Sitruuna-banaanihilloke. Ja ähky.

Hyvää uutta vuotta hei! 

Huh, onneksi nyt alkaa paluu arkeen, mun vatsa ei olisi enää kestänyt yhtään vapaapäivää. Hirvee ähky. Olohousut repee.

No mutta. Jospa vielä joskus pystyisi ajattelemaan syömistä, niin tässä oiva vinkki vaikkapa brunssille. Tein joululahjaksi Pumpkin Jam -blogista napattua sitruuna-banaanihilloketta, joka olikin varsin pirteä tuttavuus. Ohje alla. Tosi kiva. Yllättävä!

Sitruuna-banaanihilloke (kaksi pienehköä purnukkaa)

400 g banaania (3 isoa banaania)
200 g sitruunan hedelmälihaa (4-5 sitruunaa)
1 vaniljatanko
0,5 tl maustepippuria
0,5 tl kardemummaa
1 dl sitruuna-valkoviinietikkaa (käytin perus valkoviinietikkaa)
1 dl vettä
ripaus suolaa
3 dl hillosokeria

Kuutioi banaani ja sitruunoiden hedelmäliha. Halkaise vaniljatanko. Laita hedelmät ja vanilja kattilaan ja lisää muut aineet lukuun ottamatta hillosokeria. Kiehauta ja keitä hiljaa poreillen n. 20 minuuttia. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen. Keitä vielä 10 minuuttia. Nostele kanelitangot pois. Voit halutessasi soseuttaa hillokkeen tasaiseksi sauvasekoittimella. Lusikoi hilloke puhtaisiin purkkeihin, jäähdytä ja säilytä jääkaapissa.

Sitruuna-banaanihilloke sopii kuulemma erinomaisesti vuohen- tai lampaanmaidosta valmistettujen, pehmeiden ja kypsien juustojen kera. Lisäksi hiloketta suositellaan nautittavan paahtoleivällä voin ja tuorejuuston kanssa.

Joulukalenterin luukku 23: Raikas rosolli ja vegaaninen limejäätelö

Herkku & Koukku kokoontui jo hyvissä ajoin ennen aattoa testailemaan jouluisia reseptejä. Pöydässä juteltiin siitä että jonain vuonna olisi hauska tehdä vähän modernimmat versiot joulupöydän klassikoista. Tässäpä sellainen kokeilu rosollista. "Juures, mutta raikas.", totesi Jytis.

Raikas rosolli
n. 800 g keitettyjä punajuuria
1 ruukku rucolaa
1 omena
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
sokeria
mustapippuria
sinapinsiemeniä
rouhittuja suolapähkinöitä

Paloittele omenat ja punajuuret, hienonna rucola. Lisää salaattiin mausteet, oman maun mukaan.
Anna maustua muutama tunti tai yön yli.

Pöydässä keskusteltiin myös aattoaterian jälkkäreistä. Luumurahkat sun muut perinteiset olivat porukan mielestä aivan liian raskaita. Testasimme vegaanista limejäätelöä, joka oli mukavan kevyt, raikas ja hapokas kokemus jouluaterian päätteeksi. Tosin sokeria taidan ensi kerralla laittaa vähän vähemmän kuin mitä ohje sanoo. Makuasioitahan nämä.

Vegen limejäätelö
3 annosta

1/2 dl limettimehua
2 dl tomusokeria
2 dl kasvirasvasekoitetta (Go Green Vispi)

Mittaa limetin mehu ja sokeri kattilaan. Kuumenna, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Jäähdytä hyvin, mielellään jääkaappikylmäksi. Vatkaa kasvirasvavalmiste vaahdoksi ja lisää mehu-sokeriseos samalla vatkaten.

Käynnistä jäätelökone ja anna käydä, kunnes seos on pehmytjäätelön oloista. Lusikoi massa pakastusrasiaan ja pakasta yön yli.

Raikkaan hapokas limettijätski kannattaa tarjota pienenä annoksena jälkiruoan tapaan. Seurana maistuvat vaahterasiirappi sekä tuoreet marjat tai hedelmät.
Lähde: Maku-lehti 3/2010

Joulukalenterin luukku 20: Siideriglögi

Paukkuperjantaista päivää! Minun vastuullani oli taannoisissa Herkun ja koukun pikkujouluissa tuoda tarjolle glögiä. Ensin meinasin ruveta keittelemään liemiä perinteisesti punaviinistä, mutta viime hetkellä sainkin päähäni testata siideriversiota. Googlettamalla päädyin Nigella Lawsonin Mulled Cider -reseptin äärelle, ja se vaikutti vallan passelilta. Mausteet mittailin hieman summittaisesti (eli niitä meni kattilaan enemmän kuin ohjeessa, mutta itse asiassa olisi voinut olla vieläkin enemmän!) ja laakerinlehtiä ei sattunut olemaan. Lisäksi glögi hautui miltei tunnin, mikä ei ainakaan huonontanut asiaa. 

Suosittelen testaamaan vaihtoehtona viiniglögille!

Siideriglögi

1 litra siideriä (käytin kuivaa Magnersia)

0,6 dl tummaa rommia

2,5 dl omena-inkivääri-yrttiteetä (käytin omena-sitruunaa)

40 g ruskeaa sokeria

2 klementiiniä

4 neilikkaa

2 kardemummansiementä

2 kanelitikkua

2 tuoretta laakerinlehteä (ei ollut)

Kaada siideri, rommi ja tee kattilaan. Lisää sokeri ja lämmitä miedolla lämmöllä. Halkaise klementiinit ja työnnä niiden sisälle neilikat. Lisää kattilaan. Halkaise kanelitikut ja lisää kattilaan muiden mausteiden kera. Lämmitä, kunnes juoma miltei kiehuu. Tarjoile.

Joulukalenterin luukku 17: Piparigalette

Piparitaikina on parasta taikinaa, mutta paistettuna piparkakut voivat välillä tuntua vähän tylsiltä. Siksipä on kiva aina, kun taikinalle löytyy innovatiivisia käyttökohteita! Tällä kertaa piparkakkutaikina toimi piiraspohjana piparigaletissa, jonka täyte muodostui pääosin päärynöistä. Maut olivat kyllä vallan kohdallaan! 

Hannalle kiitos pikkujouluissa otetusta tunnelmakuvasta!

