Sitruuna-banaanihilloke. Ja ähky.

Hyvää uutta vuotta hei! 

Huh, onneksi nyt alkaa paluu arkeen, mun vatsa ei olisi enää kestänyt yhtään vapaapäivää. Hirvee ähky. Olohousut repee.

No mutta. Jospa vielä joskus pystyisi ajattelemaan syömistä, niin tässä oiva vinkki vaikkapa brunssille. Tein joululahjaksi Pumpkin Jam -blogista napattua sitruuna-banaanihilloketta, joka olikin varsin pirteä tuttavuus. Ohje alla. Tosi kiva. Yllättävä!

Sitruuna-banaanihilloke (kaksi pienehköä purnukkaa)

400 g banaania (3 isoa banaania)
200 g sitruunan hedelmälihaa (4-5 sitruunaa)
1 vaniljatanko
0,5 tl maustepippuria
0,5 tl kardemummaa
1 dl sitruuna-valkoviinietikkaa (käytin perus valkoviinietikkaa)
1 dl vettä
ripaus suolaa
3 dl hillosokeria

Kuutioi banaani ja sitruunoiden hedelmäliha. Halkaise vaniljatanko. Laita hedelmät ja vanilja kattilaan ja lisää muut aineet lukuun ottamatta hillosokeria. Kiehauta ja keitä hiljaa poreillen n. 20 minuuttia. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen. Keitä vielä 10 minuuttia. Nostele kanelitangot pois. Voit halutessasi soseuttaa hillokkeen tasaiseksi sauvasekoittimella. Lusikoi hilloke puhtaisiin purkkeihin, jäähdytä ja säilytä jääkaapissa.

Sitruuna-banaanihilloke sopii kuulemma erinomaisesti vuohen- tai lampaanmaidosta valmistettujen, pehmeiden ja kypsien juustojen kera. Lisäksi hiloketta suositellaan nautittavan paahtoleivällä voin ja tuorejuuston kanssa.

Joulukalenterin luukku 10: Porkkanatoffeet ja maapähkinävoi-suklaaruudut

Nyt suut makiaksi! Taannoisessa Herkun ja koukun joulukalenteripajassa testailin kahdenlaisia joulukarkkeja: porkkanatoffeeta ja maapähkinävoi-suklaaruutua. Jälkimmäiset saivat osakseen pelkkää ihastusta, ensimmäiset hieman varautuneemman vastaanoton. Olin ajatellut, että kun porkkana toimii porkkanakakussa, niin miksi ei toffeessakin. No, jostain syystä ei. Ainakaan hirveän hyvin. Maistui terveelliseltä. Mutta ei nyt kuitenkaan pahoilta, vaatii ehkä totuttelua vaan!

Porkkanatoffeen resepti täältä. Alla sellaisena, kuin sen itse toteutin.

Porkkanatoffee

400 g raastettua porkkanaa
1 rkl öljyä
1 dl cashew-pähkinöit
2 tl kardemummajauhetta
3 dl kookoskermaa
noin 1,5 dl fariinisokeria

Hauduta pähkinöitä ja kardemummaa hetki öljyssä. Lisää porkkanaraaste ja jatka hauduttelua vielä hetki. Lisää kerma ja keitä noin 10 minuuttia. Lisää sokeri ja keitä reilut puoli tuntia, kunnes seos muuttuu toffeen tapaiseksi. Laita pieniin leivosvuokiin ja jäähdytä jääkaapissa.

Ja sitten ne maapähkinävoiruudut. Todella makeita, mutta todella herkullisia! Näistä ei voi kuin tykätä.

Respeti on napattu Maria Örhnin kirjasta Iki-ihanat karamellit. Itse tosin vaihdoin päällisen maitosuklaan tummaan ja sekoitin joukkoon kookoskermaa, jotta kuorrutteesta ei tullut liian kovaa.

Rapeat suklaiset maapähkinäpalat

1 dl sokeria (käytin fariinisokeria)
1,5 dl vaaleaa siirappia
300 g maapähkinävoita
8 dl maissihiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
250 g tummaa suklaata
0,5 dl kookosmaitoa

Vuoraa noin 20x25 cm vuoka leivinpaperilla. Kiehauta sokeri ja siirappi kattilassa. Lisää maapähkinävoi ja lämmitä keittämättä, kunnes seos on löysää ja tasaista. Sekoita joukkoon maissihiutaleet ja kookoshiutaleet ja painele seos vuokaan. Jäähdytä.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Kuumenna kookosmaito ja lisää suklaan joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Levitä suklaakuorrute tasaiseksi kerrokseksi jäähtyneen levyn päälle. Jäähdytä levy uudestaan ja leikkaan sen jälkeen pieniksi paloiksi. Säilytä viileässä.

Joulukalenterin luukku 9: Maa-artisokkalaatikko

Vapiskaa perinteiset joululaatikot, haastaja on löytynyt!

