Rantaretken retkieväät

Tälle päivälle luvattiin sellaista säätä, että oli pakko suunnitella retki rannalle. Suunnitteluosuus koski luonnollisesti eväitä, jotka olivatkin oikein nappivalinta.

Lounaaksi tein mukaan Chocohilin ohjeella chorizo-perunasalaattia. Ihanaa! Syy, miksi se ei näytä ollenkaan yhtä herkulliselta kuin esikuvansa, on pestossa. Tein peston Hetan innoittamana itse, ja laitoin basilikat suoraan siihen (toisin kuin alkuperäisessä reseptissä, jossa basilikan lehdet nypittiin kauniisti salaatin joukkoon). Tuli sen verran paksua soosia, että se peitti kaiken muun näkyvistä. Mutta myös maistui hyvältä!

Jälkiruokareseptiä ei tarvinnut lähteä kalastelemaan kovinkaan kaukaa, vaan leipaisin Jytiksen ohjeella pulla-muffinsseja. Tosi mainioita, vaikka kardemummaa olisi minun makuuni saanut olla enemmänkin pulla-fiiliksen tueksi. Kaneli-fariinisokeri möhnä muffinssien sisällä oli kuitenkin erityisen hyvää.

Ja sitten vielä se biitsi. Merenranta ei lopulta sitten levän takia houkutellutkaan, joten päädyttiin lapsiystävälliseen vaihtoehtoon ja suunnattiin Pirkkolan liikuntapuiston uimaplottiin.

Paikalla oli yllättäen muitakin, mutta vauva mahtui silti hyvin joukkoon rantaveteen läträämään. Vähän isommat ottivat ilon irti vesiliukumäessä.

Kiva (ja ilmainen) paikka! Rantussa palvelee myös Café Pirkkola, josta mekin kahvit napattiin.

Niin ja ai niin - kutimetkin olivat mukana, mutta ääh, ei tuu mistään mitään. Alotan ja puran, alotan ja puran. Nyt oon kuitenkin luvannut kaverille villasukat, joten alotetaanpa ne seuraavaksi ja pyritään saamaan projekti päätökseen ennen pakkasia. (Onneksi pakkaset ovat vielä ihanan kaukainen ajatus...)

Kesän vakioimmat retkikohteet

Se ensimmäinen: Turku.

Hyppäsin vauvan kanssa junaan ja lähdin Turkuun kaveria treffaamaan ja kesäpäivää viettämään. 

Lounaalle mentiin Eliksiiriin. Kysyn vaan, että miksi en ole käynyt siellä aiemmin? Kaikenlaista kivaa kasvispainotteista ruokaa oli tarjolla. Ite sai ottaa ja painon mukaan maksaa. Ei nyt mitään hienostelua, mutta passelia lounasruokaa!

Parhaita asioita kesä-Turussa on tori. Miten siellä voi kirsikat, mansikat ja herneet maksaa 2 euroa kilolta, kun Helsingissä saa pulittaa kolminkertaisen hinnan? Vääryys.

Lisäksi parasta on jokiranta alati lisääntyvine kahviloineen ja ravintoloineen. Tällä kertaa luotettiin tuttuun ja hörpittiin lattea Café Artissa.

Paljon muuta yleisen notkunnan lisäksi ei tehtykään, ja hyvä niin. Jos kuitenkin kaipaa (lapsiperheelle) virikkeitä ja tekemistä Turuus, niin Taikinanaama on ystävällisesti laatinut mainion listan!

Toinen kesäretkikohde oli Tallinna.

               

Siellä tavoitteena oli käydä syömässä Von Krahlissa, ja niin tehtiin.

On se aina hienoa, kun ihan tavallisessa ravintolassa voi tilata jotain oikeaa ruokaa vegaanisena. Söin kikhernekroketteja, ja ennen kaikkea suklaakakkua. Se oli mahtavaa! Lisähärpäkkeitä oli paljon (kuusenkerkkäjäätelöä, kirsikka, ananaskirsikka, mustikoita, mansikoita ja lämmintä marjakompottia), vähemmälläkin olisi pärjännyt. Mutta hyvää yhtä kaikki.

