Joulukalenterin luukku 22: Jenkkijoulua!

Howdy!

Kävin kurkkaamassa miten joulunvietto etenee Amerikan mantereella. Tarkemmin sanottuna Floridassa, ja siellä pääasiassa Miamissa. No vauhdikkaastihan se eteni, kuten kuvasta näkyy. Joulukoristelu siellä todellakin osataan. Asutusalueilla tuli vastaan lattiasta kattoon jouluvaloilla, puhalletuilla ja muovisilla soivilla ja laulavilla jne. pukeilla ja Disney-hahmoilla vuorattuja taloja. Silmiin sattui.

Mutta lähinnä se oli tätä. Palmuja ja kaupungissa pilvenpiirtäjiä.

Reissun aikana siellä juhlittiin myös Hanukkaa sekä Kiitospäivää. Mua olisi kiinnostanut ne Kiitospäivän sapuskat kovasti, mutta koska en löytänyt vegeversiota ateriasta, päädyinkin syömään parasta omenapiirakkaa EVER. Pakko opetella tekemään tällaista. Ja symppis oli myös diner, jossa sitä tarjoiltiin.

Matka vei myös Amerikan eteläisimpään kärkeen, Key Westiin.

Siellä oli tosi nättiä. Ja kahden leipomon välillä kiistaa siitä, kumpi tekee parhaimmat kansallisherkut, key lime piet, eli limettipiirakkat. Kumpikin pakkasi ne tökerösti muoviin mutta maistui, jo vain.

Reissun ehkä kohokohta oli, kun pääsin ekaa kertaa elämässäni Walmartiin. Eli paikalliseen jättiläismarkettiin. Siellä pakkaukset ja ihmiset olivat isoja. Siis ihan järjettömiä. Kaikkialla oli myös hulluna light- ja diet-tuotteita, mutta samalla myös sokeria oli tuutattu kaiken maailman tuotteisiin. Murohylly oli kuin karkkihylly.

Kaupassakäynti oli muutenkin hauskaa. Marketista saattoi löytää samalta hyllyltä kuulolaitteen, ranskanperunaviipaloijan, laihdutusvyön ja tortillan muotoiljahärvelin.

Ja mitäs muuta. No rannalla tuli oltua.

Ja NHL-matsissa. Ennen peliä, sekä sen aikana, yleisöstä bongailtiin ihmisiä screenille. Ja sitten ne vilkuttivat iloisina ja onnellisina. Itse iloitsin mahdollisuudesta juoda olutta katsomossa.

Ja tietty amerikkalaisia aamiaisia tuli nautittua. Muovitörpöissä on siirappia. Nätisti ne munat ja pekonit ja pannukakut oli aseteltu samalle lautaselle. Kerran testasin puuroa, se tarjoiltiin ruskean sokerin ja rusinoiden kanssa. Sokeria, ja taas lisää sokeria.

Vaikka siellä kaikki oli isoa ja kreisiä ja sokerista ja moni asia hassua ja lämmintä ja aurinkoista, jotenkin oli helpottavaa tulla takaisin näihin maisemiin viettämään joulua. Täällä joulukoristelut ja tunnelma ja kaikki on jotenkin, noh, luonnollisempaa.

Kesän vakioimmat retkikohteet

Se ensimmäinen: Turku.

Hyppäsin vauvan kanssa junaan ja lähdin Turkuun kaveria treffaamaan ja kesäpäivää viettämään. 

Lounaalle mentiin Eliksiiriin. Kysyn vaan, että miksi en ole käynyt siellä aiemmin? Kaikenlaista kivaa kasvispainotteista ruokaa oli tarjolla. Ite sai ottaa ja painon mukaan maksaa. Ei nyt mitään hienostelua, mutta passelia lounasruokaa!

Parhaita asioita kesä-Turussa on tori. Miten siellä voi kirsikat, mansikat ja herneet maksaa 2 euroa kilolta, kun Helsingissä saa pulittaa kolminkertaisen hinnan? Vääryys.

Lisäksi parasta on jokiranta alati lisääntyvine kahviloineen ja ravintoloineen. Tällä kertaa luotettiin tuttuun ja hörpittiin lattea Café Artissa.

