatka paistamista noin 25 minuuttia tai kunnes täyte näyttää hyytyneeltä. Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoilua.

Pipari-luumujäädyke

1,5 dl luumusosetta (noin 16 kpl kuivattuja luumuja)
2 dl piparkakkumuruja
0,4 l vaniljasoijajäätelöä (käytin puoli purkillista TofuLinea)

Soseuta luumut vesitilkan kanssa soseeksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Murusta piparkakut käsin ja jätä mukaan vähän isompiakin sattumia. Ota jäätelö muutamaksi minuutiksi sulamaan ja sekoita se sen jälkeen sähkövatkaimella murumaiseksi. Lisää luumusose jäätelöön ja vatkaa tasaiseksi. Lisää piparkakkumurut jäätelö-luumuseokseen ja sekoita (voit jättää osan piparimuruista koristelua varten).

Lusikoi jäätelömassa esimerkiksi silikonisiin annosvuokiin tai yhteen isoon vuokaan. Laita pakastimeen vähintään pariksi tunniksi.

Ota jäädyke sulamaan kymmenen minuuttia ennen tarjoilua. Koristele piparkakkumuruilla ja halutessasi suklaarouheella. Annoksesta riittää kuudelle pien- tai neljälle suursyömärille.

Joulukalenterin luukku 12

2011-12-12T08:00:00.001+02:00

Ohhoh, kalenteri on jo puolessa välissä! Hieman kateellisena olen lukenut kavereiden Facebook-päivityksiä muualta Suomesta, jossa lunta tuntuu riittävän. Ei vaan täällä Helsingissä. No, oli meilläkin viime vuonna, mutta eipä se paljon lohduta. Joulutunnelmaa on nyt haettava muista jutuista.

Päätin uhkarohkeasti leipaista muffin(ss)eja, vaikka edellinen kerta päättyikin vähän huonosti. Vanhasta Kodin Kuvalehdestä löytyi piparimuffinien ohje, ja sitä lähdin sitten toteuttamaan.

Tein ilmeisesti jotain oikein, koska leipomukset näyttivät tältä uunista tultuaan.

Kuorrutteen kanssa ei mennytkään sitten ihan yhtä hyvin. Hermostuin omatekoiseen tomusokerikuorrutteeseen, mutta onneksi olin ostanut kaupasta tuubillisen valmista kuorrutettakin.

Söin tuon takimmaisen, ja uhhuh, kun se olikin makea! Jos näitä innostuu tekemään, niin ehkä kannattaa ottaa iisistí kuorrutteen kanssa. Ellei sitten tykkää todella makeasta.

Piparkakkumuffinit (ohje Kodin Kuvalehdestä vuodelta 2010, luulisin) 10-12 kpl

100 g voita tai margariinia
2 rkl piparkakkumaustetta
1½ dl ruokosokeria
1 dl tummaa siirappia
200 g ranskankermaa
1 dl maustamatonta jugurttia
4 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa

Koristelu

3 dl tomusokeria
1-2 rkl vettä
nonparelleja tai muita rakeita koristeeksi

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Mittaa rasva ja piparkakkumauste kattilaan, kiehauta. Anna jäähtyä hieman. Laita sokeri ja siirappi kulhoon ja kaada päälle rasva. Sekoita ja lisää jugurtti ja ranskankerma. Lisää vielä jauhot, vaniljasokeri ja sooda. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Jaa taikina vuokiin ja paista uunin keskitasolla 15 minuuttia. Jäähdytä. Sekoita tomusokeriin nestettä sen verran, että seoksesta tulee notkeaa. Valuta muffineille ja koristele.

Sitten vaan kahvi tulelle ja muffini ääntä kohti. Makean ja joulun ystävä kiittää!

Joulukalenterin luukku 11

2011-12-11T08:00:00.002+02:00

Tämän yhdennentoista luukun aikoihin paketit alkavat pikkuhiljaa saada kääreitä täällä huushollissa. Ja tänä vuonna ajattelin paketoida osan lahjoista kankaisiin pussukoihin ja ensi vuonna ehkä kaikki.

Tämä tyynyliinaidea lähti siitä, että minulla oli yksi erityisen hankalan muotoinen paketoitava, joka sujahti niin näppärästi vanhaan valkeaan puuvillapitsityynyliinaan. Samaan tapaan paketoin muutaman muunkin, kun tyynyliinoja kerran löytyi kirpparilta useampi kappale.

Virkkasin kahdesta erivärisestä villalangasta nyörit ja jätin pienet hapsut niihin.

Pienenmpiä pussukoita saa ommeltua kätevästi jämätilkuista. Voihan tosin ostaa vartavasten jouluista kangasta, jos haluaa oikeampaa tunnelmaa enemmin kuin tällaisia pastellisävyjä.

Pussukoissahan voi säilyttää sitten vaikkas mitä tarve-esineitä tai laittaa vastaavasti kiertoonkin, jos on oikein joulupukkinen kuosi.

Ei muuta kuin ompelemaan lisää ja paketoimaan!

Joulukalenterin luukku 10

2011-12-10T08:00:00.001+02:00

Saatiin Ellulta pötkö piparkakkutaikinaa ja siitähän käynnistyi pohdinta, mihin kaikkeen sitä voisikaan hyödyntää. Ja koska kiistaton totuus on, että piparkakkutaikina on parasta taikinana, niin mitäpä sitä sitten paistamaan. Jäädytetään se! Tässä oma jouluinen versio Ben & Jerry'sin Cookie Dough jätskistä, piparkakkutaikinajäätelö, ihan järjettömän hyvää!

Piparkakkutaikinajäätelö

1,5-2 dl vaniljajäätelöä (per syöjä)

pieni köntti piparkakkutaikinaa

Annostele jäätelö kulhoon, anna sulaa tovi jotta saat jäätelön notkeaksi. Nypi piparkakkutaikinasta sormen pään kokoisia paloja ja sekoita joukkoon. Osa paloista saa sekoittua kokonaan, osa saa jäädä isommiksi paloiksi. Laita takaisin pakkaseen ja jäädytä uudelleen ennen tarjoilua.

Taikinapötkö, ah. Tosi hyvin maistui aamupalaksi haukku tästä, ihan ilman jäätelöäkin.

Joulukalenterin luukku 9

2011-12-09T07:00:00.041+02:00

Tässä loistava kirja jonka ostin itselleni joululahjaksi viime vuonna. Lämpimästi suosittelen sitä lahjaksi hyvän leivän leivonnasta kiinnostuneille. Tiedättehän, sellaisen leivän jossa on rapea kuori, sopivan sitkeä sisus ja tietenkin herkullinen maku. Tämä kirja ei tarjoa vain hyviä reseptejä vaan opettaa alusta asti leivän teon niksit, oikeat välineet, raaka-aineet ja tekniikan. Kirjassa on myös tyylikkään simppeli ulkoasu, sekä tosi hienot kuvat.

Hankkiessani Leipä-kirjan minulla oli suuret suunnitelmat alkaa tekemään kaikki meillä syötävät leivät itse. Kröhömm..! Siitä tavoitteesta ollaan vielä kaukana, mutta täytyy sanoa että tämän kirjan avulla olen oppinut tekemään huomattavasti parempia leipiä kuin ennen. On ollut myös hauskaa vaihtelua kokeilla erilaisia leipiä, meille on tullut tavaksi antaa niille myös arvosanat, tässä muutama kokeilu:

Hapan ruisleipä, arvosana 8,5. Tätä leipää varten piti tehdä myös ruishapanjuuri, jota nyt yritän muistaa ruokkia ja pitää hengissä meidän jääkaapissa..

Puolukka-spelttileipä, arvosana 9-. Puolukat sopivat tähän tosi hyvin.

Täyden kympin arvosteluraadilta sai focaccia! Päällä pottua, sipulia ja fenkolia.

Ottamastani kuvasta tuli niin pimeä että laitan tähän kirjan kuvan. Mutta täytyy sanoa että leipomastani leivästä tuli ihan saman näköinen kuin kirjassa, oikeesti, kerrankin!

Focaccia

400 g vettä

20 g hiivaa

30 g oliiviöljyä

400 g vehnäjauhoja (korkea proteiinipitoisuus)

100 g durumvehnäjauhoja

10 g sokeria

15 g merisuolaa

Koristeluun:

oliiviöljyä, hiutalesuolaa

Täytteeksi:

2 ohueksi viipaloitua perunaa kuorineen,

1 pieni, ohueksi suikaloitu fenkoli

puolikas viipaloitu punasipuli

Sekoita kaikki ainekset paitsi suola. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Lisää suola ja vaivaa vielä 5 minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa tunnin ajan.

Voitele leivinpaperi öljyllä ja laita se matalaan 30 x 30 cm:n tai 30 x 40 cm:n vuokaan, sen mukaan kuinka ohutta haluat focaccian olevan. Painele taikina vuokaan ja tee siihen sormenpäillä pieniä koloja. Pirskota tai kaada pinnalle oliiviöljyä. Jos haluat focacciaan täytteitä, laita ne tässä vaiheessa. Ripottele vielä päälle hiutalesuolaa ja kohota vuoassa tunnin ajan.

Aseta uuni 250 asteeseen. Laita leipä uuniin ja laske lämpötila heti 200 asteeseen.

Paista focacciaa 25-35 minuuttia sen paksuudesta riippuen. Jäähdytä focaccia ritilällä.

Lähde: Heléne Johansson, Leipä-kirja

Joulukalenterin luukku 8

2011-12-08T08:00:00.003+02:00

Kynttilöitä poltellaan meillä ympäri vuoden, mutta tuikkuja vähän harvemmin - tuntuu niin turhalta, että jokaisesta tuikusta jää roskiin heitettäväksi alumiininen kuori. Kun nyt kuitenkin muutamat tuikut tuli polteltua, niin rupesin pohtimaan, että voisikohan niistä kipoista askarrella joitain. Googlaus johti Lumivalkoista-blogin upeiden tuotosten ja Koto Livingin kierrätyskoristeiden äärelle. Siitä sitten vain matkimaan!

Aluksi leikkelin kippojen reunat saksilla kahdeksaan osaan, ja ne sitten edelleen kolmion muotoon tähden sakaroiksi.

Pahvista leikkasin kipon keskuspyörylän kokoisen palasen, jonka päällystin kankaalla. Reunat sai liimattua pahviympyrän taakse siististi, kun leikkeli nekin tuommoisiksi suikaleiksi.

Kangaspäällysteisen pahviympyrän liimasin tähden keskelle, yhteen sakaraan tuikkasin saksilla reiän ja reikään pujotin narun.

Värikkäät joulukoristeet ovat täten valmiita! Sopivat hyvin kuuseen tai vaikka lahjapaketteja koristamaan.

Joulukalenterin luukku 7

2011-12-07T08:00:00.000+02:00

Tässä luukussa ei olla ketunhäntä kainalossa vaan kaulassa. Idean tähän mainioon kettupuuhkaan sain Muumurulta. On helppo ja nopea neuloa: pääasiassa oikeaa ja välillä vähän nurjaa. Tässä puuhkassa on myös se hyvä puoli, ettei kettuja ollenkaan vahingoiteta, jee.

Lopuksi neulotaan korvat ja kiinnitetään napit silmiksi ja ommellaan nenänpää mustasta langasta. Valmis!

Ohje kettupuuhkaan löytyy siis Muumurun sivuilta. Tuolla ideakopassa on kaikkia muitakin kivoja ohjeita, kannattaa käydä kurkkaamassa! Ja jos tuntuu, ettei puikot pysy käsissä, niin Muumuru on mukana Vanhan joulumyyjäisissä 11.-22.12., joten sieltäkin voi kettusen kaulaansa saada.

Saa nähdä, kuinka monta repolaista ehdin tikuta ennen joulua. Haluan tehdä yhden myös aikuisten koossa - itselleni totta kai!

Sinivalkoista

2011-12-06T18:00:00.005+02:00

Kauan kauan sitten lupasin ystävälle ommella samantyyppisen puikkopussin kuin itselläni. Ompeluinnostuksen iskiessä tämä lupaus poksahti taas mieleen. Siispä ei muuta kuin sanasta miestä, sarvesta härkää ja parempi myöhään kuin milloinkaan.

Sinivalkoisuus on sattumaa, mutta sopii toki päivän teemaan! Sisävuoraus on hieman vähemmän itsenäisyyshenkinen.

Samalla ompelukoneen esiinotolla tekaisin vielä pienen projektipussukan ylijäämäkankaasta. Olen haaveillut pikkupussukasta keskeneräisten pikkuneuleiden kuljetteluun ja säilöntään. Tämä pussi menee kuitenkin ellulle, täytyy tehdä itselle vielä samanlainen.

Rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa!

Joulukalenterin luukku 6

2011-12-06T08:31:00.002+02:00

Itsenäisyyspäivän aamu ikkunasta katsoen. Hentoinen lumipeite, mutta kuitenkin!

Mutta varsinaisesti täältä luukusta paljastuu askartelemani pakettikortit tai yksi versio niistä.

Olin saanut vanhaa paperitapettia pätkän juurikin askartelutarkoituksiin ja näihin se nyt päätyi. Siinä leikellessäni palasia keksin, että ompelen reunat punaisella, että tulee hieman jouluisampi tunnelma. Molemmat puolet ovat samanlaiset, joten kirjoituspinta ei ollut kaikista paras. Siksi nappasinkin toisesta keskeneräisestä projektista askartelumassasta tehdyt sydämet kirjoitusalustaksi ja kiepautin hopealangalla kortin ympäri.

Sydämet on tehty kaulitsemalla taikina piparkakkuhengessä ja pienellä piparkakkumuotilla. Kiltisti pyysin, että puolisko kävisi kellarissa poraamassa sydämiin reiät (sillä aikaa, kun ompelin kortteja), jotta saisin langan läpi. Toki reiät olisi voinut tehdä kaulintavaiheessa, mutta suunnitelmat olivat silloin toiset.

Kortit voi laittaa sitten kiertoon vaikka seuraavana jouluna ja tuunata haluamallaan tavalla ja sydämen ripustaa kuuseen roikkumaan joko sellaisenaan tai sitten maalata.

Juhlahumua itsenäisyyspäivän iltaan!

Joulukalenterin luukku 5

2011-12-05T08:00:00.002+02:00

Pikkujouluihin ja itsenäisyyspäivän illanistujaisiin erinomainen tarjoiltava on erilaiset leipänipit. Käyttääkö kukaan muu muuten sanaa nippi? Meilläpäin käytetään, kaikesta pienestä syötävästä. Mikä tahansa leipä käy pieneksi pilkottuna ja täytevaihtoehtojahan riittää. Tämä punajuurihummus on useasti hyväksi havaittu, samoin kasvissyöjän mätimousse. Ja tässä pari uutta testausta, papu-pestotahna sekä rosolli-tuorejuustoseos. Jälkimmäisestä tuli heti uusi suosikki, eikä paputahnaakaan juuri jäljelle jäänyt.

Rosolli-tuorejuustotäyte

100g maustamatonta (vegaanista) tuorejuustoa

n. 2 dl rosollia

mustapippuria

suolaa

Sekoita ainekset ja lappaa leivän päälle. Koukuttavaa kamaa.

Papu-pestotahna
(muokattu BBC GoodFoodin ohjeesta)

3 dl voipapuja
2-3 rkl pestoa
suolaa
pippuria
loraus vettä
(hiukan sitruunamehua)
persiljaa

Soseuta pavut ja pesto sauvasekoittimella, lisää loraus vettä että saat ainekset muussattua. Mausta ja koristele persiljalla.

Meillä kesällä villiintyi basilikat parvekkeella, sadonkorjuun aikaan tehtiin siitä pestoa joka pakastettiin jääpalamuoteissa. Kätevä keino myös kaupan pestolle, jos jää yli.

Joulukalenterin luukku 4

2011-12-04T06:00:00.143+02:00

Nyt on aika lunastaa lupaus jonka tein viime vuoden joulukalenterissa - tässä tulee joulupallojen teko-ohje!