Pieni ostoskierroskin tehtiin, ja kävin jo muinaiselta Herkun ja koukun yhteisreissultakin tutussa Nu Nordikissa. Kaikenlaisia käsitöitä, koruja, vaatteita ja sisustustavaroita virolaisilta suunnittelijoilta, kiva! Kaupasta saa mukaan myös Design-kartan (viime vuoden mallia, mutta ei haitannut asiaa), johon on kätevästi koottu pikkuliikkeet, kahvilat ja muut kiinnostavat kohteet.

Toisena päivänä tehtiin päivä(uni)kävely kauniiseen Kalamajan kaupunginosaan. Ihania puutaloja!

Pääkohteena Kalamajassa oli F-hoone -ravintola, josta olin lukenut paljon hyvää. Paikka sijaitsee teollisuusalueen ja junaraiteiden keskellä, mutta ei sinne silti montaa kilometriä vanhasta kaupungista tai satamasta ole.

Ravintolan tila oli kaunis kuin mikä! Ja iso. Pihassa oli myös suuri terassi. Lisäksi samassa rakennuksessa oli toinenkin kahvila, pieniä kauppoja, kirppis ja muuta kiinnostavaa. Valitettavasti ne olivat melkein kaikki sunnuntaina kiinni.

Lapset oli huomioitu hyvin: syöttötuoleja oli paljon, vessassa oli potta ja olipa ravintolan sivussa pieni leikkihuonekin. Huomaavaista!

Ruoka oli edullista ja ihan ok. Tilasin kuskusia ja munakoisopataa, jossa maistui mukavasti chili.

Siinäpä ne retket tällä erää. Ehkä kuitenkin jo ensi viikonloppuna kohti uusia seikkailuita! Vaikkapa hannan ja paun jäljille Espoon saaristoon. Mukaantulijoita?

Ihana kesäkahvila Helsingin Hella

Maakuntamatkailut on tältä erää saatu päätökseen eli kaupungissa ollaan taas. Mutta onneksi on lomaa jäljellä, koska kesä-Helsinkihän on aivan paras!

Tänään retkikohteena oli moneen otteeseen ylistetty ihana kesäkahvila Helsingin Hella, jonne teimme treffit Ellun kanssa. Kahvila sijaitsee Helsingissä Laajasalossa lähellä Aino Acktén huvilaa. Herttoniemestä lähimmäksi pääsee bussilla 88, mutta jos vain mahdollista, niin suosittelisin hyppäämään pyörän selkään!

 Kahvilasta on kirjoitettu Helsingin Sanomissa, sitä on hehkutettu Facebookissa ja siitä on kirjoitettu blogeissa (itse löysin nopealla googlettamisella ainakin nämä kolme postausta). Suosio lienee yllättänyt kahvilan perustajat. Kuulimme, että heinäkuun alussa avatussa kahvilassa on ollut joka päivä satakunta kävijää. Alun perin kahvilan piti olla auki heinäkuun ajan, mutta tänään meille sanottiin, että kahvila on auki viimeistä viikkoa.

Mutta ei hätää, vielä ehtii maistamaan esimerkiksi maukasta, kylmää tomaatti-mantelikeittoa.

Kahvilan astiat ovat ihanat, ja leivät tarjoillaan hauskasti paperipussissa.

Kyllä kelpaa maistella luomuomenamehua tällaisesta lasista.

Ja hörpätä kahvit söpöstä kupista.

Ruuan jälkeen onkin hyvä hetki lukea mukaan pakattua reissukirjaa.

Kolmen aikuisen ja kolmen lapsen seurueemme oli varsin tyytyväinen kahvilan tarjoiluihin ja tunnelmaan. Suosittelemme! Jostain syystä kameraan ei tallentunut julkaisukelpoista kuvaa itse huvilasta, jonka pihalla kahvila siis on, mutta menkää itse katsomaan!