Vuoden aikana on tullut syötyä useampaan otteeseen maa-artisokkakeittoa. Pidän siitä kovasti, joten ajattelin testata miten kyseinen juures sopisi laatikkoon. No mahtavasti! Maku oli hirmu hyvä: jouluinen, samettinen ja täyteläinen. Kuin joulupöytään tehty. Ainoa ärsyttävä juttu on se maa-artisokkien kuoriminen, kiitokset vaan apujoukoille. Mutta on se sen arvoista, lupaan.

Maa-artisokkalaatikko

1 kg maa-artisokkaa
2,5 dl (kaura)kermaa
1 tl suolaa
ripaus muskottipähkinää
2 rkl vehnäjauhoja
tuoretta persiljaa tai ruohosipulia

Kuori ja viipaloi maa-artisokat. Keitä viipaleita hiljaleen kiehuvassa kermassa n. 20 minuuttia, tai kunnes ovat pehmeitä (riippuu viipaleiden paksuudesta). Mausta suolalla ja muskottipähkinällä. Survo seos sauvasekoittimella, ei tarvitse olla ihan tasaista, saa jäädä vähän sattumia. Ripottele jauho seokseen ja sekoita.

Kaada seos pieneen piirakkavuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa puoli tuntia. Ripottele päälle tuoretta yrttiä ja tarjoile. Jälkeenpäin tuli mieleen että korppujauhojakin olisi voinut ripotella päälle ennen kuin laittoi lootan uuniin. Mutta maukas oli, ai että.

Joulukalenterin luukku 3: Joulukuusipizza

Mä olen kuulkaa aivan fiiliksissä! Tämä resepti on kerta kaikkiaan nerokas. Pizzaa pikku palloina, ja vieläpä joulukuusen muodossa! Näiden napostelua ei yksinkertaisesti pysty lopettamaan. Huh uh!

Resepti tuli vastaan Tastespottingin kautta, Eclectic Recipes -blogista, vähän muokkailin sitä. Valmista pizzataikinaa (jollaista alkuperäisessä ohjeessa käytettiin) löytyi kaupan eineshyllystä. Siellä oli sellainen leivinpaperirullan muotoinen pakkaus (Pizza Kit), jossa oli taikina ja tomaattisoosi. Soosia käytin pallojen dippinä. Ja tietysti taikinan voi tehdä itsekin. Jos jaksaa.

Joulukuusipizza eli Christmas Tree Pull-Apart
(ohje: Eclectic Recipes)

1 pötkö valmista pizzataikinaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl raastettua pecorinoa/parmesania
tuoretta basilikaa
suolaa
öljyä tai voita

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä pizzataikina ja leikkaa se 28:aan neliöön. Sekoita tuorejuusto ja raastettu kova juusto, ripauta vähän suolaa seokseen. Jaa juustoseos neliöille. Purista jokainen neliö kiinni, näin saat palleroita. Käännä saumapuolet alaspäin ja asettele pallerot vierekkäin joulukuusen muotoon.

 Paista noin 15 minuuttia kunnes kuusi on saanut kauniin värin. Ota uunista, voitele öljyllä/voilla ja ripottele pilkottua basilikaa saumakohtiin. Tarjoile tomaattikastikkeen/dipin kanssa. Sitten vaan palloja repimään ja dippaamaan!

Parasta pikkujoulunaposteltavaa! Sairaan helppo! Niin hyvää! Tikahdun!

Joulukalenterin luukku 2: Aattoillan alkupalat

Olen suuri tapaksien ja muiden pikku alkupalojen ystävä. Mietin mikä alkupala olisi jouluinen ja myös helppo, koska jouluaattona riittää aika paljon sitä muutakin kokkailu-hommaa.  Mieleeni tuli marinoidut punasipulit. Ne voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja laittaa paahdetun leivän ja hyvän juuston kera pöytään kun vieraita alkaa saapumaan. Siispä ryhdyin metsästämään mahdollisimman hyvää ohjetta, testailin erilaisia kuumia ja kylmiä liemiä missä sipuleita hauduttelin. Mutta kuten usein käy, se yksinkertaisin ohje osoittautui parhaaksi.

Marinoidut punasipulit
Punasipuleita niin paljon kun marinadin joukkoon mukavasti mahtuu
1 dl punaviinietikkaa
ripaus suolaa
0,8 dl sokeria
1 dl rypsiöljyä

Leikkaa kuorittu punasipuli ohuen ohuiksi viipaleiksi. Sekoita punaviinietikasta, rypsiöljystä, suolasta ja sokerista marinadi ja marinoi sipulirenkaita siinä yön yli.
Lähde: ruoka.fi

Uunissa paahdettu leipä
Viipaloi uunipellille vaaleaa leipää. Valele oliiviölyllä. Paahda rapeaksi noin 200-asteisessa uunissa. Hiero paahdettujen leipäviipaleiden pintaan reilusti valkosipulia.

