Pienet mustikkapannarit

Jos suunnittelette brunssia viikonlopuksi, tässä ei yhtään hullumpi idea. Ainakaan jos syöjiä ei ole paljoa. Täällä yhden annoksen veteli kaksi ihmistä, hyvinkin helposti. Mutta asiaan. Pannukakkua muffinssivuoassa:

Minit mustikkapannarit (9 kpl)
Resepti: Makeaa ja suolaista puutarhasta s. 65

1 kananmuna
1 dl maitoa
50g ranskankermaa (laiton pari lusikallista turkkilaista jugurttia)
1 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl kardemummaa
voita
muutama mustikka pannaria kohti

Vatkaa munan rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon muut ainekset mustikoita lukuunottamatta. Sekoita tasaiseksi ja anna turvota 15 minuuttia. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pane nokare voita muffinipellin vuokiin (9 kpl). Saa laittaa reilusti, ettei jää kiinni. Niinku näin:

Sulata nokareet kuumassa uunissa, voi saa ruskistua hieman. Keikuttele muffinivuokaa, jotta sula rasva leviää. Ripottele mustikat syvennyksiin ja annostele päälle kaksi ruokalusikallista taikinaa per vuoka. Paista 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Ripottele kuumien pannareiden päälle sokeria.

Siitä huolimatta, että joutui vähän kikkailemaan että irtosivat vuoasta ja siinä rytäkässä varmaan menettivät kuohkeutta, niin vallan hyvältä maistuivat! Ja jäi hirveä muuten pannukakkuhimo päälle.

Aamiaisleipä

Tää leipä on tullut vastaan monissa ruokablogeissa vuosien varrella. Yksinkertaisuudessaan se on nerokas: yhdistetään aamiaisklassikot paahtis ja paistettu muna yhdeksi leipäseksi. Mukavaa vaihtelua ja näyttää vekkulilta.

Aamiaisleipä

1 viipale vaaleaa leipää (esim paahtoleipää tai maalaisleipää)
1 kananmuna
oliiviöljyä, suolaa, pippuria, jotain yrttiä

Ensiksi paahdetaan leipä (sanoisin että kaksi per syöjä) paahtimessa tai uunissa ja tehdään niihin kolot. Kuumennetaan oliiviäljyä paistipannulla ja laitetaan leivät pannulle. Rikotaan kananmuna koloon ja laitetaan kansi päälle (muna hyytyy paremmin). Annetaan olla noin 3 minuuttia ja siinä se sitten on!

Oikein hyvä!

Jugurttipuuro

Haa, laitoin jugurttia puuroon!

Tiesittekö että niin voi tehdä? Mä en. Ja ehkä vähän suutun jos kaikki muut ovat tienneet, eivätkä ole kertoneet mulle. Ystävä vinkkasi ja täähän oli nerokasta, siis todella hyvää. Samettista. Eli keitetään puuroa, kaadetaan päälle jugurttia. Tadaa!

Tykkään näistä puurokikkailuista. Raejuustopuuro ja paistettu puuro ovat myös olleet menestyksiä.
Mitä seuraavaksi?

Raejuusto-puuro

Eeva Kolu kertoi Kaikki mitä rakastin -blogissaan laittaneensa raejuustoa puuroon. Kuulosti niin kreisiltä, että oli pakko testata.

Ja jösses. Se todella oli hyvää. Siis todella hyvää. Raejuusto mukavasti pehmenee lämmitessään kuuman puuron seassa ja lopputulos on yllättävän maistuva. Suosittelen testaamaan, jos kaipaa aamupuuroon vähän vaihtelua. Ja proteiinia.

Puuroa, raejuustoa, mustaherukoita.

Vai syöttekö te puuroa? Ja jos niin millaista? Minkä kanssa? Mä tein vuosia töissä aamuisin aina kaurapuuroa mikrossa ja vetelin sen kaneli-sokerin kanssa. Jossain vaiheessa vaihdoin marjoihin, välillä hilloa. Voisilmään en ole ikinä oikein oppinut.