Aluksi tarvitset styrox-pallon, palloja saa esim. Tiimarista. Merkkaa palloon sen navat nuppineuloilla, tämä helpottaa hahmottamista. Sitten piirrä kynällä viivat navasta napaan niin että pinta jakaantuu kuuteen lohkoon jotka ovat suunnilleen saman kokoisia. Poista nuppineulat.

Seuraavaksi tarvitset mattopuukkoa. Ota puukon terää esiin vain sentin verran ja tee noin sentin syvyiset viillot palloon piirrettyjä viivoja myöten.

Tee itsellesi "kaava", joka peittää yhden lohkon reilusti, jätä saumavaraa joka puolelle. Tein omani aikakauslehden takakannesta, se on sopivan jämäkkää materiaalia.

Tämän jälkeen voit valita mieluisan kankaan tai kankaat, joilla haluat pallon peittää. Esim. vanhat kravatit ovat hyvää materiaalia. Leikkaa kankaista kuusi kaavan mallista suikaletta.

Ota avuksesi veitsi ja painele sen avulla kangassuikaleet pallossa oleviin viiltoihin. Kannattaa valita veitsi joka ei ole terävä ja jossa ei ole sahalaitaa, näin pingotettava kangas pysyy ehjänä. Jos leikkaamasi kangassuikaleet ovat liian reilun kokoisia, niitä voi leikellä ja räätälöidä sopiviksi vielä tässä vaiheessa.

Kun olet saanut kaikki suikaleet pingotettua pallon ympärille on aika peittää rumat saumat. Tähän hommaan käy kaikki nauhat mitä varastoista löytyy. Kiinnitä nauhan alku nuppineulalla palloon ja lähde kiertämään nauhaa pallon ympäri.

Löysin laatikon kätköistä vielä ohuemman, mustan nauhan ja päätin ottaa senkin mukaan, kieputin sitä pallon ympärille yhdessä leveämmän oranssin silkkinauhan kanssa. Ja ideana siis on että edellisen kierroksen nuppineula jää mahdollisimman hyvin piiloon seuraavan kierroksen alle.

Viimeisellä kierroksella käytin mustia nuppineuloja, jotka maastoutuvat hyvin mustaan nauhaan. Kun saavut viimeisen kerran lähtöpisteeseen, kiepauta nauhasta vielä ripustuslenkki pallolle ja kiinnitä se kiinni nuppineulalla.
Valmista tuli! Paitsi että en tykkääkään tuosta punaisesta kankaasta tässä pallossa... mutta mitään kun ei oo liimattu kiinni, niin aina voi vielä muuttaa suunnitelmaa.

No nyt on hyvä, pallon toinen napa sai vielä valkoisen puuhelmen koristeekseen.
Sitten ei kun styroksit natisemaan ja palloja väsäilemään!

Joulukalenterin luukku 3

2011-12-03T08:00:00.002+02:00

Oli taannoin jytiksen kanssa puhetta siitä, miten marsipaania voisi kyllä hyödyntää leivonnaisissa paljon enemmän. Siitä muistui mieleen aikaisemmin tekemäni punaviinimarjamuffinssit, jossa marjojen ja marsipaanin yhdistelmä toimi mahtavasti. Nyt halusin kuitenkin vähän jouluisemman makumaailman ja kun huomasin, että jääkaapissahan on puoli purkillista luumumarmeladia, niin ei sitten muuta kuin leipomaan! Muffinsseista tuli erittäin meheviä ja sekä luumu että marsipaani maistuivat mukavasti.

Luumu-marsipaanimuffinssit

4,5 dl jauhoja (joko vehnäjauhoja tai vehnää ja spelttiä)
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljaa
1,5 dl sokeria (käytin raakaruokosokeria)
1 dl öljyä (käytin rypsiöljyä)
1 dl luumumarmeladia
1,5 dl kauramaitoa
1,5 dl maustamatonta soijajukurttia
150 g mantelimassaa (yksi Mauste-Sallisen pötkö)

päälle: tummaa suklaata

Raasta marsipaani. Sekoita kuivat aineet keskenään ja öljy, marmeladi, kauramaito ja jukurtti keskenään. Lisää nesteet jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Lisää marsipaaniraaste ja sekoita. Lusikoi taikina muffinssivuokiin (suosittelen käyttämään paperivuokia silikoonisen tai metallisen muffinssipellin kanssa) ja paista 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Mikäli haluat, sulata vesihauteessa hieman tummaa suklaata ja lusikoi sitä muffinssien päälle. Minä ripsuttelin päälle myös vähän kookoshiutaleita, kun en muutakaan koristetta keksinyt.

On sitä jotain tullut tikuttuakin, lähinnä palmikoita. Miten voikin jäädä niin koukkuun! Kaikki alkoi viattomasta junamatkasta, jolla oli mukana puikot ja lankaa, mutta ei ohjetta. Rupesin tekemään lapasia, ja resorin tehtyäni sain päähäni piristää peruslapasta palmikolla. No, huonolla eukäteissuunnittelulla ei lopputulos ollut mitenkään erityisen nätti, mutta kyllä ne lapaseksi tunnistaa. Langan nappasin mukaan kirppikseltä, taisi olla Seitsemää veljestä. Kiva siniharmaa sävy.

Samalla reissulla hukkasin omat pitkävartiset lapaseni jonnekin (taisivat jäädä kaupassa lehtihyllylle, jossa ne riisuin lehtiä selaillekseni). Kylmä tuli ilman, joten piti tehdä itselle uudet yksilöt, pitkällä palmikkovarrella tietenkin. Näistä tulikin sitten vähän nätimmät jo, kun aloitin tuon palmikon heti varren alusta. Ja kovasti on ollut käyttöä! Lanka niin ikään kirpparilta ja niin ikään Seitsemää veljestä.

Vielä yhdet palmikot päätyivät puikoille kämmekkäiden muodossa. Lanka jotain vanhaa ohutta metsänvihreää villalankaa. Vaikka ei se palmikkohuuma totta puhuen oikeastaan siihenkään loppunut. Yksi palmikkopipo valmistui eilen ja siihen mätsäävät lapaset on puikoilla. Mutta niistä enemmän joulupukin käynnin jälkeen!

Ja mikäköhän näissä palmikoissa sitten koukuttaa? Jostain syystä niiden tikkuaminen tuntuu ihan älyttömän nopealta. Ennen kuin huomaakaan, lapanen on valmis. Kai se kuvio jotenkin kannustaa tekemään joka kerta aina vähän enemmän (seuraavaan kuvion kohtaan asti... tai sitä seuraavaan...) kuin pelkän sileän tikkuaminen. Että suosittelen, jos vielä pitää keksiä jotain nopeasti ennen joulua valmistuvaa neulottavaa!

Joulukalenterin luukku 2

2011-12-02T08:01:00.002+02:00

Lumitähtiä pitsiliinan kappaleista. Löysin valmiit lappuset Madridin reissulta kirpparimummelilta.

Tärkkäsin tähdet sokerivedellä:

2 dl vettä
2 dl sokeria

Lämmitetään kattilassa, kunnes sokeri sulaa. Sitten vain upotetaan nesteeseen ja annetaan kastua aivan läpimäräksi. Rutistetaan kuitenkin ylimääräiset sokerivedet pois.

Kuivatellaan leivinpaperin päällä noin vuorokausi ja valmista!

Itselle iloksi tai pukinkonttiin.

Joulukalenterin luukku 1

2011-12-01T08:05:00.001+02:00

Tip tap, tip tap! Nyt on kuulkaas jälleen aika avata Herkun ja Koukun joulukalenteri - jo neljättä kertaa. Täytyy sanoa, että kun väänsin ihkaensimmäistä luukkua vuonna 2008 en olisi mitenkään osannut kuvitella tekeväni sitä vielä 2011. Mutta täälläpä ollaan, entistä ehompana!

Tänä vuonna kalenterilla on ihan oma jouluinen ilmeensä. Ken ei vielä huomannut, niin kiinnittäkää katseenne blogin logoon. En kertonut tästä edes meidän blogin tytöille, mutta toivottavasti tämä ylläri eli uusi ilme kelpaa myös teille. Kiitoksia (tai kritiikkiä!) ei kannata tähän suuntaan heitellä, sillä ne kuuluvat asuintoverilleni. (Hän on kehittänyt myös sen alkuperäisen logon.) Kiitos ihana!

Jouluilmeestä tykkään, mutta tämän oman ensimmäisen jouluväkerryksen visuaalinen ilme eri kaliiperia. Ei, se ei ole jouluinen pyttipannu, vaikka siltä näyttääkin.

Kyseessä ovat nimittäin jouluiset juurekset eli ihan eri asia, hih. Ohjeen löysin Kauneus&Terveys-lehden nettisivuilta. Simppeleihin, mutta aah, niin ihaniin uunijuureksiin saa jouluisen twistin vaikkapa näin:

Jouluiset juurekset (ohjeessa luki että neljälle, mutta pääruokana sanoisin, että reilu kaksi annosta)

3 porkkanaa
2 palsternakkaa
1 pieni lanttu
1 iso punasipuli
1 dl öljyä
½ dl juoksevaa hunajaa
1 tl suolaa
½ tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
½–1 tl rouhittua mustapippuria

Pese ja kuori kaikki juurekset. Leikkaa juurekset tasakokoisiksi (noin 2,5 x 2,5 cm) lohkoiksi. Älä poista sipulin kantaa vaan leikkaa se lohkoiksi niin, että rakenne pysyy kasassa kannasta.

Sekoita öljy, hunaja, suola, neilikka, inkivääri ja pippuri keskenään suuressa kulhossa. Lisää lohkotut juurekset kulhoon kastikkeen joukkoon ja sekoita. Anna mausteiden vetäytyä 1–2 tuntia.

Kaada juurekset leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paahda kypsiksi 225 asteisessa uunissa noin 30–40 minuuttia.

(Lähde: Kotimaiset kasvikset)

Ja vaikka kuvassa näyttääkin pyttipannumössöltä keltaisessa keinovalossa, niin maussa ei ollut kerrassaan mitään vikaa! Juuresten kannatti antaa maustua jääkaapissa ennen kypsentämistä. Jouluiset maut pääsivät hyvin esille.

Että nyt on sitten ensimmäinen luukku auki. Jännityksellä odotan, mitä muista luukuista paljastuu! Odotellessa voi käydä kurkkimassa vaikka niitä vanhoja.

Uusi tuttavuus: maapähkinävoi

2011-11-26T20:40:00.000+02:00

Täytyy myöntää etten aina ole ollut maapähkinävoin ystävä. Jokin siinä suolaisen ja makean yhdistelmässä tökki. Mutta jotain tapahtui (sama kävi muuten tahinin kanssa) ja nykyään en välttele sitä lainkaan. Yllätyinkin kun tajusin etten ollut koskaan aiemmin ostanut maapähkinävoita (tai -levitettä), ennen kuin tuli idea maapähkinävoi-mokkapaloista. Joita saa muuten äänestää!

Tastespottingin kautta löysin myös hyvin hämmentäviä maapähkinävoireseptejä. Esim kuivatut maapähkinävoi-banaanilastut vaikuttavat hauskoilta. Maapähkinävoijuustopallo puolestaan on jo hiukan överi.

Mokkapalojen jälkeen teki mieli testata jotain suolaista ja Pastanjauhajien sivuilta löytyi varsin houkutteleva resepti, aasialainen maapähkinävoikastike. Aivan törkeän hyvää! Tein tämän kaveriksi paahdettuja kasviksia mutta mikä tahansa olisi sopinut, esimerkiksi usein niin pliisu tofu saisi tästä loistavan kastikkeen. Soosi on tarkoitettu alunperin dippikastikkeeksi eli tuhtia tavaraa.

Aasialainen maapähkinäkastike
(tein puolikkaan annoksen, siinäkin oli useammalle syöjälle tarpeeksi)

2,4 dl maapähkinävoita
0,6 dl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 chili hienonnettuna (laitoin 0,5 tl chilitahnaa)
2 rkl muscovado- tai fariinisokeria
ripaus mustapippuria
2 limen mehu (käytin sitruunaa)
1,2 dl kuumaa vettä
(rouhittuja maapähkinöitä koristeeksi)

Yhdistä ainekset (paitsi kuuma vesi ja koristeeksi tarkoitettu pähkinärouhe) tehosekoittimessa tai yleiskoneessa. Aja sekaisin ja kaada kuumaa vettä vähitellen sekaan moottorin käydessä. Tarkkaile välillä kastikkeen koostumusta. Veden on tarkoitus ohentaa se dippailuun sopivaksi, kaikkea vettä ei tarvitse käyttää. Kaada kastike lopuksi kulhoon ja ripottele halutessasi hieman rouhittua pähkinää päälle koristeeksi.

Tehkää tätä!

Ja kuten Chocochilissäkin vinkattiin, myös maapähkinävoi ja omenaviipaleet ovat ihan loistava yhdistelmä. Joulukuussa muuten luvassa viimeinen Uusi tuttavuus, joku uusi projekti tarvisi sitten ensi vuodeksi keksiä..

Maapähkinävoi-mokkapalat (joista tuli keksejä)

2011-11-22T23:05:00.001+02:00

Enpä ole aikoihin osallistunut kiertävään ruokahaasteeseen, mutta kun kuulin että Kulinaarimurujen Jaana pisti aiheeksi lohdutusruoan, päätin että tähän on tartuttava. On olemassa yksi lohdullinen klassikko joka vaan toimii aina, mokkapalat. Jotain ekstraa siihen piti vähän kehitellä ja vastaus löytyi maapähkinävoista. Vegaanisesta taikinasta tuli vaan sen verran tiukkaa kamaa, että näistä tuli enemmänkin keksejä. Vaan sekään ei onnistunut pilaamaan mokkapalojen taikaa, väittäisin. Appelsiinin mehu antoi kivan sävyn.

Maapähkinävoi-mokkapalakeksit

Pohja:
100g (vegaanista) margariinia
2 dl raakaruokosokeria
1,5 dl maapähkinävoita
1 appelsiini
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 rkl soijajugurttia

Kuorrutus:
4 rkl sulatettua margariinia
4 rkl hyvää kahvia
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
3,5 dl tomusokeria

Vatkaa margariini ja sokeri kuohkeaksi. Purista appelsiinista mehut ja lisää mehu maapähkinävoin kanssa joukkoon ja sekoita hyvin. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää joukkoon sekoittaen. Lopuksi lisää myös soijajugurtti. Tee taikinasta yksi levy tai keksejä ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia (jos teet keksejä, seuraile milloin reunat tummenevat).

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään hyvin ja levitä kuorrutus pohjan/keksien päälle. Koristele pähkinöillä tai nonparelleillä. Testasin molempia, värikkäämmät pääsivät 1-vuotissynttäreille.

Vegaaninen voileipäkakku ja muita herkkuja

2011-11-20T22:54:00.000+02:00

Rasti seinään: tein voileipäkakun. En ole koskaan ennen uskaltanut ryhtyä puuhaan, mutta sehän kävikin lopulta aika iisisti. Teen ehkä joskus toistekin.

Koristelusta iiiiso kiitos armaalle asuintoverille.

Selailin netissä jonkin verran eri ohjeita, ja eniten turvasin tähän Kinuskikissan ohjeeseen. Koska halusin tehdä kakusta vegaanisen, jätin juustot pois ja korvasin tuorejuuston soijatuorejuustolla, jota notkistin soijajugurtilla.

Vegaaninen voileipäkakku (10 hengelle)

12 palaa jonkinlaista vuokaleipää pohjaksi

Täytteeseen numero 1:
1 punainen paprika
1 dl rucolaa
100 g aurinkokuivatun tomaatin suikaleita
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
hieman soijajugurttia
mustapippuria

Täytteeseen numero 2:
20 cm tuorekurkkua
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
hieman soijajugurttia
1 iso valkosipulinkynsi

Kostutukseen:
n. 1 ½ dl sitruunavettä (josta sitruunamehua n. ¼ dl)

Kuorrutukseen:
300-400 g maustamatonta tuorejuustoa
soijajugurttia

Koristeluun:
kirsikkatomaatteja
rucolaa
oliiveja
porkkanaa tms.

