Joulukalenterin luukku 8: Sattumasunnuntain kaupusteluvinkki

Ilahduin kovasti siitä sattumasta, että meidän lähistölle on avautunut äskettäin ihana pikku kauppa. Kauppa on myös työtila (tai toisinpäin), joten aukiolosta ilmoitetaan aina erikseen.

Minun mukaani tarttui muutama jouluaiheinen kortti, joista yksi lähtikin jo postin matkaan. Lapsukaiselle sieltä annettiin avajaistunnelmissa kotiinviemisiksi joulukalenteri. Aikas kiva ele!

Käykääpä vilkaisemassa, jos pyöritte kulmilla tai ihan varta vastenkin!

3-vuotiaan toivetäytekakku

Huh, kylläpä aika rientää. Vastahan se meidän vauva käytti näitä puputossuja (ja sittemmin niitä on käyttänyt myös pikkuveljensä, jolle ne myös ovat jo jääneet pieniksi, iik!) ja nyt se jo täytti 3! Sankarilla oli ollut visio omista synttäreistään jo pitkään: mustikkatäytekakku olisi oltava, Niiskuneiti-kortti saatava ja lahjat aamulla sänkyyn tuotava.

No ei kai siinä kuin äiti googlettelemaan mustikkareseptejä. Minusta mustikkatäytekakut näyttivät kyllä hieman vanhemman väen kuin leikki-ikäisten juhlakakuilta. Jonkin verran täytyi neuvotteluja käydä, mutta leivontakaupasta löytyneet kakkukuvat saivat sankarittaren myöntymään. Kakusta tuli sitten keijumainen mustikkakakku.

En ole mitenkään hyvä kakkumestari, joten aika simppelisti mentiin.

Keijumainen mustikkatäytekakku 3-vuotiaalle

Pohja: Sokerikakkupohjan ohje Kinuskikissalta.

Kakun väliin tein täytteen, johon olisi tarvittu vaniljatuorejuustoa. Lähikaupassa ei ollut ja kakun kanssa alkoi olla kiire: otin uhkarohkeasti appelsiinituorejuustoa. Se sopi ihan hyvin!

Täyte:

4 dl kermavaahtoa
sokeria
vaniljasokeria
purkki appelsiinituorejuustoa
mustikoita (mulla pakastimesta 200g)

Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi, lisää sitten joukkoon tuorejuusto ja lopuksi mustikat. Lusikoi kostutetun kakun väliin pariin kerrokseen.

Koristelu:

Vatkaa kermavaahtoa kakun päälle. Lisää kakkukuva vähintään 4-5 tuntia ennen tarjoilua. Koristele nonparellein ja ranskanpastillein.

Toivo, että kakku maistuu lapsesi kavereille.

Ja maistuihan se! Kaksi pikkuvierasta jopa santsasi.

Loppujen tarjoilujen kanssa mentiin hyvinkin yksinkertaisella linjalla: kaupan keksejä ja porkkana- ja juusto-rypäle-tomaattitikkuja.

Juhlaviiri viritettiin ikkunaan. Tällaisen ihanan olen hankkinut Kuperkeikkakodin Paulta. (Kuva ei kyllä ole paras mahdollinen, pahoittelut.)

Ja niistä lahjoista. Kolmevuotias sushin rakastaja sai oman sushisetin. Tämä tulikin pitkän matkan, kun en Suomesta löytänyt. Amerikassa asuva ystäväni sen osti ja siellä vierailuilla olevat ystävät tullessaan toivat. Kiitos kuriireille! Sushisetti on merkiltään Melissa&Doug.

Kuten huomata saattaa, on sushisyöminkien vaarana överit. Sen jälkeen ei voi kuin pistää pötkölleen!

Oikein onnistunut syntymäpäivä juhlineen oli. Sankari tykkäsi ja äitikin selvisi hermoromahduksetta. Ainoa miinus oli meidän aivan mahdottoman pieni keittiö: kuusi lasta mahtui pöydän ympärille juuri ja juuri. Ensi vuonna täytyy keksiä joku ratkaisu: eväsretki olohuoneeseen tai vuokrata vaikka kaupunginosan asukastila.

Pitkä viikonloppu

Pitkän viikonlopun aikana ehtii kaikenlaista. Perjantaina käytiin ihanassa Johan & Nyströmin konseptikahvilassa maistamassa maailman parasta raakaa Snickers-kakkua (oikeasti, miten voi olla niin hyvää?). Eikä kahvissakaan mitään vikaa ollut...

Lauantaina ravintolapäivä toi kodin lähelle vegaanisen kuppikakku- ja porkkanapiirakkakojun. Molempia testattiin, nam!