Ja se itse puuro. Mä olen kyllä tosi kaikkiruokainen sen suhteen. Riisihiutaleista tehty on ainoa, joka on ollut vähän outo. Nyt on nyt menossa tällainen speltti-kaura-sekoitus. Ei sovellu mikrotukseen eli pikapuuroksi, mutta maultaan oikein hyvä.

Mistä niitä kivoja brunsseja löytää?

Brunssille sunnuntaina ilman pöytävarausta - Mission Impossible?

Kuvan aamiainen on nautittu tamperelaisessa American Dinerissa. Se oli överi. Ja hyvä. Mutta nyt oltiin Helsingissä.

Herkun ja Koukun kuukausittainen kokoontuminen päätettiin tällä kertaa järjestää kahvilamiljöössä Kalliossa, brunssia lähdettiin hakemaan. Noh, eka mentiin Sandroon, pohjoisafrikkalaiset maut kiinnostivat. Hullu jono. Siitä sitten mentiin kurkkaamaan Villiä Puutarhaa ja Cafe Cardemummaa. Kiinni molemmat. Siitä jatkoimme Pacificon brunssia kohti. Hullu jono. Tästä matka jatkui Veganissimon brunssille. Kiinni.

Sitten ratikalla Hakaniemeen. Cafe Talon brunssi näytti hyvältä. Vapaita pöytiä vaan ei ollut. Koska tässä vaiheessa alettiin olla jo ylitetty se brunssiaika, siirryttiin lounasvaihtoehtoihin. Sävelen burgerit on mahtavia, vaan kiinni oli sekin. Cafe Java oli jotenkin pieni ja synkkä, niin päädyttiin sitten Da Vinciin vetämään pastaa ja pizzaa. Hyvää oli ainakin mun munakoisopasta, mutta vähän jäi kaivelemaan.

Onko tosiaan näin että spontaanisti ei brunssille sunnuntaina pääse?

Maailman kaunein (ja helpoin) leipä

Tein leivän. Se on niin kaunis että meinaa tulla tippa linssiin.

Uhosin tuossa aiemmin että tänä vuonna aion opetella tekemään leipää. Noh, tämä ei kyllä paljon sitä tekemistä vaatinut. Kyseessä on blogeissa pitkään kiertänyt vaivaamattoman leivän resepti, jonka nyt vasta sain aikaan. Voi jösses kun se olikin helppo. Ja ihana!! Ihan superhyvä rapea kuori ja kuohkea sisältö.

Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ei turhaan hehkutettu siellä, kiitos! Ja perinteisen padan puutteessa käytin Siskot kokkaa -blogin Nellen vinkistä vanhaa kunnon savipataa.

Vaivaamaton leipä
(Ohje: Kädenvääntöä -blogi)

7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia. Woah!

 Ja jos käytätte savipataa niin muistakaa liottaa pata, eli täyttää molemmat puoliskot vedellä ja antaa veden lillua siinä vartin verran ennen kuin kippaatte veden pois ja laitatte padan kylmään uuniin.

Pitkään ehti mun savipata pölyttyä tuolla hyllyllä, mutta ei enää. Kun sieltä kerran tulee tällaisia ihanuuksia.

Venäläiset rahkaletut

No kappas. Taas yksi vuosi ja ruokaprojekti on tullut päätökseen. Viime vuonna tutustuin uusiin raaka-aineisiin, vuonna 2010 kaloihin. Ja tämä vuosi on siis mennyt ruokamatka-teemalla, eli joka kuukausi jonkun eri maan reseptien kimpussa.

Listasin tuohon alle, mitä kaikkea tulikaan vuoden aikana kokkailtua, mutta sitä ennen viimeinen makumatka ja tällä kertaa suunnataan Venäjälle! Siitä ruokakulttuurista löytyy niin paljon ammennettavaa että huh. Ihania kaali-, sieni- ja kalaruokia, piirakoita, blinejä ja vielä lisää piirakoita. Ja ylipäätään rahkan ja smetanan reipas käyttö ruoissa ja leivonnaisissa, siitä pidän.

Venäläiset rahkaletut eli syrnikit ovat olleet mun to do -listalla jo pitkään, mutta nyt tämän innoittamana vihdoin sain testattua nämä. Aivan mahtavia! Mä tykkään rahkan mausta joten muhun upposi ihan täysillä. Ja todella vähällä vaivalla syntyivät.