Ohje piiraaseen löytyi Kodin Kuvalehden tämän vuoden joululehdestä.

Päärynäinen pipari-pähkinä-piiras

1 pkt valmista piparkakkutaikinaa (käytin Chocochilin reseptillä itse tehtyä)

Täyte

3 päärynää

4 rkl omena-kanelimarmeladia (käytin omenamarmeladia ja ripsottelin kanelia päälle)

3 rkl voita (käytin margariinia)

1 dl sokeria (jätin kokonaan pois, eikä lisämakeutta kyllä mielestäni tarvittu!)

1 dl rouhittuja macadamia-pähkinöitä (käytin saksanpähkinöitä)

Voiteluun

kananmuna (en voidellut ollenkaan)

Viimeistelyyn

tomusokeria

Leikkaa sulatettu taikina kahtia. Kauli palat jauhotetulla pöydällä suorakaiteen muotoisiksi paloiksi.

Leikkaa päärynät viipaleiksi. Asettele ne taikinapalojen keskelle siten, että reunojen ympärille jää tyhjää noin viisi senttiä.

Levitä marmeladia päärynöille. Nosta päälle voita pieninä nokareina. Ripottele päälle sokeria ja pähkinärouhetta.

Voitele reunat kevyesti vatkatulla munalla. Taittele reunat rennosti päärynäviipaleiden ympärille. Voitele myös taikinan päällys munalla.

Paista noin 30 min 175 asteessa tai kunnes taikina on kypsää. (Minulla päärynät eivät pehmenneet tuossa ajassa, joten peitin piiraan foliolla ja paistoin yhteensä ainakin 45 minuuttia.)

Viimeistele tomusokerilla.

Joulukalenterin luukku 16: Vegekinkku, tavallaan

Siis vegaaninen joulupossu?! Ei voi olla! Eikun se onkin vain hummusmureke, joka on naamioitunut kinkuksi. Ovela sika.

Eräänlainen vegekinkku

1 pkt lehtitaikinaa
4 prk käyttövalmiita kikherneitä
3 valkosipulin kynttä
2 keitettyä perunaa
1 ruukku persiljaa
0,5 sitruunan mehu
0,5 dl oliiviöljyä
1,5 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1,5 tl garam masala -mausteseosta

Nosta lehtitaikina sulamaan ja laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Valmista murekemassa eli kaada kikherneet, kuoritut valkosipulinkynnet ja oliiviöljy kulhoon ja hurauta sauvasekoittimella suht tasaiseksi. Lisää mukaan keitetyt, kuoritut, pilkotut perunat sekä mausteet ja persilja. Muussaa ja sekoita tasaiseksi. Maista ja mausta lisää, jos tarve. Ota kaistale sulanutta taikinalevyä talteen naamaa varten. Kauli levyä ja levitä massa toiseen reunaan.

Ja sitten alkaa askartelu. Nosta toinen reuna toisen päälle (kostuta sauma vedellä), puristele liitoskohta hyvin kiinni possun alle ja venytä taikinasta päihin pienet "korvat". Tee talteen otetusta taikinapalasta nenä ja silmät, ehkä myös suu ja "liimaa" vedellä kiinni naamaan.

Paista noin 25 minuuttia, kunnes possu saa väriä.

Aluksi meinattiin, että syödään sika lusikalla.

Mutta näinhän siinä sitten kävi.

Mausta sanottakoon sen verran, että yllättävän paljon maistui kikherne-pasteijalle?

Joulukalenterin luukku 10: Porkkanatoffeet ja maapähkinävoi-suklaaruudut

Nyt suut makiaksi! Taannoisessa Herkun ja koukun joulukalenteripajassa testailin kahdenlaisia joulukarkkeja: porkkanatoffeeta ja maapähkinävoi-suklaaruutua. Jälkimmäiset saivat osakseen pelkkää ihastusta, ensimmäiset hieman varautuneemman vastaanoton. Olin ajatellut, että kun porkkana toimii porkkanakakussa, niin miksi ei toffeessakin. No, jostain syystä ei. Ainakaan hirveän hyvin. Maistui terveelliseltä. Mutta ei nyt kuitenkaan pahoilta, vaatii ehkä totuttelua vaan!

Porkkanatoffeen resepti täältä. Alla sellaisena, kuin sen itse toteutin.

Porkkanatoffee

400 g raastettua porkkanaa
1 rkl öljyä
1 dl cashew-pähkinöit
2 tl kardemummajauhetta
3 dl kookoskermaa
noin 1,5 dl fariinisokeria

Hauduta pähkinöitä ja kardemummaa hetki öljyssä. Lisää porkkanaraaste ja jatka hauduttelua vielä hetki. Lisää kerma ja keitä noin 10 minuuttia. Lisää sokeri ja keitä reilut puoli tuntia, kunnes seos muuttuu toffeen tapaiseksi. Laita pieniin leivosvuokiin ja jäähdytä jääkaapissa.

Ja sitten ne maapähkinävoiruudut. Todella makeita, mutta todella herkullisia! Näistä ei voi kuin tykätä.

Respeti on napattu Maria Örhnin kirjasta Iki-ihanat karamellit. Itse tosin vaihdoin päällisen maitosuklaan tummaan ja sekoitin joukkoon kookoskermaa, jotta kuorrutteesta ei tullut liian kovaa.

Rapeat suklaiset maapähkinäpalat

1 dl sokeria (käytin fariinisokeria)
1,5 dl vaaleaa siirappia
300 g maapähkinävoita
8 dl maissihiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
250 g tummaa suklaata
0,5 dl kookosmaitoa

Vuoraa noin 20x25 cm vuoka leivinpaperilla. Kiehauta sokeri ja siirappi kattilassa. Lisää maapähkinävoi ja lämmitä keittämättä, kunnes seos on löysää ja tasaista. Sekoita joukkoon maissihiutaleet ja kookoshiutaleet ja painele seos vuokaan. Jäähdytä.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Kuumenna kookosmaito ja lisää suklaan joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Levitä suklaakuorrute tasaiseksi kerrokseksi jäähtyneen levyn päälle. Jäähdytä levy uudestaan ja leikkaan sen jälkeen pieniksi paloiksi. Säilytä viileässä.

Joulukalenterin luukku 9: Maa-artisokkalaatikko

Vapiskaa perinteiset joululaatikot, haastaja on löytynyt!