Herkku ja Koukku on muutenkin reissaillut kesän aikana, joten jonkinlaista reissuraporttia on varmastikin luvassa. Stay tuned!

Kerä Tampereella

Tein tänään vauvan kanssa huviretken Tampereelle. Tarkoituksena oli testata junamatkustamista (hyvin sujui), lounastaa kaverin kanssa (hyvää oli Telakan papukeitto), pitää seuraa toiselle kaverille, joka junailee Tampereelle opintojen merkeissä monta kertaa viikossa (hyvää seuraa pidettiin), käydä jossain kivassa paikassa kahvilla (mentiin Taikapapuun, joka ois kyllä voinut olla kivempikin) ja tietty visiteerata Kerässä (vaikka Kerä olikin samaan aikaan Helsingissä). Koskapa Heta vielä erikseen laittoi tekstarin, että ota nyt sitten sieltä Kerästä blogiin kuvia, niin saamanne pitää. Siellä oli tämmöistä:

Ja tämmöistä:

Eli toisin sanoen aivan todella ihanaa! Tuonnehan voisi jäädä asumaan.

Pienet tuliaispussitkin ostettiin kaverin kanssa. Mulle puuvillalankaa keittiöpyyhettä varten...

...ja kaverille mehevän vihreää sukkalankaa. (Tuolla kerän sisässä on kuulemma joku erilliskerä erityisen kestävää lankaa kantapäätä varten. Jännittävää!)

Kiitos Tampere, kiitos Kerä, kiitos kaverit, kiitos Heta patistamisesta. Eihän se Tampere mikään Turku ole, mutta ihan huippukivaa siellä aina on käydä! Kerän ansiosta vielä hieman entistä huippukivempaa.

Espoon saaristossa

Kesäloman alkajaisiksi toteutimme rouva ja herra Paun kanssa vuosikausia mielessä olleen Espoon saaristoveneristeilyn. Homman yksityiskohtainen ja pitkällinen suunnittelu toteutettiin huolellisesti siten, että eräänä sunnuntaiaamuna kahdeksan aikaan laitoin tekstiviestin paulle, että mites olis, ja pikaisen neuvonpidon jälkeen nousimme heti yhdeksän jälkeen bussiin. Homma oli muutenkin naurettavan helppoa, Isoon Vasikkasaareen menee Espoon Haukilahdesta ja Matinkylästä veneitä lähes jatkuvalla syötöllä, ja matkakin kestää Matinkylästä vaivaiset kymmenenen minuuttia. Oli ehkä hieman liioittelua suunnitella retkeä viitisentoista vuotta, kun perille pääsi kotoaan parin tunnin varoitusajalla?



Iso Vasikkasaari on Espoon ulkoilusaarista suurin ja parhaiten varusteltu. (Erityisesti vessoja oli hämmentävän tiheästi ja ne olivat tosi siistejä.) Vaunullisille tiedoksi että hyvin pääsee lykkimään vaunuja vaikka saaren ympäri. Varhainen lähtö kannatti: saarella oli vielä hyvinkin hiljaista ja pääsimme kiertelemään ja katselemaan rauhassa.

Kiersimme saaren lauttasatamasta katsottuna vastapäivään. Tähän oli selvä syy: näin saimme visiitin ravintola Gula Villaniin ajoitettua juuri lounasajaksi. Supersymppis keltainen puuhuvila oli loistava lounaspaikka: ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Harvoin on tarjoilija-kokki ollut yhtä vilpittömän oloinen toivottaessaan uudestaankin tervetulleeksi - aion kyllä toteuttaa lupaukseni mennä!



Tässä taisi olla valkosipulisilakoita. Toisena annoksena jotenkin ovelasti maustettua punajuuri-vuohenjuustopastaa. Jälkiruokavaihtoehdot näyttivät herkullisilta listalla, harmitti ettei niille jäänyt aikaa.