Sunnuntaina käytiin Roihuvuoressa ihastelemassa kirsikankukkia hanami-juhlassa. Ne olivatkin ihania, ja väkeä oli paikalla paljon. Niin paljon, että ruokakojuille oli kauhia jono. No, ei se mitään, kun kotimatkalla Vegemesta tarjoili kebabia ja bataattiranskalaisia.

Tämän kaiken jälkeen lienee viisainta suunnata lenkille. Puuh.

Rääppiäiset

Viime viikonloppuna meillä juhlittiin 1-vuotissynttäreitä. Oli tarkoitus blogata kakku (sekä täyte- että voileipäversio), mutta kuinka kävikään. Kuvia purkaessa sain huomata, että mitään julkaisukelpoista ei oltu ikuistettu. Kiva. Tervetuloa rääppiäisiin.

Kakussa oli koristeena viirinauhoja ja kynttilöitä...

...ja viirinauha oli askarreltu myös hyllyn reunalle (samoin kuin ulko-oveen vieraita vastaanottamaan).

Iloisen värisiä kynttilöitä poltettiin ja kukkia saatiin tuliaisiksi.

Vieraat toivat mukanaan kivoja kortteja...

...sekä mahtavia kirjalahjoja.

Herkut ovat jo vähenemään päin, vaikka moneen otteeseen niitä on tarjottu ja itsekin naposteltu. Pöydässä oli kaakkujen lisäksi muun muassa mummun tekemiä lusikkaleipiä ja itse askartelemiani suklaapopcorneja.

Vuoden päästä lupaan olla terhakkaampana kameran kanssa, jos vaikka irtoaisi muutama kuva itse juhlistakin!

Venäläiset rahkaletut

No kappas. Taas yksi vuosi ja ruokaprojekti on tullut päätökseen. Viime vuonna tutustuin uusiin raaka-aineisiin, vuonna 2010 kaloihin. Ja tämä vuosi on siis mennyt ruokamatka-teemalla, eli joka kuukausi jonkun eri maan reseptien kimpussa.

Listasin tuohon alle, mitä kaikkea tulikaan vuoden aikana kokkailtua, mutta sitä ennen viimeinen makumatka ja tällä kertaa suunnataan Venäjälle! Siitä ruokakulttuurista löytyy niin paljon ammennettavaa että huh. Ihania kaali-, sieni- ja kalaruokia, piirakoita, blinejä ja vielä lisää piirakoita. Ja ylipäätään rahkan ja smetanan reipas käyttö ruoissa ja leivonnaisissa, siitä pidän.

Venäläiset rahkaletut eli syrnikit ovat olleet mun to do -listalla jo pitkään, mutta nyt tämän innoittamana vihdoin sain testattua nämä. Aivan mahtavia! Mä tykkään rahkan mausta joten muhun upposi ihan täysillä. Ja todella vähällä vaivalla syntyivät.

Ohjeita oli paljon, mutta päädyin käyttämään tätä suomalais-venäläisen verkkolehti Datshan ohjetta.

 

Syrnikit eli venäläiset rahkaletut (pieni annos, vetäsee nälissään yksinäänkin)

250 g rahkaa (mitä rasvaisempaa, sitä parempi)
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl sokeria
ripaus suolaa
(+ 2rkl smetanaa)
ja voita paistamiseen

smetanaa ja hilloa lisukkeeksi

Vatkaa muna kuohkeaksi. Lisää loput ainekset joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa noin vartin verran. Sulata nokare voita paistinpannulla ja nostele taikinasta lusikalla paksuja pikku lettuja pannulle. Jos taikina on niin tiivistä että saat muotoiltua letut käsin "kiekoiksi" niin sekin sopii. Paista ruskeiksi molemmilta puolilta ja tarjoile hillon sekä smetanan kanssa.

Ja nyt vasta tajusin sattuman. Tämä makumatkaprojekti myös alkoi letuilla, silloin pääraaka-aine oli peruna:

Tammikuu: Irlantilainen soodaleipä ja perunaletut

Helmikuu: Saksalaiset suolarinkelit

Maaliskuu: Chileläinen maissipaistos ja sipulimunakas

Huhtikuu: Amerikan yhdysvallat - Macaroni & Cheese

Toukokuu: Virolainen uunirahka

Kesäkuu: Puolalainen kurkkukeitto

Heinäkuu: Turkkilainen jugurttikakku

Elokuu: Ugandalainen maapähkinäkastike

Syyskuu: Ruotsalainen omenapiirakka

Lokakuu: Japanilaiset rapukakkkuset ja papu-sesamsalaatti

Marraskuu: Brasilia - Brigadeirot

Kaikkea sitä tulikin syötyä ja miten paljon jäi kiinnostavia maita testaamatta! Mutta kurkkukeitto, pretzelit, rapukakkuset ja nää rahkaletut jäivät erityisen onnistuneina mieleen. Niitä lisää ensi vuonna. Ja paljon muuta! Päätin että en ota mitään pysyvää projektia ensi vuodelle mutta ainakin aion opetella leipomaan leipää. Luulisi että vuodessa saisi sen homman haltuun..

