Clafuutii eli klafoutis

Kahden nuhjaantuneen omenan surkea, keittiön pöydällä vietetty elämä päättyi loisteliaaseen loppuhuipentumaan: omena-clafoutikseen. Tai kuten Wikipedia kertoo, saattaa se olla myös flognarde. Mutta koska en ole koskaan kuullutkaan flognardesta, puhun kuitenkin clafoutiksesta (kun kerran alkuperäisessäkin ohjeessakin) - ei sekään nyt mikään vanha tuttu ole, mutta jonkinasteisen googlailun seurauksena olen kuitenkin luullakseni selvillä vesillä: kyseessä lienee kirsikka(/hedelmä/marja)paistos, jossa kirsikat(/jne) peitellään pannukakun ja vanukkaan välimuodolla ja ihastellaan lopputulosta jälkiruoka-, kahvi- tai aamiaispöydässä.

Ohje on napattu nami-nami -blogista, ja se toteuttaa clafoutiksen eestiläisin vivahtein. Olin kirjoittelemassa kaikenlaisia asioita raaka-aineista ja muista, kunnes muistin, että olen kehunut sekä blogia että kohupiim-rahkaa aikaisemminkin, vieläpä aika samanhenkisen kakutuksen yhteydessä. Tyydyttäköön siis toteamaan, että sama pätee edelleen, ja näin on näreet.

Noudatin ohjetta melkoisen orjallisesti, paitsi viipaloin omenoita vuoan pohjalle ja heitin taikinan päälle (eikä siis toisinpäin). Lopputulos nautittiin keikautettuna. Ja kyä mää sitte taas tykkäsin.