Vanukkaan värinen tuoli

Okein on hyvin palvellut noin vuonna 2000 Turun Auta Eevaa auttamaan -kirppikseltä ostamani tuoli. Ollut osa monen kodin sisustusta ja nyt viime vuodet parvekekäytössä. Jotenkin kuitenkin rupesin kaipaamaan vähän raikkaampaa väritystä ruskea-beigelle tuolille, ja suunnittelin maalaavani sen joksikin ihanaksi sitruunankeltaiseksi.

Maalasinkin! Melkein hyvä tuli. Tai hyvä muuten, mutta väri muistuttaa livenä ihan Alpron vanilja-soijavanukkaan purkkia. Ei ihan oikea mielleyhtymä, kun tavoitteena raikas sitruunasooda.

Saa kuitenkin kelvata, ja hyvinhän se istuu osaksi parvekkeen sisustusta vanukkaan värisenäkin. Parveke tosin on aivan täysin keskeneräinen: pöytä menee vaihtoon, arkun maalaan valkoiseksi ja tulossa on myös hetkenä minä hyvänsä ja ihan tuota pikaa ennennäkemättömän vehreä yrttiviljelmä. Onhan tässä kesää jäljellä!

Saattaa näyttää siltä, että pöydällä on joulukuusen matto. Saattaa olla, että ensi jouluna kuusen matto näyttää parvekkeen pöytäliinalta.

Keittiössä vihertää

Meillä on uusi keittiö! Tai no on se nyt ollut jo hetken aikaa, mutta nyt siitä on syytä kertoa, kun siellä on uusi tiskirätti. Ihan ite tein, ainaoikeaa vihreästä bambulangasta. Hyvin pyyhkii.

Myös keittiön ikkunalaudalla vihertää. Uuden vuoden lupaukseni tänä vuonna oli, että rupean versottamaan ja idättämään asioita. Ensimmäisenä kokeilussa ovat herneenversot, kaapissa vuoroaan odottavat mungpavut. 

Haluaisin versottaa myös ainakin auringonkukansiemeniä ja tattaria, mutta mistä niitä saa? Parista kaupasta kun kyselin, niin eipä löytynyt. Olisivat mahtava lisä talvisalaatteihin!

Joulukalenterin luukku 20: Joulukuusen matto

Meillä on ollut monena vuonna joulukuusi - välillä muovinen, välillä oikea. Koristeitakin alkaa olla sen verran, että en oikein voi tänä vuonna oikeuttaa itselleni perinteistä hamstrausta joulun jälkeisessä Stockmannin joulukoristealessa (sori Marika). Yksi asia on kuitenkin puuttunut: joulukuusen matto. En ole mieleistä löytänyt kirppareilta enkä kaupoista, kaikki on olleet jotain säkkikankaisia tonttuviritelmiä. Ja yleensä myös ihan liian isoja, meidän kuuset kun on aina aika maltillista kokoluokkaa.

Tänä vuonna päätin tehdä kuuselle maton itse. Olin jo lähdössä kauppaan etsimään tarvikkeita, mutta sitten muistin parvekkeen pöydällä olevan pitsiliinan. Se on aikoinaan ostettu kahdella eurolla Herttoniemen pihakirpparilta, ja toiminut tähän asti siis alkuperäistarkoituksessaan pöytäliinana. Sattumalta liina oli kuitenkin juuri täydellisen kokoinen myös kuusen matoksi. Ja sattumalta samalta parvekkeelta löytyi kiertoon menossa ollutta lakanakangasta. Eipä tarvinnutkaan lähteä parveketta edemmäksi mattotarvikkeita hankkimaan!

Matto syntyi yksinkertaisesti siten, että leikkasin lakanakankaasta kaksi vähän pitsiliinaa isompaa ympyrää ja ompelin ne koneella reunoista yhteen. Käänsin saumat sisäpuolelle ja ompelin käsin kääntöaukon kiinni sekä pitsiliinan kiinni kangasympyrään. Valmis!

Aika romantillinen lopputulos, mutta menköön nyt näin jouluna. Nyt vaan vielä isot kasat lahjoja kuusen alle! (Ja jostain uusi liina parvekkeen pöydälle.)

Joulukalenterin luukku 11: Kranssi paperista

Mitä askarrella vanhoista lahjapapereista? -teema jatkuu. Nämä viime jouluna jemmatut paperit eivät ole ehkä niitä jouluisimpia, mutta mieluisia kuitenkin.