Edellisenä päivänä tein täytteen, leikkasin leipäpaloista reunat pois, kostutin ja täytin leivät. Eli neljä palaa vierekkäin, ensin sitruunamehua, sitten täyte numero 1. Uusi kerros leipiä päälle, kostutus ja toinen täyte. Päälle vielä leipäkerros ja kostutus, kakku kelmun alle ja jääkaappiin. Seuraavana aamuna koristelut ja vieraiden saapuessa kakku pöytään!

Meillä siis juhlistettiin himppasen etukäteen perheen pienimmäisen ensimmäistä synttäripäivää. Ellu toi ihanan kakun!

Siinä keskeytyi allekirjoittaneen sokerilakkokin päiväksi, mutta oli se sen väärtiä. Huomenna otetaan taas tiukka linja, ainakin tuonne kuun loppuun saakka.

Me ollaan huonoja järjestämään juhlia, mutta kannattaisi varmaan useammin, kun oli niin kivaa. Kiitos armaat tytöt! Ja siippaset tietty kans.

Palsternakka-focaccia

2011-11-19T13:26:00.000+02:00

Unelias kokki nakkasi meitä palsternakalla, Uuden Mustan juureshaasteesta on kyse. Oli kaksi hyvää vaihtoehtoa:

a) Keitetään porkkanaa, palsternakkaa ja kesäkurpitsaa, muussataan se haarukalla ja syötetään vauvalle.
b) Palsternakka-focaccia. Päädyttiin tähän kun siitä oli kuvakin.

Palsternakka-focaccia (pellillinen)

Leivän ohje on useaan kertaan hyväksi havaittu Hesarin ohje. Päällinen vaan vaihtui.

Leipään:
4,5 dl vettä

1 rkl sokeria

rippunen suolaa

1 pss kuivahiivaa

9-10 dl vehnäjauhoja

2 rkl oliiviöljyä

Pinnalle:

1 dl oliiviöljyä

200g palsternakkaa

1 valkosipulinkynsi

tuoretta rosmariinia

karkeaa suolaa

Lisää veteen sokeri ja hitunen suolaa. Lämmitä vesi 42- asteiseksi. Sekoita kuivahiiva kolmeen desilitraan jauhoja. Vatkaa seos lämpimään veteen ja anna taikinajuuren seistä lämpimässä paikassa, kunnes seos alkaa kuplia. Alusta taikina vehnäjauhoilla pehmeäksi. Lisää lopuksi öljy, joka irrottaa taikinan käsistä ja kulhon reunasta. Kaada taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja kaaviloi leivinpaperille uunipellille. Nostata hyvin.

Pilko kuorittu palsternakka ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna loraus oliiviöljyä paistinpannulla ja kuullota silputtu valkosipulin kynsi siinä. Lisää palsternakkaviipaleet ja sekoittele kunnes saavat väriä. Siirrä sivuun odottelemaan. Painele kaksinkertaiseksi nousseeseen leipäpohjaan sormilla koloja. Täytä kolot oliiviöljyllä ja ripota päälle karkeaa suolaa. Painele palsternakkaviipaleet ja tuoretta rosmariinia leipään. Nostata ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Viimeisellä haasteviikolla aiheena on nauris, heitetään haaste eteenpäin Sillä Sipuli sekä Yrttipurkki -blogeihin!

Magdalenas en Madrid

2011-11-16T21:45:00.002+02:00

Olin vierailulla ystäväni luona Madridissa ja saimme juhlastaa myös hänen syntymäpäiviään. Ystäväni kertoi, että heillä on tapana järjestää juhlissa aina jonkinlainen kilpailu. Edellisissä juhliin oli pitänyt saapua hienoimmissa sukissa ikinä ja parhaat tietysti palkittiin.

Tällä kertaa oli luvassa muffinssien koristelua! Synttärisankarin pyynnöstä palkintona hienoimmasta, kauneimmasta ja kekseliäimmästä koristelusta voittajan esittely täällä blogissa. Jee ja onnea!

Mutta pitkitetään hieman seremoniaa ja esitellään kilpailuun osallistuneita teoksia. Sekä tunnustetaan, että ei mennyt leipomusohjeiden noudattaminen ihan nappiin. Mutta kyllä lättänöillä, parilla uudella yrityksellä sekä muutamalla kaupantädin tekemällä muffarilla saatiin kilpailu pystyyn.

Työpiste sijaitsi keittiössä, jotta kaikki saivat taiteilla kaikessa rauhassa ja etteivät muut kilpailijat häirinneet suoritusta.

Viimein kaikki saatiin esille ja numeroitua. Suoritettiin lappuäänestys ja äänten laskenta, mutta sitä ennen vielä muutamia lähempiä tarkasteluja.

Tässä henkilökohtainen suosikkini. Valtuutan itseni antamaan H&K:n erityismaininnan. Mikä ihana tipunen! Onnea!

Mutta ti ti di titti dii ja tadaa, äänestyksen voittaja.... numero 8....

Alfonso ja pacman-muffinssi!

Onnellinen voittaja Alfonso kertoi saaneensa idean oitis sen jälkeen, kun oli ensin halunnut maistaa pienen palan muffinssia, jonka aikoi koristella. Mahtava lähestymistapa haasteeseen!

Suurenmoiset onnittelut sekä Alfonsolle, että syntymäpäiväsankarille vielä näin jälkikäteenkin sekä kiitokset muulle juhlaväelle ja osallistujille!

Munakoiso-ohracurry

2011-11-16T21:00:00.000+02:00

Kuten taisin jo aiemminkin todeta, kokkailuinto on ollut kateissa. Oltiin jo tilaamassa pizzaa kun heräsi ajatus currysta. Muistelin että kaapista löytyy munakoiso ja kookosmaitoa, siinähän on jo hyvä pohja. Löytyipä kaapista myös ohraa, josta tulikin maukasta kun se imaisi kookosta ja mausteet itseensä. Ohessa valmistui myös naan-leivät, vanhalla hyvällä ohjeella. Kyllä tämä setti sen pizzan päihitti.

Munakoiso-ohracurry (kahdelle)

1 iso munakoiso

3 porkkanaa

1 sipuli

1 tlk kookosmaitoa

1,5 dl ohraa

oliiviöljyä

valkosipuli- inkivääri- ja currytahnaa

garam masalaa

kurkumaa

jeeraa

suolaa

pippuria

Pilko ja itketä munakoiso. Laita ohra kiehumaan suolalla maustettuun veteen, anna kiehua 10 minuuttia, valuta. Kuumenna öljy pannulla ja lisää tahnat (n. 1 tl jokaista) ja mausteita ja sekoittele. Lisää silputtu sipuli, pilkotut porkkanat ja munakoiso pannulle. Paistele kunnes ovat imaisseet mausteet ja porkkanat ovat pehmenneet sekä munakoiso alkaa tuntua kypsältä. Lisää kookoskerma ja ohrat pannulle. Anna hautua kannen alla reilun vartin verran. Maista ja mausta lisää tarvittaessa. Tarjoile naan-leivän kanssa.

Omat naan-leipäset meinasivat kärvähtää. Nää on niin nopeita. Ja älyttömän helppoja.

Virkattu poliisiauto

2011-11-14T19:41:00.001+02:00

Kyllä, luit otsikon aivan oikein. Törmäsin tähän Facebookissa, enkä malta olla vinkkaamatta täälläkin. Tässä on projekti, joka on mielestäni aika mainio. Ja sellainen, joka ei kyllä minulle putkahtaisi päähän ikinä.

Kaija Papu on tamperelainen taiteilija, joka on päättänyt virkata poliisiauton! Projekti on niin työläs, että se on venähtänyt suunnitellun yhden vuoden sijaan jo yli kaksivuotiseksi. No ei ihme, kun yhden renkaan virkkaamiseenkin menee kuukausi.

Aikamoista! Jään innolla seuraamaan lopputulosta. Ensi kesään mennessä pirssin pitäisi tulla valmiiksi, sillä auto tulee esille Helsingin nykytaidemuseoon Kiasmaan. Aion todellakin mennä katsomaan.

Kaija Papu pitää auton virkkaamisesta blogia täällä. Taiteilijan omat sivut kannattaa katsoa myös. Yle uutisoi tästä viime viikolla, ja täältä pitäisi löytyä juttu.

Go Kaija Papu!

Kuva taiteilijan oma, täältä.

Grahampikkuleivät

2011-11-13T16:46:00.000+02:00

Kun taannoin surffailin Kinuskikissan sivuilla kakkuvinkkien toivossa, törmäsin myös maukkailta kuulostavien grahampikkuleipien ohjeeseen.

Oitis päätin kokeilla, ja kyllähän se suolan ja rasvan liitto tässäkin hyvin toimii, heh! Oikein hyviä olivat, mutta terveyskekseiksi en kyllä väitä. Viinirypäleet ja brie kruunasivat.

Ohje tarkasti ja havainnolliset kuvat siis täältä.

Ruisleipä

2011-11-12T11:30:00.000+02:00

Olen uhonnut jo pitkään että joskus mä vielä teen oman ruisleivän. Olin ajattellut hankkia juuren Martoilta. Huomasin että Ruohonjuuressakin myydään nykyään juurta. Mutta eräänä päivänä taloutemme toinen osapuoli tuli kotiin kaverilta saadun juuren kanssa.

Lainasin kirjastosta asiaan kuuluvaa kirjallisuutta, kyselin muilta ruokabloggaajilta vinkkejä, kävin läpi ohjeita ja ryhdyin hommiin. Aluksi epäilytti juuren haju, todella etikkainen. Mutta onko se etikkainen vai vaan hapan, juuri ei kuulemma haise kovin hyvälle. Päätin jatkaa (vaikka takaraivossa epäily että olen syyllistynyt juuren murhan avunantoon). Kolmantena päivänä kun leipä oli siinä vaiheessa että sen olisi pitänyt kohota, näin ei tapahtunut. Kohotettiin yön yli ja kyllä se siitä vähän paisua. Päätin jatkaa.

Vähän taisin hihkua kun leivät tuli uunista. Kauhun sekaisella jännityksellä sitten maistamaan. Noh. Päältä tosi kova, sisältä ehkä vähän raaka ja niin tiivistä tavaraa että jää kitalakeen kiinni. Mutta kyllä se ihan ruisleivälle maistuu! Ohjetta luvassa heti kun tuotekehittely on hieman pidemmällä.

Paahdettua kurpitsaa ja kikherneitä salaatissa

2011-11-09T19:24:00.001+02:00

Mun ruoanlaittointo on ihan kateissa. Tekee mieli syödä asioita suoraan purkista. Huoh. Pakotin itseni tekemään jotain, eikä mieleen tullut mikään muu kuin viimeksi tehty ruoka. Niinpä päätin paahtaa kurpitsaa taas. Oli se vaan hyvää, taas. Paahdetuista herneistä tuli varsin maistuvia, niihin ilmestyi hauskan rapea pinta uunissa.

Paahdettu kurpitsa-kikhernesalaatti (kahdelle)

rapeaa salaattia (esim jäävuorta ja friseetä)

400g talvikurpitsaa (punnittu kuorineen)

1 tlk kikherneitä

oliiviöljyä

paprikajauhetta

suolaa

mustapippuria

balsamicoa

(parmesanlastuja)

Kuori ja pilko kurpitsa kuutioiksi. Levittele palat leivinpaperin päälle pellille. Valuta ja huuhtele kikherneet ja lisää pellille. Lorauta päälle oliiviöljyä, ripottele suolaa sekä paprikajauhetta ja sekoittele lusikalla. Paahda herneitä ja kurpitsapaloja 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia kunnes kurpitsat ovat pehmenneet ja herneiden pinta saanut paahteisen, rapsakan pinnan.

Revi salaatti ja kasaa paahdetut kasvikset päälle. Halutessasi leikkaa päälle parmesanista lastuja (toimii hyvin ilmankin, vegaaniversiona) ja sekoita balsamicosta ja oliiviöljystä kastike jota voi lorauttaa päälle.

Viikonlopun sukkasatoa

2011-11-06T12:14:00.000+02:00

Perheen pienimmälle junasukat, itselle vähän isommat tavallistakin tavallisemmat sukat jämälangoista (varmaan seiskaveikkaa). Ja tota joo, oon vissiin ennenkin tehnyt harmaita raitasukkia. Seuraavissa on jos ei nyt mitään palmikkoa, niin ainakin väriä, lupaan!

Kelpaa kuljeskella marraskuussa.

Kasvispiirakkaa ja suklaakaakkua

2011-11-05T08:52:00.001+02:00

Kun vieraisille oli tulossa Jytis kavaljeereineen, ajattelin heti tilaisuuteni tulleen kokeilla joitain ennen testaamattomia reseptejä. Molemmat kun ovat ihailtavan kokeilunhaluisia ja ennakkoluulottomia uusien ruokien suhteen! Päädyin leipomaan Hesarin ohjeilla kasvispiirasta ja suklaa-banaani-puolukkakakkua (jonka reseptiä en valitettavasti löytänyt Hesarin nettiarkistosta. Resepti kuitenkin julkaistiin 26.10. nimellä Lokakuun kakku).

Sanoisin, että piirakka hyvä, kakku outo. Piirakan pehmeästä tofusta koostuva tahinilla ja sitruunalla maustettu päällys oli mainio ja sopi hyvin juuresten kanssa. Ainoa toimimaton puoli reseptissä oli se, että kasviksia ei juurikaan maustettu, vaan kaikki maku oli päällysteessä. Suosittelisinkin lisäämään kasviksiin ainakin suolaa, ja vastaavasti vähentämään suolaa hieman päällysteestä.

Kakku taas... no, makua kuvailtiin moniulotteiseksi. Siinä maistuivat kyllä niin suklaa, banaani kuin puolukatkin, mutta omasta mielestäni kuitenkin ihan liikaa ne kypsät banaanit. Sinänsä ok resepti, jos nyt sattuu banaanien mausta ylitse kaiken tykkäämään.

Neljään pekkaan ei pystytty kakusta syömään kuin vajaa neljäsosa, mutta onneksi on työpaikan kahvipöydät. Vein loppukakun sinne, ja tunnin päästä ei ollut mitään jäljellä!

Tässä piirakan ja kakun ohjeet sellaisina kuin ne itse toteutin. Piirakassa vaihdoin pohjataikinan vegaaniseksi (mikä tahansa pohja varmasti sopii tähän), lisäsin sipulin määrää, vaihdoin sellerin porkkanaan sekä korvasin päällysteen kananmunan soijajukurtilla ja perunajauholla. Kakussa ainoastaan vaihdoin Maizenan perunajauhoihin.

Kasvispiirakka

Pohja:
3 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
0,5 dl maustamatonta soijajukurttia
noin 0,5 dl kauramaitoa (tai vähän enemmän, jos taikina jää liian kuivaksi)

Täyte:
2 palsternakkaa
3 sipulia
1 paprika
1/2 bataattia
1 porkkana
4 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 tl kuivattua timjamia
suolaa

Päälle:
250 g pehmeää maustamatonta tofua
0,5 dl maustamatonta soijajukurttia
0,5 dl kaurakermaa
2 rkl perunajauhoja
2–2,5 rkl sitruunamehua
1 rkl tahinia
0,5 tl kuivattua rosmariinia
suolaa

Valmista piirakkataikina. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin keskenään sekoitetut öljy, jukurtti ja maito. Sekoita tasaiseksi ja lorauta tarvittaessa mukaan lisätilkka maitoa muotoiltavan taikinan aikaansaamiseksi. Painele taikina halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, peitä ja nosta jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. (Itse esipaistoin pohjaa 200 asteessa noin 10 minuutin ajan.)

