My other toy is Fisher Price

Yksivuotias innostui aika paljon pahvilaatikosta ja foliorullan hylsystä.

Ja mitä tulee tuohon hylsyyn, niin minä puolestani innostuin suorastaan askartelemaan. Laitoin hylsyn sisälle mung-papuja (mikä tahansa kuivatavara käy: pavut, herneet, riisi, maissinjyvät...) ja teippasin maalarinteipillä päät umpeen. Vauvalle pötkö olisi kelvannut hyvin sellaisenaankin, mutta itse halusin vähän nätimmän. Aioin ensin liimata pahvin päälle värikästä paperia, mutta sitten rupesin epäilemään, että ehkä minkään liimojen imeskely ei ole kovin hyvä ajatus. Kaikkia leluja kun täytyy kuitenkin maistella hartaasti. Näin ollen päädyin virkkaamaan hylsyn päälle puuvillalangan jämistä raidallisen suojuksen, ja johan nätteni pahvirulla.

Tajusin kuitenkin mokanneeni hieman, kun vauva oli syönyt ensin mustikkaa ja sen jälkeen lelua. Olisi kannattanut tehdä virkatusta päällyksestä irrotettava, niin että sen voisi pestä.

 Yksi lanka on päättelemättä tarkoituksella (uskokoon ken tahtoo), niin vauva saa vähän lisävirikettä.

Vauvajuttuja

Blondi toi mukanaan taloon kaikenmoista tavaraa ja innosti myös kaverit käsitöiden pariin. Esittelen vähän mitä kaikkea hienoa olemme lahjapaketeista löytäneet!

Farkkukankaasta oli ommeltu tämä mekko, jossa yksinkertainen idea oli johtanut hauskaan lopputulokseen. Lisäksi mekosta päätettiin tehdä laukku sitten kun se ei enää vauvalle mahdu, heh.

Hanna oli taituroinut tämän neuletakin, joka koristaa makuuhuonetta kunnes on sopiva käyttöön. Takkiin kuuluvat myös housut, ja koko setin tekoprosessista voi lukea enemmän täältä.

Pau ompeli vauvalle mahottoman nätin mekon, joka sitten valitettavasti ei ihan mahtunutkaan. Mutta käyttöön mekko kuitenkin päätyi!

Pinnasängyn suojuksen päällystin itse Marimekon Muija-kankaalla ja samasta kankaasta tuli myös pussilakana. Äitiyspakkauksen makuupussin päällystin puolestaan Aino-Maija Metsolan Ötökkä-kankaalla. Tarkoitus oli valita joku graafinen mustavalkoinen kangas, mutta kuinkas kävikään... No, minkäs sille mahtaa, että Aino-Maija on niin ihana.

Tämä terhakka hiirulainen on tehty vanhasta parittomasta sormikkaasta. Nerokasta sinänsä, ja lopputulos on riemastuttava!

Villin vihreä neuletakki on tikutettu niin ohuesta langasta ja niin pienillä puikoilla, että ei voi kuin ihailla tekijän kärsivällisyyttä. Ja kasvattaa omaa kärsivällisyyttä sitä odotellessa, että takki olisi vauvalle sopiva!

Junasukat on tietysti ne parhaat sukat, ja niitä on saatu onnekkaasti jo vähän isommassakin koossa odottelemaan: toisen parin tikkusi Heta ja toisen taiteili paun äiti. Pikkuruiset raitasukat ja pipo ovat puolestaan sopivat ja käytössä juuri nyt - ensi viikolla ehkä jo pienet!

Äiti oli vauvalle virkannut (omien sanojensa mukaan VAIN virkannut, koska virkkaaminenhan on kovin vaatimaton käsityön laji) villatakin ja -housut sekä pitsipeiton.

Suuri kiitos kaikille ihanista lahjoista - harvalla vauvalla on näin tyylikkäitä vaatteita ja leikkikaluja!

Virkattu poliisiauto

Kyllä, luit otsikon aivan oikein. Törmäsin tähän Facebookissa, enkä malta olla vinkkaamatta täälläkin. Tässä on projekti, joka on mielestäni aika mainio. Ja sellainen, joka ei kyllä minulle putkahtaisi päähän ikinä.