Mietin mitä papereista voisi tehdä ja kah, tuli kranssi. Ehkä värimaailmaltaan enemmän vappua tai kesäjuhlaa kuin joulua, mutta onpahan tehty valmiiksi kevättä oottamaan. Kenties vanhoista sanomalehdistä voisi saada jouluisemman version..

Ohje on niin helppo että sitä ei varmaan pahemmin tarvitse selitellä: liimaat vaan rinkulaa rinkulan perään ja hyvä tulee!

Ei ihan aikakone (lamppuprojektin päätös)

Mies viritteli taannoin itselleen askarteluprojektia ja päätti tuunata vanhan kirjoituspöydän lamppunsa uuteen uskoon. Beigenharmaa väri ei miellyttänyt silmää, joten uutta värimaailmaa lähdettiin hakemaan.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle:

Ja tällainen siitä tuli:

Mies poisti hiomalla vanhan maalipinnan, jonka jälkeen maalasi lampun kolmeen kertaan mattamustalla spraymaalilla. Ja lopuksi onnistui kokoamaan lampun sellaiseksi, miltä se ennenkin näytti. Hurraa!

Olemme lopputulokseen tyytyväisiä, vaikka miehen mukaan näpertämistä kyllä oli. Ihan kahta vuotta tässä projektissa ei sentään kulunut, mutta lopputuloksen raportointi on jotenkin unohtunut. Ja olihan siinä välissä yksi putkiremontti ja evakkokeikkakin.

Ei tullut ihan aikakonetta, kuten eräs kommentoija lamppuprojektin osa I:ssa kommentoi, mutta aivan kelpo lamppu kuitenkin!

Torilta

Viikonloppu aloitettiin torilla. Syötiin puuroa ja ostettiin parvekekukkia, muun muassa. Viereisessä pöydässä istui sattumalta Maija, joka parvekekukkasuunnitelmistani totesi: "ooo, aikuista". No niinhän se taitaa olla!

Olen aivan noviisi parvekekukkajutuissa, mutta kun näin väliaikaiskodin naapurin dianat, oli se menoa. Menin aivan hurmokseen pienistä vaaleanpunaisista kukkasista. Kiva puinen laatikko löytyi Etolasta: ostin kaksi.

Kukkamyyjä sanoi, että kastella täytyy ja ravinteita käyttää. Okei. Mutta yhtä asiaa en tajunnut: kuulemma viikossa voisi pitää yhden vesipäivän ja muuten käyttää ravinteita. Millaisia ravinteita ja siis lorausko vaan laatikkoon ilman laimentamista? Olen todellakin ensimmäistä kertaa tällaisten asioiden äärellä: katsotaan, kuinka kauan ihanaiset dianat pysyvät hengissä.

Ja siitä aikuisuudesta sitten: mitähän Maija tuumaa tästä ostoksesta? Aika aikuista tämäkin, hih. Tuli välitön "pakko saada" -fiilis, kun kävelin Korikeitaan kojulle. Mies vakuutettiin pärekorihankinnasta lupauksella sujauttaa ikkunalaudalla pursuileva lehtipino jatkossa koriin.

 Ostin toki myös raparperia! Siitä kiisseliä.

Taas uusi projekti

Kotikulmien kirppis oli jälleen mainio: sää suosi, ihmiset olivat iloisia, myynnissä oli kivoja juttuja, tuttuja tapasi vähän joka kadunkulmalla ja ylipäätään oli mukava kuljeskella ympäriinsä ja vähän tirkistellä ihmisten pihoille.

Löytöjäkin tein. Tässä ehkä se paras.

Tällainen kiikkutuoli minulla oli lapsena, ja vanhempieni luona se edelleen on. Koska tytär niin kovasti kiikkumisesta pitää, päätin hankkia tällaisen omaan kotiinkin. Viiden euron hinta ei päätä huimannut, mutta maalia tuoli kyllä pintaansa kaipaisi.

Lähempi tarkastelu kotona (innostuin kauppatilanteessa niin, etten juuri kuntoa jäänyt tutkailemaan) osoitti kuitenkin, että ohuesta vanerista tehty istuinosa vähän taipuu pienen kiikkujan painosta. Vaneri on ikään kuin murtunut. Katkeamispisteessä se ei vielä ole, mutta sen pelkään tapahtuvan. Jos jollakulla on antaa vinkkiä, mitä tuolin istuinosalle voisi tehdä, niin kertokaa ihmeessä!