Paljon muuta yleisen notkunnan lisäksi ei tehtykään, ja hyvä niin. Jos kuitenkin kaipaa (lapsiperheelle) virikkeitä ja tekemistä Turuus, niin Taikinanaama on ystävällisesti laatinut mainion listan!

Toinen kesäretkikohde oli Tallinna.

               

Siellä tavoitteena oli käydä syömässä Von Krahlissa, ja niin tehtiin.

On se aina hienoa, kun ihan tavallisessa ravintolassa voi tilata jotain oikeaa ruokaa vegaanisena. Söin kikhernekroketteja, ja ennen kaikkea suklaakakkua. Se oli mahtavaa! Lisähärpäkkeitä oli paljon (kuusenkerkkäjäätelöä, kirsikka, ananaskirsikka, mustikoita, mansikoita ja lämmintä marjakompottia), vähemmälläkin olisi pärjännyt. Mutta hyvää yhtä kaikki.

Pieni ostoskierroskin tehtiin, ja kävin jo muinaiselta Herkun ja koukun yhteisreissultakin tutussa Nu Nordikissa. Kaikenlaisia käsitöitä, koruja, vaatteita ja sisustustavaroita virolaisilta suunnittelijoilta, kiva! Kaupasta saa mukaan myös Design-kartan (viime vuoden mallia, mutta ei haitannut asiaa), johon on kätevästi koottu pikkuliikkeet, kahvilat ja muut kiinnostavat kohteet.

Toisena päivänä tehtiin päivä(uni)kävely kauniiseen Kalamajan kaupunginosaan. Ihania puutaloja!

Pääkohteena Kalamajassa oli F-hoone -ravintola, josta olin lukenut paljon hyvää. Paikka sijaitsee teollisuusalueen ja junaraiteiden keskellä, mutta ei sinne silti montaa kilometriä vanhasta kaupungista tai satamasta ole.

Ravintolan tila oli kaunis kuin mikä! Ja iso. Pihassa oli myös suuri terassi. Lisäksi samassa rakennuksessa oli toinenkin kahvila, pieniä kauppoja, kirppis ja muuta kiinnostavaa. Valitettavasti ne olivat melkein kaikki sunnuntaina kiinni.

Lapset oli huomioitu hyvin: syöttötuoleja oli paljon, vessassa oli potta ja olipa ravintolan sivussa pieni leikkihuonekin. Huomaavaista!

Ruoka oli edullista ja ihan ok. Tilasin kuskusia ja munakoisopataa, jossa maistui mukavasti chili.

Siinäpä ne retket tällä erää. Ehkä kuitenkin jo ensi viikonloppuna kohti uusia seikkailuita! Vaikkapa hannan ja paun jäljille Espoon saaristoon. Mukaantulijoita?

Terveiset Lontoosta!

Siellä se virtaa, Thames. Kävin tuossa ennen vappua pitkästä aikaa Lontoossa ja mulla oli muutama tavoite. Ensimmäinen oli fish and chips.

Ei pettänyt. Annos löytyi Borough Marketilta. Mainio ruokatori.

Olis siellä ollut ruisleipääkin. Kuulemma trendikästä sielläpäin.

Toinen tavoite oli juoda Pimm'siä. Ja sehän vasta olikin hyvää. Vähän niinkuin siman makuista likööriä, jota jatketaan sitruunalimulla. Kannuun juoman lisäksi mansikoita, kurkku-, sitruuna- ja appelsiinipaloja. Täydellinen kesäjuoma.

Ja tämä kannu nautittiin Broadway Marketilla. Hauska ruokatori tämäkin, myös second-hand vaatteita, levyjä ja muuta. Mutta pääasiassa ruokaa.

Siellä söin The Veggie Tablen hirmuisen hyvän vegeburgerin.

 

Kolmas tavoite oli päästä katsomaan jalkapalloa. Sitä löytyi Leyton Orientin kotistadionilta. Ja siellä huudettiin kohteliaalla brittiaksentilla tuomarille näkemyksiä pelin kulusta.

Ja tulihan Lontoossa pari oluttakin juotua. Kun niitä pubeja oli kaikkialla.

