Tilkkuja 70-luvulta

Toisinaan harmittelen, kuinka vähän olen saanut neulottua tai ommeltua omalle jälkikasvulle. Junasukkia joo, mutta en kovin paljon muuta. Sitten kipuan kotikodin vinttiin ja tajuan, ettei mun ehkä tarvitsekaan.

Tässä väri-ilottelua 70-luvulta, tekijänä äitini.

Käytetään mm. pulkkaillessa kevätauringossa. Toimii yhä!

Ommellut nuket

Kotikodin vintti on oikea aarreaitta. Olen löytänyt sieltä itselleni vuosien mittaan vaikka mitä, ja nyt olen tehnyt löytöjä myös perheen pienimmälle. On mukavaa, että vanhat nukkeni kelpaavat myös omalle lapselleni.

Jelppiksen olenkin jo esitellyt, mutta tässä vielä kaksi muuta nukkea:

Äitini muistelee ommelleensa nämä aikoinaan "jostain kankaasta". Tarkempia tietoja alkuperästä ei ole. Ellu ompeli taannoin nuken, joka taitaa olla Tampellan vanhaa tuotantoa, nimeltään Veli ja sisko -kangas. Myös Kesällä kerran -blogissa kirjoitettiin noista nukeista juuri.

Samaisessa blogissa muisteltiin myös Tampellan kangasta, josta saattoi ommella Tammelantorin noutajan. Muistan kankaan, sillä serkullani taisi olla tuo koira. Mieluusti ompelisin tuollaisia nukkeja tai pehmoeläimiä itsekin, mutta ainakaan näitä näin kivoja kankaita ei taida enää saada mistään... Huuto.netissä oli pari Tammelantorin noutaja -palasta myytävänä, mutta hinta oli kyllä melko korkea.

Onneksi on nämä nuket. Vaaleatukkainen on tainnut saada uuden nimen Piippa (en muista, mikä nimi oli omassa lapsuudessani). Raitatyyppi täytyy vielä nukkesairaalaan ja pistää vähän uutta täytettä, että pää pysyisi paremmin pystyssä.