Kaija Papu on tamperelainen taiteilija, joka on päättänyt virkata poliisiauton! Projekti on niin työläs, että se on venähtänyt suunnitellun yhden vuoden sijaan jo yli kaksivuotiseksi. No ei ihme, kun yhden renkaan virkkaamiseenkin menee kuukausi.

Aikamoista! Jään innolla seuraamaan lopputulosta. Ensi kesään mennessä pirssin pitäisi tulla valmiiksi, sillä auto tulee esille Helsingin nykytaidemuseoon Kiasmaan. Aion todellakin mennä katsomaan.

Kaija Papu pitää auton virkkaamisesta blogia täällä. Taiteilijan omat sivut kannattaa katsoa myös. Yle uutisoi tästä viime viikolla, ja täältä pitäisi löytyä juttu.

Go Kaija Papu!

Kuva taiteilijan oma, täältä.

Parveke-elämää

Ihanan keväisen viikonlopun aikana ehdittiin laittaa parveketta kesäkuntoon. Kukkasiksi valikoitui sininen hortensia...

...ja vähän orvokkeja.

Yrttejä pitää aina olla! Sinkkiämpäriin istutin salviaa, thaibasilikaa, oreganoa, iisoppia, pinaattia...

...sekä uutena tuttavuutena suklaaminttua. Voikohan siitä tehdä minttusuklaata tai jotain?

Vanhoihin emalikippohin päätyi basilikaa, rosmariinia ja ruohosipulia.

Kasvustojen keskellä olikin sitten mukava istuskella virkkaamassa. Tein talvella leikatuista matonkuteista parvekkeelle mattoa. Sävy ei kuitenkaan ihan täysin miellytä ja saattaapi olla, että päädyn hakemaan muutaman kilon jotain nätin väristä ontelokudetta Juhannusruusua varten.

Ja kai sitä nyt täytyi äitienpäivän kunniaksi parvekekahvitkin juoda. Kaakku oli Hannan muokkaamasta reseptistä edelleen muokattua ja vegaanistettua vaniljaista marjapiirakkaa. Nam.

Toivotaan, että tästä alkaa piiitkä ja lämmin kesä, jolloin on loputtomasti luppoaikaa lorvia parvekkeella! (Ja unohdetaan se tosiasia, että ollaan poissa kotoa koko heinäkuu, eikä semmoista aikaa selviä hengissä kyllä mikään kasvi... onneksi potentiaalinen sijaiskoti on jo tiedossa!)

Maton virkkuuta

Sainpa vihdoin virkattua uuden maton uuteen kylppäriin!

Materiaalina mustaa ontelokudetta, koukku taisi olla 8. Ensin rupesin virkkaamaan mattoa uusimman 101 ideaa  -lehden ohjeella, mutta siitä tuli kummallista röpelöä. Niinpä tein vain peruspylväillä perusympyrää summittaisilla lisäyksillä. Halkaisija on metrin, kudetta meni vajaa 2 kiloa. Hyvä tuli!

Pari pikku projektia

Pari kuvaa viihtyisästä kaupunkikaksiostamme! Eteisen olemme sisustaneet aika pelkistetysti, panostimme lähinnä tapettiin. Lattia on kätevä peittää pahvilla, niin ei parketti kulu. Pahvin päälle uskaltaa sitten kasata tavaraakin ihan reippaasti.

Kylpyhuone on puolestaan erittäin käytännöllinen muuten, paitsi että suihkua ja vessaa ei ole. Mutta tässä meidän ratkaisussa materiaali- ja kalustevalinnat on tosi huokeaita! Ja kaikenlaisilla jännillä vekottimilla ja työkaluilla voi leikkiä huoletta, kun ei ole mitään rikkoutuvaa lähettyvillä.

No, oikeasti nämä rauniot muodostavat vielä joskus toivottavasti kivan ja toimivan kylppärin. Hieman tässä aikataulut tuntuvat venyvän (pari viikkoa on ilmeisen laaja käsite), mutta ehkä ne remppatyypit vielä ilmaantuvat paikalle viimeistelemään homman - viikon verran on ollut aika hiljaista...

Käsityö- ja kokkailuinto on remontin myötä ollut jotenkin kadoksissa. Kun on koko koti sekaisin, niin ei oikein pysty keskittymään mihinkään innovatiiviseen. Laitetaan kuitenkin kuva projektista, joka sai alkunsa eräästä epäonnisesta lakanoiden värjäysoperaatiosta. Ei tullut käyttökelpoisia lakanoita, mutta tuli matonkuteita! Ja niistä virkkailin koreja Maijan kirjaamalla ohjeella.