Vuoden aikana on tullut syötyä useampaan otteeseen maa-artisokkakeittoa. Pidän siitä kovasti, joten ajattelin testata miten kyseinen juures sopisi laatikkoon. No mahtavasti! Maku oli hirmu hyvä: jouluinen, samettinen ja täyteläinen. Kuin joulupöytään tehty. Ainoa ärsyttävä juttu on se maa-artisokkien kuoriminen, kiitokset vaan apujoukoille. Mutta on se sen arvoista, lupaan.

Maa-artisokkalaatikko

1 kg maa-artisokkaa
2,5 dl (kaura)kermaa
1 tl suolaa
ripaus muskottipähkinää
2 rkl vehnäjauhoja
tuoretta persiljaa tai ruohosipulia

Kuori ja viipaloi maa-artisokat. Keitä viipaleita hiljaleen kiehuvassa kermassa n. 20 minuuttia, tai kunnes ovat pehmeitä (riippuu viipaleiden paksuudesta). Mausta suolalla ja muskottipähkinällä. Survo seos sauvasekoittimella, ei tarvitse olla ihan tasaista, saa jäädä vähän sattumia. Ripottele jauho seokseen ja sekoita.

Kaada seos pieneen piirakkavuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa puoli tuntia. Ripottele päälle tuoretta yrttiä ja tarjoile. Jälkeenpäin tuli mieleen että korppujauhojakin olisi voinut ripotella päälle ennen kuin laittoi lootan uuniin. Mutta maukas oli, ai että.

Joulukalenterin luukku 2: Aattoillan alkupalat

Olen suuri tapaksien ja muiden pikku alkupalojen ystävä. Mietin mikä alkupala olisi jouluinen ja myös helppo, koska jouluaattona riittää aika paljon sitä muutakin kokkailu-hommaa.  Mieleeni tuli marinoidut punasipulit. Ne voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja laittaa paahdetun leivän ja hyvän juuston kera pöytään kun vieraita alkaa saapumaan. Siispä ryhdyin metsästämään mahdollisimman hyvää ohjetta, testailin erilaisia kuumia ja kylmiä liemiä missä sipuleita hauduttelin. Mutta kuten usein käy, se yksinkertaisin ohje osoittautui parhaaksi.

Marinoidut punasipulit
Punasipuleita niin paljon kun marinadin joukkoon mukavasti mahtuu
1 dl punaviinietikkaa
ripaus suolaa
0,8 dl sokeria
1 dl rypsiöljyä

Leikkaa kuorittu punasipuli ohuen ohuiksi viipaleiksi. Sekoita punaviinietikasta, rypsiöljystä, suolasta ja sokerista marinadi ja marinoi sipulirenkaita siinä yön yli.
Lähde: ruoka.fi

Uunissa paahdettu leipä
Viipaloi uunipellille vaaleaa leipää. Valele oliiviölyllä. Paahda rapeaksi noin 200-asteisessa uunissa. Hiero paahdettujen leipäviipaleiden pintaan reilusti valkosipulia.

Tässä vielä toinen alkupala-vinkki fenkolin ystäville. Toimii hyvin yllä mainittujen lisukkeiden kera.

Marinoituja pikkutomaatteja ja fenkolia
1 sitruuna
ruukullinen rucolaa
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl pinjansiemeniä
n. 250 g kirsikkatomaatteja
1 pieni fenkoli
tilkka oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria, sokeria

Purista sitruunasta mehu. Hienonna rucola, puolen sitruunan mehu, oliiviöljy ja pinjansiemenet tehosekoittimessa / morttelissa.
Paloittele tomaatit ja fenkoli pieniksi paloiksi. Sekoita joukkoon marinadi.
Lisää mausteet ja tarvittaessa oliiviöljyä ja sitruunaa. 

Hyvä kasviskeitto

Lihattoman lokakuun aikana seurasin mielenkiinnolla ystäväni lihatonta kokeilua. Hän yritti keksiä raaka-aineita, joilla korvataan liha. En osannut auttaa. Ehkä kun on ollut näin kauan pääasiallisesti kasvissyöjä, tuo tuntuu niin kovin oudolta. Lautaselta ei puutu mitään, mikä pitäisi korvata.

Mutta jos nyt ajatellaan proteiininlähteitä, niin monet kasvissyöjät käyttävät soijapaloja/ruohetta, tofua, seitania, tempehiä jne. Itse en pidä niistä juuri lainkaan. Tai noh, seitankebab on mahtavaa. Mutta varsikin soijarouheen maku tökkii. Jotenkin kuitenkin päädyin tekemään keittoa johon tuli soijarouhetta, ja joka oli todella maukasta! Ehkä juju oli siinä, että soijarouhe liotettiin tomaattimehussa. Ja tässä taas muuten oiva lehtikaalin sijoituskohde.

Suosittelen!

Soijarouhekeitto

(Ohje: Syömään! s. 128)

2 dl soijarouhetta

4 dl tomaattimehua

2 sipulia

2 rkl öljyä

3-4 porkkanaa

8 dl kasvislientä

300g lehtikaalia

1 prk (400g) tomaattimurskaa

2 rkl tuoretta raastettua inkivääriä

1 rkl makeaa chilikastiketta

yrttisuolaa

tuoretta timjamia

Laita soijarouhe turpoamaan tomaattimehuun. Kuori ja pilko sipulit ja pane ne kuumenemaan öljytilkkaan kattilassa. Kuori ja raasta porkkanat ja lisää kasvisliemen kanssa sipulien joukkoon. Huuhtaise ja silppua lehtikaali ja lisää keittoon. Kypsennä 15 minuuttia.

Lisää joukkoon tomaattimurska, soijarouhe-tomaattimehuseos, inkivääri ja chilikastike ja keitä vielä 10 minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Ripottele päälle tuoretta timjamia.

Peltileipää ja kerhoilua

Viime viikonloppuna sain parasta seuraa kylään, Herkun ja Koukun tyttäret. Kerhon lokakuun kokoontumisessa juoruiltiin, tikuttiin ja syötiin. Eli perus käsityökerhon puuhastelua. Niin ja tehtiin paljon joulukalenterisuunnitelmia, traditio jatkuu siis!

