Joulukalenterin luukku 18: Joulupallokortit vanhoista korteista

Idea ei ole mikään uuden uusi, mutta ei ole tullut itse aiemmin tällaisia tehtyä. Materiaalina siis aiempien vuosien säästöön jääneitä joulukortteja.

Samaan tapaan voi toki koristella myös joulupaketit!

Joulukalenterin luukku 12: Joulupallot

Tänään on taas aika raottaa vähän vanhan joulukalenterin luukkua. Mennään ajassa ensin kolme vuotta taaksepäin, jolloin Ekimme esitteli meille nämä tekemänsä superhienot joulupallot:

Luonnollisesti olimme kaikki että vau, oooh ja uskomatonta! Kinusimme ohjeen seuraavaksi vuodeksi. Se löytyy täältä. Kannattaa katsoa linkki, sieltä löytyvät hyvät ja selkeät kuvalliset ohjeet.

Jos et vielä ole tehnyt näitä hienoja joulupalloja, niin olisiko nyt aika?

Tässä on vain se kalenterissa jo esiin tullut ongelma: mitämitämitä nyt, kun ei ole Tiimaria?! Paitsi ehkä sieltä juuri nyt voisi saada myös styroxpalloja aika halvalla.

Askarteluiloa! Ja sitten vain hankkimaan tarpeeksi iso kuusi, että mahtuu koristeita. (Näin ohjeistaa kolmevuotiaani.)

Joulukalenterin luukku11: Korttien askartelua lapsen kanssa

Yritin etsiä netistä jotain kivaa joulukortti-ideaa, jotain mitä askarrella 2,5-vuotiaan lapsen kanssa. Mutta kaikki löytämäni ohjeet tuppasivat olemaan turhan monimutkaisia noin pienelle. Joten lähdettiin Tiimariin, aattelin että eiköhän se ajatus siellä kirkkene. Ja niinhän siinä kävi. Nappula tykkää sormiväreistä, joten ostettiin niitä ja läjä kartonkeja. Tässä lopputulos.

Näiden teosten kehityskaari näkyy suunnassa oikealta vasemmalle. Alussa yritin ohjailla lasta töpöttämään vain palloja, kunnes tajusin oman rajoittuneisuuteni ja annoin taiteilijalle vapaat kädet.
Siitä se sitten lähti kohti psykedeelisempiä ulottuvuuksia ja hyvä niin!

Pupunhäntä

Meillä on viime päivinä podettu: esikoisen kuume piti meidät sisätiloissa muutaman päivän ja kaikkien mielenrauhan ja hermojen säilyttämisen takia oli pakko keksiä jotain uutta tekemistä. En ole mikään leikkiäiti, mutta askartelemaan innostun kyllä ajoittain.

Sain vinkin blogista, josta voisi löytyä apua tylsyyshetkiin. Ja löytyihän sieltä. Päätettiin tehdä tupsu ja tupsusta pupulle häntä. Täältä helpot ja hyvät vinkit tupsun tekoon. Onhan se tuttu juttu, mutta ainakin itse olin tehnyt tupsut paljon hankalammin, enkä ollut tajunnut kieputtaa lankaa esim. kynän ympärille.

Tässä ohjeet pupunhännän tekoon meidän huushollista:

Näillä pääsee pitkälle.

Kieputa lankaa käden ympärille.

Pujota lanka sormien lomasta ja solmi tiukasti.

Leikkaa saksilla langat auki molemmista päistä.

Tupsu on valmis. Mittaa kuminauhasta sopiva pätkä, kiinnitä tupsu siihen ja solmi päät yhteen. 

Pujota kuminauha vyötärölle, pue päähän pupunkorvalakki ja ala pomppia!

My other toy is Fisher Price

Yksivuotias innostui aika paljon pahvilaatikosta ja foliorullan hylsystä.