En ole vielä päättänyt tuliko näistä koreista miten kivoja. Alkuperäissuunnitelmissa niitä oli päätymässä joulupaketteihin, mutta harkitaan nyt vielä. Ehkä siellä uudessa uljaassa kylpyhuoneessa tarvitaan harmaita säilytyskoreja.

(Korien taustalla komeileva riemunkirjava kangas ei muuten ole valintamme vasta verhoiluttamamme sohvan päälliseksi, vaan sohvaa remonttipölyltä suojaava peitto. Ehkä vielä joskus pääsen esittelemään sen sohvankin. Olisin kyllä jo valmis luopumaan tuosta olohuonetta koristavasta ihanan pirtsakasta väriläiskästä...)

Laput ja lapaset

Kaksi kivaa kaveria täyttää vuosia syyskuussa tismalleen samana päivänä. Täytyihän sitä jotain pientä juhlan kunniaksi keksiä!

Turkuun lähti postipaketissa kaksi patalappua, jotka oli koukuttu. Eki opasti koukkuamisen saloihin Herkun ja koukun edellisellä kokoontumiskerralla, ja halusin hetimiten päästä testaamaan tekniikkaa ennen kuin unohtuu. Helppoa kuin heinänteko! Koristeeksi vielä puunapit, ja valmista tuli.


Seuraavaksi haluaisin Ekin tapaan koukutella kaulaliinan, mutta siihen saakin lanka olla aika ohutta. Paksusta langasta (kuten noissa patalapuissa) tulee aika tymäkkää tavaraa.

Toinen kaveri löysi paketistaan piiiitkävartiset lapaset, joita joskus toivoi. Lankana turkoosia Vuorelman Vetoa (jälleen kerran handepandelta perittyä), raitoina marjapuuron väristä jämälankaa. Simppeliä raitaa, toimii aina. Toivottavasti synttärisankarinkin mielestä!

Kerhon synttäritapaaminen

Kippis ja kulaus, kolmevuotias!
Herkku & Koukku kokoontui juhlistamaan ompeluseuran synttäreitä kuohujuoman, ruoan ja ompelusten merkeissä. Ja siinä samalla punottiin uusia juonia tulevaksi vuodeksikin.. hmm! Juteltiin myös siitä kuinka on ollut tosi kiva saada paljon palautetta synttäriarvonnan yhteydessä, kiitos osallistuneille! Ja vieläkin voi osallistua!
Alkuun herkuteltiin tomaattibruschettalla. Pääruoaksi oli kreikkalaisia kasviksia, falefelejä ja kurkkukastiketta.

Kurkkukastike ja kasvikset olivat vähän omia sävellyksiäni. Kastikkeeseen tuli kreikkalaista jogurttia, siivilässä valutettua ja kuivaksi puristeltua kurkkuraastetta, suolaa, pippuria ja vähän sokeria. Sitruunaa ja valkosipuliakin voi laittaa mukaan.
Kreikkalaiskasviksiin voi laittaa mitä tahansa mieleisiään vihanneksia ja oliiveja, mausteeksi valkosipulia, rosmariinia, timjamia ja suolaa. Paljon oliiviöljyä perään ja uuniin 225 asteeseen muhimaan noin puoleksi tunniksi.

Falafel
500 g kikherneitä
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 rkl juustokuminaa
suolaa
pippuria
chilijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl seesaminsiemeniä
1 persiljapuska silputtuna
oliiviöljyä

Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Varo ettei oliiviöljyä lorahda liikaa, massasta tulee helposti liian löysää. Pyörittele massasta palleroita ja kierittele ne seesaminsiemenissä. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 20 min tai paistinpannussa kunnes ovat kypsiä.


Lopuksi pantiin suut makiaksi amaretto-kookospalloilla. Amarettoa olisi saanut olla enemmänkin, se ei maistunut näissä tarpeeksi!

Amaretto-kookospallot
n. 20 kappaletta
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
1 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
100 g voita tai margariinia
2 rkl Amarettoa
Pinnalle: n. 1 dl kookoshiutaleita

Mittaa kulhoon kuivat aineet ja sekoita ne keskenään. Paloittele joukkoon margariini ja sekoita nyppien tasaiseksi. Lisää lopuksi Amaretto. Pyörittele taikinasta palloja ja kierittele pallot kookoshiutaleissa. Koveta ja säilytä jääkaapissa.


