Joulukalenterin luukku 16: Vegekinkku, tavallaan

Siis vegaaninen joulupossu?! Ei voi olla! Eikun se onkin vain hummusmureke, joka on naamioitunut kinkuksi. Ovela sika.

Eräänlainen vegekinkku

1 pkt lehtitaikinaa
4 prk käyttövalmiita kikherneitä
3 valkosipulin kynttä
2 keitettyä perunaa
1 ruukku persiljaa
0,5 sitruunan mehu
0,5 dl oliiviöljyä
1,5 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1,5 tl garam masala -mausteseosta

Nosta lehtitaikina sulamaan ja laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Valmista murekemassa eli kaada kikherneet, kuoritut valkosipulinkynnet ja oliiviöljy kulhoon ja hurauta sauvasekoittimella suht tasaiseksi. Lisää mukaan keitetyt, kuoritut, pilkotut perunat sekä mausteet ja persilja. Muussaa ja sekoita tasaiseksi. Maista ja mausta lisää, jos tarve. Ota kaistale sulanutta taikinalevyä talteen naamaa varten. Kauli levyä ja levitä massa toiseen reunaan.

Ja sitten alkaa askartelu. Nosta toinen reuna toisen päälle (kostuta sauma vedellä), puristele liitoskohta hyvin kiinni possun alle ja venytä taikinasta päihin pienet "korvat". Tee talteen otetusta taikinapalasta nenä ja silmät, ehkä myös suu ja "liimaa" vedellä kiinni naamaan.

Paista noin 25 minuuttia, kunnes possu saa väriä.

Aluksi meinattiin, että syödään sika lusikalla.

Mutta näinhän siinä sitten kävi.

Mausta sanottakoon sen verran, että yllättävän paljon maistui kikherne-pasteijalle?

Joulukalenterin luukku 3: Joulukuusipizza

Mä olen kuulkaa aivan fiiliksissä! Tämä resepti on kerta kaikkiaan nerokas. Pizzaa pikku palloina, ja vieläpä joulukuusen muodossa! Näiden napostelua ei yksinkertaisesti pysty lopettamaan. Huh uh!

Resepti tuli vastaan Tastespottingin kautta, Eclectic Recipes -blogista, vähän muokkailin sitä. Valmista pizzataikinaa (jollaista alkuperäisessä ohjeessa käytettiin) löytyi kaupan eineshyllystä. Siellä oli sellainen leivinpaperirullan muotoinen pakkaus (Pizza Kit), jossa oli taikina ja tomaattisoosi. Soosia käytin pallojen dippinä. Ja tietysti taikinan voi tehdä itsekin. Jos jaksaa.

Joulukuusipizza eli Christmas Tree Pull-Apart
(ohje: Eclectic Recipes)

1 pötkö valmista pizzataikinaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl raastettua pecorinoa/parmesania
tuoretta basilikaa
suolaa
öljyä tai voita

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä pizzataikina ja leikkaa se 28:aan neliöön. Sekoita tuorejuusto ja raastettu kova juusto, ripauta vähän suolaa seokseen. Jaa juustoseos neliöille. Purista jokainen neliö kiinni, näin saat palleroita. Käännä saumapuolet alaspäin ja asettele pallerot vierekkäin joulukuusen muotoon.

 Paista noin 15 minuuttia kunnes kuusi on saanut kauniin värin. Ota uunista, voitele öljyllä/voilla ja ripottele pilkottua basilikaa saumakohtiin. Tarjoile tomaattikastikkeen/dipin kanssa. Sitten vaan palloja repimään ja dippaamaan!

Parasta pikkujoulunaposteltavaa! Sairaan helppo! Niin hyvää! Tikahdun!

Sämpylää ja hernaria, helposti

Sorrun usein valittelemaan, että arkisin ei ole aikaa tehdä ruokaa. Oikeastihan ruokaa saa aikaan vartissa, joten selitys on huono. Esimerkiksi munakkaat, tortillat, wokit ja monet keitot syntyvät varsin vauhdikkaasti. Tässä siitä hyvä muistutus.