Pese paprikat. Kuori juurekset ja sipulit. Halkaise kasvikset, poista paprikoiden sisukset ja lohko kaikki kasvikset paloiksi leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Pirskottele päälle hiukan öljyä ja mausta timjamilla ja suolalla. Paahda kasviksia uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia. Kääntele niitä kerran paiston aikana.

Pane monitoimikoneen kulhoon päällysteen ainekset. Aja seos tasaiseksi. Voit käyttää myös sauvasekoitinta.

Jaa piirakkapohjan päälle paahtuneet kasvikset ja kaada päälle tofuseos tasaiseksi kerrokseksi.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pohjataikina on kypsää ja pinta on saanut kauniin paistovärin. (Kun väri ei minulla meinannut muuttua kauniiksi millään, sivelin loppuvaiheessa piirakan päälle hieman öljyä ja paistoin sitä grillivastuksen alla viitisen minuuttia. Johan ruskistui ja kiilteli.)

Lokakuun kakku

3 kypsää banaania
2 dl puolukoita
350 g tummaa suklaata (käytin 70 %)
450 g pehmeää tofua
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 rkl perunajauhoja

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa. Muhenna kypsät banaanit, lisää puolukat, pehmeä tofu, sokeri, mausteet ja perunajauho. Sekoita tasaiseksi. Lisää sulatettu suklaa muihin aineksiin ja sekoita hyvin. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun (tai leivinpaperilla peitettyyn) irtopohjavuokaan ja paista noin tunti.

Jäähdytä kakku ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa. Suositellaan tarjoiltavaksi kahvin ja jälkiruokaviinin kanssa tai calvadoksen kera. Jytis haaveili kakun kanssa siemailtavasta portviinistä - sekin olisi varmasti sopinut hyvin!

Iik, ihanaa! Joulupalloja!

2011-11-03T21:23:00.000+02:00

Tapasiko kukaan näitä herroja tänään Helsingissä? Minä en ehtinyt kirjakauppoihin (olivat sekä Suomalaisessa että Akateemisessa), mutta onneksi sentään istuivat tovin meidän olohuoneessa aamulla. Haastattelun voi katsoa täältä.

En selvästikään ole neulomisskenen sykkeessä enkä aallonharjalla, koska ennen tätä päivää en tiennyt, että olemassa on Arne ja Carlos! Nyt tuntuu, etten voi elää ilman heitä. Ainakaan ilman heidän joulupallojaan! Nii-in, joulupalloja. En tykkää kovinkaan monista joulukuusenkoristeita, mutta näiden herrojen jalanjäljissä kuljen kyllä mielelläni.

Ja niin kuin jo vakaasti päätin, etten enää osta yhtä ainoata käsityökirjaa. Nyt on ehkä pakko. Hirveä joulupallojen kutomishimo!

(No on ne tehneet kaikkea muutakin aika hienoa.)

Löytyykö täältä muita Arne & Carlos -faneja?

Kuva: Yle

Keitto paahdetusta kurpitsasta

2011-11-01T18:40:00.000+02:00

Menin kauppaan ja yritin muistella Hesarin ruokatorstaissa ollutta kurpitsakeiton ohjetta. Ainakin siihen tuli kurpitsaa ja kermaa ja punaviiniä. Noh, kotiin päästyä huomasin että tuli siihen vähän muutakin, piti siis soveltaa. Sitten aloin muistella yhtä ehdotonta suosikkiani vuosien takaa, paahdettua porkkanakeittoa ja näitä reseptejä yhdistelemällä syntyikin todella täyteläisen makuinen soppa. Suosittelen!

Paahdettu kurpitsakeitto (kahdelle)

600-700g talvikurpitsaa (punnittu kuorineen)
3 pientä salottisipulia
puolikas appelsiini
5 dl kasvislientä
loraus punaviiniä
loraus kermaa
garam masalaa
suolaa
mustapippuria
persiljaa

Kuori kurpitsa ja sipulit. Lohko pienehköiksi paloiksi ja levitä leivinpaperin päälle pellille. Ripottele päälle garam masalaa, valuta öljyä ja sekoittele niin että kaikki palat saavat maustetta ja öljyä. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 20 min tai kunnes palat alkavat saada väriä.

Kiehauta kasvisliemi ja kaada paahtuneet kurpitsat ja sipulit joukkoon. Soseuta sauvasekoittimella. Siirrä kattila takaisin liedellä. Purista joukkoon puolikkaan appelsiinin mehu, lisää loraus punaviiniä ja kermaa, sekoita ja maista. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Ripottele päälle persiljaa ja tarjoa hyvän leivän kanssa.

Jälkkäriksi oli Belgian suklaata. Testikonvehdin maku oli tumma suklaa, täytettynä tuoreella voilla. Muahahaa. Syntistä kamaa.

Ei se näkö vaan se maku

2011-10-31T10:02:00.000+02:00

Olen sokerilakossa. Menossa on nyt neljäs päivä, enkä ole varma, joko helpottaa. Tämä postaus ei ehkä lievennä tuntemuksia, mutta julkaistaan se nyt kuitenkin.

Pari viikonloppua sitten tuli todistettua, etten ole mikään Kinuskikissa tai Herkun ja Koukun Ellu. Päätin nimittäin leipoa kakun vuosien tauon jälkeen. Ei mennyt ihan niinku Strömsössä, juu ei.

Kinuskikissalta tosiaan löysin mainion kakkupohjaohjeen, jota pelottomasti lähdin testaamaan. Mutta vaikka kuinka tarkkaan ohjeita noudatin, jokin meni vikaan - ensin kakku pursusi vuoan reunojen yli uunin pohjalle ja lopulta lässähti. Onneksi Facebook-kaveri kuitenkin muistutti, että koristeluilla voi peittää pohjan virheet.

Päällisen tein Ellun ohjeen mukaan, ja väliin laitoin banaania, kermavaahtoa ja lemoncurdia.

Tässä lopputulos. Oli aivan hyvää, sopivan kirpsakkaa minun makuuni! Maistui vieraillekin! Kakkumestariuteen on kuitenkin vielä matkaa, huh huh.

Yritys hyvä kymmenen

2011-10-30T11:33:00.000+02:00

... mutta tulos ei niinkään. Jämälankalapasista tuli kyllä ihan kivat ja pirteät...

... mutta tämä purkki ei kyllä ole yhtään tyhjempi.

Täytyis tikuta varmaan muutama pari lisää. Keltaisesta raidasta lähtien mennään eriparia, koska innostuin neulomaan keltaista niin paljon ensimmäiseen, että toinen jäi sit vähän tyngäksi. Piti kuroa kiinni muissa väreissä, mutta ei varmaan haitanne.

Mitään mallia ei näissä tietenkään ollut, 40 silmukkaa puikoilla, langat seiskaveikkaa ja Vuorelman Vetoa ym. Puikot 3 mm. Nopeasti valmista - sopii mulle.

Ystävä tarvitsee piristystä syksyynsä, joten nämä lähtevät hänelle postissa huomenna. Peukalon värit hän valitsi itse, eikä tiennyt näitä saavansa. Luotan siihen, ettei eksy blogiin ja siksi uskallan tämän jo julkaista.

Herkuttelua Berliinissä

2011-10-25T12:00:00.018+03:00

Käväistiin tyttöporukalla viime viikolla Berliinissä (mukana menossa mm. hanna, jolle kiitos parista ekasta kuvasta). Olin aikaisemmin nähnyt kyseisestä kaupungista vain kaksi rautatieasemaa, joten odotin malttamattomana nähtävyyksiä ja ennen kaikkia niitä herkkuja, joita on tässäkin blogissa moneen kertaan ylistetty.

Ensimmäisenä aamuna päädyttiin aamiaiselle Cafe Fleuryyn. Tarjoilija pyöritteli päätään hieman epätoivoisena kun kysyin vegaanista aamiaista ("no keitossa ei oo maitoa... ei mutta ai nii, siinä onki lihaa"), mutta taikoi lopulta lautaselle vaikka mitä!

Hedelmiä, hilloja, avokadoa, kasviksia, tuoretta leipää, teetä soijamaidolla... ähky tuli. Eikä ruokalistalta löytynyt kasvisbrunssikaan tainnut jättää reissukavereita nälkäisiksi. Juustoja, hedelmiä, tahnoja ja niin paljon leipää kuin halusi.

Sunnuntaiaamuna suunnattiin Mauerparkin kirpparille uhkarohkeasti jo ennen aamiaisen nauttimista. Laskettiin sen varaan, että eiköhän sieltä jotain huikopalaa saa, ja ei tarvinnut pettyä. Vegaaninen harvinaisen terveellinen aamiaisvaihtoehto löytyi sisääntuloportin viereiseistä kojusta: jättiläispala banaanisuklaakakkua. Nam.

Kirppis oli kaikkien mieleen ja löytöjä tehtiin. Kotiinviemisiksi laukkuihin pakattiin ainakin kenkiä, vaatteita, koruja ja sisustusjuttuja. Kuvan joulukuusi jäi tällä kertaa ostamatta, vaikka toki harvinaisen hieno olikin.

Kirpputorikierroksen jälkeen yritettiin ensin mennä brunssille Cafe Morgenrotiin, mutta paikka oli niin täynnä, että ei mahduttu sekaan. Urheasti käveltiin Lucky Leekiin, mutta se oli kiinni! Siinä vaiheessa alkoi jo nälkäkiukuttamaan siihen malliin, että marssittiin lähimpään brunssia mainostavaan kahvilaan. Ja jälleen kerran mahat saatiin täyteen: tarjolla oli ihania marinoituja sieniä, munakoisoja ja kesäkurpitsoja, hummusta, salaatteja, leipiä ja mitä vielä. Paikan nimi ei jäänyt mieleen, mutta reissukaverit huutakoon hep, jos ovat parempimuistisia.

Koska hotellidiiliimme ei kuulunut aamiaista, pääsimme maistelemaan niitä ravintoloihin oikein urakalla. Yksi kivoimpia aamiaispaikkoja oli vegaaniravintola Kopps. Ennen kymmentä tiistaiaamuna olimme ainoat asiakkaat, mutta sehän ei haitannut menoa. Pystyipähän kuvaamaan hienoa sisustusta!

Listalta tilattiin tofukokkeli-perunapaistosta ja omenapannukakkuja vaahterasiirapilla...

...sekä jukurttiaamiainen, joka sisälsi soijajukurttia, hedelmiä, mysliä, pähkinöitä ja mitäs vielä.

Olisin ehdottomasti halunnut palata testaamaan myös Koppsin lounasta tai illallista, mutta se jäi seuraavaan kertaan.

Viimeisenä päivänä tehtiin vielä retki Friedrichshainiin vegaanileivonnaisten toivossa. Ensimmäiseksi päädyttiin Ohlala Tartes Shoppiin, joka oli oikein viehättävä vaaleanpunahenkinen pikku kahvila. Tarjolla oli suolaisia ja makeita leivonnaisia, ja me valittiin vitriinistä vegaanista suklaa-banaanipiirasta ja marja-vaniljapiirasta. Ihania olivat, eivät edes liian makeita.

Muutaman korttelin päässä oli Cupcake-niminen kahvila, joka oli niin ikään keskittynyt sisustuksessa söpöilyyn. Herkkujen lisäksi myynnissä oli muffinssi-aiheisia postikortteja, pinssejä, kasseja ja t-paitoja.

Koska mahassa ei sattuneesta syystä ollut tilaa muffinsseille, otimme muutaman näytekappaleen mukaan myöhemmin maisteltaviksi. Vasemmanpuoleinen muffinssi oli vegaaninen suklaa-kookosyksilö, oikean puoleisen (ei-vegaaninen) makuna taisi olla suklaa-maapähkinävoi ja nimenä The King.

Jossain välissä palasimme vielä sinne Morgenrotiin, kun jäi harmittamaan brunssin missaaminen. Lounasaikaan tarjolla oli keittoa ja kasvispiirasta. Hinta oli halpa, maku hyvä!

Seuraavaan kertaan jäi Morgenrotin vegaanisen kakun maistaminen. Näytti kyllä mahottoman hyvältä, mutta kun laukussa oli jo ne muffinssit, ja maha ennestäänkin täynnä kasvispiirakkaa...

Kaiken kaikkiaan Berliinistä jäi oikein hyvä maku suuhun. Välimatkojen pituus kaupunginosien välillä yllätti (samoin kuin se, miten monimutkainen asia itä ja länsi ovatkaan kun niitä oikein rupeaa historian valossa pohtimaan...), ja ruokapaikkojen sijainteja olisi kannattanut selvittää vähän tarkemmin etukäteen. Siinä vaiheessa kun nälkä yllätti, olivat kaikki kivan kuuloiset ravintolat aina toisella puolen kaupunkia. Mutta ensi kerralla on kaikenmoinen hahmottaminen jo helpompaa, kun kaupunki on tuttu.

Kiitos vielä reissukavereille hyvästä seurasta. Mennäänpä pian uudestaan!

Once more with feeling: punajuuri-suklaakakku

2011-10-24T14:13:00.004+03:00

Kokeilin kerran aikaisemmin tänä syksynä punajuuri-suklaakakkua, ja tuloksena oli täydellinen fiasko. Kakku oli ihmeellinen tiivis mötikkä, joka päätyi syömäkelvottomana roskakoriin. Muutamaa päivää myöhemmin Jytis tietysti bloggasi täydellisen kauniista ja onnistuneesta kakustaan samoista raaka-aineista, ja meitsiä rupesi harmittamaan epäonnistuminen entistä enemmän. Niinpä oli pakko tarttua haasteeseen uudestaan, ja pyöräyttää vielä uusi kakku. Tällä kertaa siitä tulikin oikein hyvä (jee!), mutta ei erityisen punajuurinen. Mikäli tahdot enemmän punajuuriefektiä, kannattanee punajuurisoseen osuutta lisätä.

Punajuuri-suklaakkakku

3,5 dl jauhoja

2 dl sokeria

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 dl punajuurisosetta (2 pientä punajuurta)

1 dl öljyä

2 dl kauramaitoa

100 g tummaa suklaata (käytin 70%)

Keitä pari pientä punajuurta kuorineen kypsäksi ja soseuta sauvasekoittimella. Rouhi tai raasta suklaa.

Sekoita kuivat aineet ja suklaarouhe keskenään ja nesteet sekä punajuurisose keskenään. Lisää nesteet jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 175 asteessa noin 35 minuuttia. Ripsuttele päälle tomusokeria ja tarjoa vaikkapa vaniljakastikkeen kanssa. Suklaakuorrutuskaan ei lienisi liioittelua.

Belgialainen vohveli

2011-10-23T17:27:00.000+03:00

.. näyttää tältä. Ja on todella hyvää! Tuhtia tavaraa. Oikeaoppinen syöntitapa on kuulemma ilman lisukkeita ja mukaan napattuna, pystyy syömään myös pyörällä ajaessa.

Taustalla puolestaan on Bryssel. Reissuni oli niin pikainen että syvempää matkakertomusta ei ole luvassa mutta Belgia vaikutti huomattavasti sympaattisemmalta kuin olin ajatellut. Hienoa arkkitehtuuria, kivoja pieniä kuppiloita ja kahviloita, hurjan hyvää suklaata ja olutta, leppoisaa meininkiä.

Tässä ollaan torilla Antwerpenissä. Tuoksu juustotiskin ja sienitiskin välissä oli huikea!

Ja huikeaa oli myös se että torikojusta pystyi ottamaan annoksen etanoita tai ostereita ja kuohuviiniä. Halvalla. Tai graavilohileipiä valkoviinin kanssa. Tällaista suomalaisiin torikahviloihin.

Kahviloista pakko suositella ketjua Le Pain Quotidien, joka päiväinen leipämme. Leipomo, jonka kaikki tuotteet ovat luomua. Ja kahvilan puolella näistä pääsee sitten nauttimaan. Ketjun ideaan kuuluu että keskellä kahvilaa on iso puinen pöytä jonka ympärillä ruokaillaan. Ja jaetaan leipää.