Ohjeita oli paljon, mutta päädyin käyttämään tätä suomalais-venäläisen verkkolehti Datshan ohjetta.

 

Syrnikit eli venäläiset rahkaletut (pieni annos, vetäsee nälissään yksinäänkin)

250 g rahkaa (mitä rasvaisempaa, sitä parempi)
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl sokeria
ripaus suolaa
(+ 2rkl smetanaa)
ja voita paistamiseen

smetanaa ja hilloa lisukkeeksi

Vatkaa muna kuohkeaksi. Lisää loput ainekset joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa noin vartin verran. Sulata nokare voita paistinpannulla ja nostele taikinasta lusikalla paksuja pikku lettuja pannulle. Jos taikina on niin tiivistä että saat muotoiltua letut käsin "kiekoiksi" niin sekin sopii. Paista ruskeiksi molemmilta puolilta ja tarjoile hillon sekä smetanan kanssa.

Ja nyt vasta tajusin sattuman. Tämä makumatkaprojekti myös alkoi letuilla, silloin pääraaka-aine oli peruna:

Tammikuu: Irlantilainen soodaleipä ja perunaletut

Helmikuu: Saksalaiset suolarinkelit

Maaliskuu: Chileläinen maissipaistos ja sipulimunakas

Huhtikuu: Amerikan yhdysvallat - Macaroni & Cheese

Toukokuu: Virolainen uunirahka

Kesäkuu: Puolalainen kurkkukeitto

Heinäkuu: Turkkilainen jugurttikakku

Elokuu: Ugandalainen maapähkinäkastike

Syyskuu: Ruotsalainen omenapiirakka

Lokakuu: Japanilaiset rapukakkkuset ja papu-sesamsalaatti

Marraskuu: Brasilia - Brigadeirot

Kaikkea sitä tulikin syötyä ja miten paljon jäi kiinnostavia maita testaamatta! Mutta kurkkukeitto, pretzelit, rapukakkuset ja nää rahkaletut jäivät erityisen onnistuneina mieleen. Niitä lisää ensi vuonna. Ja paljon muuta! Päätin että en ota mitään pysyvää projektia ensi vuodelle mutta ainakin aion opetella leipomaan leipää. Luulisi että vuodessa saisi sen homman haltuun..

Vaarin paistettu puuro

Minulle heitettiin haaste: kehitä kauraresepti. Kyseessä on Suomen Kaurayhdistyksen hanke, jolla halutaan lisätä kauran käyttöä ja muistutella kauran hyvistä vaikutuksista. Tällaisista haasteista pidän, tee jotain uutta, jostain sinulle hyvin tutusta tuotteesta.

Tavallaan teinkin. Kikka on vanha, mutta minulle uusi. Isäni on kertonut että hänen isänsä tapasi paistaa ylijääneen kaurapuuron seuraavana päivänä pannulla. Tarkemmin tästä ei ollut sen enempää koskaan puhetta, miten vaari puuron paistoi tai minkä kanssa sen söi. Päätin testata tällaisena makeana versiona. Lopputulos oli todella mainio! Vei puuron uudelle tasolle. Vähän niinkuin bisnesluokkaan.

Kyllä ne vaarit ja mummot vaan parhaat kikat taitaa.

Paistettu puuro (kahdelle)

3 dl kaurapuuroa
voita
tummaa sokeria
omenahilloa

Levitä puuro muutaman sentin paksuiseksi levyksi lautaselle, anna jäähtyä ja jähmettyä. Saa seistä vaikka seuraavaan päivään. Kuumenna pannulla nokare voita. Odota kunnes voi kuplii ja ruskistuu. Ripottele pannulle hieman tummaaa sokeria. Leikkaa jäähtyneestä puurosta haluamasi kokoisia paloja ja paista pannulla molemmin puolin, kunnes saavat väriä. Tarjoile omenahillon kanssa.

Lisää Lumoudu kaurasta -hankkeesta löytyy täältä.