Ja mitä tulee tuohon hylsyyn, niin minä puolestani innostuin suorastaan askartelemaan. Laitoin hylsyn sisälle mung-papuja (mikä tahansa kuivatavara käy: pavut, herneet, riisi, maissinjyvät...) ja teippasin maalarinteipillä päät umpeen. Vauvalle pötkö olisi kelvannut hyvin sellaisenaankin, mutta itse halusin vähän nätimmän. Aioin ensin liimata pahvin päälle värikästä paperia, mutta sitten rupesin epäilemään, että ehkä minkään liimojen imeskely ei ole kovin hyvä ajatus. Kaikkia leluja kun täytyy kuitenkin maistella hartaasti. Näin ollen päädyin virkkaamaan hylsyn päälle puuvillalangan jämistä raidallisen suojuksen, ja johan nätteni pahvirulla.

Tajusin kuitenkin mokanneeni hieman, kun vauva oli syönyt ensin mustikkaa ja sen jälkeen lelua. Olisi kannattanut tehdä virkatusta päällyksestä irrotettava, niin että sen voisi pestä.

 Yksi lanka on päättelemättä tarkoituksella (uskokoon ken tahtoo), niin vauva saa vähän lisävirikettä.

Rääppiäiset

Viime viikonloppuna meillä juhlittiin 1-vuotissynttäreitä. Oli tarkoitus blogata kakku (sekä täyte- että voileipäversio), mutta kuinka kävikään. Kuvia purkaessa sain huomata, että mitään julkaisukelpoista ei oltu ikuistettu. Kiva. Tervetuloa rääppiäisiin.

Kakussa oli koristeena viirinauhoja ja kynttilöitä...

...ja viirinauha oli askarreltu myös hyllyn reunalle (samoin kuin ulko-oveen vieraita vastaanottamaan).

Iloisen värisiä kynttilöitä poltettiin ja kukkia saatiin tuliaisiksi.

Vieraat toivat mukanaan kivoja kortteja...

...sekä mahtavia kirjalahjoja.

Herkut ovat jo vähenemään päin, vaikka moneen otteeseen niitä on tarjottu ja itsekin naposteltu. Pöydässä oli kaakkujen lisäksi muun muassa mummun tekemiä lusikkaleipiä ja itse askartelemiani suklaapopcorneja.

Vuoden päästä lupaan olla terhakkaampana kameran kanssa, jos vaikka irtoaisi muutama kuva itse juhlistakin!

Kiikkutuolin uudet vaatteet

Liukasta laskiaista! Kohta mennään pulkkamäkeen, mutta sitä ennen tiedotusluonteista asiaa. Me ollaan vihdoin myös Facebookissa, käykääpä kurkkaamassa (ja tykätäkin tietty saa)! Löytyy tuosta edeltävästä linkistä ja ihan haulla Herkku ja Koukku.

Kukaan ei varmaankaan enää muista tätä projektia? No ei ihme - johan tuon kiikkutuolin meille kotiutumisesta on kulunut puolitoista vuotta. Nätti se on kuin mikä, mutta istuminen siinä on ollut hieman kivuliasta. Selkänoja ilman pehmustetta on painanut istujan selkää. Minua on maaniteltu, lahjottu, kiristetty ja melkein uhkailtukin tekemään ne lupaamani pehmusteet. Tietenkään en ole saanut aikaiseksi!

Mutta onneksi on äidit (tämä virke on kirjoitettu toimestani muutamaankin kertaan tässä blogissa). Äiti tuli kylään, kävi kangaskaupassa ja surautti tällaisen:

Marimekon punainen Räsymatto-kangas sopii hyvin tähän meidän olohuoneen värisekamelskaan: täällä on valkoista, punaista, mustaa ja räsymattojen riemunkirjavia värejä sulassa sovussa. Tykkään. Myös selkä tykkää.

Samaisella kyläilyreissulla opin, että tulppaanit voivat kukkia myös parvekkeella, talvella.

Jälleen kerran: kiitos äiti!

Puuhasteluja

Viimeaikaisia puuhasteluja - suonette anteeksi jaarittelun vähäisyyden tässä postauksessa, runosuoni on nyt vähän tukossa ja kuvatkin taattua keskitalven laatua...