Ja kyllähän sitä käsitöitäkin syömisen välissä tehtiin. Ommeltiin, neulottiin ja uutuutena koukuttiin. Koukkuamista kuvassa yllä. Siitä tulee hauskan näköistä pintaa ja jämäkkää neulosta. Itse opin koukkuamaan kesällä Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, jossa Loviisan Karjalaseuran tädit sitä halukkaille opettivat. Ellu vinkkasi että ohjeita koukkuamiseen löytyy myös Strömsö-ohjelman nettisivuilta.

Lopuksi vielä Koreaan singahtaneelle jäsenellemme Paulle kovasti terkkuja, harmi ettet ollut juhlimassa synttäreitä kanssamme, oli outoa kattaa pöytä vain kuudelle hengelle. Mutta ensi vuonna sitten taas!

Kiinteät silmät toistaa kaiken

Nämä ovat 12 hengen sauvat. [...] Työskentelevät säiliön yläosassa ja kiinteät silmää toistaa kaiken.

Kuulostaako Ilkka Remeksen uusimmalta? Jännittävä spektaakkeli onkin kyllä kyseessä, mutta ei ihan dekkari sentään - yllä on nimittäin pätkä saksankielisen patalapun ohjeesta Google Chrome -selaimen automaattikääntäjällä käännettynä. (Alunperin: Diese 12 Stäbchen verdoppeln. [...] Oben an der Muschel feste Maschen arbeiten und alles wiederholen.) Loistavan lyyrinen käännös! Ei tosin virkkaamisen kannalta alkuunkaan hyödyllinen.

Patalappuja kuitenkin piti siis saada, ja nimenomaan juuri näitä patalappuja. Eli saksaksi sitä ohjetta sitten oli tavattava, vaikka tuo saksankielinen virkkausterminologia ei oikein olekaan hallussa (no, eipä ole Chromen tyypeilläkään). Onneksi Ravelryn kautta löytyi myös englanninkielinen käännös, ja eri ohjeversioiden avulla sekä kuvia katselemalla sitten kierrosten silmukkakoostumukset arvailtiin varmaankin aika lailla oikeiksi.

Jee! Suutarin lapsella on vihdoin patalaput. Kivoja jämälankaprojekteja tällaiset!

Salainen tehtävä

Herkun ja koukun tytöt ovat pitkin kevättä tehneet salaisia valmisteluja. On opeteltu virkkaamaan, vaihdeltu lankakeriä, suunniteltu väriyhdistelmiä, mittailtu käsialojen yhteensopivuutta, kokoonnuttu salaisiin suunnittelupalavereihin...

Ainoastaan pau on pidetty suunnitelmissa pimennossa, koskapa on kaikkien salajuonien syynä! Herra ja rouva pau järjestivät nimittäin viime viikonloppuna kaukana Helsingin humusta hienot ja tunnelmalliset kesäjuhlat, joihin koukkulaiset veivät lahjaksi isoäidin neliöistä ihan itse virkkaamansa torkkupeiton.

Peittoon jokainen käytti omia jämälankojaan, jonka lisäksi neliöiden uloimmat reunat tehtiin luonnovalkoisesta Seitsemästä veljeksestä. Näin tuli riemunkirjavaan peittoon hieman harmoniaa, ja se sopii toivottavasti paremmin nuoren parin tyylikkääseen kotiin.

Peitossa on palasia yhteensä 208 kpl, kokoluokka on 130x180 cm. Ei siis riitä sängynpeitoksi, mutta torkkutarkoituksiin passeli!

Peiton sisään käärittiin vielä tusina parin toivomia vanhoja Sorsakosken aterimia sekä parasta Alkosta löytynyttä rosé-samppanjaa.

Handepande oli askarrelut kerholaisten puolesta vallan hienon kortin, johon oli hyödynnetty Hesarin hääpäiväilmoitusten kuvia.

Koko komeus pakattiin itse ommeltuun mansikkakuosiseen kassiin ja kiikutettiin perille porojen ja hyttysten maakuntaan. Mahottomasti onnea vielä herra ja rouva pau, ja kiitos ihanista juhlista!