Basilikamuffinssit

Tässä yhdistyy halu saada aamiaiselle vähällä vaivalla jotain vähän ekstraa, sekä kuolevan basilikapuskan hyötykäyttö. Ohje löytyi Makeaa ja suolaista puutarhasta -keittokirjasta. En ollut siihen ihan tyytyväinen, mutta siitä tuolla alempana.

Ohje sanoo muffini, minä muffinssi. Wikipedia hyväksyy molemmat (kuten myös kielitoimisto) ja tietää kertoa että useilla Yhdysvaltojen osavaltioilla on oma muffinssinsa. Tuli hirveä hinku testata ne kaikki.

Vaan sitä ennen sen basilikapuskan kimppuun.

Basilikamuffinit (6kpl)

2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
4 rkl basilikanlehtiä (laitoin kyllä enemmän)
2 rkl rypsiöljyä
50g margariinia/voita sulatettuna
1 kananmuna
1 dl maitorahkaa
2 rkl vettä
+ siemeniä ja parmesanraastetta

Sekoita taikinan kuivat ainekset keskenään. Hiero basilikanlehdet öljyn kanssa tahnaksi morttelissa. Ei onnistu. Tai en mä ainakaan niitä saanut tahnaksi. Lisäsin vähän merisuolaa, jotta rakenne rikkoontuisi helpommin. Sauvasekoittimella olisi tullut varmaan parempi lopputulos.

Lisää puolet basilikatahnasta sekä loput ainekset taikinaan. Annostele muffinivuokiin ja sivele loppu tahna muffinssien päälle. Ripottele pinnalle siemeniä ja parmesanraastetta. Paista 200 asteessa 15 minuuttia.

Ihan maukkaita olivat mutta aamiaismuffinssien ystävänä sanoisin, että tuo linkin ohje jossa ei ole munaa ja rahkan sijaan on käytetty jugurttia (soija tai turkkilainen), on parempi. Mutta kyllä nääkin tuosta pöydältä hupenivat.

Omenareseptejä

Kävin äidin luona omenavarkaissa. Tai noh, pikemminkin vastasin "hukun omenoihin" -hätähuutoon. Hesari oli oivallisesti koostanut kaikille hukkuville parhaita omenareseptejä. Tästä innostuneena, päätin minäkin pistää nippuun muutamia hyväksi havaittuja omenansijoituspaikkoja.

Omenateeleivät, viikonloppuaamun pelastajat.

Omenakuskus, veikeä yllättäjä!

Omena-taatelipiirakka. Edelleen paras omenapiirakka, jota olen koskaan tehnyt. Ja syönyt.

Omenasose ja minttu-mascarponevaahto. Juhlava jälkkäri nopeasti ja helposti.
 

 

Tai sitten vaan pistää ohuiksi viipaleiksi, pistää roikkumaan pyykkinaruviritelmiin ja antaa kuivua.

Hyviä omenakokkauksia kaikille ja loppuun vielä muistutus että syyskuun ruokahaasteen äänestys on käynnistynyt, meikän bataatti-suklaakakkukin mukana kisassa!

Juustosarvet

 

Ensiksi tiedotusasiaa. Kuukauden ruokahaasteen äänestys on käynnissä, käykääpä antamassa äänenne. Hyvin jännittäviä, jopa hämmentäviä ehdokkaita mukana. Myös meikän leipävanukas!

Sitten kysymys, tai pari. Pidätkö juustosta? Entä voista? Ja vehnästä? Jos nyökyttelit kaiken kolmen kohdalla, tässä sinulle jotain äärimmäisen ihanaa. Sopii noutopöytään, illanistujaisiin, salaatin sidekickiksi tai aamiaiselle. Tai ihan tuosta vaan.

Juustosarvet (32 kpl)

(ohje: Hellapoliisi)

8 dl vehnäjauhoja
8 dl emmental-raastetta
1 1/4 rkl leivinjauhetta
2tl suolaa
300 g voita tai margariinia
3dl maitoa

Nypi pehmeä rasva ja kuivat aineet keskenään, kunnes seos on tasaista. Aluksi tuntuu että eihän nämä mene sekaisin mutta menee ne. Sekoita joukkoon maito, mutta älä vaivaa enempää kuin on välttämätöntä.  Jaa taikina neljään tasakokoiseen osaan, pyörittele ne palloiksi ja kaulitse suurehkoiksi, pyöreiksi levyiksi. Leikkaa levyt terävällä veitsellä kahdeksaan sektoriin, kääri sarviksi siten, että aloitat käärimisen leveämmästä päästä.  Laita sarvet leivinpaperin päälle, voitele munalla ja ripottele pinnalle halutessasi seesamin- tai unikonsiemeniä.  Paista 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Peitä lämpimät sarvet liinalla.