-"Tää peltileipä on niin nerokas keksintö"
-"Tarkottaako nerokas, että se on helppo?"
-"Kyllä!"
-"No anna resepti!"

No annan. Ja kiitän reseptistä Omenaminttu-blogia, tää on kerrassaan mainio!

Helppo peltileipä (15 - 20 palaa)

5 dl vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl grahamjauhoja
1 pss kuivahiivaa (11 g)
6-7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
0,5 dl öljyä

Voiteluun: vettä
Pinnalle: erilaisia siemeniä tai leseitä

Sekoita hieman kättä lämpöisempään veteen sokeri, suola, kaurahiutaleet, grahamjauho ja kuivahiiva. Lisää sämpyläjauhoja vähän kerrallaan yleiskoneen taikinakoukulla sekoittaen. Kaada joukkoon öljy ja sekoita taikina tasaiseksi. Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille. Ripottele taikinan pintaan vähän jauhoja ja painele taikina levyksi.

Kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla noin 40 minuuttia. Pane uuni kumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa kohonnut levy taikinapyörällä ruuduiksi. Voitele ruudut vedellä ja ripottele niille erilaisia siemeniä tai leseitä. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.



Sit taas vähän puuhastelua, lehdestä löytyi muun muassa ohje kovin tutun näköisiin joulukortteihin.

 Juotiin myös talven ekat glögit ja jälkkäripuolella valmistui tällä kertaa toive! Saatiin meiliä lukijalta joka kaipaili Pumpkin Pien ohjetta. Pakkohan tähän toiveeseen oli tarttua. Testasin Kamomillan Konditorian reseptiä. Meidän makuun olisi kaivannut vähän lisää makeutta, mutta onneksi vaniljakastiketta piisasi.

Kurpitsapiirakka (8–12:lle)
(ohje: Kamomillan Konditoria -blogi)

Pohja
100 g vegaanista margariinia (esim tummansinistä Keijua)
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0,25 tl suolaa

Täyte
1 myskikurpitsa
1,5 dl kookosmaitoa
1 rkl kanelia
0,25 tl muskottipähkinää
0,25 tl maustepippuria
0,25 tl neilikkaa
0,5 dl täysruoko- tai fariinisokeria
0,25 tl suolaa

Valmista piirakalle pohja nyppimällä margariini, jauhot, kaurahiutaleet ja suola tasaiseksi massaksi. Tee taikinasta pallo ja laita se jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi tekeytymään.

Paahda kurpitsa:
Halkaise kurpitsa kahtia ja koverra sen siemenet pois lusikalla. Leikkaa kurpitsan puolikkaat noin kuuteen osaan. Levitä palat uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa ensin 20 minuuttia, käännä lohkot ja paista toiset 20 minuuttia eli kunnes kurpitsanpalat ovat pehmenneet. Poista paloista kuoret, kun palat ovat hieman viilentyneet.

Painele taikina n. 20-senttisen vuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi kerrokseksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Kun esipaisto on valmis, vähennä uunin lämpö 200 asteeseen. Valmista pohjan esipaistamisen aikana piirakan täyte. Soseuta kypsä myskikurpitsa ja sekoita sen kanssa täytteen muut aineet. Maista ja lisää makeutta jos siltä tuntuu. Levitä täyte tasaiseksi kerrokseksi esipaistetun pohjan päälle ja paista 25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoilua. Jäätelö tai kermavaahto on suositeltava kaveri piirakalle.

Tämmöstä tällä kertaa!

Paprikahummus

Tämän blogin pitkäaikaiset ystävät mahdollisesti jo tietävätkin että pidän tahnoista. Oikein todella paljon. Yllättävän moni kasvis/juures/kala/juusto on tahnamuodossa varsin oivallinen. Ja tahnoja taas voi hyödyntää leivissä, wrapeissä, salaateissa, piirakoissa. Mielikuvitus taas koetuksella.

Tällä kertaa sauvasekoitin surrutteli paprikahummusta. Ohje on peräisin Chocochili-blogista. Testimaistaja sanoi, "tosi paprikaista". Oli se, eli paprikan ystäville oivaa tahnaa.

Paprikahummus

2 (suippo)paprikaa
1 tlk kikherneitä
1 valkosipulinkynsi
kylmäpuristettua oliiviöljyä
suolaa

Leikkaa paprikat puoliksi ja laita ne uunipellille kuori ylöspäin. Paahda paprikoita grillivastuksen alla 250 asteessa kunnes kuori alkaa mustua (n. 10 minuuttia). Siirrä paprikat kannelliseen rasiaan ja anna jäähtyä (rasiaan kerääntyvä kosteus helpottaa kuoren irrottamista). Kuori paprikat.
Huuhtele ja valuta kikherneet. Soseuta kikherneet, paprikat ja valkosipulinkynsi sauvasekoittimella. Lisää oliiviöljyä, kunnes hummuksen koostumus on sopiva. Mausta suolalla.

Ja kiitos ystävälle, joka toi mulle hurjan hienon pöllö-keittiöliinan Ruotsista! Voi keittiöliinat, voisin omistaa niitä sata.

Ohrainen tilli-juureslisuke

Olin kesällä muutaman viikon Saksassa ja taas kerran ihastelin sitä, miten monipuolisesti siellä käytetään tilliä. Esimerkiksi tsatsikissa, salaateissa, lämpimissä kastikkeissa tai vaikkapa paistetun halloumin kanssa pitaleivän välissä. Tuntuu että meillä tillituppo tulee vastaan vain uusien perunoiden tai kalan kyljessä. Mutta aion alkaa tunkea sitä nyt reippaammin vaan kaikkeen. Tässä lisukkeessa esimerkiksi toimi älyttömän hyvin. Ja tillimaustetut sipsit on tietty ihan parhaita.

Lisuke oli siis oikein hyvä, viinietikka antoi kivasti ryhtiä ja suolapähkinät sopivat tähän erinomaisesti. Suosittelen! Reseptiä muutin sen verran että käytin bulgurin sijaan ohraa, se kahdeksassa minuutissa valmistuva Torinon täysjyväohra on varsin kätevä lisuke.