Pakasteherneistä on tässä blogissa tehty hernaria ennenkin, tässä vielä yksi supernopea versio. Joka toimii kylmänä myös dippinä. Tai vaikka sen tortillan täytteenä.

Hernesosekeitto
(Ohje: Apetit)

3 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

400g pakasteherneitä

1 iso sipuli

0,5-1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

1 dl ruokakermaa

loraus öljyä

Kuullota silputtu sipuli öljytilkassa kattilassa. Lisää kattilaan vesi, kasvisliemikuutio, herneet ja mausteet. Keitä noin 10 minuuttia. Lisää ruokakerma. Soseuta sauvasekoittimella.


Sämpylöihin menee kauemmin kuin vartti, mutta esivalmistelut voi tehdä edellisenä iltana.

Yön yli lepuuttavat sämpylät (n. 12 kpl)
(Ohje: Myllyn Paras)

3 dl maitoa, piimää tai vettä
15g hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
2 rkl rypsiöljyä
6-7 dl sämpyläjauhoseosta

Tee taikina illalla:
Liota hiiva kylmään veteen. Lisää suola ja siirappi ja alusta taikinaksi jauhojen avulla. Lisää loppuvaiheessa öljy. Taikina saa olla löysähköä. Peitä kulho kelmulla ja laita yöksi jääkaappiin.

Ja leivo seuraavana päivänä:
Leivo kohonnat taikina tangoksi ja leikkaa siitä 9-12 palasta. Voit pyöritellä sämpylöiksi, itse vaan leikkasin ja taputtelin palat pellille. Lämmitä uuni 40 asteeseen ja kohota sämpylöitä uunissa leivinliinalla peitettyinä puolisen tuntia. Nosta pelti pois uunista, laita lämpötilaksi 225 astetta. Kun uuni on lämmennyt, laita sämpylät takaisin uuniin ja paista keskitasolla 10-15 minuuttia.


Vinkkejä hyvistä pikaruoista otetaan vastaan, mitä te syötte kun pitää saada jotain nopeasti ja helposti?

Peltileipää ja kerhoilua

Viime viikonloppuna sain parasta seuraa kylään, Herkun ja Koukun tyttäret. Kerhon lokakuun kokoontumisessa juoruiltiin, tikuttiin ja syötiin. Eli perus käsityökerhon puuhastelua. Niin ja tehtiin paljon joulukalenterisuunnitelmia, traditio jatkuu siis!

-"Tää peltileipä on niin nerokas keksintö"
-"Tarkottaako nerokas, että se on helppo?"
-"Kyllä!"
-"No anna resepti!"

No annan. Ja kiitän reseptistä Omenaminttu-blogia, tää on kerrassaan mainio!

Helppo peltileipä (15 - 20 palaa)

5 dl vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl grahamjauhoja
1 pss kuivahiivaa (11 g)
6-7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
0,5 dl öljyä

Voiteluun: vettä
Pinnalle: erilaisia siemeniä tai leseitä

Sekoita hieman kättä lämpöisempään veteen sokeri, suola, kaurahiutaleet, grahamjauho ja kuivahiiva. Lisää sämpyläjauhoja vähän kerrallaan yleiskoneen taikinakoukulla sekoittaen. Kaada joukkoon öljy ja sekoita taikina tasaiseksi. Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille. Ripottele taikinan pintaan vähän jauhoja ja painele taikina levyksi.

Kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla noin 40 minuuttia. Pane uuni kumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa kohonnut levy taikinapyörällä ruuduiksi. Voitele ruudut vedellä ja ripottele niille erilaisia siemeniä tai leseitä. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.



Sit taas vähän puuhastelua, lehdestä löytyi muun muassa ohje kovin tutun näköisiin joulukortteihin.

 Juotiin myös talven ekat glögit ja jälkkäripuolella valmistui tällä kertaa toive! Saatiin meiliä lukijalta joka kaipaili Pumpkin Pien ohjetta. Pakkohan tähän toiveeseen oli tarttua. Testasin Kamomillan Konditorian reseptiä. Meidän makuun olisi kaivannut vähän lisää makeutta, mutta onneksi vaniljakastiketta piisasi.