Ison Vasikkasaaren pikaveneyhteyksien lisäksi Espoon ulkoilusaaria kiertää pitempi saaristoreitti, joka pysähtyy myös Isossa Vasikkasaaressa. Sulattelimme lounasta tällä pidemmällä reitillä seilaillen mukavasti pari tuntia saaristossa. Oli kiva nähdä muutkin ulkoilusaaret edes lauttalaiturista! Telttailu on sallittu monilla saarista, joten nyt voi paremmin suunnitella pidempiä saaristoretkiä.



Lisätietoa:
Saaristoveneet
Saaristo-opas

Kevätretki Nauvoon

Tästä alkoi meidän kevätretki Nauvoon. Miten autolautalla onkin edelleen yhtä jännää kuin lapsena.

Tässä on meidän iki-ihana majapaikka: Bed & Breakfast Västergård. Vanhaan navettaan oli tehty huoneita matkalaisille ja iso keittiö, jossa aamupalalla höpöteltiin talon ystävällisen isäntäparin Ernan ja Tomin kanssa pitkät pätkät. Heiltä saimme hyviä vinkkejä ja tietoa Nauvon saaresta. Tiesitkö että Nauvossa on valmistettu maailman pisin pöytä? Kyllä! Guinnessin ennätysten kirjasta löytyy.

Ekana päivänä me ajeltiin saari rauhassa ympäri ja etsiskeltiin mukavaa ruokapaikkaa. Näin ennen sesonkia kun oltiin liikenteessä niin kesäkahvilat olivat vielä kiinni. Mutta tuuri kävi ja eksyimme L'Escale-ravintolaan jossa söimme parasta bouillabaissea I-K-I-N-Ä! (Jos sinulta löytyy hyvä bouillabaisse-resepti niin otan ilolla vastaan, tätä täytyy oppia tekemään itsekin.)

Nauvo on siisti ja idyllinen pieni kylä, mutta kyllä sieltä rosoakin löytyy. Katsokaa, mikä aarteita me bongattiin kylän keskeltä, ihan siitä K-kaupan takapihalta!

Mun mielestä tämä näky oli aivan huippu: miten hienoa että joka kolkkaa ei ole puunattu tiptop-kuntoon, annetaan romujen olla siinä missä romujen paikka on.

Äitienpäivän aamu oli kaunis kuin morsian. Erna & Tom olivat valmistaneet meille juhla-aamiaisen croissanteineen ja kääretorttuineen. Mahtis-aamiaisen jälkeen suuntasimme Paraisille, luontopolulle.
Täytyy sanoa että luontopolku oli niin mahtava että tämä eka äitienpäiväni jää varmasti ikuisesti mieleeni. En ole ikinä nähnyt niin paljon valkovuokkoja kuin täällä, niitä oli satamiljoonaatriljoonaa. Kaikkialla tasaisena mattona. Ja ihmisiä kevään ekalla piknikillä siellä välissä.

Nälkähän sitä retkeillessä tuli joten oli aika suunnata lautalla takaisin Nauvoon. Olimme varanneet pöydän pienen ilmoituksen perusteella ravintola Bystrandista. Ajelimme sinne metsätietä pitkin kymmenisen kilometriä Nauvon keskustasta. Tie vaan jatkui ja jatkui, välillä mentiin sillan yli ja sitten taas kilometrikaupalla pelkkää metsää. Mutta just kun meinasi reitti alkaa epäilyttämään niin saavuimme pieneen Kirjaisten kylään ja kah, siellähän se ravintola oli!

Kuten kuvasta näkyy, ravintolan maisemat eivät olleet pöllömmät. Ja sisälle oli kokoontunut koko kylä vauvasta vaariin juhlimaan äitienpäivää. Meitä houkutteli tämä terassipöytä, joten söimme ekaa kertaa tänä keväänä ulkona (jee) ja ihailtiin merta. Ruoka oli hyvää perusruokaa ja palvelu super-ystävällistä.