Tilli-juuresbulgur
(Syömään! s.52)

1 dl bulguria
1 porkkana
1 sipuli
1 kurkku
5 retiisiä
2 dl tilliä
2-3 rkl suolapähkinöitä
3 rkl omenaviinietikkaa
3 rkl öljyä
suolaa ja pippuria

Keitä bulgur tai ohra paketin ohjeen mukaan. Kuori ja raasta porkkana. Kuori sipuli ja pilko pieneksi. Kuutioi myös kurkku ja viipaloi retiisit. Silppua tilli. Sekoita viinietikka ja öljy bulgurin/ohran joukkoon ja sekoita myös muut ainekset joukkoon. Sekoita, maista, mausta ja anna makujen tasaantua 15-30 min ennen tarjoilua.

Mä kyllä söin heti.

Kardemummaisa kesäkurpitsakakku

Jos viime kesänä tuli leivottua hirveän helppoa suklaakakkua, on tämän kesän hitti ollut kardemummalla ryyditetty kesäkurpitsakakku.

Myönnetään, olin aluksi skeptinen. Kesäkurpitsaa kakkuun? Mutta onneksi kokeilin. Niin hyvää! Käytin pohjana tätä Ellun taannoin löytämää reseptiä, mutta tehtyäni tätä ehkä noin kuusi (öhöm, meillä on käynyt paljon vieraita... ehkä) kertaa, olen vähän muuttanut ohjetta. Tällä muokkaamallani ohjeella kakusta tulee oikein mehevä ja sopivankokoinen irtopohjakakkuvuokaan, tuolla alkuperäisellä kokemuksieni mukaan vähän kuivempi kakku (hyvää sekin oli) uunipellilliseen. Minä siis vähensin jauhojen, sokereiden, öljyn ja veden määrää, mutta pidin kesäkurpitsan ja mausteiden määrän samana (paitsi suolan).

Hah, tämä pala näyttää jotenkin ihan surkealta minipalalta. Mutta nyt ei oo kuvaa muista.

Kardemummaisa kesäkurpitsakakku kakkuvuokaan

0,5 dl vettä
1 dl öljyä (mulla oliiviöljyä)
1,5 dl sokeria
4 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
2 tl kardemummaa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 180 asteeseen, voitele kakkuvuoka ja korppujauhota se. Yhdistä vesi, öljy, sokeri, raastettu kesäkurpitsa, vaniljasokeri, suola ja kardemumma ja sekoita. Sekoita ensin toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja leivinjauhe, ja yhdistä ne sitten muiden aineiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paista noin 30 minuuttia eli kunnes kakun pinta on saanut kauniin värin ja kakku on sisältä kypsä.

Tämä on ihan todella helppo kakku, ei tarvitse edes vatkailla, vaan puuhaarukalla selviää sekoittamisestakin. Kardemummasta jos tykkää, niin kannattaa laittaa ainakin 2 teelusikallista, ehkä ripsaus enemmänkin.

Olen tosiaan tehnyt tätä kakkua monta kertaa, ja aina palaute on ollut positiivista. Parhaan kommentin sain naapurin kuusivuotiaalta pojalta, joka kysyi: "Mitä tuo vihreä on?". Kun vastasin, että kesäkurpitsaahan se, mietti poika hetken ja sanoi: "No mutta on silti hyvää!". Heh. Kakku on vähän sellaista porkkanakakkuhenkistä. Mies on ehdotellut kokeilemaan kakkua vaniljajäätelön tai hillon kanssa, mutta joku roti sanon minä. Oikeasti kakku ei mielestäni tarvitse mitään muuta kuin kupin kahvia kaverikseen.

Suosittelen kokeilemaan! Onko täällä muita kesäkurpitsaan skeptisesti suhtautuneita, mutta iloisesti yllättyneitä?

Rantaretken retkieväät

Tälle päivälle luvattiin sellaista säätä, että oli pakko suunnitella retki rannalle. Suunnitteluosuus koski luonnollisesti eväitä, jotka olivatkin oikein nappivalinta.

Lounaaksi tein mukaan Chocohilin ohjeella chorizo-perunasalaattia. Ihanaa! Syy, miksi se ei näytä ollenkaan yhtä herkulliselta kuin esikuvansa, on pestossa. Tein peston Hetan innoittamana itse, ja laitoin basilikat suoraan siihen (toisin kuin alkuperäisessä reseptissä, jossa basilikan lehdet nypittiin kauniisti salaatin joukkoon). Tuli sen verran paksua soosia, että se peitti kaiken muun näkyvistä. Mutta myös maistui hyvältä!

Jälkiruokareseptiä ei tarvinnut lähteä kalastelemaan kovinkaan kaukaa, vaan leipaisin Jytiksen ohjeella pulla-muffinsseja. Tosi mainioita, vaikka kardemummaa olisi minun makuuni saanut olla enemmänkin pulla-fiiliksen tueksi. Kaneli-fariinisokeri möhnä muffinssien sisällä oli kuitenkin erityisen hyvää.

Ja sitten vielä se biitsi. Merenranta ei lopulta sitten levän takia houkutellutkaan, joten päädyttiin lapsiystävälliseen vaihtoehtoon ja suunnattiin Pirkkolan liikuntapuiston uimaplottiin.

Paikalla oli yllättäen muitakin, mutta vauva mahtui silti hyvin joukkoon rantaveteen läträämään. Vähän isommat ottivat ilon irti vesiliukumäessä.

Kiva (ja ilmainen) paikka! Rantussa palvelee myös Café Pirkkola, josta mekin kahvit napattiin.

Niin ja ai niin - kutimetkin olivat mukana, mutta ääh, ei tuu mistään mitään. Alotan ja puran, alotan ja puran. Nyt oon kuitenkin luvannut kaverille villasukat, joten alotetaanpa ne seuraavaksi ja pyritään saamaan projekti päätökseen ennen pakkasia. (Onneksi pakkaset ovat vielä ihanan kaukainen ajatus...)

Kesäkääryleitä ja pähkinä-kookossoosia

Kaikki maailman ihmiset ovat tietenkin tehneet jo kevät- tai kesäkääryleitä aikapäiviä sitten (Jytiskin moneen otteeseen), mutta minä sain aikaiseksi vasta nyt. Kääryleet tulivat mieleeni, kun yritin keksiä jotain kesäistä ja kevyttä tarjottavaa kaverille, joka tuli kyläilemään ennen työvuoroon menoa. Eikä tarvinnut valintaa katua, sillä kääryleet olivat mahottoman hyviä! Rullien pyörittely ei jääne viimeiseksi kerraksi (semminkin, kun kaappiin jäi aika pino noita riisipapereita), oli se sen verran helppoa ja kivaa puuhaa. Rullat soveltuvat myös kätevästi monenlaiseen ruokavalioon.