Joulukalenterin luukku 10: sienimureke

Yleensä tuoreilla yrteillä saa tehtyä ruoasta ihan kivan näköisen. Nooh, tätä sienimureketta ei olisi pelastanut edes koko puska.

 

Ajattelin siis tehdä tällaisen sienimurekkeen, uudessa Pirkka-lehdessä oli resepti. Olisi varmaan kiva joulupöydässä.  Eikun ei. 

Ihan orjallisesti noudatin ohjetta. Paitsi että haaparouskut vaihdoin suolasieniin. Ja pidin tätä yli puoli tuntia pidempään uunissa, koska vaikutti löysältä. Laitoin sen sitten vielä yön yli jääkaappiin, jospa se siellä hyytyisi. Ei hyytynyt.

Vasemmalla voitte nähdä millainen se oli lehdessä, oikealla taas millainen läjä lörahti mun uunivuoasta ulos.

Ja innokkaimmat joulukalenterin ystävät saattavat tässä kohtaa jo muistella että eipä ole ensimmäinen kerta kun mulle käy näin. Täällä hieman vastaava tapaus kahden vuoden takaisesta kalenterista.

Joululaulu lohdutukseksi.

Söin sitten siitintä

Ja siihen syyllisiä ovat nämä kolme herraa, Tunna, Antto ja Riku. Kyseessä ei ollut kuitenkaan kenenkään heidän yllämainittu elin, vaan härän. Jos pesko-lakto-ovo-vegetarismissa tulee tehdä poikkeus, niin ehkä tämä on aika mieleenpainuva tapa tehdä se.

Kyseessä oli siis Mad Cook -ilta Kellohallissa. Halli oli laitettu tosi hienoksi.

65 e hintaiseen illalliseen sisältyi viisi ruokalajia ja muutama ylläri sekä ohjelma. Kaikkea en viitsi paljastaa mutta tässä pari erinomaista makuelämystä.

Vahvasti chilinen mango-cashewsalaatti.

Ja täällä syntyy ihania ramen-keittoja. Pöytäseurueessa ei päästy yhteisymmärrykseen mikä oli parasta, tofu, hauki vai possu.

Paistettu heinäsirkka maistui popcornille.

Ja väliin vähän leipää kikhernesoosilla.

Hauskinta koko hommassa oli pitkät pöydät, joissa tutustui uusiin mainioihin tuttavuuksiin. Ja tietysti se huumori, jota sai revittyä siitä, että söi sitä.

Tässä itse keittiömestari, sen kimpussa.

Tämän myötä, maukasta viikonloppua kaikille!

Kerä Tampereella

Tein tänään vauvan kanssa huviretken Tampereelle. Tarkoituksena oli testata junamatkustamista (hyvin sujui), lounastaa kaverin kanssa (hyvää oli Telakan papukeitto), pitää seuraa toiselle kaverille, joka junailee Tampereelle opintojen merkeissä monta kertaa viikossa (hyvää seuraa pidettiin), käydä jossain kivassa paikassa kahvilla (mentiin Taikapapuun, joka ois kyllä voinut olla kivempikin) ja tietty visiteerata Kerässä (vaikka Kerä olikin samaan aikaan Helsingissä). Koskapa Heta vielä erikseen laittoi tekstarin, että ota nyt sitten sieltä Kerästä blogiin kuvia, niin saamanne pitää. Siellä oli tämmöistä:

Ja tämmöistä:

Eli toisin sanoen aivan todella ihanaa! Tuonnehan voisi jäädä asumaan.

Pienet tuliaispussitkin ostettiin kaverin kanssa. Mulle puuvillalankaa keittiöpyyhettä varten...

...ja kaverille mehevän vihreää sukkalankaa. (Tuolla kerän sisässä on kuulemma joku erilliskerä erityisen kestävää lankaa kantapäätä varten. Jännittävää!)

Kiitos Tampere, kiitos Kerä, kiitos kaverit, kiitos Heta patistamisesta. Eihän se Tampere mikään Turku ole, mutta ihan huippukivaa siellä aina on käydä! Kerän ansiosta vielä hieman entistä huippukivempaa.

Afrikkalainen maapähkinäkastike

-"Näyttää vähän oksennukselta."
- "Noh. Joo."

Siitä lähtien kun kävin vuodenvaihteessa Afrikassa, on testilistalla ollut maapähkinäkastike. Ihanan paksu, ruskea, tuhti maapähkinäkastike, jota tuli vastaan niin kasvis- liha- kuin kalaruokien kaverina. Roderick Dixonin Afrikkalaisen keittokirjan myötä, päätin että tämän kuun ruokamatka suuntaa Ugandaan. Tosin kyseistä soosia tulee vissiin vastaan ympäri mannerta.