Kurpitsapiirakka (8–12:lle)
(ohje: Kamomillan Konditoria -blogi)

Pohja
100 g vegaanista margariinia (esim tummansinistä Keijua)
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0,25 tl suolaa

Täyte
1 myskikurpitsa
1,5 dl kookosmaitoa
1 rkl kanelia
0,25 tl muskottipähkinää
0,25 tl maustepippuria
0,25 tl neilikkaa
0,5 dl täysruoko- tai fariinisokeria
0,25 tl suolaa

Valmista piirakalle pohja nyppimällä margariini, jauhot, kaurahiutaleet ja suola tasaiseksi massaksi. Tee taikinasta pallo ja laita se jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi tekeytymään.

Paahda kurpitsa:
Halkaise kurpitsa kahtia ja koverra sen siemenet pois lusikalla. Leikkaa kurpitsan puolikkaat noin kuuteen osaan. Levitä palat uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa ensin 20 minuuttia, käännä lohkot ja paista toiset 20 minuuttia eli kunnes kurpitsanpalat ovat pehmenneet. Poista paloista kuoret, kun palat ovat hieman viilentyneet.

Painele taikina n. 20-senttisen vuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi kerrokseksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Kun esipaisto on valmis, vähennä uunin lämpö 200 asteeseen. Valmista pohjan esipaistamisen aikana piirakan täyte. Soseuta kypsä myskikurpitsa ja sekoita sen kanssa täytteen muut aineet. Maista ja lisää makeutta jos siltä tuntuu. Levitä täyte tasaiseksi kerrokseksi esipaistetun pohjan päälle ja paista 25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoilua. Jäätelö tai kermavaahto on suositeltava kaveri piirakalle.

Tämmöstä tällä kertaa!

Mainio tomaattikastike pizzalle

Välillä ihmisen vaan täytyy saada pizzaa. Ja mä olen sitä mieltä että jos pizzan tekee itse, tekee sen sitten kunnolla. Eli tomaattikastikkeesta lähtien itse. Juu, se vie hieman aikaa, mutta kannattaa.

Eli tomaatteja hakemaan, mars.

Tämä tomaattikastike on peräisin Pumpkin Jam -blogista. Hyvä oli, oikein hyvä!

Tomaattikastike pizzalle (riittää pellilliseen)

2 valkosipulinkynttä
5 auringossa kypsynyttä tomaattia
1 rkl voita
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi viipaleiksi ja leikkaa tomaatit pieniksi kuutioiksi. Kuumenna kattila ja hauduta valkosipuli kevyesti voissa. Lisää hunaja ja kuutioidut tomaatit. Keitä kastiketta noin 20 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat aivan pehmeitä ja kastike saennut. Itse keitin tunnin, uskon että kannatti. Mausta kastike viinietikalla, suolalla ja mustapippurilla. Jäähdytä hieman ja levitä pizzapohjalle.

Pizzapohjan tein puolestaan Pastanjauhajien ohjeella. Kas näin:

Pizzapohja (pellillinen)

350 g vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl extra vergine -oliiviöljyä
2 1/4 dl lämmintä vettä

Laita jauhot, kuivahiiva ja suola kulhoon ja sekoita. Yleiskone taikinakoukulla on kätevä, mutta käsipelilläkin pärjää. Sekoita öljy ja lämmin vesi. Lisää neste vähitellen taikinaan niin, että siitä tulee tasainen ja pehmeä ja se irtoaa käsistä vaivatessa. Pizzataikinaa kannattaa möyhiä huolella, jotta siihen syntyy hyvä sitko eikä taikina repeile lätyksi kaaviloitaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään 5 minuutin ajoa yleiskoneella tai 10 minuuttia käsin.

Laita vaivattu taikina nousemaan liinalla peitettyyn kulhoon lämpimään paikkaan. Tunnissa taikina nousee yleensä hyvin, vähintään kaksinkertaiseksi.