Suosittu valinta on brunssilla myytävä leipäkori jossa on valikoima leipomon tuoretta leipiä ja erilaisia levitteitä ja hilloja sekä muuta aamupalaa, mehua, munia jne. Myöhästyimme brunssiajasta ja leipäkoria ei enää pystynyt tilaamaan mutta jotain vastaavaa. Yllä pienempi valikoima leipiä, tapenadea, vuohenjuustolevitettä, parmesania, aurinkokuivattuja tomaatteja, melonia ja parmankinkkua.

Alla yksi elämäni parhaista salaateista. Punajuuritahna oli ihanan sitruunaista, hummus taivaallisen kuohkeaa, jopa linssit ja bulgur oli saatu maukkaiksi yrteillä ja sitruunalla ja jollain. Pakko aloittaa tuotekehittelyt, nämä maut haluan pystyä loihtimaan itsekkin.

Ja sai sieltä leivoksiakin.

Yhden kahvilan voisin myös vinkata Antwerpenistä. Caffe Nation. Sanovat että kahvi on parasta huumetta. Paikka on symppis, kiva sisäpiha myös jos haluaa istua ulkona. Ja voin suositella myös teenjuojana, chai latte oli valmistettu oikeasti teestä eikä makusiirapista. Edustalla cafe mocca.

Antwerpenin kujilta löytyy myös paljon kivoja putiikkeja. Kuulemma parempi valikoima kuin Brysselissä. Paikallisen shoppaavat lauantaisin kun eivät arkisin ehdi ja sunnuntaisin kaupat ovat kiinni. Tosin sunnuntaisin leipomot ovat auki. Myös tämän soisin rantautuvan Suomeen.

Niin ja simpukkasesonki. Oih ja voih.

Kiitos myös vohvelinsyöjälle, osa kuvista napattu hänen kamerastaan.

Lähi-itä lautasella

2011-10-21T00:34:00.000+03:00

Tästä se kaikki alkoi. Ystävä tuli Betlehemistä visiitille Suomeen ja toi lahjaksi baklavaherkkuja. Noin pari kiloa. Oli pakko pyytää apusyöjiä ja tottakai piti tehdä myös pääruokia jotta pääsee syömään jälkkäreitä. Muahahaa.

Tahnapuolella tarjolla oli saavillinen hummusta, tsatsikia, munakoisotahnaa sekä aina niin hyvää porkkana-oliivitahnaa. Lisäksi pöytään kannettiin marinoitua fetaa, oliiveja, kuskus-salaattia sekä itse tehtyjä pitaleipiä, jotka näyttivät hämäävän paljon kaupasta ostetuilta. Ohje täältä.

Falafelit meinasivat kärvähtää. Mutta syy siihen miksi toivon että jaksoitte lukea tänne asti, on alla olevat Vihreän Langan ohjeella tehdyt perunat. Ihan tajuttoman hyviä! Ei peruna voi olla näin hyvää? Oli se.

Batata harra eli tuliset perunat

1 kg perunoita
1 rkl + 2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
3 valkosipulinkynttä
0,5–1 tl cayennepippuria
1/4 tl mustapippuria
1 ruukku korianteria silputtuna
(suolaa)

Kuori perunat tai pese ne harjalla. Leikkaa ne sentin paksuisiksi viipaleiksi.
Kääntele perunoiden joukkoon 1 rkl öljyä ja suola. Kumoa perunat pellille leivinpaperin päälle ja kypsennä 250-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, eli kunnes perunat ovat saaneet väriä.

Sekoita kupissa loput öljystä, puristetut valkosipulinkynnet ja pippurit. Pirskota valkosipuliseos perunoiden joukkoon ja lisää silputtu korianteri. Kääntele. Kypsennä perunoita uunissa vielä muutama minuutti, eli kunnes tunnet valkosipulin tuoksuvan. Tarkista maku ja lisää halutessasi ripaus suolaa. Nautitaan lämpiminä.

Sahtain!

Uusi tuttavuus: viikuna

2011-10-18T21:33:00.000+03:00

Jännä miten paljon ihminen voi syödä jotain raaka-ainetta kuivattuna, ilman että on maistanut sitä tuoretta versiota. Havahduin tähän vasta kesällä Italiassa, jossa eteeni kannettiin alla oleva kasa. Tuoreita viikunoita.

Syödään kuoret päällä, sanoi mamma. Ja minä tottelin. Maku hieman yllätti, tuli mieleen karviainen. Aiheutti muuten useammalle maistajalle allergisia reaktioita, jotain kiwimäistäkin siinä oli. Kaikki olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä että hurjan näköinen se on.

Viikunoita on tullut vastaan viime aikoina kaupassa ja kauppahallissa joten päätin että testaan näitä pallukoita myös koti-oloissa, Uusi tuttavuus -haasteen hengessä. Muistelin että olin nähnyt Ruokahommia -blogissa viikunoita salaatissa ja sieltä sitten otin oppia.

Vuohenjuusto-viikunasalaatti

köntti hyvää chevreä
erilaisia salaatteja
rucolaa
kurkkua
oliiveja
lohkottua viikunaa
balsamicosiirappia

...woah. Todellakin toimii.

Tässä vielä Italian tyyliin brunssipöydässä.

Sinistä, sinistä

2011-10-16T11:38:00.007+03:00

Suhteeni siniseen on ristiriitainen. Teini-iässä vetäisin väristä överit: kaiken, siis aivan kaiken piti olla sinistä eri sävyissä. Lukioiässä lempipaitani oli kirppikseltä löydetty tummansininen plyysipaita, jota pidin arkena ja juhlana, kaverinaan ylisuuret miesten puvunhousut. (Uh huh.) Parinkympin tietämillä sanoin siniselle ei kiitos, ja sillä tiellä on pysytty tähän saakka.

Mutta nyt tuo sininen on vaaninut salakavalasti tiensä takaisin, eikä näytä ollenkaan pahalta. Syön nykyään mieluummin Fazerin sinistä kuin punaista, haaveilen ah, niin ihanasta Arabian tuokiosta ja kaiken lisäksi tein Wurmin sinisestä langasta. Mitähän seuraavaksi? Alan varmaan tykätä lohenpunaisesta ja persikan sävystä!

Jostain syystä tietokoneemme tökkii, enkä saa lisättyä kuvatekstejä. Fazerin sininen ei varmaan kaipaa kuvaa, mutta tässä muutama ihana Tuokio. Juuri oikean sinisiä. Kelpuuttaisin keittiööni!

Wurm on oikein kiva myssykkä ja kaksinkertaisen reunansa ansiosta myös napakka ja lämmin. Tein myssyn Cascaden Heritage-langasta, mikä on paksumpi lanka kuin alkuperäisessä ohjeessa suositellaan. Silmukoita mulla oli muistaakseni 80 ja puikot 4,5 mm. Tällainen tuli.

Tykkään!

Astiakuva: Arabia

Kerhokuulumisia

2011-10-09T21:05:00.000+03:00

Aurinkoista sunnuntaipäivää vietettiin kerhotapaamisen merkeissä. Osa kerholaisista ei ollut nähnyt toisiaan sitten viime tapaamisen. Onneksi on kerho, ettei vallan unohdu nähdä kavereita naamatusten!

Tapaaminen alkoi heti ruokapöydän äärellä. Viikonlopun hittituotteeksi todettiin sienirisotto, sitä taitaa kerhotapaamisen lisäksi piakkoin olla tarjolla myös joidenkin kerholaisten omassa keittiössä.

Jälkiruokana puolukkaisia keksitikkareita eli kekseistä tehtyjä cake popseja, mutta tällä kertaa ilman tikkaritikkuja - kaapista kun löytyi vain coctailtikkuja, eivätkä ne pysyneet menossa mukana ihan loppuvaiheeseen asti.

Puolukkapopsit
n. 16 kpl

250 g vaaleita keksejä
1.5 dl tuoreita puolukoita
100 g tuorejuustoa
2 rkl sokeria
250 g suklaata
15 g puolukkajauhetta

Murskaa keksit hienoksi jauheeksi (itse painelin keksit siivilän läpi, myös jollain koneella ne varmaan saa jauhettua). Puserra puolukoista hieman nestettä pois siivilässä ja soseuta tuorejuuston ja sokerin kanssa. Pilko pari riviä suklaata veitsellä rouheeksi. Sekoita keksimurska, tuorejuustotahna, sokeri ja suklaarouhe kulhossa ja muotoile palloiksi. Laita jääkaappiin jäähtymään ainakin pariksi tunniksi.

Sulata loppu suklaa esim. vesihauteessa ja kasta pallot suklaaseen. (Tikut ovat tässä avuksi, jos haluat niitä käyttää: kasta tikku ensin suklaaseen, työnnä pallon sisään ja laita hieman jähmettymään kylmään, jolloin tikku tarttuu hyvin palloon. Kasta pallo tämän jälkeen kokonaan suklaasulaan ja valuta ylimääräinen suklaa pois). Kasta pallo osittain vielä puolukkajauheeseen. Jähmetä jääkaapissa yön yli, samalla maut tasaantuvat. Jos pallot ovat tikkujen päässä, kannattaa ne tahriintumisen estämiseksi tökkiä pystyasentoon styroksilevyyn tms.

(Puolukkapopseista saa vegaanisia käyttämällä vegaanisia keksejä, soijatuorejuustoa ja maidotonta tummaa suklaata.)

Pehmeä sisus, suklaakuori ja kirpeä marjajauhe olivat ihan oiva yhdistelmä. Raadin mielestä sopisivat mainiosti myös joulun kahvipöytään.

Käsityörintamalla teemoina olivat mm. black on black...

... viidellä letitys...

... ja positiivinen turbaanihenkisyys.

Tästä taas kohti seuraavaa tapaamista! Ja vielä terveisiä Ekille, joka ei päässyt paikalle!

Suppilovahvero-kaalipaistos

2011-10-08T18:29:00.000+03:00

Tein taas kaalilaatikkoa. Ihan samalla ohjeella mutta vaihdoin ohrat suppiksiin. Todella hyvää. Sen vaan halusin kertoa, ei mul muuta. Hyvää viikonloppua kaikille!

Punajuuri-suklaakakku

2011-10-05T18:35:00.000+03:00

Hieman hymyilytti kun luin Ellun ruskaretkitarinaa ja epäonnisesta punajuuri-suklaakakusta. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta kun tämän blogin kirjoittajat ovat samojen reseptien äärellä toisistaan tietämättä. Mutta oma kakkuni oli onnekas! Hieman hämmentävä, mutta maistuva. Punajuuri maistuu vahvasti läpi, ehkä jonkun makuun liikaakin, mutta muodostaa oivan liiton suklaan kanssa.

Ohje on Glorian ruoka&viini -lehdestä (6/2011).

Punajuuri-suklaakakku

300g punajuurta
350g tummaa suklaata (70%)
450 pehmeää tofua
1,5 dl ruokosokeria
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia
0,5 tl jauhettua kardemummaa
1,5 rkl maissitärkkelysjauhoa

Pese punajuuret, mutta älä kuori. Keitä kypsiksi, noin 30 min riippuen koosta. Sulata suklaa vesihauteessa eli paloittele suklaa teräskulhoon ja nosta kattilan päälle jossa on kiehuvaa vettä. Vesi ei saa koskettaa kulhoa. Sulata suklaa sekoitellen ja nosta kulho jäähtymään.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Paloittele ja kuori punajuuret, soseuta sauvasekottimella. Sekoita tofu, sokerit, kaneli, kardemumma ja maissitärkkelys punajuurisoseeseen. Sekoita suklaa joukkoon. Kaada taikina vuokaan, paista kakkua keskitasolla 30-45 min kunnes se näyttää kiinteytyneen. Mulla taisi olla tunnin. Mutta ei pidä pelästyä hytisevää vuokaa, kakku jämäköityy jäähtyessään. Kun kakku on jäähtynyt, siirrä jääkaappiin (kätevää valmistaa esim edellisenä päivänä), ota esiin 30 min ennen tarjoilua. Koristele suklaalastuilla ja tomusokerilla. Kermavaahto sopii myös hyvin kaveriksi.

Kreikan meri, meri Kreikan

2011-10-04T14:35:00.000+03:00

Pienehkön kesätauon jälkeen porukkamme oli jälleen ravintoloita testailemassa. Hieman vajaahkolla osallistujakunnalla, mutta kuitenkin.

Rantabulevardia.

Jokos nokkelimmat pokkelimmat hoksaa missä ollaan? Kyllä, Helsingin Kreikassa eli Hertsikassa. "Ravintolakerhon" kohteena oli tällä kertaa Thalassa. Hanna oli testannut paikan antimia aiemminkin ja muut olivat kuulleet muutoin huhuja.

Odotusleipää ja oliivitahnaa.

Alkupaloja valitessamme olimme hieman hämmennyksissämme, mutta onneksi avulias tarjoilija otti homman haltuun ja kertoi mitä kannattaa tilata. Tässä siis lajitelma koko porukan kesken jaettavaksi. Vaihtoehtona olisi ollut myös mereneläväisempi lautanen.

Halusin vielä lisäksi hummusta ja ehkä olisin halunnut vielä halloumijuustoakin, mutta kyllä maha oli jo niin täynnä näiden jäljestä ja pääruuatkin olivat vielä tulossa, että ihan hyvä, ettei sitä tullut tilattua.

Hannan annos oli munokoisovuokaa riisilisukkeella. Oli ihan maukasta, maistoin minäkin.

Tässä minun lautasellani filotaikinakääreiset pinaattijuustokolmiot, potut ja ehkä juustokastike. Kyllähän suomalainen potusta tykkää ei siinä mitään, mutta ehkä vähän jännä yhdistelmä.

Jytiksen annos sisälsi katkarapuja ja arvio taisi kallistua positiivisen puolelle. Terkennuksia kommenttilootaan!

Paikan tunnelma oli merellisistä puitteista huolimatta hieman lounasmainen, eikä niinkään illanviettohenkinen. Ruokalistasta löytyi kuitenkin pikkujoulumenu, että kyllä varmasti meininkiä täynnä olevia illanviettoja on luvassa tulevile kuukausille. Palvelu oli miellyttävää ja alkupalalajitelma suositeltava.

Ruskaretki

2011-10-03T20:59:00.000+03:00

Viime viikonloppuna vietin ihanan viikonlopun mökillä kaveritapaamisen merkeissä. Sää sattui olemaan mahtavan syksyinen ja aurinkoinen, ja ruskakin parhaimmillaan.

Vanhempien porstuassa oli odottelemassa kasvimaan satoa: järjettömän isoja kurpitsoita ja kesäkurpitsoita. Lisäksi mullasta käytiin vielä kiskomassa (edelleen järjettömän isoja) punajuuria ja porkkanoita. Eipä tarvinnut käydä kaupassa!

Punajuurista tehtiin punajuuri-kookospataa. Sanna-ystävä oli kyseistä pataa tarjoillut kerran aikaisemmin vuosia sitten, ja se oli jäänyt mieleeni erityisen herkullisena. Enkä muistanut väärin, herkullista se oli taas! Reseptin alkuperä ei ole enää muistissa, mutta onneksi se on turvassa Sannan reseptikirjassa.

Pähkinäiset kookospunajuuret

1 rkl seesamiöljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
4 kuorittua punajuurta lohkoina
1 1/2 dl (=n. 100g) cashewpähkinöitä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl limetin mehua
4 dl kookosmaitoa
1 ruukku rucolaa

Kuullota mausteita hetki öljyssä. Lisää sekaan punajuuret ja jatka kuullotusta. Lisää limetin mehu ja kookosmaito ja hauduttele kunnes punajuuret ovat kypsiä, eli noin tunti. Lisää pähkinät. Tarjoile rucolan ja vaikkapas riisin tai quinoan kera.

Jälkkäriksi leivoin punajuuri-suklaakakkua, mutta siitä tuli niin kamala ja kuminen, että kyseinen räpellys voidaan unohtaa. Potentiaalia kyllä oli sen verran, että kokeiluihin kyseisen makukombon suhteen täytyy vielä palata.