Tässä vielä toinen alkupala-vinkki fenkolin ystäville. Toimii hyvin yllä mainittujen lisukkeiden kera.

Marinoituja pikkutomaatteja ja fenkolia
1 sitruuna
ruukullinen rucolaa
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl pinjansiemeniä
n. 250 g kirsikkatomaatteja
1 pieni fenkoli
tilkka oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria, sokeria

Purista sitruunasta mehu. Hienonna rucola, puolen sitruunan mehu, oliiviöljy ja pinjansiemenet tehosekoittimessa / morttelissa.
Paloittele tomaatit ja fenkoli pieniksi paloiksi. Sekoita joukkoon marinadi.
Lisää mausteet ja tarvittaessa oliiviöljyä ja sitruunaa. 

3-vuotiaan toivetäytekakku

Huh, kylläpä aika rientää. Vastahan se meidän vauva käytti näitä puputossuja (ja sittemmin niitä on käyttänyt myös pikkuveljensä, jolle ne myös ovat jo jääneet pieniksi, iik!) ja nyt se jo täytti 3! Sankarilla oli ollut visio omista synttäreistään jo pitkään: mustikkatäytekakku olisi oltava, Niiskuneiti-kortti saatava ja lahjat aamulla sänkyyn tuotava.

No ei kai siinä kuin äiti googlettelemaan mustikkareseptejä. Minusta mustikkatäytekakut näyttivät kyllä hieman vanhemman väen kuin leikki-ikäisten juhlakakuilta. Jonkin verran täytyi neuvotteluja käydä, mutta leivontakaupasta löytyneet kakkukuvat saivat sankarittaren myöntymään. Kakusta tuli sitten keijumainen mustikkakakku.

En ole mitenkään hyvä kakkumestari, joten aika simppelisti mentiin.

Keijumainen mustikkatäytekakku 3-vuotiaalle

Pohja: Sokerikakkupohjan ohje Kinuskikissalta.

Kakun väliin tein täytteen, johon olisi tarvittu vaniljatuorejuustoa. Lähikaupassa ei ollut ja kakun kanssa alkoi olla kiire: otin uhkarohkeasti appelsiinituorejuustoa. Se sopi ihan hyvin!

Täyte:

4 dl kermavaahtoa
sokeria
vaniljasokeria
purkki appelsiinituorejuustoa
mustikoita (mulla pakastimesta 200g)

Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi, lisää sitten joukkoon tuorejuusto ja lopuksi mustikat. Lusikoi kostutetun kakun väliin pariin kerrokseen.

Koristelu:

Vatkaa kermavaahtoa kakun päälle. Lisää kakkukuva vähintään 4-5 tuntia ennen tarjoilua. Koristele nonparellein ja ranskanpastillein.

Toivo, että kakku maistuu lapsesi kavereille.

Ja maistuihan se! Kaksi pikkuvierasta jopa santsasi.

Loppujen tarjoilujen kanssa mentiin hyvinkin yksinkertaisella linjalla: kaupan keksejä ja porkkana- ja juusto-rypäle-tomaattitikkuja.

Juhlaviiri viritettiin ikkunaan. Tällaisen ihanan olen hankkinut Kuperkeikkakodin Paulta. (Kuva ei kyllä ole paras mahdollinen, pahoittelut.)

Ja niistä lahjoista. Kolmevuotias sushin rakastaja sai oman sushisetin. Tämä tulikin pitkän matkan, kun en Suomesta löytänyt. Amerikassa asuva ystäväni sen osti ja siellä vierailuilla olevat ystävät tullessaan toivat. Kiitos kuriireille! Sushisetti on merkiltään Melissa&Doug.

Kuten huomata saattaa, on sushisyöminkien vaarana överit. Sen jälkeen ei voi kuin pistää pötkölleen!

Oikein onnistunut syntymäpäivä juhlineen oli. Sankari tykkäsi ja äitikin selvisi hermoromahduksetta. Ainoa miinus oli meidän aivan mahdottoman pieni keittiö: kuusi lasta mahtui pöydän ympärille juuri ja juuri. Ensi vuonna täytyy keksiä joku ratkaisu: eväsretki olohuoneeseen tai vuokrata vaikka kaupunginosan asukastila.

Hapankorppupihvit

Onko se leipä vai onko se pihvi? No se on leipäpihvi! Onko siinä järkeä? No on! Tai ei! En osaa sanoa! Kyllä minä tykkäsin!

Hapankorppupihvit

100 g hapankorppuja

70 g juustoraastetta

1 kananmuna

2 rkl ranskankermaa

n. 0.5 dl maitoa

Murskaa hapankorput, lisää juustoraaste, kananmuna ja ranskankerma. Hienonna seosta edelleen tehosekoittimella. Lisää maitoa vähitellen kunnes koostumut on sopivasti koossapysyvä. Hapankorppusattumat sallitaan. Taputtele pihveiksi ja paista keskilämmöllä voissa muutama minuutti molemmilta puolilta. Tarjoile heti.