Mulla taisi tästä satsista tulla enemmänkin kuin tuo 32 kpl, riitti juuri hyvin noutopöytään 10:lle hengelle. Iso satsi siis. Mutta helppo puolittaa ja uskallan luvata etteivät nämä kyllä jää pöydille homehtumaan.

Chileläinen brunssi (sipulimunakasta ja maissimuhennosta)

Oli taas aika lähteä ruokamatkalle. Tämän vuoden projektissani matkataan siis erimaalaisiin keittiöihin ja maaliskuun maaksi valikoitui Chile. Oikeastaan sen takia että teki mieli testata uudenlaista munakasta, brunssi kun oli kyseessä. Ikinä en ole Chilessä käynyt, mutta oppaana maan ruokakulttuuriin toimi mainio Sieltä missä pippuri kasvaa -keittokirja. Ilahduttavaa oli tuoreiden yrttien runsas käyttö ja sekä munakas että muhennos olivat todella maukkaita. Hyviä makuja. 

Aloitetaan munakkaasta, jossa on siis juju. Kuohkean rakenteen saa aikaan vatkatulla valkuaisella ja leivinjauheella. Woah. Se toimi.

 

Sipulimunakas

(Sieltä missä pippuri kasvaa s.69)

 

500g sipuleita
3 rkl oliiviöljyä
1 kasvisliemikuutio
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl juustokuminaa
1 ruukku persiljaa
4 kananmunaa
4 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa tai kermaa

Suikaloi sipulit. Paista pehmeiksi ruokalusikallisessa öljyä. Murenna sekaan liemikuutio ja lisää suola, pippuri, juustokumina ja silputtu persilja.  Paista hetki ja jätä jäähtymään. Sillä aikaa erota yhdestä munasta valkuainen ja vatkaa se kovaksi vaahdoksi. Sekoita kipossa jauhot ja leivinjauhe. Yhdistä valkuaisvaahto, loput munat, jauhoseos ja maito. Sekoita ja lisää sipuliseos mukaan.

Paista munakasta pannulla öljyssä noin 5 min kannen alla, keskilämmöllä, kunnes pinta on hyytynyt. Laita lautanen päälle, keikauta munakas lautaselle ja heivaa se takaisin pannulle niin että toinenkin puoli saa väriä.

Sitten tämä maissimuhennos, jota vähän pelkäsin. Näytti epäilyttävältä ja ajattelin että maissin ja basilikan yhdistelmä olisi pliisu. Vaan eipä ollut, kaikkea muuta. Tomaatit raikastivat kivasti. Toimisi varmaan taco/torillajutuissa myös!

Maissimuhennos

(Sieltä missä pippuri kasvaa s.67)

1 kg pakastemaissia

1 ruukku basilikaa

0,5 tl suolaa

0,5 tl valkopippuria

1 sipuli

2 rkl oliiviöljyä

1,5 tl paprikajauhetta

1 kasvisliemikuutio

tomaatteja

Sekoita sulaneet maissit, basilika, suola ja pippuri kulhossa ja aja tahnaksi sauvasekoittimella. Leikkaa sipuli pieneksi ja paista pehmeäksi pannulla oliiviöljyssä. Lisää paprikajauhe ja murennettu kasvisliemikuutio ja paista vielä hetki. Lisää maissitahna pannulle ja paista koko ajan sekoittaen (jottei jämähdä pohjaan) 10-15 minuuttia. Tarjoile tomaattilohkojen kanssa.

Humita-maissimuhennosta tarjoillaan Chilessä kuulemma usein maissilehteen käärittynä. Hyvältä maistui lautaseltakin nautittuna, vähän jäähtyneenäkin. Ja tunnustetaan, oli aamiaisella yksi epächileläinenkin elementti. Aamiaismuffinssit. Kun ne on niin nopeita ja helppoja ja hyviä.