Tein kääryleet pitkälti Chocochilin ohjeen mukaan. Riisipaperin sisään upposi porkkanaa, avokadoa, riisinuudeleita, pinaattia, savutofua, korianteria ja minttua. Riisipaperin käsittely alkoi sujua ihan kivasti, kun hommaan sai muutaman harjoituskappaleen jälkeen vähän tuntumaa. Ei näistä nyt mitään muotovalioita tullut, mutta makuhan se tärkein...

Kääryleille Chocochilin ohjeella tekemäni dippisoosi oli pähkinän ja kookoksen ystävälle varsin herkkua. Sooseja voisi olla monenlaista, ja tämä on varmaan sieltä tuhdimmasta päästä. Se ei oikeastaan haitannut, kun muutenhan nämä ovat vallan kevyttä syötävää. Uppopaistettujen versioiden kanssa yhdistelmä voisi olla vähän liikaa!

Kastike kesäkääryleille

2 rkl makeuttamatonta maapähkinävoita
2 rkl kookosmaitoa
2 rkl Ketjap manis -soijakastiketta
Chilikastiketta maun mukaan
1/2 limen mehu
vettä (tarvittaessa)
suolaa (tarvittaessa)

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Dippaile!

Kesäiset valkosipuliperunat

Uusista perunoista ei vaan saa tarpeekseen. Keitettyinä voin kanssa parasta toki, mutta voihan sitä vähän varioidakin. Esimerkiksi kikherneiden kanssa salaattiin, tai nää parmesanperunat kuulostavat myös mahtavilta.

Päädyin kuitenkin testaamaan Chef&Sommelierinkin keittiövelhona tunnetun Sasu Laukkosen Vihreä pöytä -keittokirjasta näitä erilaisia valkosipuliperunoita. Kivasti tuli se valkosipulinkin maku, vaikka aluksi vähän epäilin. Oikein hyvä. Ja nopea.

Erilaiset valkosipuliperunat
(Ohje: Vihreä pöytä, s. 22)

800g uusia perunoita (siikliä tai nicolaa)
6 pientä yksikyntistä valkosipulia tai isoa kevätvalkosipulin kynttä
merisuolaa
0,5 dl oliiviöljyä

Pese ja viipaloi perunat. Kuori valkosipulit ja puolita ne. Keitä perunoita ja valkosipulinkynsiä suolatussa vedessä 6-8 minuuttia kunnes ovat puolikypsiä, siivilöi. Kuumenna paistinpanulla oliiviöljy, paista perunoita ja valkosipuleita sekoitellen kullanruskeiksi noin 10 minuuttia. Mausta mustapippurilla. Mä heitin myös suolaa ja silputtua persiljaa mukaan. Ohje kehottaa tarjoamaan raikkaan salaatin kanssa, mutta päädyin napostelemaan nää ennen kuin salaattitarvikkeet olivat edes pöydällä.

Uusien perunoiden lisäksi suurkulutuksessa on ollut Hannan vanha hyvä raparperi-curd, kerrassaan mahtavaa tavaraa. Tässä vaniljajäätelön kera.

Nyt on tyytyminen kännykkäkuviin. Pitäisi löytää joku ilmainen ja kelvollinen kuvankäsittelyohjelma, jotta pääsisi räpsimään taas kameralla. Olisiko kellään vinkkiä moisesta?

Dagen efter

Päivä se on vapunpäivän jälkeenkin. Eikä ollenkaan hassumpi sellainen, kun voi viettää rääppiäisiä vapun ylijäämäherkkujen äärellä!

Herkku & Koukku kokoontui yhteen juhlimaan vappuaattoa ja juhlan kunniaksi mukaan otettiin myös miehet ja lapset. Siitä kertyikin ihan hyvä lössi: kymmenen aikuista ja kuusi alle 4-vuotiasta lasta. Eli säpinää riitti talossa. Niin paljon että kuvat juhlapöydän antimista unohtui ottaa vallan. Mutta yritän pelastaa tilanteen näillä rääppiäis-kuvilla.

Tarjolla oli pinaatti-ricotta-canelloneja, mausteista bataatti-paistosta, korianterisieniä, papu-perunasalaattia, retiisisalaattia, patonkia ja maustevoita sekä paprika-mantelitahnaa. Jälkkäriksi tarjottiin rommirusinakakkua, tummaa suklaata ja portviiniä (Raisun tuliainen Tukholmasta).

Siinä se vappuaaton ilta meni mukavasti syödessä ja skumppaa juodessa. Vapunpäivän aamu aloitettiin mm. shamppanjalla ja munkeilla ja päälle mentiin aamusaunaan. Ei lainkaan pöllömpi vappu sanoisin, kiitos mieluisille vieraille!

Alla ohjeet vappuaaton pääruokiin, sekä jälkkäri-kakkuun. Kakussa maistui mukavasti kaneli, kakku voisikin sopia joulupöytään hyvin. Canellonit ovat ihan hauskoja, mutta aikas työläitä täyttää. Joten ensi kerralla aattelin kokeilla korvata pastaputket ihan tavallisilla lasagne-levyillä. Levyjen väliin tuota pinaattikastiketta ja muut kastikkeet lopuksi päälle. Bataattivuoka oli oma lempparini tällä kertaa, makea ja tulinen samanaikaisesti. Kiitokset reseptistä Chocochilin Elinalle!