Suositellaan hapankorppujen ystäville rapsakan fetasalaatin kera.  

Paprikahummus

Tämän blogin pitkäaikaiset ystävät mahdollisesti jo tietävätkin että pidän tahnoista. Oikein todella paljon. Yllättävän moni kasvis/juures/kala/juusto on tahnamuodossa varsin oivallinen. Ja tahnoja taas voi hyödyntää leivissä, wrapeissä, salaateissa, piirakoissa. Mielikuvitus taas koetuksella.

Tällä kertaa sauvasekoitin surrutteli paprikahummusta. Ohje on peräisin Chocochili-blogista. Testimaistaja sanoi, "tosi paprikaista". Oli se, eli paprikan ystäville oivaa tahnaa.

Paprikahummus

2 (suippo)paprikaa
1 tlk kikherneitä
1 valkosipulinkynsi
kylmäpuristettua oliiviöljyä
suolaa

Leikkaa paprikat puoliksi ja laita ne uunipellille kuori ylöspäin. Paahda paprikoita grillivastuksen alla 250 asteessa kunnes kuori alkaa mustua (n. 10 minuuttia). Siirrä paprikat kannelliseen rasiaan ja anna jäähtyä (rasiaan kerääntyvä kosteus helpottaa kuoren irrottamista). Kuori paprikat.
Huuhtele ja valuta kikherneet. Soseuta kikherneet, paprikat ja valkosipulinkynsi sauvasekoittimella. Lisää oliiviöljyä, kunnes hummuksen koostumus on sopiva. Mausta suolalla.

Ja kiitos ystävälle, joka toi mulle hurjan hienon pöllö-keittiöliinan Ruotsista! Voi keittiöliinat, voisin omistaa niitä sata.

Ohrainen tilli-juureslisuke

Olin kesällä muutaman viikon Saksassa ja taas kerran ihastelin sitä, miten monipuolisesti siellä käytetään tilliä. Esimerkiksi tsatsikissa, salaateissa, lämpimissä kastikkeissa tai vaikkapa paistetun halloumin kanssa pitaleivän välissä. Tuntuu että meillä tillituppo tulee vastaan vain uusien perunoiden tai kalan kyljessä. Mutta aion alkaa tunkea sitä nyt reippaammin vaan kaikkeen. Tässä lisukkeessa esimerkiksi toimi älyttömän hyvin. Ja tillimaustetut sipsit on tietty ihan parhaita.

Lisuke oli siis oikein hyvä, viinietikka antoi kivasti ryhtiä ja suolapähkinät sopivat tähän erinomaisesti. Suosittelen! Reseptiä muutin sen verran että käytin bulgurin sijaan ohraa, se kahdeksassa minuutissa valmistuva Torinon täysjyväohra on varsin kätevä lisuke.

Tilli-juuresbulgur
(Syömään! s.52)

1 dl bulguria
1 porkkana
1 sipuli
1 kurkku
5 retiisiä
2 dl tilliä
2-3 rkl suolapähkinöitä
3 rkl omenaviinietikkaa
3 rkl öljyä
suolaa ja pippuria

Keitä bulgur tai ohra paketin ohjeen mukaan. Kuori ja raasta porkkana. Kuori sipuli ja pilko pieneksi. Kuutioi myös kurkku ja viipaloi retiisit. Silppua tilli. Sekoita viinietikka ja öljy bulgurin/ohran joukkoon ja sekoita myös muut ainekset joukkoon. Sekoita, maista, mausta ja anna makujen tasaantua 15-30 min ennen tarjoilua.

Mä kyllä söin heti.

Palsternakkavoi. Ja levite.

Paluu arkeen, paluu keittiöön. Ja kävi hassu sattuma. Olin tsekkaillut Vihreä pöytä -keittokirjasta palsternakkalevitteen ohjetta, ja oikein ostanut palsternakatkin. Mutta sitten bongasin Kulinaarimurulasta tämän Viva ciabatta -blogista ammennetun palsternakkavoin reseptin. Ja päädyinkin testaamaan sitä. Ja myöhemmin huomasin, että innoitus siihen oli haettu Vihreästä pöydästä. Ympyrä sulkeutui.

Hyvä levite!  Ei Jaana turhaan ylistänyt.

Palsternakkavoi

300 g palsternakkaa
50 g voita
½ tl väkiviinaetikkaa
suolaa

Kuori ja pilko palsternakka. Keitä palat kypsiksi. Ruskista voi pannulla reilusti ruskeaksi. Lisää keitetyt palsternakkapalat pannulle ja pyörittele hetki. Mausta seos etikalla ja suolalla. Sauvasekoita tasaiseksi tahnaksi. Maista, lisää suolaa jos siltä tuntuu.