Vauvalle

Vauvoja riittää lähipiirissä, ja mikäs sen mukavempaa! Vauvoille on myös kiva tehdä kaikenlaisia juttuja - eivät ole turhan ranttuja värien suhteen tai muutenkaan, ja pienet käsityöt valmistuvat nopeasti.

Tänään vietiin tuoreimmalle vauvalle tuliaisiksi tällainen riemunkirjava peitto. Virkkasin sen Sypressin alekorista poimituista puuvillalangoista vapaamuotoisella tekniikalla: rupesin tekemään ympyrää, jonka muokkasin vähitellen neliöksi. (Tätä nyt ei kovin nopeaksi työksi kylläkään voi kutsua, mutta värien sommittelu oli hauskaa.) Palaset ovat 15x15 cm kokoluokkaa, eli peitto kokonaisuudessaan on noin 75x75 cm.

Ystävä onneksi ehdotti kesken virkkuun, että yhdistäisin palaset valkoisella. Sitä en olisi varmastikaan itse keksinyt, eikä peitosta olisi tullut ollenkaan näin hieno - kiitos siis vinkistä! Valkoiset reunat tuovat kovasti ryhtiä ja selkeyttä värisekamelskaan.

Toivotaan, että vauva voi viettää tämän peiton päällä monia leppoisia kesäpäiviä.

Toiseksi uusimmalle vauvalle neuloin jo jokin aika sitten puuvillalangasta (keltaista Sublimen baby cottonia) kypärämyssyn, jonka ohje löytyi Ellit-sivuilta. Kiva ja helppo ohje, ja pipostakin tuli varsin sopiva. Lisäksi tein samasta langasta pienet peukalottomat lapaset. Koristeeksi kissa-napit, jotka löysin Stockmannilta.

Neulottukin on

On täällä neulottukin, vaikka ei ole ehditty aina blogaamaan.

Äitille sukat synttärilahjaksi.

Gjestal Maijasta tehty summamutikassa, langasta en tykännyt yhtään, se oli jotenkin nahkean oloista, tarttui sormiin ja puikkoihin, mutta sukista tykkään!

Itselle kahdet rannelärpättimet. Kivoja malleja molemmat!

Malli Susie's Reading Mitts / Janelle Masters, lankana Pirtin kehräämön kampavillaa.

Malli Toast / Leslie Friend, lankana jämiä.

Tällä hetkellä sormia sitten syyhyttääkin jo neulomisen sijasta virkkaus: eilen kirppikseltä löytynyt Lis Paludanin kirja Villit virkkausmallit tarjoaa nimensä mukaisesti kyllä aika villejä virkkausinspiraatioita. Vai mitä sanotte näistä malleista?

Aika hurjia, vai mitä? ;) Ehkä mitään noista ei nyt ihan suoraan ole luvassa, mutta jotain inspiroitunutta vapaavirkkausta kylläkin!

Väri-ilottelua

Värejä tässä peitossa ainakin piisaa! Tilkkujen ollessa vielä kasassa pöydällä musta-harmaan sävyjen ystävää jopa hieman hirvitti, mutta lopputulokseen olen kuitenkin aika tyytyväinen.

Tavoitteena oli tehdä peitto yhdelle ihanalle pienelle tytölle, joka putkahti maailmaan muutama viikko sitten. Samalla halusin päästä eroon myös jämälangoista, joita kaappien perukoille on aika paljon kerääntynyt. Molemmat tavoitteet täyttyivät, joskin lankaa on kyllä vielä useampaankin peittoon.

Mallia katsoin Anu Harkin Puikoissa!-kirjasta. Tilkut ovat sileää neuletta, mutta myös nurjalla puolella neuloin kerroksen alussa ja lopussa kolme silmukkaa oikein. Ja ensimmäiset ja viimeiset neljä kerrosta neuloin kaikki oikein.

Tilkkuja on yhteensä 35 kappaletta ja yhdessä tilkussa silmukoita 22. Lankana Novitan 7 veljestä vuosien varrelta, kaikissa mahdollisissa väreissä. Ja reunat viimeistelin virkkaamalla puolipylväitä.

Ja peittoja on tehty muuallakin: täällä on hieman meikäläistä kunniahimoisemmat tavoitteet. Hienolta näyttää! Tähän peittoon ihastuin myös. (Ravelry-linkki tässä.)