Se oli muuten aika koomisen näköistä kun pukumiehet parveilivat tuoppiensa kanssa pubien edustoilla.



 On mulla yksi ravintolasuosituskin. Cinnamon Kitchen, löytyy Sohosta ja Citystä, varsin laadukas aasialainen. Hyvät raaka-aineet, erinomaisia makuja, kehuttiin kilpaa.

Ja hei iiiik, tonne ne muuttaa! Prinssi William ja herttuatar ja vauva. Siinä edessä oli kyltti että ei saa ottaa kuvaa. Pakkohan se oli.

Pitäisi käydä useammin, sangen mukava kaupunki tuo Lontoo. Siellä seikkaili justiinsa myös Kulinaarimurulan Jaana, jonka blogista löytyy paljon lisää hyviä ravintolavinkkejä.

Yksi tavoite vaan jäi toteuttamatta: kello viiden tee. Mutta onpahan hyvä syy mennä sitten uudestaan.

Kevätretki Tukholmaan

Käytiin Raisun kanssa kevätretkellä Tukholmassa. Mukaan otettiin vanhempainlomailevat puolisot ja vauvat. Kovin keväistä ei Tukholmassa ollut, mutta muuten kaikin puolin ihanaa!

Hotelliin majoittumisen jälkeen suunnattiin ensimmäiseksi Fotografiskaan. Mainio museo, mielenkiintoiset näyttelyt ja myös erittäin kiva ravintola yläkerrassa.

Fotografiskan ravintolassa oli paitsi melkomoiset näkymät merelle, myös isot salaattiannokset. Ja monta syöttötuolia.

Fotografiskan lähellä (pystysuoraa kiviseinää vaan parisataa metriä, tietä pitkin vähän enemmän), on aikaisemminkin hyväksi havaittu kasvisravintola Hermans. Se taisi olla pääasiallinen pyhiinvaelluskohde tällä reissulla, emmekä joutuneet pettymään tarjoiluihinsa. Varsinkin salaattipöydässä oli hirmusen monta herkkua. (Syöttötuoleja oli myös nurkassa iso pino.)

Eikähän tuo kaakkupöytäkään kovin huonolta näyttänyt. Kaikki leivonnaiset olivat myös vegaanisia, ou jee.

Valitsin jälkiruoaksi ananas-kookoskakkua. Maut olivat kohdillaan, mutta minun makuuni pohja oli kyllä aika taikinainen. Muut seurueesta pelasivat korttinsa jotenkin huonosti, eivätkä jaksaneet jälkiruokaa ensinkään.

Käytiin myös fiilistelemässä Café Stringissä. Sehän on sikäli legendaarinen paikka, että siellä sai edellisellä reissullamme alkunsa ajatus muinaisen Bellyn muinaisesta aamiaisklubista. Ei toki minun päässäni, mutta erään legendaarisen klubijärjestäjän. Stringissä on tarjolla vegaanisiakin herkkuja, kuten kuvan kookospallo, soijalatte ja mustikkapaistos. Syöttötuoleja oli ainakin yksi.

Vauvojen takia iltariennot jäivät aika vähäisiksi. Haettiin kuitenkin hotelliin iltapalaksi take away -sushia, joka oli ihan todella hyvää. Kattauksesta vastasi porukan insinööri.

Siinäpä ehkä tärkeimmät herkuttelut. Pari kivaa kauppaa koluttiin, Retro.etc:stä ostettiin vauvoille ihanimmat lautaset ja Saltån kaupasta melkein kaura- ja ohraryynejä ihan vaan pakkaustensa takia. Mielessä oli ollut käynti joissain lastenvaateputiikiessa, mutta ehkä ensi kerralla. Siihen asti täytyy tyytyä siihen selitykseen, että Mini Rodinit on pesussa.

Sattuneesta syystä Heta pesueineen ei päässyt retkelle mukaan, mutta lupasin, että tästä tulee jokakeväinen perinne. Saattaa kyllä olla, että loppukesästä täytyy jo käydä pyörähtämässä Södermalmilla uuemman kerran! Sen verran mukavasti reissu sujui laivamatkoineen kaikkineen. Ja pieni maisemanvaihdos tekee aina hyvää.