Monipuolinen veijari, tuo palsternakka. Juureksia voisi hyödyntää enemmänkin tahnoissa. Ainakin porkkana ja punajuuri sopivat mainiosti tahnahommiin. Tässä muuten vielä se Vihreä pöydän resepti, kertokaa kommentit jos testaatte!

Palsternakkalevite
 (Vihreä pöytä, s.33)

1 iso palsternakka
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl mantelikermaa
0,5 tl puhdistamatonta merisuolaa

Keitä paloiteltu palsternakka kypsäksi ja yhdistä ainekset tehosekoittimessa, ja soseuta sileäksi.

Niin ja sellaista piti vielä hehkuttaa, että olen yrittänyt etsiä pitkään suomalaista näkkileipää tai hapankorppua, tuloksetta. Tai no on niitä Ruislastuja, jotka ovat kyllä hyviä, mutta mun makuun liian ohuita. Hajoaa käsiin, jos ei ole pehmeää voita.

Mutta nyt löytyi! Leipomo J. Martin tekee tällaisia rieskanäkkäreitä, aivan hullun koukuttavia ja hyviä, iso, iso suositus näille. Isoista marketeista pitäisi löytyä.

Ja näistä tuli mieleen, että pitääpä taas tehdä näitä superhelppoja rieskoja. Ja ylipäätään alkaa taas viettämään enemmän aikaa keittiössä.

Ite tein: pinaattipestoa!

Kesällä ei jaksa eikä ehdi kokkailla pitemmän kaavan kautta, ja ainakin meillä ruokapöydässä on varsin yksinkertaisia aterioita. Eilen tein pestoa pastan kaveriksi. 

Pinaatit takapihan yhteisestä viljelylaatikosta ja kaveriksi pinjansiemeniä, öljyä, valkosipulia ja oliiviöljyä. Maukasta tuli! Ja kokki saa olla tyytyväinen, kun kaksivuotiaskin kiljahti: "Tosi hyvää!". Ihan joka aterialla ei tuota lausetta valitettavasti kuulla...

Kaksivuotiaskin kommentoi tätä tosi hyväksi. Tiedä sitten, paljonko kuvan muumilusikalla oli osuutta asiaan.

Ohjeen löysin Googlen avulla, joka vei minut Matfabriken!-blogiin. Sellaisenaan sen sitten käytinkin. 

Pinaattipesto

150 gr pinaattia (itse kyllä otin puskasta suurpiirteisesti ison kourallisen pinaattia)

2 valkosipulinkynttä

0,75 dl pinjansiemeniä

0,5 dl oliiviöljyä

40 g parmesania

2-3 rkl pinaatin keitinlientä

suolaa 

pippuria

sitruunamehua (meillä ei ollut, mutta hyvää tuli ilmankin)

Keitä pinaatinlehtiä muutama minuuttia ja valuta ylimääräinen vesi pois siivilän avulla. Paahda pinjansiemenet kullanruskeiksi kuivalla kuumalla pannulla. Viipaloi valkosipulinkynnet, lisää pannuun tilkka oliiviöljyä ja paista siemeniä, valkosipulia ja pinaattia hetki. Raasta juusto. Sekoita pinaatti-siemenseos, juusto ja öljy sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää tarvittaessa hieman keitinlientä, jotta pesto notkistuu. Mausta suolalla ja pippurilla ja sitruunamehulla. Nam!

Meillä pesto tarjoiltiin pastan, lohen ja tomaattien kanssa. Hyvää kesäruokaa! Ja niin helppoa kuin peston tekeminen itse onkin, kokeilin tätä vasta ensimmäistä kertaa. Oho. No ei jää viimeiseksi. Nii-in paljon parempaa kuin kaupan pesto!

Lipstikkapesto

Olenko jo hehkuttanut että olen vähän ihastunut? Lipstikkaan. Suhteemme alkoi tästä mainiosta kaalilaatikosta, ja sittemmin lipstikkaa on tullut tungettua kaikkiin mahdollisiin keittoihin ja patoihin. Tuo kasvisruokiin todella hyvää ryhtiä.

Pestoa en olisi ikinä tajunnut siitä tehdä, onneksi Kaikki äitini reseptit -blogin Nannalla on parempi mielikuvitus:

Lipstikkapesto

n. 3 dl lipstikanlehtiä
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl pinjansiemeniä (käytin kuorittuja manteleita)
0,5 dl parmesania
1dl hyvää oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria

Sitten vaan kaikki sauvasekottimella sekaisin sur rur.

Maku on vahva, mutta sopii esimerkiksi paistettujen kasvisten ja halloumin kanssa loistavasti. Itse ajattelin pakastaa pestoa ja käyttää myös keittoihin myöhemmin. Niin ja voisin kuvitella että kalan kanssa tää toimisi myös.

Sain ystävän kasvimaalta kunnon saunavihtamaisen puskan lipstikkaa, kuivatusoperaatio käynnissä, talvi pelastettu.