Kummitytölle ongintapeli joululahjaksi. Kalat piirretty ja väritetty nörttisupervoimilla eli Paintilla :), printattu ja liimattu pahvinpalalle, josta metalliniitti läpi magneettiongen tartuttavaksi. Laatikkoon plasteroitu jotain ohutta paperia decoupage-lakalla aalloiksi ja viimeistelty glitterliimalla. Kansikin laatikkoon on, mutta se jäi nyt kuvista pois.





Ellun blondille balleriinat (Baby Merry Jane -ohje Ravelryssa).



Itselle pikkukukkainen säkkitunika. Kangas näyttää kuvassa aika häiriintyneeltä, uskokaa pois että pikkukukkainen on. Kaavat muokattu Joka tyypin kaavakirjan t-paitakaavoista.

Joulukalenterin luukku 24: Manteleita ja marsipaania

Hienoa, vihdoin on jouluaatto! Ja heti joudun tekemään yhden lahjapaljastuksen. Kun tuli aiemmin täällä kalenterissa vouhkattua cantucci-korpuista, niin pakkohan niitä oli opetella itsekin tekemään. Ekoista leipomuksista ei kovin huippuja tullut, mutta parit reseptit yhteen sumplimalla päädyin toivomaani lopputulokseen. Cantucceja leivoin nyt pukinkonttiin, ovat ihan jouluisia kun niissä on kardemummaa.

Cantuccit

100 g voita

1 dl sokeria

0,5 dl fariinisokeria

2 munaa

5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 dl rouhittua mantelia

1,5 tl kardemummaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita munat joukkoon. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu mantelit, kardemumma ja leivinjauhe. Pyöritä taikinasta kolme tankoa. Pane ne leivinpaperille ja paista uunissa n. 20-25 min. Anna tankojen jäähtyä ja alenna uunin lämpötila 125 asteeseen. 

Leikkaa jäähtyneet tangot viistosti n. 2 cm viipaleiksi. Aseta ne uunipellille leikkuupinta ylöspäin ja paahda n. 15 min. Käännä sitten toinen leikkuupinta ylöspäin ja paahda taas 15 min.

Cantucci-pakettien kylkeen askartelin vielä pienet kortit, 

kuinkas muuten kuin viimevuotisista lahjapareista!

Vielä sokerina pohjalla pieni jouluylläri. Tämä juttu sai alkunsa muutama kuukausi sitten kun Ellu, Hande ja kumppanit olivat meillä kyläilemässä. Jotenkin keskustelu kääntyi marsipaanipossuihin, jotka olivat mieluinen joulumuisto J-miehen lapsuudesta. Ja pienen yllytyksen tuloksena hän lupasi sellaisen askarrella jonain päivänä tänne blogiin. No nyt se päivä on tullut!

Tämän myötä Herkku & Koukun tytöt toivottavat kaikille oikein rentoa ja tunnelmallista joulua!

Joulukalenterin luukku 23: Paketointihommia

Eilisen luukun teemalla jatketaan eli paketoimista! Mä olen aina tykännyt kyseisestä puuhasta. Valitsen aina yksivärisen paperin (silkkipaperi on yksi lemppareista) tai sellofaania ja sitten kiepautan ympärille jonkinlaista lankaa, nauhaa tai narua. Myös joku pieni esine, lelu, helmet tai tarra piristää kummasti.

Tällä kertaa tuli tällaisia.

Ja tää kuusi-idea on napattu Martha Stewartilta. Liimailin kuusia (sekä lasinalusinakin toimineita pieniä kakkupapereita) paketteihin ja kortteihin. Aika symppiksiä!

Vielä yksi yö jännitystä ja sitten selviää mitä kääröistä löytyy. Tosin eniten odotan kyllä sitä että saa vaan ottaa iisisti, syödä hyvin, hengailla ja lepuuttaa. Ah.

Joulukalenterin luukku 22: Pakettikortit taikataikinasta

Tämä taikina on monelle varmasti tuttu kerhoajoilta!