Kaakkupettymyksen jälkimainingeissa leivoin sitten vielä kesäkurpitsa-kardemummakakkua, ja se onneksi onnistui paremmin: makea oli ja kardemumma maistui vahvasti. Tämä kakku katosi parempiin suihin sen verran nopeasti, että Kamomillan konditoriasta löytyvää reseptiä voi suositella. Tein reseptin puolikkaana, ja paistoin pellin sijaan kakkuvuoassa.

Kardemummainen kesäkurpitsakakku

1 dl vettä
2 dl öljyä
4 dl sokeria (3 dl riittää myös)
4 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl vaniljajauhetta
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,25 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 170 °C:en ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Yhdistä vesi, öljy, sokeri, hienolla terällä raastettu kesäkurpitsa, vanilja, suola ja kardemumma ja sekoita. Sekoita ensin toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja leivinjauhe ja yhdistä ne sitten märkien aineiden joukkoon. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paista esilämmitetyssä uunissa 30 minuuttia eli kunnes kakun pinta on saanut kauniin värin ja kakku on sisältä kypsä. Anna jäähtyä, leikkaa annospaloiksi ja tarjoile.

Suuri kiitos vielä kavereille viikonloppuseurasta. Toivottavasti nähään pian taas!

Uusi tuttavuus: lipstikka (kaalilaatikossa)

2011-09-29T18:01:00.000+03:00

Olin kollegan kanssa lounaalla. Maistelimme kermaista parsakaalikeitto ja hän totesi "jotain tähän voisi lisätä, esimerkiksi lipstikkaa". Nyökyttelin, ja tajusin samalla että kyllä, tiedän suurinpiirtein miltä lipstikka maistuu, mutta enpä ole koskaan sitä ostanut tai käyttänyt.

Seuraavana päivänä luin uutta KevytKokki -lehteä, josta ilokseni bongasin Sillä Sipuli -blogin tyypit (vinkkasivat tähänkin osoitteeseen, jee!) ja oli siellä myös Sakari Kuosmanen jakamassa äitinsä kaalilaatikkoreseptiä. Siihen tuli tuoretta lipstikkaa. Näin päätös kuukauden Uudesta tuttavuudesta oli tehty ja meikäläinen lähti kauppaan Sakarin äiteen innoittamana. Ja aijaijai kun olikin hyvää! Lipstikka, tykkään susta.

Sakarin äidin kaalilaatikko

1 kg kaalia
1,5 dl puuroriisiä (käytin ohraa)
4 dl vettä
1 tl suolaa
1/4 tl ruohittua mustapippuria
1 laakerinlehti
2 dl ruokakermaa
2 dl maitoa
1 lihaliemikuutio ( mulla kasvisliemijauhetta)
2 rkl tummaa siirappia
4 tl hienonnettua tuoretta lipstikkaa

Suikaloi kaali ja keitä se riisin kanssa kypsäksi suolalla, pippurilla ja laakerinlehdellä maustetussa vedessä kannen alla kypsäksi. Isossa kattilassa. Kaade seos voideltuun uunivuokaan. Sekoita keskenään kerma, maito, murskattu liemikuutio, siirappi ja lipstikka. Kaada seos uunivuokaan kaali-riisiseoksen päälle. Kypsennä uunissa alatasolla aluksi 20 minuuttia 175 asteessa. Laske lämpö reiluun 100 asteeseen ja paista kunnes pinta kiinteä ja kermamaito on imeytynyt seokseen. Mä paistoin 45 minuuttia, oli aika hyvä aika, tunninkin voisi varata. Mahtava lisuke mille vaan mutta erinomaisesti toimii sellaisenaankin.

Punajuuriletut

2011-09-27T12:00:00.001+03:00

No tällainen tuli vastaan Maku-lehden sivuilta kun etsiskelin jotain kevyttä iltaruokaa. Ohjeessa kehotettiin paistamaan letut pienellä pannulla, olisivat varmaan pysyneet paremmin koossa. Mutta maistuvia olivat lettuset! Olen jo pitkään halunnut tehdä blogiin osion "ruma mutta hyvä". Nää olisivat menneet sinne.

Punajuuriohukaiset ( 4 annosta)

450 g punajuurta (keitettynä)
5 dl kevytmaitoa
2 munaa
3 dl grahamjauhoja
200 g rasvatonta raejuustoa
1 rkl tuoretta timjamia (kuivatullakin pärjäsi)
suolaa
mustapippuria

Raasta kypsät, kuoritut punajuuret hienoksi raasteeksi. Sekoita maidon joukkoon raaste, munat, jauhot ja puolet raejuustosta. Mausta taikina ja anna turvota puolisen tuntia. Paista taikinasta pinnoitetulla ohukaispannulla lettuja ilman rasvaa (vähän kyllä laitettiin oliiviöljyä). Mausta loppu raejuusto yrteillä ja tarjoa ohukaisten kanssa.

Kukka

2011-09-25T13:57:00.001+03:00

Joskus inspiraatio iskee jo ennen aamiaista.

Heräsin eilen aamuna siihen faktaan, että illalla on juhlat ja juhlavieraan kädessä saisi olla onnittelukortti. Edellisenä iltana olin vähän tehnyt askartelutestailuja, mutta huonolla menestyksellä. Saran taannoinen postaus (kiitosta vaan, hyviä ideoita olivat!) johti kukkakortin äärelle. Ja siitä se ajatus jne.

Kukkaan 80 cm lahjanauhaa, jossa metallilanka molemmilla reunoilla. Metallilankaa toiselta reunalta esiin molemmista päistä niin, että nauha rypyttyy. Ryppy pyöritellään kukaksi.

Pahvikiekot kukan molemmille puolille.

Kukka kursitaan kokoon pahvilevyjen läpi pistelemällä ja etupuolen pahvilevyyn liimataan koristeita.

Kukka liimataan kiinni korttiin. Korttipohjana pahvilevy, johon decoupage-lakalla kiinnitetty servietin palanen. Tadaa! Joko nyt sitä aamiaista?

Kortin taakse vielä sivu 40-luvulla painetusta runokirjasta. Tapanani ei ole mutiloida kirjoja, mutta tämän olen napannut jostain ilmaiskierrätyshyllystä ihan askartelutarkoituksiin.

Samasta kirjasta löytyi muuten myös tämä merkkiteos. Täytyy sanoa, että tätä kautta en ole itse koskaan mietiskellyt talven tuloa, mutta ehkä syynä on vieraantumiseni luonnosta ja elämän kiertokulusta. Omistan tämän kaikille kesästä haaveileville.

Ihana sienikeitto!

2011-09-22T21:00:00.001+03:00

Tiedän, kaikki ovat olleet viimeaikoina sienimetsässä. Mutta niin olin minäkin ja pakko hehkuttaa sitä siksi että kyseessä oli elämäni ensimmäinen kerta! Saalis ei ollut huima mutta kokemus mainio (joukkomme säntäili pitkin metsää, arvuutteli sieniä, eksyi, huuteli, luuli kuolevansa, söi eväitä, toljotti kaikkiin eri suuntiin osoittavia gps-vempeleitä, kuuli metsään jäätelöauton äänen ja sai paljon hirvikärpäskavereita). Ja siitä saaliista syntyikin aivan mahtava keitto! Kiitos vielä työkaverille joka vinkkasi lorauttamaan portviiniä joukkoon.

Metsäsienikeitto

1 litra sieniä (kantarelleja ja suppilovahveroita)
5 salottisipulia
1 iso valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
8 dl kasvislientä
100g kantarellituorejuustoa
loraus portviiniä
tuoretta persiljaa
suolaa
pippuria

Kuullota pilkotut sipulit ja mursakktu valkosipulinkynsi oliiviöljyssä kattilassa. Lisää sienet kattilaan (pilko halutessasi, saa jäädä reilusti kokonaisiakin) ja jatka paistamista kunnes sienistä on neste haihtunut. Lisää kasvisliemi ja anna porista pienellä lämmöllä noin 10 minuttia.

Lisää joukkoon tuorejuusto, silputtua persiljaa ja loras portviiniä. Maista ja lisää maun mukaan suolaa ja rouhittua mustapippuria. Anna hautua miedolla lämmöllä vielä tovi. Nosta pöytään ja lisää annoksiin tuoretta persiljaa. Maistuu erinomaiselta myös seuraavana päivänä lämmitettyä kun maut ovat muhineet yön yli.

Peittoprojekti

2011-09-21T19:41:00.002+03:00

Viime sunnuntaina suunnattiin Herkun ja koukun porukalla Loviisaan Ekiä moikkaamaan, ja samalla vähän tutustumaan uuteen perheenjäseneensä. Helsingin päässä oltiin kesän mittaan pidetty taas muutama salainen palaveri, sillä reippaat kerholaiset halusivat tervehtää sitä uusinta ja pienintä villaisella ja pehmeällä paketilla.

Paketista kuoriutui palasista koottu peitto. Palaset olivat noin 16x16 senttisiä aina oikein tikuttuja neliöitä, jotka koottiin yhteen virkkaamalla. Langat löytyivät valmiina lankakorien syövereistä, ovat kaikki semmoista ohuehkoa villaa.

Kuten yhteisprojekteissa kuuluukin, peitossa näkyvät erilaiset käsialat - seassa on niin niitä tiiviitä ja tiukkoja lappusia, jotka on sormet verillä neulottu kakkosen puikoilla, kuin rennommin 3,5 puikoilla vedeltyjäkin.

Toivotaan kovasti, että peitto lämmittää pientä tulokasta syksyn viimoissa ja talven pakkasissa!

Itse tekaisin pakettiin mukaan vielä Tiuhtikset eli villahousut, jotka sopivat hyvin kestovaippailevalle. Lankana oli joskus kirpputorilta mukaan napattua vaaleansinistä hahtuvaa. Näyttivät tehdessä niin kovin pieneltä, mutta kyllä se housujen tuleva käyttäjä näytti sitten kuitenkin vielä pienemmältä!

Omenamuffinssit

2011-09-18T15:00:00.001+03:00

Tahoin leipoa vieraille omenamuffinsseja, kun nyt kerran suomalaisia omenoita alkaa olla hyvin tarjolla. (Tosin kateeksi käy niitä, jotka poimivat omenoita omasta puutarhasta, eivätkä osta niitä Alepasta 4 euron kilohintaan...) Googlailin vähän reseptejä, ja päädyin Ketunleipä-blogiin. Mausteisten muffinssien ohje kuulosti juuri sopivan omenaiselta. Reseptissä käytettiin omenasosetta, ja sitä varten soseutin muutaman omenan blenderissä vesitilkan kanssa. Toimi oikein hyvin. Ja maistuvia olivat nämä muffinssit kaikin puolin.

Tässäpä siis resepti, joka on alunperin napattu Pirkasta.

Omenamuffinssit
12 kpl

1 pieni omena kuutioina
2 dl omenasosetta (soseutin blenderissä pari omenaa ja tilkan vettä)
3 dl vehnäjauhoja (käytin täysjyvävehnäjauhoja ja spelttijauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa (jätin pois)
2 dl fariinisokeria
0,5 dl mantelirouhetta
1 dl öljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja märät aineet keskenään. Yhdistä ja sekoita nopeasti tasaiseksi, mutta älä vaivaa turhaan. Jaa muffinssivuokiin ja paista noin 20 minuuttia.

Sienimetsällä

2011-09-17T18:00:00.001+03:00

Tykkään kovasti sienistä, mutta en ole oikein osannut lähteä niitä metsästä hakemaan. Kun en tunnista, enkä tiedä missä niitä kasvaa, enkä oikein edes että milloin... No, viime viikonloppuna Hanna lupautui onneksi oppaaksi Nuuksioon, ja mehän Paun kanssa pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin toiveikkaana mukaan.

Maisemat oli hienoja...

...ja eväät hyviä, vaikka termari hajosikin, ja kaakaot jouduttiin kaatamaan pöpelikköön.

Mutta mikä parasta, myös niitä sieniä löytyi! Iso sangollinen suppilovahveroita, mustatorvisieniä, ja oli siellä joukossa muutama kantarellikin. Ihan mahtavaa! Kyllä kelpasi keitellä sienikastiketta ja pistää loput talven varalle talteen. Mustatorvisienet kuivasin ja suppilovahverot paistoin kuivalla pannulla ja pakastin.

Onnistuneesta retkestä innostuneena menin tänään yksikseni katsastamaan Keskuspuiston sienitilannetta. Hesarin viikon takaisten vinkkien perustella lähdin Hakuninmaan ja Paloheinän maastoihin. (Tai no, jos totta puhutaan, niin suunta oli sinne Hakuninmaalle, mutta jossain vaiheessa eksyin, ja ulos Keskuspuistosta tulin omaksi yllätyksekseni Paloheinässä. Ei se mitään, kulkee ne bussit takaisin kotiin sieltäkin...) Sienestäjiä oli kuitenkin tainnut olla liikkellä jo useampia, löysin nimittäin ainoastaan litran verran suppilovahveroita.

Sai niistä nyt kuitenkin taas sen sienikastikkeen sentään, joten ei ollut ihan hukkareissu.

Täytyy myöntää, että vähän himo tähän sienestämiseen tulee. Sen täytyy olla se löytämisen ilo!

Mainio kesäkurpitsalisuke

2011-09-15T18:59:00.000+03:00

Haa, vielä ei ole grillauskausi ohi! Vaikka myrskytuuli yrittikin viedä kaiken muun irtaimiston parvekkeelta, grilliä se ei saanut liikkeelle. Hyvä niin, sillä mulla on vielä vaikka mitä grilli-avusteisia reseptejä testaamatta. Nyt vihdoin sain kokeiltua Voisilmäpeliä-blogista bongattua grillattua kesäkurpitsasalaattia. Vaikka testimaistaja sanoi että kesäkurpitsakiintiö on täynnä, hyvin upposi. Maukasta!

Grillattu kesäkurpitsasalaatti (kahdelle, lisukkeena neljälle)

kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
2 rkl raastettua parmesania (ei ollut, hyvin toimi vegaanisenakin versiona)
ripaus chilijauhetta
suolaa
mustapippuria

2 kesäkurpitsaa
oliiviöljyä grillaamiseen
kourallinen tuoretta persiljaa
kourallinen saksanpähkinöitä (mulla oli pinjansiemeniä)

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Siivuta kesäkurpitsa pituussuunnassa (juustohöylä on kätevä). Lorauta siivujen päälle hieman oliiviöljyä ja sekoita tasaisesti.
Lado siivut grilliin ja paista pihdeillä kääntäen kumpikin puoli sopivasti ruskettuneeksi.
Silppua persilja ja rouhi pähkinät/siemenet. Kokoa salaatti sekoittamalla kaikki ainekset.

Me nautittiin salaatti lisukkeena paistettujen sipulien, mainion seesam-valkosipulidipin ja paistetun kuhan kanssa.

Lantturanskalaiset ja seesam-valkosipulidippi

2011-09-13T21:31:00.001+03:00

Mulla taitaa olla joku ruokaan liittyvä telepaattinen yhteys Ruokahommia- blogin Jannaan. Tuntuu että samat ainekset ja ideat pyörivät meidän lautasilla ja blogista löytyy aina jotain testattavaa. Kuten nämä lantturanskalaiset tai lanskikset, tuttavallisesti. Ihan älyttömän hyviä. Kuten myös alla oleva seesam-valkosipulidippi, sitä onkin tehty jo useampi satsi. Suosittelen!

Lantturanskalaiset

1 isohko lanttu (tule pellillinen)

oliiviöljyä

puhdistamatonta merisuolaa

mustapippuria

paprikajauhetta (käytin valmista taco-mausteseosta, todella jees)

Leikkaa kuorittu lanttu ranskalaisten muotoisiksi pötköiksi. Pane lantut kulhoon. Sekoita mausteet ja öljyt keskenään ja kaada seos lanttujen päälle, sekoittele. Levittele lantut uunipellille ja paista 225 asteessa kypsiksi ja rapsakoiksi.