Kesäiset valkosipuliperunat

Uusista perunoista ei vaan saa tarpeekseen. Keitettyinä voin kanssa parasta toki, mutta voihan sitä vähän varioidakin. Esimerkiksi kikherneiden kanssa salaattiin, tai nää parmesanperunat kuulostavat myös mahtavilta.

Päädyin kuitenkin testaamaan Chef&Sommelierinkin keittiövelhona tunnetun Sasu Laukkosen Vihreä pöytä -keittokirjasta näitä erilaisia valkosipuliperunoita. Kivasti tuli se valkosipulinkin maku, vaikka aluksi vähän epäilin. Oikein hyvä. Ja nopea.

Erilaiset valkosipuliperunat
(Ohje: Vihreä pöytä, s. 22)

800g uusia perunoita (siikliä tai nicolaa)
6 pientä yksikyntistä valkosipulia tai isoa kevätvalkosipulin kynttä
merisuolaa
0,5 dl oliiviöljyä

Pese ja viipaloi perunat. Kuori valkosipulit ja puolita ne. Keitä perunoita ja valkosipulinkynsiä suolatussa vedessä 6-8 minuuttia kunnes ovat puolikypsiä, siivilöi. Kuumenna paistinpanulla oliiviöljy, paista perunoita ja valkosipuleita sekoitellen kullanruskeiksi noin 10 minuuttia. Mausta mustapippurilla. Mä heitin myös suolaa ja silputtua persiljaa mukaan. Ohje kehottaa tarjoamaan raikkaan salaatin kanssa, mutta päädyin napostelemaan nää ennen kuin salaattitarvikkeet olivat edes pöydällä.

Uusien perunoiden lisäksi suurkulutuksessa on ollut Hannan vanha hyvä raparperi-curd, kerrassaan mahtavaa tavaraa. Tässä vaniljajäätelön kera.

Nyt on tyytyminen kännykkäkuviin. Pitäisi löytää joku ilmainen ja kelvollinen kuvankäsittelyohjelma, jotta pääsisi räpsimään taas kameralla. Olisiko kellään vinkkiä moisesta?

Seesamiporkkanat

Toi otsikko itseasiassa kertoo koko reseptin. 

Mutta jos nyt pari sanaa silti. Porkkana ja seesam maistuvat hyvältä yhdessä. Tämän olen todennut ennenkin. Tuli mieleen että porkkanakakku seesaminsiemenillä/tahinilla, voisi olla aika hyvä myös. Niin ja paistoin allaolevalla metodilla myös herkkusieniä, hyvin sopivat nekin yhteen. Nopeaa ja helppoa, kaiken lisäksi. Seesamiporkkanoita suosittelen lisukkeeksi, salaattiin laitettavaksi tai pitaleivän sisään. Ja jälkiruoaksi hammastikkuja.

Seesamiporkkanat

(Resepti: Kasvis -ravinto, elämäntapa. Vuodelta 1985)

7 iso porkkanaa

2-3 dl seesaminsiemeniä

öljyä

Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes saavat väriä. Siirrä lautaselle odottamaan. Viipaloi porkkanat muutaman sentin paloiksi tai leikkaa tikuiksi. Kypsennä niitä pannussa öljyssä noin 15 minuuttia sekoitellen. Kun porkkanat ovat napakoita mutta kypsiä, sekoita siemenet joukkoon ja tarjoile.

Sieni-perunapihvit ja sitruunajugurttikastike

Perunaa!

Tajusin tuossa tovi sitten, etten ole ostanut perunoita aikoihin. Ja sitten menin ja ostin. Nyt on tullut syötyä uuniperunoita eri tahnoilla ja täytteillä, keitettyjä pottuja ja paahdettuja puikuloita. Miten sitä aina välillä joku raaka-aine unohtuukin ihan täysin?

Näiden pihvien resepti on uusimmasta Glorian Ruoka&Viinistä. Seesaminsiemeniä, sieniä, persiljaa, rosmariinia ja sitten sitä perunaa. Oivallinen makuyhdistelmä ja itseasiassa teki mieli syödä  pihvitaikina suoraan kulhosta. Okei, ei pihveiksi paistaminen sitä huonontanut, mutta olisi ollut hyvää myös niin! Eli paistetut sienet perunamuusissa on ehdottomasti suositeltava lisuke.

Ja jos olette tehneet kuten minä, eli ostaneet joskus tryffeliöljyä, keksimättä sille oikeastaan käyttöä, tähän se sopi hyvin.

Sieni-perunapihvit (8 kpl)

400g jauhoisia perunoita
100-150 g siitake- tai herkkusieniä
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tryffeli- ja/tai rypsiöljyä
1 kananmuna
0,5 dl bulgarian- tai soijajugurttia tai kermaviiliä
0,5 tl suolaa (sanoisin että vaatii hieman enemmän)
mustapippuria
1 dl hienonnettua lehtipersiljaa (käytin kuivattua)

leivitys:
3 rkl vehnäjauhoja
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl hienonnettua rosmariinia
+ paistamiseen 4 rkl rypsiöljyä (osa halutessa tryffeliöljyä)

Kuori ja lohko perunat. Keitä kypsiksi vähässä vedessä 10-15 min, kunnes ovat kypsiä. Valuta, soseuta ja siirrä jäähtymään.