Jälkkäriksi oli kakkuja buffésta. Kakkubuffé oli rento rivi kakkuja baaritiskillä, aseina muovilusikat ja kahvit pumpputermarista pahvikuppiin. Mutkaton meininki joka sopi tähän paikkaan kuin nenä päähän. Bystrandin kaltaisia paikkoja toivoisi Suomessa olevan enemmän, paikkoja jossa koko kylä kokoontuu syömään hyvin ja vaihtamaan kuulumisia. Eikä mitään väliä minkä ikäinen olet.

Kiitos Nauvo, kivaa oli!

Kevätekskursio

Määränpää: Lahti. Osallistujat: 5/7. Sää: ankea. Tunnelma: loistava.

Epäsäännöllisen säännöllisen kerhoekskursion kohteeksi valikoitui tällä kertaa Lahti, tuo talviurheilun ja muotoilun luvattu kaupunki, ja lisäksi vielä vuoden 2012 design-pääkaupunki. Retkipäivä alkoi pilvisenä ja jatkui sateisena, eikä harmaanankealla rautatieasemalla vielä oltu ihan varmoja kohteenvalinnan viisaudesta, mutta urheasti lähdettiin kuitenkin tarpomaan kohti keskustaa, päämääränä kirppikset, muotoilu, ruoka ja pulla.

Lahdessa (okei okei, tiedän että lahtelaiset sanoo Lahessa) on kuulemma enemmänkin kirppiksiä, mutta omat vierailukohteemme valikoituivat enemmän fiilispohjalla reitin varrelta. Femmatori ja Kissankulma sijaitsevat aikalailla peräkanaa Rautatienkadulla ja molemmat jaksoivat viihdyttää vierailijoita tarjonnallaan. Hinnatkin tuntuivat kovin edullisilta Helsinkiin verrattuna.



Paras löytö taisi olla Raisulle uudet kävelykengät kahdella eurolla. Vaan ovat Ekin uudet lasitkin kovin nätit.



Kirppisten välissä sijaitsevasta vintage-liike Autiotalosta löytyy vaatteita, kenkiä ja asusteita. Meille tällä kertaa vain pienet matkamuistot.



WDC-vuoden pääkallopaikasta eli Muotohuoltamosta, galleriatilaksi kunnostetusta funkkis-huoltamosta ei kameraan jäänyt kuvia, mutta pidimme erityisesti tilan arkkitehtuurista ja uudiskäyttösuunnittelusta (katso lisää vaikka täältä). Muotohuoltamosta vaihdettiin hieman toisenlaisen arkkitehtuurin pariin, nimittäin Oskarin pihaan, keskustan kiven ja betonin lomassa piilottelevaan tunnelmalliseen puuhuvilaan. Talo on rakennettu vuonna 1900 vossikkakuskin asunnoksi (tallitkin ovat säilyneet pihapiirissä) ja siinä on sen jälkeen toiminut mm. kultasepänliike ja optikkoliike, talo toiminut myös liikkeiden työntekijöiden työsuhdeasuntona ja talkkarin kotina ennen muuntumista nykyiseen muotoonsa eli kahvila-galleriaksi. Kahvilapuoli näyttikin ihanalta, mutta me haaveilimme jo lounaasta ja shoppailimme tällä kertaa vain disainia.







Lounas nautittiin viereisessä Ravintola Taivaanrannassa. Kahden ruokalajin viikonloppulounas lunastettiin 26 euron hintaan, mikä oli oikein sopuhinta hinta-laatu -suhteen puolesta. Erityistä ihastusta herättivät alkupalat ja sieniruoat sekä leivän kanssa tarjoiltu sitruunaöljy-vadelmavinaigrette-voi, jota lienee tarjolla useammassakin H&K-taloudessa lähiaikoina. Suosittelemme!



Lounaan jälkeen torin laidalla söpöstelevä jäätelöbaari Ice Kiss huusi nimeämme, mutta ohitimme sen päättäväisesti. Retken tässä vaiheessa olivat nimittäin isommat asiat kyseessä.