Seesam-valkosipulidippi

reilu ruokalusikallinen luomuseesaminsiemeniä

2 pientä luomuvalkosipulinkynttä

puhdistamatonta merisuolaa

pikku ripaus raakaruokosokeria

mustapippuria

liraus sitruunamehua

2 dl paksua kreikkalaista jogurttia

Murskaa valkosipulinkynnet ja paahda murska seesaminsiementen kanssa kuivalla pannulla. Kun ovat saaneet väriä pintaan, sekoita jugurttiin, mausta, sekoita ja maista. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.

Kiitos Janna, taas.

Pop up -kaakku

2011-09-11T20:28:00.000+03:00

Piti hommata sukulaispimulle synttärikortti. 18-vuotiaan arvolle olisi ehkä sopinut paremmin jokin muu kuin pastelliväriset kartonkiaskartelut, mutta niihin oli nyt kuitenkin tyytyminen.

Halusin nimittäin testata hauskaa pop up -kortin ohjetta, jonka löysin netistä. Malleja olisi ollut vaikka kuinka, mutta päädyin synttäriteeman mukaisesti kaakkuun, josta törröttää kynttilöitä.

Ihan mallikkaastihan se kakku kynttilöinen esiin pompsahtaa kun kortin avaa. Koristelin kakkusen muutamalla nauhalla - hyvin tähän olisivat sopineet kaikenlaiset glitterit ja paljetitkin.

Paketin mukaan tikkusin kiiruusti syksyisen setin: kämmekkäät ja pipon. Lankana oli kirppikseltä aikoinaan löytynyt täkänälanka, joka oli 100% ohutta villaa. Aika karheaa myöskin, mutta toivottavasti se ei estä käyttöä.

Ohjetta nyt ei sen tarkemmin ollut pipoon eikä kämmekkäisiin (mistä johtuen pipo pitikin tehdä kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla tuli aivan liian iso...), 3,5 puikoilla tikkusin, jotta lopputuloksesta tuli harvahko ja paremmin alkusyksyyn sopiva.

Onnea vielä kerran 18-vuotiaalle!

Kolmen tunnin keitto (ja selitys siihen miksi ranskattaret eivät liho)

2011-09-09T20:20:00.000+03:00

Löysin kesälomalla mökiltä kirjan Ranskattaret eivät liho. Ihan kiinnostava opus. Pääperiaate oli siinä että kaikkea saa syödä, voisarvia ja suklaatakin, kunhan annoskoot ovat maltillisia. Viiniäkin saa juoda. Ja kun on hyvä ryhti, nätit vaatteet ja itsetunto kuosissa, on aito ranskatar. Ou oui.

Kirjassa oli myös reseptejä, joista testiin päätyi mukaelma ratatouillesta. Erityisen kiinnostavaa oli sen eri käyttömahdollisuudet, keittona, lisukkeena tai pizzan päällysteenä. Me äidin kanssa kuitenkin tehtiin keittoa ja olipa kyllä maukasta. Ja älyttömän simppeliä.

Ratatouille

1,5 kg tomaatteja
1,5 kg kesäkurpitsaa
1,5 kg munakoisoa
12 valkosipulinkynttä
nippu persiljaa ja/tai basilikaa
suolaa, pippuria
2 rkl oliiviöljyä

Pese ja leikkaa tomaatit, kesäkurpitsat ja munokoisot yhtä suuriksi viipaleiksi. Lado kasvikset kerroksittain perheen suurimpaan kattilaan (ja todellakin, se saa olla iso), ensin munakoisoa, sitten tomaatteja ja lopuksi kesäkurpitsaa. Toista kunnes kattila on ääriään myöten täynnä. Laita kerrosten väliin valkosipulinkynsiä ja persiljanoksia. Mausta suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja kypsennä hyvin miedolla lämmöllä 2-2,5 tuntia.

Anna jäähtyä noin 20 minuuttia ja lisää loraus oliiviöljyä ja silputtua persiljaa. Tarjoile keittolautasilta koska muhennos on tässä vaiheessa keittomaista ja liemi ihanaa kasvismehua.

Jos käytät ratatouillea lisukkeena, nostele kasvikset liemestä ja muhenna parmesanraasteen kanssa. Tai sitten soseuta liemestä poimitut kasvikset, lisää kananmuna ja levitä kaulitun pizzapohjan päälle. Ripottele päälle parmesanraastetta ja paista pizzan tapaan.

Loistava lohipiirakka ja klassikkojälkkäri

2011-09-07T22:33:00.001+03:00

Ihan sairaan hyvä lohipiirakka. Ohjeen nappasin Pastanjauhajilta (eivät turhaan kehuneet), kylmäsavulohi vaihtui loimuloheksi kun tarttui tarjouksesta mukaan ja pohjan tein vanhalla hyväksi havaitulla reseptillä. Aijaijai.

Lohipiirakka

Pohja pakastealtaasta tai:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruis/kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,75 dl oliiviöljyä
0, 75 dl vettä
ripaus suolaa

Sekoita ainekset voitelemattomassa piirakkavuoassa ja levitä reunoille. Esipaista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Täyte:
300 g kylmäsavulohta (tai loimulohta)
kaksi purjosipulia
tuoretta tilliä
1 dl juustoraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
2 dl kermaa
3 kananmunaa
öljyä
sitruunapippuria

Paloittele lohi. Halkaise ja pese purjot. Pilko ne ja kuullottele öljyssä. Kun purjot ovat hieman pehmenneet, lisää pannulle paloiteltu lohi ja silputtu tilli. Hauduta hetki ja lisää sitruunan mehu sekä halutessasi hieman sitruunapippuria. Kaada täyte taikinan päälle. Sekoita kerma ja kananmunat keskenään ja kaada seos vuokaan. Ripota pinnalle juustoraastetta. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä muutamia minuutteja ennen tarjoilua.

Ja sitten se klassikkojälkkäri. Huomasin että kotimaiset omenat olivat tulleet kauppaan ja iloissani otin hirveän säkin, sitten vasta katsoin kilohintaa. Noh, hyviä ovat! Ja uuniomenoita kannattaa tehdä ihan jo sen taivaallisen tuoksun takia.

Tällä kertaa uunivuokaan meni omenoiden lisäksi ruishiutaleista, vehnäjauhosta, kanelista, fariinisokerista ja kookosöljystä tehty muruseos. 200-asteisessa uunissa puoli tuntia ja pala taivasta on lautasella. Tarjotaan kera vaniljakastikkeen.

Kaulurihuppusysteemi II

2011-09-05T21:37:00.000+03:00

Herkun ja Koukun Hanna on mun käsityöidoli. Ihastelen yleensä kaikkea, mitä hän on puikoille pistänyt. Niin kivoja juttuja ja hyvä tyyli!

Tämä kaulurihuppusysteemi elää jo ihan omaa elämäänsä Ravelryssä - siitä ovat tykkäneet vaikka kuinka ja monet. Eikä ihme! Olin jo melkein unohtanut koko ihanan kaulurihuppusen, mutta sitten se tuli Jonnan blogissa vastaan. Ja minäkin tein harmaan.

Kaapista löytyi sopivasti Villa Laurilan Kainuunharmas-lankaa, jota oli iiiihanaa kutoa. Puikoilla 3,5 tein, tosin nelosetkin olisivat voineet olla.

Kiitos Hanna taas inspiraatiosta! Mun puolesta syksy saa nyt tulla. Vedän vaan hupun päähän, jos ahistaa.

Mamma mia!

2011-09-05T08:30:00.000+03:00

Herkun ja Koukun tyttäristä 3/7 matkasi kesällä Italiaan. Oma tavoitteeni oli katsella ympärilleni ja syödä tosi paljon. Ja onnistuin siinä tosi hyvin. Roomassa ahmin jäätelöä. Napolissa hurmaannuin pikkukaduista.

Ja pizzoista.

Sekä Vesuviuksesta.

Matka jatkui Positanoon, jossa näkymät vuokrakämpän terassilta olivat huikeat.

Kelpasi nautiskella aamiaista siinä sitten.

Asunnon lähellä oli yksi vihanneskoju, pieni kauppa ja baari-kahvila jonka leivonnaisvalikoima oli mahtava. Oli mm. pizzaa jossa oli makkaraa ja lohkoperunoita (?), kaiken maailman pullia ja leivoksia. Sekä oivallisia suolapaloja, munakoiso-mozzarellapyöryköitä.

Ja paikallista herkkua, rum babaa, eli reippaasti rommilla kostutettuja leivonnaisia, päällä vaniljakreemiä.

Rannalla maistui kylmä Peroni ja sipsit.

Kuumuus oli päivisin todella lamaannuttavaa. Ja loputtomien portaiden kävely.

Mutta iltaisin se palkittiin taivaallisilla pasta-annoksilla. Alue on limoncellon eli sitruunaliköörin synnyinseutua ja sitruunaa käytettiin muutenkin paljon. Tässä klassinen Spaghetti al limone. Siis sitruunaa, oliiviöljyä, persiljaa ja valkosipulia. Niin simppeliä ja niiiin hyvää.

Munakoisoa käytetiin myös paljon, parasta se oli tomaatin, oliiviöljyn ja parmesanin kanssa paistoksena.

Ja simpukoita tuli syötyä ämpärillisiä.

Huoh ja ah. Loppuvinkkinä mainittakoon Ravellon musiikkijuhlat, tältä keikkalavalta olisin valmis katsomaan mitä tahansa jodlausta.

Tuorehernekeittoa

2011-09-03T22:23:00.000+03:00

Satuin näkemään viime viikolla kun Sikke teki televisiossa mahtavan väristä keittoa. Sitä piti saada, ja ohje löytyi onneksi Livin sivuilta. Kyseessä oli tuoreista (tai oikeastaan pakastetuista) herneistä tehty keitto, joka tarjottiin bruchettojen kanssa. Tuumasta toimeen, ja lauantain soppa oli hetkessä valmis! Ranskankerman sijaan käytin maustamatonta soijajukurttia ja kuivatun salvian sijaan tuoretta. Ensi kerralla sekaan voisi lorauttaa vähän valkkaria tai kuohuviiniä.

Vihreä tuorehernekeitto ja bruchetta

2 pussia pakasteherneitä
2 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 rkl maustamatonta soijajukurttia
1 tl kuivattua salviaa
suolaa ja mustapippuria myllystä

vaaleaa leipää (käytin Maatilatorin ihanaa vaaleaa hiivatonta leipää)
oliiviöljyä

Pane herneet kattilaan ja päälle sen verran vettä, että herneet peittyvät (meni kyllä miltei puoli litraa tuon kahden desin sijaan). Lisää liemikuutio ja keitä hiljaisella lämmöllä noin 20 minuuttia. Soseuta keitto tehosekoittimessa. Lisää soijajukurtti, salvia, suola ja pippuri ja tarkista maku.

Leikkaa leipä viipaleiksi, sivele oliiviöljyllä ja halutessasi valkosipulilla ja paahda kuumalla pannulla muutama minuutti kunnes leipä on rapea. Tarjoa keiton kera.

Sitten vielä loppukevennys:

Leivoin tuossa yhtenä iltana muffinsseja, joihin keksin laittaa kaikki loput Ameriikasta tuodut vegaaniset vaahtokarkit. Ne ei sitten oikeen viihtyneet uunissa. Aika surullinen lopputulos.

Inspiraatiota

2011-08-31T14:31:00.002+03:00

Ideoita ja inspiraatioita syksyn neulehommiin ja värivalintoihin löytyi ehkä hieman yllättävästäkin paikasta - nimittäin jälkikasvun kirjasta! Tammen Metsän eläimiä on ihan ihana: tykkään kovasti Karoliina Pertamon kuvituksista ja kirjan värimaailmasta.

Sekin on kivaa, että kirjassa seikkailevat lumikko, mäyrä, pöllö, tikka, ilves. hirvi ja kettu. Hieman vaihtelua tavanomaisiin kissa-, koira- ja possujuttuihin.

Kirjassa on myös hauska runo, joka sopii hyvin meidän Herkku ja Koukku -meininkeihin, me taidetaan olla yhdenlaisia mäyriä:

Kun mäyrä kohtaa mäyrän,
luona männyn käppyrän ja käyrän.
Ruuasta silloin puhutaan,
jossakin on herkkuja, niin huhutaan!

Nyt vaan puikot suihkimaan, kun vettäkin tulee taas taivaan täydeltä!

Koko sunnuntai köökissä

2011-08-29T08:00:00.000+03:00

Kesäloman loppumisen jälkeen en ole tainnut tehdä kertaakaan kunnolla ruokaa. Jep jep, kaurapuurolla, marjasmoothieilla ja työpaikan ja lähiravintoloiden lounastarjoomuksilla on pysytelty hengissä - aika säälittävää, tiedetään. Mutta kun sunnuntaiksi oli kutsuttu ruokavieraita, muuttui tilanne kertaheitolla, ja päädyin viettämään hellan äärellä aika monta tuntia. Valinta oli toki oma, onhan sitä vähän nopeampiakin ruokalajeja olemassa kuin intialaiset padat. Mutta kun niitä teki mieli!

Ohjeet nappasin oikeastaan kaikki Garam masala -blogista, josta löytyy mainioita ohjeita intialaiseen kasvisruokaan. Osaan resepteistä olin oikein tyytyväinen sellaisenaan, osa tuntui intialaisravintoloiden annoksiin verrattuna vähän terveysversioilta. Ehkä sitä ei vain kotona kehtaa ruoanlaitossa käyttää yhtä paljoa rasvaa kuin ravintoloissa.

Naan-leivät tein tällä ohjeella. Paistoin kyllä kauemmin kuin 5 minuuttia (ehkä kymmenen) ja silti tuntui, että leivät jäivät sisältä hieman huonosti paistuneiksi. Maussa ei kuitenkaan valittamista! Käytin leipomisessa maustamatonta soijajukurttia, voin sijasta öljyä sekä korvasin miltei puolet jauhoista täysjyvävehnäjauhoilla.

Sen sijaan Channa masala, eli kikhernekastike, oli kaiken hauduttelun väärti. Okei, vielä parempaa se olisi varmasti ollut, jos olisin löytänyt kaupasta amchooria ja asafoetidaa, mutta enpä ruvennut Prismassa edes kyselemään. Hämeentiellä olisi saattanut onnistaa, jos sinne asti olisin ehtinyt.

Aloo gobhi, eli peruna-kukkakaalipata, oli sitten se vähän liian terveellisen makuinen. Tai ehkä tein jotain väärin: keitin vihannekset liian kypsiksi tai lisäsin pataan liikaa vettä. Joka tapauksessa pata oli hyvää, ja kukkakaalit nyt ovat tähän aikaan vuodesta muutenkin parhaimmillaan. Mutta ehkä ensi kerralla testaan tälle ruoalle jotain muuta reseptiä.

Intialaisella aterialla täytyy tietenkin tarjoilla myös dalia, eli linssikastiketta. Käytin keltaisten linssien sijaan kokonaisia punaisia linssejä (vedoten jälleen Prisman tarjontaan), mutta ei se nyt niin kovin menoa haitannut. (Huomatkaa muuten myös joka ainoan ruokalain päällä koristeena oleva korianteritupsautus. Niiiin luovaa.)

Kastikkeiden lisäksi pöytään katettiin basmatiriisiä, soijajukurttiin tehtyä kurkkuraitaa sekä intialaista salaattia. Kyllähän näistä maha tuli täyteen. Saa vain nähdä, missä vaiheessa ensi viikkoa samojen ruokien syöminen rupeaa kyllästyttämään. Veikkaan nimittäin, että omat rajat tulevat vastaan ennemmin kuin nämä ruoat loppuvat.