Taikataikina:

6 dl vehnäjauhoja

3 dl suolaa

3 dl vettä

2 rkl ruokaöljyä

Ensin sekoitetaan jauhot ja suola. Sitten lisätään vesi ja öljy ja vaivataan taikina palloksi. Taikina säilyy kylmässä parhaiten ennen leipomista. Kaulin ja piparkakkumuotit olivat tällä kertaa askarteluissa käytössä, mutta taikinastahan voi muovailla ihan mitä haluaa. 

Taikinaan voi lisätä karamelliväriä tai maalata vesiväreillä sekä lakata kiiltoa pintaan.

Tuotoksia paistetaan 125 asteessa noin tunti. 

Tästä määrästä tuli noin kolme pellillistä. Osaan painoin nimet jo ennen paistoa ja osaan kirjoitin myöhemmin tussilla. Naru on paperinarua.

Hauskoja peketointihetkiä kaikille!

Joulukalenterin luukku 16: Joulukortit

Tänä vuonna joulukortti-idea oli pitkään hakusessa. Sitten jostain pälkähti päähän ajatus lapaskorteista - lapaset kun nyt vaan ovat kaikin puolin parhaita talvitamineita ja kivimpia tikuttavia. En edes kuvitellut neulovani kortteja varten kymmeniä minilapasia (onneksi joskus pohjalaisella suuruudenhulluudellakin tulee rajat vastaan), mutta tuumasin, että lapasiahan voisi leikellä jostain villavaatteesta. Kuten kirpputorilta löytyneestä hieman huopuneesta villapaidasta, josta oli jo askarreltu vauvan tossut.

Ensin ideaa piti vähän testailla, ja lapasia leikellä myös yhdestä vanhasta kaulaliinasta...

...mutta sitten korttimalli vakiintui. Kulmien punaiset sydämet sekä toivotusteksti syntyivät leimailemalla.

Tarkoituksena oli tänä jouluna tehdä vain muutama kortti, mutta sitten kun tehdas oli pystyssä, niin äkkiä niitä tuli samalta liukuhihnalta enemmänkin. 

Olisipa aikaa askarrella useamminkin! 

Joulukalenterin luukku 13: Kynttelikön uusi ilme

Hyvää Lucian päivää! Aikaansa seuraavassa joulukalenterissa julkaistaisiin tietysti tänään lussekatt- eli sahramipullien ohje. Niin tässäkin blogissa oli tarkoitus tehdä. Taisin oikein varata tämän päivän luukun tätä tarkoitusta varten.

Kuinkas sitten kävikään? Sahramia ostin (olipa muuten kallista!), pullataikinan tein, leivoin, mutta... uunissa noista kiemurapullista tuli niin rumia, etten yksinkertaisesti kehtaa julkaista niitä täällä blogissa. Pahoittelut! Pullaa maistaessani tajusin, ettei se luciapulla ollutkaan mun suosikki - aika on vissiinkin kullannut muistot, kun muistelin taannoista joulunaikaa au pairina Tukholmassa joskus 90-luvulla.

Mutta ihastelkaa lussekatteja vaikka täällä.

Ruotsalaisteemassa pysytään kuitenkin mutkan kautta. Tuunasin nimittäin kynttelikön. Ensin sain vinkin Muita ihania -blogista, josta tie vei ruotsalaiseen Dos Family -blogiin.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle:

Ja tähän päädyttiin:

Välillä kynttelikön voi kääntää toisin päin, silloin se näyttää tältä:

Tähän kaikkeen tarvittiin vain peruskynttelikkö Anttilasta -40 % alella, purkin pohjalle jäänyttä valkoista maalia, pari rullaa teippiä ja "kirurginveitsi" (tai muu terävä veitsi) reunojen leikkaamiseen.

Minusta tuli heti kerralla kynttelikköjen ystävä! Sen kunniaksi vielä pari kuvaa:

Tiinalle kiitos inspiraatiosta, Dos Familylle ohjeesta (Tack så mycket Dos Family!), miehelle kiitos kuvista ja kynttelikön maalaamisesta (mä en olisi ehkä jaksanut).