Ricotta-pinaatticanellonit
1 paketti canelloneja
900 g pakastepinaattia
4 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
500 g (2 purkkia) ricotta-juustoa
2 maustemittaa muskottipähkinää
2 dl raastettua parmesaania + vähän lisää gratinointiin
Suolaa ja mustapippuria

Tomaattikastike:
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 rkl tomaattipyrettä
500 g (1 purkki) tomaattimurskaa
2 tl timjamia
Suolaa ja mustapippuria
Vähän sokeria

Bechamel-kastike:
20 voita
1 dl vehnäjauhoa
1 l punaista maitoa
2 maustemittaa muskottipähkinää
Suolaa ja mustapippuria

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
2. Tomaattikastike: Kuullota sipuli ja valkosipuli pannulla. Lisää tomaattipyree ja sekoittele hetki pannulla. Lisää tomaattimurska ja timjami ja anna porista noin 15 min. pannulla.
Mausta suolalla, pippurilla ja lopuksi sokerilla.
3. Bechamel-kastike: Sulata voi kattilassa ja sekoita jauhot joukkoon. Lisää maito ja anna lämmetä keskilämmöllä. Mausta muskotilla, suolalla ja pippurilla.
4. Kuullota valkosipulit pannulla ja lisää sultatetut & valutetut pinaatit joukkoon. Sekoittele hetki pannulla.
5. Sekoita pinattiseokseen ricotta, muskotti, parmesan, suola ja pippuri. Täytä canellonit seoksella. Asettele ne vuokaan yhteen kerrokseen. Kaada päälle tomaattikastike. Ja sen päälle bachamel-kastike. Ripottele päälle parmesan-raastetta.
6. Grationoi uunissa noin 20 min (Sanoo ohje, itse paistoin noin 40 min.)

Lähde: Lantliv Mat & Vin -lehti


Mausteinen bataatti-kikhernevuoka
noin 4-6 annosta

Bataattisose:
800 g bataattia
1-2 rkl margariinia
kookosmaitoa
suolaa

Kikherneseos:
2 tlk kikherneitä (á 230g)
10 cm pätkä purjoa
1 valkosipulinkynsi
1 pieni porkkana
öljyä
1 tl garam masalaa
2 tl intialaista currytahnaa
1 rkl tomaattipyrettä
1 dl kookoskermaa
suolaa
korppujauhoja vuoan pinnalle

1. Kuori bataatit ja keitä ne pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä. Soseuta bataatti perunasurvimella yhdessä kookosmaidon ja margariinin kanssa. Mausta suolalla.
2. Huuhtele ja valuta kikherneet. Silppua purjo ja valkosipuli ja paloittele porkkana ohuehkoiksi paloiksi.
3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää garam masala sekä currytahna. Kuullota, kunnes mausteinen tuoksu alkaa irrota. Lisää pannulle porkkananpalat sekä tilkka vettä. Hauduta, kunnes porkkanat ovat pehmenneet ja vesi haihtunut.
4. Lisää pannulle kikherneet, purjo, kookoskerma ja tomaattipyre sekä tilkka vettä. Hauduttele miedolla lämmöllä, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Mausta suolalla.
5. Kaada kikherneseos uunivuoan pohjalle ja levitä bataattisose päälle. Tasoita pinta ja ripottele päälle vielä 1-2 rkl korppujauhoja. Paista vuokaa 200 asteisen uunin keskitasolla kunnes pinta on saanut hiukan väriä.
Bataatti-kikhernevuoan kannattaa antaa vetäytyä tovin ennen syömistä – ja kuten useimmat muutkin uuniruoat, tämäkin vain paranee uudelleenlämmityksen myötä.
Lähde: Chocochili.net

Rommirusinakakku

1 dl rusinoita

0,5 dl tummaa rommia

150 g margariinia

2 dl sokeria

2 dl maustamatonta soijajogurttia

2 tl vaniljauutetta

4 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

2 rkl kaakaojauhetta

2 dl (makeutettua) soijamaitoa

margariinia ja korppujauhoja vuoan voiteluun

Kuorrute:

1 dl kaurakermaa (Keiju)

1 dl muscovadoruokosokeria

1 rkl rommia

4 palaa tummaa suklaata

1. Laita rusinat ja rommi kannelliseen rasiaan ja anna maustua, kunnes rusinat ovat pullistuneet pehmeiksi.

2. Vaahdota kulhossa sokeri ja margariini. Lisää soijajogurtti ja vanilja-aromi.

3. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaneli. Sihtaa kaakaojauhe joukkoon.

4. Kääntele kuivat aineet muutamassa erässä margariinivaahtoon yhdessä soijamaidon kanssa. Lusikoi rusinat pois rommista ja kääntele ne lopuksi taikinan joukkoon. Säästä rusinoista yli jäänyt rommi kuorrutteen tekemiseen!

5. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka (24cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin puoli tuntia, tai kunnes kokeilutikkuun ei enää tartu taikinaa.

6. Valmista kuorrute mittaamalla kattilaan kaurakerma ja muscovadoruokosokeri. Anna kiehua noin 3-5 minuuttia, tai kunnes seos on siirappimaisen sakeaa. Nosta kattila pois levyltä ja lisää joukkoon rommi sekä suklaa ja sekoita tasaiseksi. Kaada kuorrute kakun päälle.

Lähde: Chocochili.net

Lopuksi on pakko vielä kehua huomaavaisia vieraita. Meillä kun ei ole astianpesukonetta, niin tiskiä säästääkseen kaikki perustivat ympäri taloa omia "lasijemmoja". Eli paikkoja mistä oman juomalasin sitten löytää kun jano yllättää. Juhlien jälkeen luulin siivonneeni kaikki jemmat, mutta katos, en älynnyt katsoa korkealle, yläkaapin päällä onkin vielä pari!

Granaattiomena-quinoasalaatti ja suklaatikaakku

Lounasvieraille piti keksiä jotain kivaa tarjottavaa, ja aamuteeveessä kuulin sivukorvalla kokattavan  mielenkiintoista salaattia. Oikeastaan tähän salaattiin on sekoitettu kaikki asiat, joista tykkään: quinoaa, kikherneitä, avokadoa, korianteria, pähkinöitä, granaattiomenaa. Vaan enpä olisi silti itse keksinyt niitä kaikkia ympätä samalle lautaselle! Lopputulos oli ihanan raikas mutta ruokaisa. Voin suositella! Ohjeessa olleen chilin jätin pois, koska en ollut varma, miten tulisesta ruoasta vieraat tykkäsivät. Hyvää potkua se olisi varmasti tähän kuitenkin antanut.

Tässä ohje alkuperäisessä muodossaan.