Tekisin kyllä uudestaankin näitä, kiinnostavia uusia tuttavuuksia. Seuraavalla kerralla voisin testata myös katkaraputäytteisiä avokadoja. Ja empanadat edustavat chileläistä keittiötä myös. Vaikka mitä hyvää. Chileläisistä viineistäkin on vielä jokunen maistamatta.

Sitruunaiset kakkuletut

Jytis kun teki pullamuffinsseja niin täällä muistui mieleen vanha ajatus hieman samantyyppisestä fuusiokeittiöstä. Nimittäin kakkutaikinan kypsentämisestä lettupannulla. Tulisiko letuista yhtään kakkumaisia? Kai se toimisi? Miksei toimisi?

No toimi se! Homma meinasi mennä pieleen, kun kuumensin pannun liian kuumaksi, kakkuletut vaativatkin mietoa lämpöä onnistuakseen. Mutta aika jännittäviä muhkeita ja kuohkeita lettuja oli lopulta tuloksena!



Sitruunaiset kakkuletut (*

1.5 dl maustamatonta jogurttia
0.5 dl maitoa
50 g voita
2 kananmunaa
1 sitruunan raastettu kuori
0.5 sitruunan mehu
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
0.5 tl vaniljajauhetta
0.5 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa

paistamiseen voita

tarjoiluun jäätelöä, ranskankermaa tms.

Sulata voi. Yhdistä nesteet, sitruunankuori ja kananmunat kulhossa vispaten, lisää kuivat aineet ja sekoita nopeasti.

Kuumenna lettupannu miedolla lämmöllä (2-3 kuuden pisteen liedellä), lisää pannun syvennyksiin pikku nokare voita ja pari ruokalusikallista taikinaa. Taikina paistuu nopeasti ja paisuu paistuessaan, joten paistoprosessi vaatii tarkkaavaisuutta.

Toivottu kakkumainen sisäinen koostumus saavutettiin!



Ja jos Jytiksen testaama pullamuffinssi on puffa niin onko tämä sitten lekku?

(* Reseptin taikinaa ei tosin ole testattu paistettuna kakkuna. Mutta uskon kyllä että toimisi.

Kanelipuffa! (eli pullan ja muffinssin risteytys)

 

Tässä oivallinen vinkki viikonloppuaamiaiselle. Puffa! Maistuu pullalta, mutta näyttää muffinssilta. Nauravalta sellaiselta. Ohje on bongattu kaksi vuotta sitten (!) mainiosta Omenaminttu-blogista ja nyt vihdoin pääsin testaamaan sitä. Ihan superhelppo tapa saada aamiaiselle tuoretta (vale)pullaa, suosittelen!

Kaneli-pikapullat (8 kpl)

taikina:
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
1 tl kardemummaa
3/4 dl öljyä (laitoin sulatettua margariinia)
2 dl maitoa
1 kananmuna (unohdin, hyvin toimi ilmankin)

täyte:
1 tl kanelia
1 dl fariinisokeria (käytin raakaruokosokeria)
1 rkl voita sulatettuna


Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet isossa kulhossa. Sekoita pienessä kulhossa rasva, maito sekä muna ja kaada kuivien aineiden joukkoon. Sekoita varovasti pehmeäksi taikinaksi. Annostele puolet taikinasta 8 paperiseen vuokaan tai muffinipellin voideltuun syvennykseen.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja ripottele taikinan päälle. Jaa loppu taikina täytteen päälle. Mulla tuli täytettä sen verran reilusti että levitin sitä vielä pullien päälle, alkuperäisessä ohjeessa pullat voideltiin munalla ja pintaan ripoteltiin mantelia. Paista noin 20 minuuttia.

Oikea syy siihen miksi päätin tehdä näitä, oli tuoksu. Olin edellisenä iltana käräyttänyt mikropopcornit ja vielä aamulla kauhea haju keittiössä. Halusin sada sen peitettyä jollain ihanalla tuoksulla ja juoni toimi! Loppupäivän sai velloa ihanassa kanelipullan tuoksussa.