Vaan ei tästä nyt ihan tullut sitä mitä odotin.

Olisi pitänyt käyttää valmista maapähkinävoita, Maggi-lihalientä ja vettä, niin se autenttinen makuelämys olisi syntynyt, veikkaan. Oli tämä siis ihan hyvää, näytti vaan kamalalta. Eikä nää pimeässä otetut kännykkäkuvat juuri pelasta asiaa. Minttusilppu yrittää piristää.

Maapähkinäkastike (3-4 annosta)

250g maapähkinöitä
2 rkl öljyä
2 pientä sipulia
2 tomaattia
0,5 rkl curryjauhetta
1 pieni valkosipulinkynsi
(0,5 tl inkivääriä, voi jättää poiskin)
3,5 dl vettä tai maitoa
0,5 tl suolaa

Paahda pähkinöitä kuumalla pannulla kunnes saavat väriä ja hyvä tuoksu leviää keittiöön. Jauha pähkinät. Pane öljy, silputut sipulit, pilkottu valkosipuli, kuutioidut tomaatit ja curry kattilaan. Paista viitisen minuuttia. Lisää pähkinät ja sekoita hyvin. Keitä muutama minuutti sekoittaen jatkuvasti. Lisää vesi/maito ja keitä 15 minuuttia. Lisää suola, sekoita ja tarjoile riisin tai kuskusin kanssa. Itse maustoin kuskusin paprikajauheella ja suolalla.

Maku oli aika mieto. Täräytettiin Gambiasta tuotua karmivan vahvaa chiliä siihen sitten. Mutta joo, tällainen makumatka tällä kertaa.

Mitä tehdä vihreistä pavuista?

Meidän Italian reissun aikana valtaosa parvekeviljelmistä oli nuupahtanut, mutta pavut eivät olleet poissaolostamme moksiskaan, päinvastoin! Hymyilytti, nimittäin pavun siemenet ostin joskus Verkkokaupasta.comista ja naureskelin että näistä ei varmaan tule ikinä mitään. Otan naurut takaisin ja kysynkin apuanne, mitäs hyvää vihreistä pavuista saa aikaan?

Ihanista ihanin viesti

Tämä kevät on ollut sellaista aikaa, ettei ole huvittanut blogata. Putkiremppaevakkoasunnossa on mukana vain välttämättömimmät tavarat ja astiat, täällä ei ole uunia, eikä uusiin ruuanlaittokokeiluihin ole muutenkaan ollut innostusta. Käsitöistä tai askarteluista nyt puhumattakaan.

Mutta sitten sähköpostiin kilahtaa aivan yllättäen viesti, joka todella saa hymyn huulille:

"Hei! Helmikuussa 2011 käydystä keskustelusta ihastuneina totesimme, sisareni Anita ja minä teidän mieltymyksenne Jelppis-nukkeen. Minua pyydettiin 70-luvulla suunnittelemaan Kehitysvammaisten Tuki ry:lle Jelppis-kampanjatuoteeksi kangas, jota voidaan myydä nukkena ja/tai tyynykankaana. Vastasin pyyntöön, että sisareni Anita Mustonen (Ekblom) on siihen tehtävään ehdottomasti minua parempi. Niin hän sai työn tehtäväkseen. Kangas painettiin E.Helenius Oyllä (ei enää toiminnassa, ja sitä myytiin kangaspaloina itse kunkin ommeltavaksi tyynyksi tai nukeksi.

Lämpimin terveisin toivotamme onnellista yhteisoloa vauvalle Jelppis-nuken kanssa.
Aila ja Anita

PS. 60asteen pesussa peseytyy irronnut väri pois tuotteesta."

Voi hyvänen aika, mikä yllätys! Kyseessä on tietysti tämä Jelppis-postaus. Oli aivan mielettömän hienoa saada viesti nuken tekijöiltä! Yritin googletella Jelppiksen alkuperää jo aiemmin, mutta aika laihoin tuloksin.

Ailalle ja Anitalle tiedoksi, että Jelppis voi edelleen hyvin, ja väritkin ovat pysyneet paikallaan.

 Sen leikittäjällä vain on usein aika kiire, joten tämän tarkempaa kuvaa parivaljakosta en onnistunut pyydystämään.

Tästä ihanistakin ihanimmasta viestistä suorastaan liikuttuneena ja innostuneena jatkan taas blogaamista innolla. (Onneksi oma hetkellinen väsähtäminen ei ole vaikuttanut blogin julkaisutahtiin, kun meitä kirjoittajia on kuitenkin kuusi.)