Vaivaa noussutta taikinaa vielä hetki käsin. Levitä taikina leivinpaperin päälle. Ja levitä tomaattikastike sekä haluamasi täyte. Itse tykkään varsin simppeleistä ratkaisuista joten laitoin hieman tuoreita herkkusieniä ja buffalomozzarellaa. Paista 250 asteessa noin 20 minuuttia. Tarkkaile, uunit ovat erilaisia. Itse lisäsin paiston loppuvaiheessa vähän parmesanraastetta, oliiviöljyä ja tuoretta basilikaa.

No tehkää, kuitenkin tekee mieli.

Mangoldijuustotomaatti-piirakka

Takapihamme yhteiset viljelylaatikot tuottavat nyt ruhtinaallisesti satoa, mikä on aivan ihanaa. Myönnettäköön, että lapsiperhearjessa tulee välillä sorruttua pakastepizzaan tai -pinaattikeittoon, mutta tähän aikaan vuodesta sellainen tuntuu erityisen syntiseltä. Yritänkin nyt välttää sitä viimeiseen asti ja käyttää satoa hyödyksi.

Viikonloppuna tein antimista mangoldijuustopiirakkaa. Jääkaapissa oli pari keitettyä perunaa, jotka laitoin piirakkapohjaan Marttojen ohjeiden mukaisesti. Mutta ei tämä kyllä mikään kevytpiirakka ollut: piirakkaan tuli voita, kermaa ja juustoa. No mutta hyvää ainakin oli!

Mangoldijuustotomaatti-piirakka

Pohja:

100 g voita tai margariinia
2-3 keitettyä, kylmää perunaa hienona raasteena
2 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
2-3 dl mangoldinlehtiä
1 dl cheddarjuustoa raasteena
1-2 tomaattia siivuina
2 dl kermaa
2 munaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita keskenään pehmeä rasva ja perunaraaste. Sekoita keskenään vehnäjauhot sekä leivinjauhe ja nypi ne sormin rasvaperunaseokseen. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Kaada mangoldinlehtien päälle litra kiehuvaa vettä, minkä jälkeen huuhtele lehdet vielä kylmällä vedellä. Purista lehdistä liika vesi pois. (Huom! Varmaan sellainen oikeaoppinen ryöppääminen olisi tässä ihan hyvä!) Hienonna mangoldi silpuksi ja levitä piirakkapohjan päälle. Lisää viipaloidut tomaatit ja juustoraaste. Lisää vielä kermamunaseos ja mausteet. Paista 180 asteessa noin 35 minuuttia tai niin kauan, kunnes pohja on kypsä ja täyte kokonaan hyytynyt ja piirakka saanut ruskeaa väriä pintaansa.

Söimme piirakkaa pensaspapujen kera.

Kevätsipulipiirakat

Kokkausinto, missä olet?

Ehkä jossain samassa paikassa kuin kaikki ruoanlaittoon liittyvät ideat. Noh, onneksi on kesä ja voi syödä pelkkää jäätelöä.

Kevätsipulipiirakat (12 kpl)

1 valmis piirakkapohja pakkasesta

50g kevätsipulia
125g fetajuustoa
1 prk smetanaa
1 kananmuna
suolaa, pippuria

Jaa sulanut piirakkataikina 12 osaan ja painele palat voideltuihin muffinssivuoan koloihin. Pilko kevätsipulit, murusta feta ja sekoita smetana sekä muna niiden kanssa tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Jaa täytetahna piirakkapohjien päälle ja paista 200 asteisessa uunissa, puolisen tuntia.

Ruisleipä, se parempi

Vuodenvaihteessa päätin että tänä vuonna opettelen leipomaan leipää. Ja tein sitten ekana sen maailman helpoimman version. Mutta panokset kovenevat. Olin päättänyt tehdä itse ruisleivän. Tai noh, olen päättänyt saman ennenkin. Tuloksena yksi tapettu juuri ja yksi raaka kiekko.