Nimittäin: retken urheiluosuus! Joukkiomme innokkaat jalkapalloilijat levittivät huhua, että Lahdesta löytyisi Jari Litmasen patsas. No olihan moinen ihme nyt nähtävä. Ravintolassa suoritetun tiedustelun jälkeen osasimme suunnistaa kohti bussiasemaa, jonka läheisestä puistosta Jarin pitäisi löytyä. Haravoimme innokkaasti kaksikin puistoa, mutta bongasimme vain merenneidon ja miespatsasryhmittymän, eikä kukaan niistä näyttänyt Litmaselta. (Huomaa kuvassa jalkapallofanien innokas askellus kohti mestaria.)



Uusi tiedustelu johdatti jo lähemmäs: olympiarenkain koristellusta portista jalkapallokentän reunalle. Tässä vaiheessa alkoi sataa räntää, ja jalkapallosta vähemmän kiinnostuneita alkoi ehkä hieman epäilyttää hankkeen järkevyys, mutta onneksi tosifanien usko ei kuitenkaan loppunut kesken. Nimittäin sieltähän Jari sitten löytyikin: töhrittyjen huoltokoppien, pukuhuoneen ja roskispönttöjen muodostamasta koruttomasta kolmiosta. Patsaan sijainti herätti ei-ihan-lievää hämmennystä, mutta ihailimme Jaria kuitenkin asiaankuuluvasti. Joskin ehkä hieman hysteerisesti.



Jarin aiheuttaman tunnekuohun jälkeen tarvittiin kahvia ja pullaa. Koskapa olimme jo aika lähellä Lahden Satamaa, virvokkeita siirryttiin nauttimaan Kahvila Karirantaan.



Paikka valloitti kyllä tunnelmallaan, sijainnillaan ja tarjonnallaan. Kiva oli nähdä, että kurjasta säästä huolimattakin lähes jokainen pöytä oli täynnä. Kesällä täällä kelpaa kyllä käyskennellä rantabulevardilla ja istahtaa kahvilan terassille kahvittelemaan.



Herkullisia jättipaloja rahkapiirakkaa, suklaakakkua, sitruunapiirakkaa, pullaa... Valinnat herättivät innokasta keskustelua siitä, miksi piirakoita pitäisi itsekin leipoa useammin, ja miten täyteenkin vatsaan kuitenkin mahtuu aina yksi pala sitruunapiirakkaa.



Kiitos kaikille retkeen osallistuneille! Harmi, että kaikki kerholaiset eivät päässeet reissuun mukaan. Vaan älkää huoliko, posteljooni tuo teille lähipäivinä autenttiset Lahti-kortit lohdutukseksi!



Ja muille: menkää Lahteen, varsinkin kesällä! Meiltäkin jäi moni mielenkiintoinen paikka käymättä: Pro Puu -keskus, Sibeliustalo ja muut Sataman nähtävyydet, Lanu-puisto, hyppyrimäet, kaupunginmuseo, Eliel Saarisen suunnittelema satavuotias kaupungintalo... Ja jos ei vierailu muusta syystä inspiroi, niin kannattaa muistaa että Lahdesta löytyy myös JÄÄTELÖLAIVA! (Emme ehkä päässeet tästä yli. Siis jäätelöLAIVA.) Kannattaa kuitenkin ehkä vähän tutustua etukäteen nähtävyyksien sijaintiin, koska jotenkin jäi kuva, ettei Lahti ole ylenmäärin varautunut WDC-turistien ryntäyksiin infolehtisin tai opastein.

Tai jos ette mene Lahteen, menkää johonkin muuhun kaupunkiin! Kerhoretket Lahteen ja Hämeenlinnaan ovat osoittaneet, että tutun tuntuisista ja tylsän kuuloisistakin paikoista löytyy nähtävää ja tehtävää, kun vaan lähtee kokeilemaan. Kotimaanmatkailukin avartaa!

Kerhon seuraavaksi retkikohteeksi ehdotettiin Raumaa. Se kuulostaa omastakin mielestämme jo sen verran jännittävältä, että jopa yöpymistä suunniteltiin. Ajankohta varmasti venähtää, mutta vinkkejä otetaan jo vastaan!