Uusi tuttavuus: kesäkurpitsan kukka

2011-08-28T19:35:00.001+03:00

Saatiin kesällä parvekkeelle kesäkurpitsan taimi. Olin ihan varma ettei siitä mitään tule, mutta kappas, nuupahtanut taimi alkoikin rönsyillä ulos laatikostaan ja sitten alkoi ilmestyä näitä keltaisia kaunokaisia. Itse olin ehkä enemmän odottanut saavani kesäkurpitsan, mutta muistelin että kukkiakin voi syödä, joten elokuun Uusi tuttavuus oli sillä selvä.

Toteutus hieman jännitti niin päätin tutustua asiaan ensin Italiassa (reissusta lisää myöhemmin), jossa kesäkurpitsan kukat tulevat vastaan melkein jokaisen ravintolan listalla. Ja kaupassa.

Ravintoloissa yleensä kesäkurpitsan kukat olivat tarjolla alkupalana tai lisukkeena, friteerattuina.

Täytyy sanoa että hieman petyin makuun. Tai siis itse kukka oli aika mauton. En tiedä onko niissä eroja mutta lähinnä frittitaikina ainakin tässä annoksessa maistui. Netissä kun guuglailin reseptejä, monessa kukat oli täytetty yrteillä ja juustolla, vaikutti hauskalta idealta. Ja ehkä kesäkurpitsan kukissa enemmän kiehtookin sen hyödyntäminen eri keinoin kuin itse kukan maku. Mutta mielenkiintoinen tuttavuus toden totta.

Omat kukat olivat ehtineet nuupahtaa reissun aikana, lohdutukseksi tehtiin muista parvekkeen antimista (ja kaupasta haetusta kesäkurpitsasta) valepastaa joka oli sen verran hyvää että ohje tulee tässä.

Kesäkurpitsapaistos pannulla

1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
kirsikkatomaatteja pari kourallista
1 pallo mozzarellaa
tuoretta pinaattia
tuoretta basilikaa
loraus valkoviiniä
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä pitkiksi, ohuiksi siivuiksi. Pilko sipulit, halkaise tomaatit. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä kunnes muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää kesäkurpitsasuikaleet ja paistele kunnes liiat nesteet ovat haihtuneet. Lisää pannulle loraus valkoviiniä, tomaatit, pinaatin lehdet ja hämmentele tovi. Lisää viimeisenä pilkottu basilika ja kuutioitu mozzarella. Mausta suolalla ja pippurilla.

Liemi oli niin hyvää että lautanen piti nuolla lopuksi.

Punaviinimarjamuffinssit

2011-08-25T20:39:00.007+03:00

Kävin vähän (luvan kanssa) kuikuilemassa Hannan puutarhapalstan marjapuskissa, ja siellähän kukoisti mahtava punaviinimarjasato. Erittäin tehokkaasta keräysmenetelmästäni huolimatta (joka toinen kourallinen suuhun, joka toinen keräysastiaan) sain mukaani hyvän satsin marjoja. Suurin osa päätyi tietenkin suoraan pakastimeen aamuisia smoothiesessioita odottamaan, mutta maltoin nyt kuitenkin leipaista myös muffinsseja. Taikinaan meni marjojen seuraksi mantelimassaa - se mukavasti tasapainottaa kirpsakoita marjoja. Nyt iltateelle muffinsseja maistelemaan!

Punaviinimarja-mantelimassamuffinssit
12 kpl

4 dl jauhoja (sattui olemaan vain vehnäjauhoja, terveellisemmätkin vaihtoehdot varmasti käyvät)
1,5 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl öljyä
2 dl soija- tai muuta kasvismaitoa
150 g mantelimassaa (käytin yhden tämmöisen Mauste-Sallisen pötkön)
3 dl punaviinimarjoja

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja öljy ja maito keskenään. Lisää öljy-maitoseos jauhoseokseen ja sekoita varovasti tasaiseksi. Raasta taikinan joukkoon mantelimassa ja lisää marjat. Sekoita.

Täytä muffinssipellin kolot paperivuoilla ja vuoat taikinalla. Paista noin 25 minuuttia.

Pikasukat

2011-08-20T20:51:00.000+03:00

Koko kesänä en ole tikunnut yhtään mitään. Mutta nyt kun viime viikolla puikkoihin tartuin, niin eihän niistä meinannut malttaa päästää irti. Sukat tulivat valmiiksi neljässä illassa. (Tähdennettäköön, että se on minulle erittäin epätyypillisen ripeä tahti.)

Langat ovat lankakorin pohjalta löytyneitä suurinpiirtein Seittemän veljeksen pakusuisia kirppislankoja, mallina perusraitaa ja ohje ulkomuistista. Ei siis mitään uutta taivaan alla, mutta välillä on niin kiva vaan posottaa menemään ilman kommervenkkejä.

Sukat päätynevät syksyn mittaan johonkin synttäri- tai muuhun pakettiin, elleivät sitten suorastaan jää odottamaan joululahjojen paketointia. Kerrankin olisi sekin projekti aloitettu hyvissä ajoin!

Pari ravintolavinkkiä Tallinnasta

2011-08-18T18:00:00.000+03:00

Mä olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana kolme kertaa Tallinnassa. Lähinnä syömässä. Ja hakemassa edullista portviiniä. Jos hyväksi havaitut Africa Kitchen ja Elevant on jo testattu, tässä pari mainiota vinkkiä.

Lounge Museum. Ihan lähellä keskustaa, satamaa ja vanhaa kaupunkia, silti sopivasti jemmassa. Hinnat ovat Suomen tasoa mutta ruoka todella hyvää, sisustus upea. Ravintola on keskittynyt itämaiseen keittiöön, sushivalikoima on kattava. Alla olevassa salaatissa on tuoretta tonnikalaa, inkivääri-soijamarinoituja sieniä, kookoslastuja, mangoa ja ties mitä muuta. Jokainen suupala oli aah.

Tämä paikka on puolestaan keikkapaikkana ja baarina monelle tutuksi tullut von Krahl. Ruokaa tarjoillaan alakerran ravintolassa sekä mainion rustiikkisessa baarissa ja sen terassilla. Hinnat ovat naurettavat.

Kuvan täyteläisen maukas sienikeitto maksoi 2,50 e. Viinilasi 2 e. Pääruokana nautitut katkaraputäytteiset paistetut letut veivät nekin kielen mennessään, hinta 5 e.

Ja vielä yksi tärppi gruusialaisen keittiön ystäville. Must Lammas. Ja heidän alkupalana tarjoilema gruusialainen lämmin juustopiiras eli hatshapuri (5, 20 e). Otin tämän päälle sitten tosiaan vielä pääruoan. Kun sain järjettömän kokoisen juustopiiraan eteeni, tajusin että tämän olisi voinut myös jakaa. Tosin, piiras on niiin hyvää että suosittelen ottamaan sen ja jonkun toisen alkuruuan pääruokien sijaan.

Joka visiitillä Tallinna tuntuu vaan entistä mukavemmalta. Kulttuuritarjontaa, kivoja liikkeitä ja edullista, loistavaa ruokaa. Menkää, syökää!

Juhlapäivä

2011-08-17T21:04:00.000+03:00

Kyllä se niin on, että syntymäpäiväsankarille kuuluu kiikuttaa aamiainen sänkyyn lahjan ja laulun kera!

Koska aamiainen täytyy tietenkin valmistella salassa, ei sitä välttämättä kovin suuriin ihmeisiin arkiaamuna taivu. Onneksi sankarille kelpaavat myös puolivalmiit tarjoomukset: croissantit menivät uuniin Danerollesin purkista. (Tuoteselosteen perusteella croissantit vaikuttavat suhteellisen vegaanisilta, ihan kaikista aromeista en tiedä.) Aikaisemmin en ollut purkkicroissantteja testannut, ja ihanhan ne ajoivat asiansa tämmöisenä hätäratkaisuna. Ja mikä tärkeintä, valmistuvat äänettömästi. Tämän päivän herkkäuninen sankarikaan ei tiennyt puuhistani mitään ennen kuin potkaisin oven auki ja rupesin kailottamaan että paaaljooon ooonneeeaaa vaaaan!

Kirsikka-rahkapiirakka

2011-08-17T09:04:00.000+03:00

Äidin kirsikkapuu oli tänä vuonna taas anteliaalla päällä. Kirsikka-portviinihilloa on jo tehty satsi ah, ja jostain aivojen uumenista tuli mieleen tämä Hannan postaus jossa puhuttiin kohupiim-rahkan sekä kirsikoiden liitosta. Ja kappas, juuri olin Tallinnassa ja raahasin kyseistä rahkaa sieltä mukanani, (Suomestakin saa kyllä) niin niitä sitten yhdistelemään.

Koska en omista irtopohjaista kakkuvuokaa (?) tein piirakan, mukaillen Valion piimäpohjaista piirakkaohjetta.

Kirsikka-rahkapiirakka

400 g kohupiim -rahkaa (tai 4 dl piimää)

4 dl sokeria

1,5 dl sulatettua voita

6 dl vehnäjauhoja

1 rkl leivinjauhetta

n. 1 l kirsikoita (tai muita kauden marjoja)

Sekoita pohjan ainekset. Jos käytät piimää, taikina on löysempää, rahkan kanssa se muistutti murotaikinaa. Voisi siis laittaa isoon piirakkavuokaankin. Itse kuitenkin painelin leivinpaperilla vuoratulle pellille. Päälle painelin peratut kirsikat ja ripottelin raakaruokosokeria. Paistetaan 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustomunakas

2011-08-15T22:15:00.000+03:00

Viimeisten viikkojen ajan ruokapuoli on koostunut lähinnä kaikkea mitä kaapista + parvekkeen kasvimaalta löytyy -salaateista, öisistä pizzanhakureissuista, grillaamisesta, jäätelöstä ja marjapuskien antimista. Kesäisin ei tosiaan tule vietettyä aikaa keittiössä. Helpolla pääsee esimerkiksi uunimunakkailla jotka sopivat niin aamiaiselle, brunssille, piknikille, iltapalaksi kuin lounaaksi. Tässä yksi mainio kokeilu.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustomunakas

1 kesäkurpitsa

8 kananmunaa

1 pieni purkki oliiveja

1 pötkö vuohenjuustoa

loraus vettä

suolaa, mustapippuria

persiljaa

Raasta kesäkurpitsa. Ripottele päälle suolaa ja anna seistä vartin verran. Suola irrottaa kesäkurpitsasta turhat nesteet, puristele raaste "kuivaksi" ja sekoita vatkattujen munien joukkoon. Lisää mukaan myös loraus vettä, mausta suolalla ja pippurilla sekä silppua joukkoon persiljaa ja lisää oliivit. Kaada seos piirakka/uunivuokaan. Leikkaa päälle vuohenjuustosiivuja ja paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.

Kirppislöytöjä Turun suunnalta

2011-08-09T08:00:00.006+03:00

Viime viikonloppuna lähdettiin Turkuun John Malkovichin perässä. Turussa oli taas kaikin puolin mukavaa, sillä kulttuurielämysten lisäksi osuttiin sopivasti Portsan ihanan puutalokaupunginosan pihakirppikselle. Toki ehdittiin myös Bossaliinaan kahville, Pinellaan drinksulle ja Tintån pitsalle, mutta kuva-aineiston puuttuessa (kamera jäi kotiin, plääh) ei niistä tällä kertaa sen enempää. Sen sijaan esittelen vähän kirppissaalista!

Menomatkalla pysähdyttiin Salon seudun suurkirppiksellä, josta olin kuullut paljon hyvää. Eikä tarvinnut pettyä, kirpputori oli ISO, ja pöydät täynnä tavaraa. Mukava kyllä, myynnissä oli myös sitä oikeasti vanhaa tavaraa. Erityisesti vanhoja tekstiilejä, astioita ja lasitavaraa tuntui olevan runsaasti.

Omaan ostoskoriin päätyi lopulta Upo-merkkinen valurautapannu (vihdoinkin lopullisesti eroon niistä teflonisista, jes), kaksi Tamara Aladinin Carmen-kääntömaljakkoa sekä nippu Sorsakosken aterimia. Aterimet ostin kesämökkiä ajatellen, mutta saapa nähdä, maltanko niitä sinne viedä. Ovat niin nättejä!

Portsassa kierreltiin sunnuntaina useampi tunti, eikä sieltäkään tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Mukaan tarttuivat neljä Merri Vikin Lotta-kirjaa (nuoruuden suosikkikirjoja, joita olen pikkuhiljaa keräillyt), aika cooli huivi, pieni emalikippo sekä pari kerää huovuttuvaa merinolankaa.

Jep, Turku-fanitus ei tälläkään reissulla päässyt laimenemaan. Täytyy yrittää pyörähtää sillä suunnalla taas pikapuoliin!

Raparperia valkoviinissä

2011-08-08T11:24:00.003+03:00

Ystäviä tuli kylään tuossa taannoin ja heistä yksi loihti mahtavan jälkiruoan, jonka ohje on peräisi hänen äidiltään. Ja koska äitien reseptit on aina parhaita, on se syytä laittaa myös jakoon.

Raparperia valkoviinissä

1 kg raparperia (pakastettu käy myös)

kunnon loraus kuivaa valkoviiniä (meidän vuokaan taisi mennä noin 3 dl)

2 rkl hunajaa tai siirappia (agavesiirappi sopii myös mainiosti) / 1 dl sokeria (käytimme raakaruokosokrua)

Pilko raparperit ja laita uunivuokaan. Kaada päälle valkkari ja makeuttaja ja sekoittele.

Anna muhia 150-asteisessa uunissa 1,5h. Meillä taisi olla lähemmän kaksi tuntia. Paistos tarjoiltiin soijajäätelön kanssa. Ystävä vinkkasi että mukaan voi laittaa myös muita hedelmiä, luumut, aprikoosit ja omena on hyväksi havaittuja. Reseptin perässä luki slurps. Allekirjoitan.

Pikkuburgereita ja muita piknikhommia

2011-08-06T11:59:00.000+03:00

Herkku ja koukkulaiset ovat huidelleet kuka missäkin kesän ajan joten tapaamiset ovat olleet vähissä. Saatiin kuitenkin yhtenä iltana samalle viltille neljä kerholaista, kännykkäkamera ja ruokaa. Sovittiin että ei kerrota/päätetä etukäteen kuka tekee mitä ja katsotaan miten käy. No aika hyvin.

Alkuruoaksi syötiin gazpachoa.

Sitten maisteltiin pieniä burgereita. Ciapatan väliin oli kasattu ainakin paistettuja munakoisoja, sieniä, avokadoa, sipulia ja suolakurkkuja. Omjom.

Burgereiden lisukkeena oli salaattia jossa oli tomaattia, pinaattia, basilikaa ja balsamico-oliiviöljykastike.

Ja löytyi laukuista myös jälkkäriä, ihanaa pullataikinaan tehtyä mustikkapiirakkaa.

Syömäpuikkoihin oli iskettu ananaspaloja. Nerokasta.

Ja saatiin Ellulta New Yorkin reissun tuliaisina healthy snackeja. Yep. Kaikkiin terveysruokiin pitäisi lisätä vaahtokarkkia, miten tätä ei ole aiemmin tajuttu.

Syöminkien ja juoruilun välillä toki myös tikuttiin.

Postaukset kuvat on nyt vähän köpösiä, eikä tässä ihmeempiä reseptejä ollut mutta halusin jakaa tämän hämmentävyyden, eli tosiaan, mitään ruokia ei oltu sovittu ja eteen ilmestyi keitto, leipää, salaattia ja jälkkäriä. Hyvää telepatiaa. Testaamme tätä uudestaankin. Ja jos viltille ilmestyisi vaikka neljä kakkua, ei sekään ihan kamalaa olisi.

Lamppuprojekti

2011-08-03T17:28:00.001+03:00

Asuintoveri a.k.a. mies päätti uudistaa lampun. Spraymaalia haettiin K-raudasta (mikä ihana kauppa!), ja kerman on tarkoitus muuttua mattamustaksi.

Perästä kuuluu. Ainakin jos muistetaan, miten se kootaan taas lampuksi.