Mutta nyt, jumaleisson, se onnistui! Ja ihan ite tein juurenkin! Kuori oli vähän kova, mutta muuten: Täydellinen. Niisk.

Ja näin se tapahtui.

Ruisleipä (4 keskikokoista)
Resepti: KevytKokki syyskuu 2010

Juuri:
3-4 viipaletta tummaa ruisleipää
1l haaleaa lähdevettä (jos haluat vetää varman päälle, osta kaupasta)
1l ruisjauhoja

Taikina:
1 rkl tuorehiivaa (huom. vain uuden juuren kanssa leivottaessa)
5 dl haleaa lähdevettä
15-16 dl ruisjauhoja
2 tl hienojakoista merisuolaa

Aloita valmistamalla juuri. Leikkaa leipäviipaleista kovat reunat pois j amurenna leivät haaleaan lähdeveteen. Lisää ruisjauhot koko ajan sekoittaen. Peitä kulho liinalla ja anna sen tekeytyä huoneenlämmössä vuorokauden ajan tai kunnes se kuplii ja tuoksuu happamalle, sekoita muutaman kerran tekeytymisen aikana. Mulla meni kaksi päivää. Pidin juurta kylppärin lattialla, veikkaan että lattialämmitys teki sille mukavan lämpimän ilmaston. 

Kuplii! Meinasin vähän itkuakin turauttaa ilosta tämän näyn edessä.

Siirrä juuri yleiskoneen kulhoon (tai tilavaan leivontakulhoon). Lisää juureen lähdeveteen sekoitettu tuorehiiva. Hiivaa tarvitaan ensimmäisellä kerralla kohottamaan taikina, koska itse tehty juuri on aluksi liian heikkoa kohottamaan raskasta ruistaikinaa.

Lisää ruisjauhot vähän kerrallaan ja anna koneen käydä hiljaisella nopeudella. Lisää lopuksi suola ja anna koneen käydä, kunnes taikina on tasaista. Taikina on valmis kun se on sitkeä ja painava. Peitä taikina ja anna kohota vedottomassa paikassa 4-5 tuntia.
 

Tässä vaiheessa tajuat että ajoitus meni perseelleen, edessä on leipomista yöllä ja kiität onneasi että teit puolikkaan annoksen.

Kumoa taikina leivonta-alustalle, jossa on runsaasti ruisjauhoja. Ota tässä vaiheessa noin 1 dl juurta talteen ja pakasta. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Muotoile leiviksi ja ja nosta leivinpaperilla vuoratuille uunipelleille. Kohota leipiä vielä 1-1,5 tuntia. Kohonneen leivän pinta repeilee ja on verkkomainen.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Paista ruisleipiä uunin keskitasolla 30 minuuttia (kaksi mahtui kerralla uuniin). Laske lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin tunnin ajan. Jäähdytä valmis leipä ritilällä ja peitä se heti liinalla jotta kuori pehmenee. Leipä on helpompi leikata, jos se saa vetäytyä seuraavaan päivään. Hah, ei todellakaan malta odottaa.

TADAA!

Tää oli se toinen vaihe kun meinas tulla onnen itku. Kyllä kannatti!

Leivo ruisleipä jatkossa siihen juureen joka on jäänyt edelliselta kerralta. Sulata juuri ja elvytä se kaatamalla siihen 2 dl haaleaa lähdevettä. Anna seistä pari tuntia välillä sekoittaen. Lisää sitten 1,5 dl haaleaa lähdevettä ja 2 dl ruisjauhoja. Sekoita ja anna seistä peitettynä seuraavaan päivään. Jatka taikinan tekemistä toisen päivän ohjeen mukaan, eli siirrä juuri yleiskoneen kulhoon jne.


Just otin vikan satsin pakkasesta. Jestas miten hyvää. Niisk.

Perunapizza

Ostin kaupasta säkin perunoita, ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Päädyin Kotimaiset Kasvikset ry:n sivuille ja sieltä sitten silmiin iski tämä pizzan ohje. Pakkohan se oli testata.