Nyt minulla on sitten kaksi kiikkutuoliprojektia. Kröhöm, tämäkään ei ole vielä saanut uutta maalia pintaansa.

Nostalgiaryöpyn koin myös, kun nostin erään kirppislaatikon pohjalta tällaisen tyypin, ja kotiinhan se oli kannettava:

Kaalimaan kakarat olivat aika kova juttu, kun minä olin lapsi!

Oranssia!

Oranssi, entinen inhokkivärini.

Yhtäkkiä sitä on joka puolella.

Mutta ei haittaa!

Olen kääntänyt kelkkani.

Tykkään!

Minttua muutenkin kuin jäätelössä*

Takinkääntäjän kahvimuki näyttää tältä.

Kahvi maistuu paremmalta kun sen juo mintunvärisestä mukista. Hah! Siinä on lause, jota en olisi vielä sanotaanko kaksi kuukautta sitten uskonut ikinä kirjoittavani. Mutta näin se vain on. Kun näin uudet Kokot, jotenkin ymmärsin, että tuo minttu olisi minun mukini.

Ellun maukkaalla muffinssivierailulla puhuimme myös siitä, kuinka oranssi ei ole enää ollenkaan niin kammottava väri kuin se joskus mielestämme on ollut.

Sitten tajusin: taidan olla vain helposti vietävissä. Kun minttua ja oranssia näkee nyt muutenkin joka paikassa (astioissa, vaatteissa, lehdissä jne.), niin ehkä se väri yllättäen alkaa näyttääkin kivalta. Tässä näyte uusimmasta Glorian kodista. Oranssia juu!

No mutta värithän ovat ihania, joten mitä sitä turhia jarruttelemaan. Mintunvihreää löytyy myös täältä ja oranssia täältä, kurkatkaapa!

Onko teillä värejä, jotka ovat muuttuneet inhokkiväreistä suosikeiksi?

*Otsikko viittaa tietysti siihen, että tähän saakka olen kelpuuttanut mintun ainoastaan Puffet-muodossa.

Löytyi roskalavalta

Toisen roska on toisen aarre. Taloyhtiössämme on meneillään putkiremontti, ja pihalla oleva roskalava pullistelee ihmisten roinasta - ja sitten niistä aarteista. Suunnan toki kannattaisi olla tavaraa ulos eikä sisään, mutta minkäs teet, jos tarjolla on 50-lukulainen pikkulipasto, isoniso lasipullo (mies näki siinä heti valaisimen - minulla kesti hetken, mutta nyt olen vakuuttunut) ja nyt tämä arkku tai kirstu tai mikä onkaan.

Ja miksikö se on sitten kuvattu parvekkeella, pakkasessa ja lumipyryssä? No kun se haisee ikävästi. Ei mitenkään menneestä ajasta kertovan tunkkaiselle vaan aika tyrmäävän pahalle. Naapuri oli yrittänyt elvyttää tästä kelpo yksilön, mutta perääntynyt aikeissaan juuri tuon hajun takia. Siellä on kuulemma aikoinaan säilytetty vanhoja pesuaineita ym. Haju muistuttaa hieman sellaista liuotinta, mikä ei tietenkään kuulosta kovin hyvältä.

Mutta kun se on niin soma! Ja juuri sellainen, mistä olen haaveillut. Tuon voisi ottaa sohvapöydäksi tai eteiseen penkiksi tai ylipäätään nyt mihin vaan säilytystarkoitukseen. Sivussa on tuollaiset ihanat rivatkin.

Olipa muuten hankala kuvata 50-millisessä objektiivilla pakkasessa parvekkeella. Pahoittelut näistä kuvista!

Olisiko kenelläkään vinkkiä, miten hajun voisi saada pois? Ajattelin antaa sen olla tuolla parvekkeella jonkun aikaa. Pakkanen ei sitä varmaan vaurioita, kunhan ei kastu. Mietin kyllä ihan pesuakin mäntysuovalla ja harjalla. Ja joka tapauksessa ideana olisi maalata kirstu sisältä ja päältä.

Mitä mieltä olette? Tuleeko tästä huonekalua sisäkäyttöön vai luovutanko saman tien? Olisin erittäin kiitollinen vinkeistä!

EDIT: Olen saanut ihan mielettömän hyviä vinkkejä tuonne kommenttiboksiin! Kiitos suuri niistä kaikista! Kokeilen varmaankin ensin Hesarilla ja ruokakaapin antimilla ja siirryn tarvittaessa järeämpiin toimiin. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse mennä otsonointiin, hih. Joudumme muuttamaan muutamaksi kuukaudeksi putkiremppaa pakoon, joten tästä taitaa tulla Kirstu kuntoon kesäksi -projekti. Mutta lupaan kyllä raportoida, miten kävi!