Hienonna sienet ja valkosipulinkynnet. Paista öljyssä. Riko kanamuna kulhoon, vatkaa rakenne rikki ja sekoita perunasose, sienet, jugurtti ja mausteet voimakkaasti sekoittaen. Sekoita jauhot, seesaminsiemenet ja rosmariini lautasella. Muotoile taikinasta pihvejä ja pyörittele ne jauhoseoksessa. Kuumenna öljy pannulla ja paista pihvit keskilämmöllä 4-5 min puoli.

Tarjoile sitruunankuoriraasteella maustetun jugurtin tai kermaviilin kanssa.

Resepti: Glorian Ruoka & Viini 2/2013

Kevätkääryleet

Tältä se näytti, vietnamilainen kevätaurinko. Muutama viikko sitten oli ilo tutustua siihen, kuten myös maan ruokakulttuuriin. Yksi kiinnostavimmista kokemuksista oli kokkauskurssi paikallisessa ravintolassa. Ravintola oli sellainen, jossa olin ollut aiemmin syömässä ja hämmästellyt, miten hyviä heidän kevätkääryleensä ovat. Kun kävi ilmi, että ravintolassa järjestetään kursseja, joissa mm. näitä kääryleitä tehdään, ilmoittauduin oitis. Olen laittanut tänne blogiin kevätkääryleiden ohjeen ennenkin, mutta laitanpa nyt vielä yhden version, oppimani perusteella.

Ja tästä se lähti.

Ensin suikaloitiin. Julienne-veitsi on tähän tosi kätevä.  Jos haluat uppopaistaa kääryleet, tsekkaa että riisipaperisi ovat siihen soveltuvia, jonkinlaisia eroja voi olla.

Vietnamilaiset kevätkääryleet (neljälle)


riisipapereita

1 iso porkkana
100g vihreitä papuja
kourallinen pavunituja tai pala taro-juurta
3 dl sieniä (siitake tai herkkusieni) /marinoitua tofua
100g kypsiä vermicelli- eli lasinuudeleita saksittuna
1 pieni sipuli/pari kevätsipulia
1 valkosipulinkynsi

1 tl sokeria
1 tl suolaa
0,5 tl pippuria
(0,5 l paistoöljyä)

Suikaloi kaikki vihannekset. Paista sienet/tofu halutessasi ja pilko pieniksi. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja mausta. Puristele täytteestä liiat nesteet pois. Kasta jokainen riisipaperi ensin veteen (täytä iso lautanen vedellä ja hyödynnä sitä), ja kun paperi alkaa pehmetä, siirrä se leikkuulaudalle ja täytä. Levitä täytettä maltillisesti alaosaan. Taita reunat keskelle ja kääri tiiviiksi paketiksi. Jos et halua paistaa kääryleitä, niin homma valmis. Heti kun kaikki on kääritty.

Jos taas haluat paistaa kääryleesi, kuumenna öljy korkeareunaisessa kasarissa. Kun upotat kääryleet rasvaan, pidä kääryleestä kiinni tikuilla, nipistäen kiinnityssaumaa. Pidä muutama sekunti kiinni ja jätä kääryleet paistumaan (käännä välillä), kunnes ne saavat kauniin ruskean värin. Nosta kääryleet valumaan, jotta liiat rasvat valuvat pois.

VINK VINK. Jos aiot uppopaistaa kääryleet, lisää liotusveteen cocista (!) tai paistoöljyyn tilkka sitruunaa, näin saat rapeita kääryleitä.

Tarjoile kääryleet (tuoreet tai paistetut) soijakastikkeen kanssa. Jos haluat hieman lisää makua kastikkeeseen, voi siihen lisätä pilkottua tuoretta punaista chiliä ja/tai murskattuja suolapähkinöitä.

Toinen hyvä kastikepohja (varsinkin jos ujutat kääryleisiin katkarapuja) on kalakastiketta, muutama teelusikallinen sokeria ja tuoretta pilkottua chiliä.

Ja kolmannen kastikkeen saisi aikaan maapähkinävoista, jota löysennetään hieman vedellä ja lisätään tilkka soijaa mukaan.

Ja sitten vaan sitä kevättä odottelemaan.

Ja hei, jos kotoa ei löydy tarvikkeita, suosittelen käymään Hakaniemessä paikassa nimeltä 711 Kioski (Toinen Linja 1). Sieltä löytää mainion kattauksen ainakin vietnamilaisia, kiinalaisia ja korealaisia elintarvikkeita, myös tuoretavaraa! Ja palvelu on hyvää, jos kerrot mitä olet tekemässä, myyjä pitää huolen että saat kaiken tarvittavan. Tai jos et tiedä mitä olisit tekemässä, vinkkejä löytyy. Ja kaikkea jännää mitä ei oikeasti tarvitse, mutta tekee vaan mieli ostaa ja maistaa.