Lopputulos muistutti ehkä enemmän piirakkaa kuin pizzaa. Ja vähän unohdin sen uuniin, joten pohjasta tuli aika kova. Mutta kiinnostava tuttavuus, hyvin sopi viluiseen sunnuntai-iltaan.

Tällä bloggauksella oli kaksi tarkoitusta. Muistuttaa siitä että peruna on hyvää ja esitellä mun kirppikseltä löytämät uudet lautaset, söpöt!

Perunapizza
(Ohje: Kotimaiset Kasvikset ry)

Pohjaan:
2,5 dl vettä
25 g hiivaa
0,5 tl suolaa
3 rkl öljyä
6 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen:
noin 4 perunaa (yleisperunaa)
1 punasipuli
150 g mozzarella -juustoraastetta
(2 rkl öljyä ja 2-4 valkosipulin kynttä)
suolaa
mustapippuria
yrttejä, esim tuoretta salviaa, rosmariinia ja timjamia

Lämmitä vesi käden lämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää suola, öljy ja osa jauhoista. Sekoita. Vaivaa loput jauhot taikinaan. Anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 20 minuuttia. Kuori perunat ja leikkaa niin ohuiksi viipaleiksi kuin mahdollista. Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi.

Taputtele taikina leivinpaperin päällä pellin levyiseksi. Levitä päälle juustoraaste. Peitä kauttaaltaan peruna- ja punasipuliviipaleilla. Mausta halutessasi öljyn joukkoon murskatuilla valkosipuleilla, suolalla ja juuri rouhitulla mustapippurilla. Voit maustaa ennen paistamista myös tuoreella rosmariinilla tai salvialla. Laitoin juustoraastetta vähän tuohon päällekkin. Paista pizzaa 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Ripottele halutessasi päälle tuoretta timjamia.

Maailman kaunein (ja helpoin) leipä

Tein leivän. Se on niin kaunis että meinaa tulla tippa linssiin.

Uhosin tuossa aiemmin että tänä vuonna aion opetella tekemään leipää. Noh, tämä ei kyllä paljon sitä tekemistä vaatinut. Kyseessä on blogeissa pitkään kiertänyt vaivaamattoman leivän resepti, jonka nyt vasta sain aikaan. Voi jösses kun se olikin helppo. Ja ihana!! Ihan superhyvä rapea kuori ja kuohkea sisältö.

Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ei turhaan hehkutettu siellä, kiitos! Ja perinteisen padan puutteessa käytin Siskot kokkaa -blogin Nellen vinkistä vanhaa kunnon savipataa.

Vaivaamaton leipä
(Ohje: Kädenvääntöä -blogi)

7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia. Woah!

 Ja jos käytätte savipataa niin muistakaa liottaa pata, eli täyttää molemmat puoliskot vedellä ja antaa veden lillua siinä vartin verran ennen kuin kippaatte veden pois ja laitatte padan kylmään uuniin.

Pitkään ehti mun savipata pölyttyä tuolla hyllyllä, mutta ei enää. Kun sieltä kerran tulee tällaisia ihanuuksia.

Joulukalenterin luukku 17: Pikkujoulut

Niin kauan kuin olemassa on ollut Herkku ja Koukku, olemme myös järjestäneet pikkujoulut. Viiden vuoden aikana juhlan toteututus on jonkin verran vaihdellut, mutta pysyvää on ollut herkuista notkuva pöytä. Niin tälläkin kertaa.

Kaikkia reseptejä en edes yritä kirjoittaa tähän, hyvä kuin muistan menun. Mutta suurin piirtein tällainen oli nyyttäripöytämme tänä vuonna.