Granaattiomena-quinoasalaatti (neljälle)

2 dl quinoaa
1 tl juustokuminaa
1/2 tl paprikajauhetta
1/4 tl täysruokosokeria
1 iso tai 2 pientä granaattiomenaa
1 dl kikherneitä (liota yön yli)
2 kourallista tuoretta minttua
1 kourallinen tuoretta korianteria
1 avokado
1 rkl oliiviöljyä
himalajansuolaa ja pippuria

1 dl cashewpähkinöitä
½ punainen chili
himalajansuolaa

Keitä yön yli liotettuja kikherneitä keskilämmöllä tunnin verran tai kunnes kikherneet ovat kypsiä. Siivilöi kikherneet ja siirrä ne kulhoon. Keitä quinoaa reilusti suolatussa vedessä 15 - 20 minuuttia, kunnes se on kypsynyt. Siivilöi quinoa ja anna sen hieman viilentyä ennen kuin sekoitat sen muiden aineiden joukkoon.

Halkaise granaattiomena ja ota siemenet talteen pitämällä omenaa leikkauspuoli alaspäin kämmenelläsi ja hakkaamalla omenaa lusikalla. Näin siemenet tipahtelevat kulhoon sormiesi lomasta eikä joukkoon pääse kitkerää, valkoista hedelmälihaa. Lisää siemenet kikherneiden ja quinoan joukkoon kulhoon. Lisää joukkoon myös oliiviöljy, hienonnetut yrtit, kuivalla pannulla paahdetut mausteet sekä avokado. Avokadon voit kuutioida kuoressaan ja lusikoida joukkoon.

Paahda kuivalla pannulla hieman murskattuja cashewpähkinöitä ja mausta ne suolalla ja chilillä. Lisää pähkinät muiden ainesten joukkoon ja sekoita huolella. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Salaatin kanssa tarjoilin sämpylöitä (taikina vietti yön jääkaapissa, joten sämpylät valmistuivat aamupäivällä nopeasti) ja hummusta (kikherneöverit, anyone?). Jäkiruoan piti olla jotain tosi hyvää, koska vieraat olivat ansainneet erityisen kovasti hemmottelua. Päädyin klassiseen suklaan ja appelsiinin makuyhdistelmään, joka kohtasi kakussa. Kakkupohjana oli tämä kesän helpoin suklaakakku, väliin ladoin Chocochilin appelsiini-suklaavanukasta, jota oli tymäköitetty Cointreau-lorauksella ja lisäsuklaalla. Päälle: suklaata. Kas, hyvää oli!

Ruisleipä, se parempi

Vuodenvaihteessa päätin että tänä vuonna opettelen leipomaan leipää. Ja tein sitten ekana sen maailman helpoimman version. Mutta panokset kovenevat. Olin päättänyt tehdä itse ruisleivän. Tai noh, olen päättänyt saman ennenkin. Tuloksena yksi tapettu juuri ja yksi raaka kiekko.

Mutta nyt, jumaleisson, se onnistui! Ja ihan ite tein juurenkin! Kuori oli vähän kova, mutta muuten: Täydellinen. Niisk.

Ja näin se tapahtui.

Ruisleipä (4 keskikokoista)
Resepti: KevytKokki syyskuu 2010

Juuri:
3-4 viipaletta tummaa ruisleipää
1l haaleaa lähdevettä (jos haluat vetää varman päälle, osta kaupasta)
1l ruisjauhoja

Taikina:
1 rkl tuorehiivaa (huom. vain uuden juuren kanssa leivottaessa)
5 dl haleaa lähdevettä
15-16 dl ruisjauhoja
2 tl hienojakoista merisuolaa

Aloita valmistamalla juuri. Leikkaa leipäviipaleista kovat reunat pois j amurenna leivät haaleaan lähdeveteen. Lisää ruisjauhot koko ajan sekoittaen. Peitä kulho liinalla ja anna sen tekeytyä huoneenlämmössä vuorokauden ajan tai kunnes se kuplii ja tuoksuu happamalle, sekoita muutaman kerran tekeytymisen aikana. Mulla meni kaksi päivää. Pidin juurta kylppärin lattialla, veikkaan että lattialämmitys teki sille mukavan lämpimän ilmaston. 

Kuplii! Meinasin vähän itkuakin turauttaa ilosta tämän näyn edessä.

Siirrä juuri yleiskoneen kulhoon (tai tilavaan leivontakulhoon). Lisää juureen lähdeveteen sekoitettu tuorehiiva. Hiivaa tarvitaan ensimmäisellä kerralla kohottamaan taikina, koska itse tehty juuri on aluksi liian heikkoa kohottamaan raskasta ruistaikinaa.

Lisää ruisjauhot vähän kerrallaan ja anna koneen käydä hiljaisella nopeudella. Lisää lopuksi suola ja anna koneen käydä, kunnes taikina on tasaista. Taikina on valmis kun se on sitkeä ja painava. Peitä taikina ja anna kohota vedottomassa paikassa 4-5 tuntia.
 

Tässä vaiheessa tajuat että ajoitus meni perseelleen, edessä on leipomista yöllä ja kiität onneasi että teit puolikkaan annoksen.

Kumoa taikina leivonta-alustalle, jossa on runsaasti ruisjauhoja. Ota tässä vaiheessa noin 1 dl juurta talteen ja pakasta. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Muotoile leiviksi ja ja nosta leivinpaperilla vuoratuille uunipelleille. Kohota leipiä vielä 1-1,5 tuntia. Kohonneen leivän pinta repeilee ja on verkkomainen.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Paista ruisleipiä uunin keskitasolla 30 minuuttia (kaksi mahtui kerralla uuniin). Laske lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin tunnin ajan. Jäähdytä valmis leipä ritilällä ja peitä se heti liinalla jotta kuori pehmenee. Leipä on helpompi leikata, jos se saa vetäytyä seuraavaan päivään. Hah, ei todellakaan malta odottaa.

TADAA!

Tää oli se toinen vaihe kun meinas tulla onnen itku. Kyllä kannatti!

Leivo ruisleipä jatkossa siihen juureen joka on jäänyt edelliselta kerralta. Sulata juuri ja elvytä se kaatamalla siihen 2 dl haaleaa lähdevettä. Anna seistä pari tuntia välillä sekoittaen. Lisää sitten 1,5 dl haaleaa lähdevettä ja 2 dl ruisjauhoja. Sekoita ja anna seistä peitettynä seuraavaan päivään. Jatka taikinan tekemistä toisen päivän ohjeen mukaan, eli siirrä juuri yleiskoneen kulhoon jne.


Just otin vikan satsin pakkasesta. Jestas miten hyvää. Niisk.