Kylmä viima ja kukkapipo

Äiti tuli käymään kylässä ja pitihän sitä vähän kaupungilla kierrellä, mutta kylläpäs vaan oli kylmä tuuli. Ja kun oli ilman lakkia matkaan lähdetty, niin kaupoissa tuli katseltua myös pipoja ja hattuja. Kotiin tullessamme pengoin vähän lankalaatikkoani ja sieltähän löytyikin hieman keskeneräinen myssy, joka ei ollut omaa silmää miellyttänyt. Äiti päätteli pipon loppuun ja minä virkkasin sillä aikaa kukkasen koristeeksi. Saattelin äidin juuri linja-autoon kotimatkalle ja hyvin näytti myssy toimivan viimaa vastaan. Söpö myssy ja söpö äiti.

Eilen illalla kävimme katsomassa Julie & Julia -elokuvan lokakuun ruokahaasteen hengessä. Omat kokkailut veivät kokeilemaan Ruohonjuuresta ostettua uppopaistettua tofua curry-tyyppisessä ruuassa. Jälkkäriksi tein tyrnirahkaa.

Tofuruoka

Minulla ei ollut mitään varsinaista ohjetta, mutta siihen tuli

1 munakoiso
1 punasipuli
1 keltasipuli
4 valkosipulin kynttä
1 1/2 punaista paprikaa
1 paketti uppopaistettua tofua (valmiita palasia, mutta pilkoin pienemmiksi)
öljyä kasvisten kuullottamiseen
1 prk kookosmaitoa
garam masalaa
currya
kurkumaa
chiliä
juustokuminaa
suolaa


Kasvikset paloiksi ja öljyä kattilaan, mausteet perään ja hieman hämmentelyä ja kuullotusta. Lopuksi kookosmaito ja tofupalat. Basmatiriisiä lisukkeeksi.


Tyrnirahka

2 dl tyrnimarjoja
2 prk rahkaa
1 dl vispikermaa
sokeria

Murskaa marjat sauvasekoittimella ja sekoita rahkan joukkoon. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää mukaan. Sokeria oman maun mukaan sopivasti.

Jonossa ollaan

Mäkin olen nyt päättänyt mennä sinne R-a-v-e-l-r-y-y-n. Vaikken ehkä osaakaan ikinä neuloa englanniksi ja muutenkin mietin, että löydänkö sieltä paikkaani (esim. jostain raitasukkayhteisöstä, toivottavasti siellä on sellaisia).

Mietin hartaudella käyttäjätunnuksenkin valmiiksi ja rohkaistuin rekisteröitymään. Mutta mitä tapahtuikaan? Jouduin jonoon! Eihän se sovi ollenkaan tällaiselle kärsivällisyydelle, joka haluaakaikenihanhetinyt!

Mun edellä on edelleen tuhansia ihmisiä ja kutsu kirjautumiseen tulee ehkä kahden tai kolmen (alussa niitä päiviä oli neljä) päivän päästä.

Aika kumma juttu koko Ravelry, eikö ookki?

Kuva kaapattu Ravelrystä.

Peittoa ja pipoa

Kovin on ollut hiljaista meikäläisen osalta blogausrintamalla. Se ei kuitenkaan johdu laiskottelusta (ainakaan ihan kokonaan) vaan siitä, että käsissä on ollut totuttua hidastekoisempi työ.

Suku senkun kasvaa, ja uusimmalle tulokkaalle virkkasin isoäidinneliöistä peiton. Tämmöistä en ennen ollutkaan tehnyt, mutta helppohan se oli. Ihan tyytyväinen en ole kuitenkaan (tietenkään) lopputulokseen, ehkä olisi tullut peitosta nätimpi jos olisi yhdistänyt palaset vaikka valkoisella langalla. Kelpaa toki näinkin! Hyvä keino muuten kuluttaa kaikenmaailman langan loppuja.

Peiton jälkeen oli kiva tehdä jotain pientä ja nopeaa. Nelivuotiaan lapsosen pipot kuulemma kuluvat käytössä nopeasti, joten niitä tilattiin lisää. Muutaman sitten tikkusin - koosta ja istuvuudesta ei ole tietoa koskapa sovittamaan ei vielä olla päästy. Valkoinen on tehty helmineuleena ja koristeluidea varastettu häikäilemättömästi Hertan taannoisesta karkkimyssystä . Punainen on melkoisen paksusta langasta sileänä neuleena tehty, koristeltu neulotulla rusetilla ja napilla.