Pikkujoulumenu sisälsi ainakin seuraavia ruokia:
- sienisalaattia
- thai-henkistä salaattia, jossa oli myös punajuurta ja kvinoaa
- vihersalaattia, jossa oli appelsiinia, macadamia-pähkinöitä ja granaattiomenoita
- ainakin kolmea erilaista pasteijaa
- Chocochilin huippuhyvä Shepherd´s pie linsseistä (ilman selleriä)
- helppo ja nopea viikunaleipä (ohje kirjasta Leivo itse hyvää leipää)

Jälkiruokapuolella naposteltiin muun muassa:
- suklaapähkinöitä
- ihanan kuohkeita omena-tuorejuustopullia (vegaanistettuna)
- bataattisuklaakakkua

Juhlajuoma oli muun muassa kuplivaa, mutta yhden vinkin haluamme ehdottomasti jakaa. Jo vuosia sitten, ennen kuin koko Herkkua ja Koukkua taisi olla olemassakaan, keksimme tällä samalla kaveriporukalla mainion joulunalusdrinkin: karvapiparin! Siihen tulee loraus Becherovkaa ja loput Tonicia. Yhdistelmä on karvas ja piparinen, siitä nimi. Suosittelemme maistamaan!

Ja oli meillä pukkikin, joka jakoi hienoja kierrätyslahjoja kaikille niille, jotka olivat olleet kilttejä. Luonnollisesti paketin saivat kaikki. Kierrätyslahja on hyvä tapa antaa eteenpäin jo kotoa löytyvä lahja, jota ei itse enää tarvitse. Omasta paketistani löytyi muun muassa supertyylikkäitä piparkakkumuotteja vuosikymmenien takaa sekä ihanat suklaalusikat, nam!

Kesken iltaa teemaa hieman muutettiin, koska seurueessamme oli yksi, joka oli karannut salaa naimisiin. Pitihän ne polttarit järjestää, vaikka sitten jälkijunassa! Askarteluhengessä edettiin, tässä pari esimerkkiä.

Onnea vielä asianosaisille! Teillä on tänä vuonna ainakin huiput joulukoristeet! Kaikille kerholaisille kiitos kivasta illasta ja Hannalle vielä kiitos kuvista. Olispa jo ensi vuoden pikkujoulut!

EDIT: Juhlien soundtrack meinasi unohtua (yritin aktiivisesti unohtaa), mutta Ellu onneksi muistutti. Kuunnelkaa itse, mutta muistakaa, että teitä on varoitettu!

Helpoista helpoin rieskaohje

Siis rieskahan on parasta leipää, eikö? Oikea rieska on myös sellaista ohutta ja sitä syödessä hampaat ovat koetuksella, eikö? Olen ymmärtänyt, että rieska jakaa mielipiteet varsinkin tuon koostumuksen suhteen. No mutta ainakin meillä Pohojanmaalla, ja nyttemmin myös Helsingissä, tykätään juuri tuollaisesta edellä mainitusta koostumuksesta.

Äitini leipoo myös sitä rieskaa. Tällä kertaa päätin tarttua toimeen itse. Ja nyt kyllä täytyy sanoa, että minulla on vähän huijattu olo: luulin, että se on oikeasti aika haastavaa tehdä tuota rieskaa. No juu, ei ole.

Ohje löytyi googlettemalla ja Myllyn Parhaan mukaan se menee näin:

Ohrarieskat (6 pientä tai 2 isoa, mulla tuli tällä ohjeella 5 pienehköä)

2 dl kylmää vettä
4 dl ohrajauhoja (mä laitoin desin vehnäjauhoja ja kolme ohraa)
1 tl suolaa

Sekoita ainekset nopeasti taikinaksi ja taputtele jauhotuin käsin pellille tai kauli 2-3 mm paksuisiksi rieskoiksi. Pistele haarukassa ja paista uunin keskitasolla 250 asteessa n. 10-15 minuuttia.

Rieskaan kuulemma syntyy paras mahdollinen rakenne, kun taikina on on tosi kylmä ja uuni kuuma. Kylmän ja kuuman äkillinen ero muodostaa vesihöyryä, mikä kohottaa rieskaa ja tekee siitä murean.

Näitä tarjosin Herkun ja Koukun likoille eilen kerhokokoontumisessa. Maistuivat! Parhaimmalta maistuvat tietysti uunikuumina ja voin kanssa. Nam!