Blinit vohveliraudalla ja kuohari-hernekeitto

Jokunen vuosi sitten mulla ja Ekillä oli peruna-teemainen uuden vuoden menu. Tänä vuonna teemana oli alkoholi. Kuulostaa ehkä vähän deekulta mutta sopivasti käytettynä sillähän saa hienoja makuja ruokiin. Ja koska Hanna oli opettanut meille vohveliraudan monikäyttöisyydestä, niin rohkaistuimme testaamaan tuoreen Muru-keittokirjan blinivohveleita.

Mutta ensi alkuruokaan, joka sisälsi kuohuviiniä. Olin joskus lukenut Jorma Uotisen haastattelun, jossa hän kertoi valmistavansa tätä aina vuodenvaihteen kekkereihin. Eki puolestaan oli lukenut että hän ei itseasiassa tee sitä itse, mutta sitä on tarjolla. Mutta mepä valmistettiin ja se oli ihanaa!

Tässä vaiheessa epäilykset olivat vielä aika suuret. Mutta tuloksena olikin uskomattoman samettinen ja pehmeä keitto, tätä toistekkin! Ohje on Liemessä-blogista bongattu.

Crème Ninon - samppanja-hernekeitto (neljälle)

600 g pakasteherneitä
50 g voita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
6 dl kanalientä (käytettiin kasvisfondia)
2 rkl kuivaa valkoista sherryä tai vermuttia
ripaus valkopippuria
1 tl suolaa
2 dl kuohukermaa
2 dl kuohuviiniä

Sulata pakasteherneet. Kuullota pannulla voissa sipulisilppu ja murskattu valkosipulinkynsi. Valmista 6 dl kasvislientä. Kiehauta herneet, sipulit ja liemi. Soseuta hyvin sauvasekoittimella. Siivilöi seos. Lisää sherry tai vermutti. Mausta. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Palauta herneseos kiehuvaksi. Lisää varovaisesti kermavaahto ja kuohuviini.

Pahoittelut tässä vaiheessa suttuisista kännykkäkuvista, mutta oli niin hyvät kokkailut ettei voi olla jakamatta.

Sitten blineihin!

Parasta tässä Murun reseptissä oli se että pääsi käyttämään vohvelirautaa! Aluksi oltiin huolissaan, saadaanko sitä mistään lainaksi. Noh, pian rautoja oli tyrkyllä jo neljä. Valitsimme hilpeimmän.

Murun blinivohvelit (neljälle) 

2 dl kermaviiliä 
10 g hiivaa 
1 tl sokeria
1,5 dl tattarijauhoja
 0,5 dl vehnäjauhoja
1 valkuainen
1 dl maitoa
3 rkl voisulaa
1 keltuainen
1 tl suolaa
kirkastettua voita paistamiseen


Lisää kädenlämpöiseen kermaviiliin hiiva, sokeri ja puolet jauhoista. Anna kohota 40 minuuttia. Vaahdota valkuainen. Lisää taikinajuureen lämmitetty maito, voisula, keltuainen, suola ja loput jauhot. Sekoita. Lisää valkuaisvaahto varovasti nostellen joukkoon ja paista kirkastetun voin kanssa. Se voi meillä kyllä meni mönkään eli ihan normivoilla onnistuu myös.


Ja tarkkaavaisimmat jo huomasivatkin että tässä taikinassa ei ollut olutta, kuten blinitaikinoissa usein.
Testasimme reseptiä kuitenkin, koska Murun ohjeella tehtyyn savulohimousseen tuli konjakkia ja näin ollen alkoholimenu jatkui.

Mousse oli meidän makuun vähän tunkkainen. Smetana, rasvakalan mäti ja punasipuli -yhdistelmä puolestaan oli loistava. Tässä vaiheessa ähky oli jo kiitettävä, mutta jatkoimme jälkiruokaan.

Portugalilaisen maitovanukkaan resepti löytyi Alkon nettisivujen kautta. Maku oli kyllä hyvä, mutta vaunkas juoksettui lopuksi kun humpsautettiin portviini mukaan. Syötiin ne silti.

Ja sitten vielä jälkiruoan jälkiruoaksi syötiin tummaa Tobleronea yhdessä Dow's vintage portviinin kanssa. Silja Linen myymälätyöntekijä vinkkasi tästä yhdistelmästä, ei hullumpi ollenkaan!

Ja sitten poksauteltiin vielä vähän kuoharia ja valettiin tinoja ja laulettiin Suvivirsi. Koska muidenkaan laulujen sanoja ei tullut mieleen ja oli hieno urkuharmoni säestyksen tukena.

Ennustan tästä vuodesta vohvelirautaista!