Vaikka rieskat olikin helppoja tehdä ja kivoja syödä, niin äidille kunniaa taikinansa koosta: mä lähdin liikkeelle tällaisella pienemmällä määrällä. Ehkä ensi kerralla. Tai sitten kotona käydessä leivinuunissa paistaen.

Parmesanpatonki

Tein patonkia! Siitä on muuten aikaa kun olen viimeksi leiponut moista. Vehnäjauhot loppuivat heti alkuun, joten käytin pääasiassa durumjauhoa, jota oli tullut hankittua pastan teko mielessä. Liekö durumia kiittäminen, mutta olipa kuohkeaa ja pehmeää ja ihanaa. Patongin sisään piilotin läjän parmesania.

Durumpatonki
(ohje: Myllyn paras)

2,5 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
5-6 dl durumvehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä

+ täytteeksi parmesanraastetta ja oliiviöljyä, persilja tai basilika sopisi mainiosti myös


Liuota hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy ja jauhot vähitellen ja alusta hyvin vaivaten taikinaksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa. Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja taputtele käsillä kahdeksi levyksi (n. 20x40 cm). Voitele levy oliiviöljyllä ja raasta päälle parmesania, silppua halutessasi yrttejä mukaan.

Rullaa levyt pidemmästä reunasta. Laita patongit saumapuoli alaspäin uunipellille kohoamaan. Tee patonkeihin viillot terävällä veitsellä vinottain. Anna kohota kaksinkertaisiksi peitettynä lämpimässä paikassa. Voitele patongit vedellä. Paista 250-asteisessa uunissa n. 15 min.

Kierteet paljastuvat sitten leipää leikatessa. Pimeän marraskuun lohturuokaa parhaimmillaan. Vehnää ja juustoa, lämpimänä.

Keksejä ja rieskoja vaan ei gluteenia

Ilahdun aina kovasti helpoista ja hyvistä gluteenittomista leivontaohjeista. Vaikka gluteenitonta leivontaa tulee harrastettua säännöllisesti, ei siihen oiken ole syntynyt näppituntumaa, ja lopputulokset ovat aina vähän mitä sattuu. Toisinaan tosi hyviä, mutta useimmiten ei.

Kun taas oli tulossa vieraaksi keliaakikko ja mietin leipomuksia, tuli mieleen vastikään bongaamani suklaakaurakeksit sekä muutaman kuukauden takaiset bataattirieskat (eli oranssit alustat päällisille, hih!). Molemmille pisteet helppoudesta ja ainesosalistan lyhyydestä!

Keksit onnistuivat hyvin, taikina oli helposti leivottavaa ja keksit näyttivät siltä miltä pitikin. Suutuntuma oli vähän jauhoinen ja maku ei ole kovin makea - maistajasta riippunee onko tämä hyvä vai huono juttu. Ehkä olisin kaivannut näihin jotain tahmeaa. Maapähkinävoita? Tässä kuitenkin resepti sellaisena kuin itse sen toteutin.

Suklaakaurakeksit

3 dl kaurajauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljaa
0,25 tl ruususuolaa
0,5 dl palmusokeria
100 g tummaa suklaata
0,75 dl rypsiöljyä
0,5 dl agavesiirappia

Rouhi suklaa karkeaksi ja sekoita kuivien ainesten kanssa. Lisää öljy ja siirappi ja sekoita. Pyörittele taikina palloiksi ja litistä. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia.

Ja sitten ne rieskat. Tunnustetaan, että tässä oikaisin mutkia vielä entisestään käyttämällä itse keitetyn ja soseutetun bataatin sijaan valmista porkkanasosetta. Käytin myös tattarijauhojen sijaan kaurajauhoja, kun niillä nyt kerran oli ruvettu läträämään. Toimi, hyviä tuli! Tarjoiltiin tällä erää hummuksen, salaatin, kurkun ja tomaatin kera. Teen toistekin.

Porkkanarieskat

500 g porkkanasosetta
n. 4 dl kaurajauhoja
1 dl kaurahiutaleita

Sekoita ainekset keskenään, lätki (voidellulle) leivinpaperille, paista 250 asteessa noin 10 minuuttia.