Vaalihuumaa!

Heti kun Jytis palasi lomalta, alkoi blogissakin tapahtua. En halua jyrätä tuota ihanaa värikylläistä postausta, joten käykää katsomassa myös edellinen blogimerkintä!

Sitten päivänpolttavaan aiheeseen. VAALIT. Olen nii-in täpinöissäni! Monissa vaaleissa olen ollut töissä, ja nyt olo on aika orpo, kun tiedossa ei ole huumaavan kiireistä työiltaa. Toisekseen menin äänestämään ennakkoon, ja nyt pyörin ympäri olohuonetta tulisilla hiilillä ja suunnittelen lähteväni äänestyspaikalle ihan vain hengailemaan.

Valvojaiset ovat illalla kotisohvalla. Tein sinne piirakan ja nyt vain kovasti toivon, että tuota piirakkaa on illalla jäljellä... Pohja on todella todella simppeli tehdä itsekin ja parempaakin se on kuin valmistaikina. Mutta sellainen pakastimesta löytyi, joten käytin sen tähän. (Putkiremppaevakko siintää jo edessä, ja pakastinta on tyhjenneltävä.)

Inspiraation piirakkaan sain Hesarin uudesta ruokablogista, että kiitoksia vaan sinne suuntaan!

Tähän piirakkaan tuli kirsikkatomaatteja ja parsakaalia, yksi sipuli ja valkosipulinkynsi. Päälle desi maitoa, purkki ruokakermaa ja murustettua fetaa. Mausteeksi mustapippuria, suolaa ja basilikaa. Uunissa paistettiin ensin pohjaa 10 minuuttia, sitten täytteiden kera noin puoli tuntia. Asteita oli 200.

No niin, mutta menkäähän te äänestämään! Ja sitten vaalikahveille!

Tämä liitutaulu on muuten joku tilaajalahja jostain lehdestä (miksi enää ei voi tilata lehtiä ilman lahjoja?!!). Alun perin kehykset olivat hopeiset, mutta ne spreijattiin mustaksi. Eteisen seinällä köllöttelevään tauluun kirjoitetaan milloin mitäkin tärkeää.

Joulukalenterin luukku 23

Jos vielä on intoa askarteluun ennen kuin pukki tulee niin tästä kirjasta löytyy kivoja ohjeita. 

Kyseessä on Kati Rapian ja Mari Savion mainio Surrur-kirja.

Itse innostuin tekemään kirjasta pärekoppa-tyylisen korin. Aluksi tarvittiin tietenkin päreitä.
Ne syntyivät silittämällä itselle mieluinen kangas tukikankaan molemmin puolin.
Sitten kangaslaatasta leikattiin noin 4 cm leveitä päreitä.

Ja sitten ei kun punomaan koria. Homman koossa pitämiseen tarvittiin hieman kärsivällisyyttä ja järkeilyä, mutta vähän kun nuppineuloilla jeesaili niin jo alkoi homma hahmottua.

Ja ihan hauska kori siitä tuli, vaikkapa lankakerien tai villasukkien säilytykseen.
Seuraavaksi voisin hankkia vähän railakkaampaa kangasta ja tehdä säilytyskoreja lapsen leluille..
Eipäs sitten muuta kuin oikein hyvää joulua kaikille!

Joulukalenterin luukku 14

Viime viikonloppu oli sateinen ja synkkä, mutta onneksi iloa pimeyteen toi hauskat joulumyyjäiset.
Sieltä mukaani tarttui mm. Annan käsissä syntynyt kaunis origami-tähti.

Yritin syynäillä tähteä tarkalla silmällä selvittääkseni miten se on tehty, mutta en ihan onnistunut ratkaisemaan mysteeriä..

Mutta ilokseni ystäväni vinkkasi vähän vastaavan paperitähden askartelu-ohjeesta, joka löytyy
täältä, Home by Linn -blogista. Ovat tosi nättejä tähtiä, sekä kivan kolmiulotteisia.

En ole ehtinyt ohjetta vielä testata, mutta aattelin että Linnin tähtien tekeminen olisi mukavaa
ajankulua vaikkapa junamatkalla joulun viettoon!

Joulukalenterin luukku 4

Nyt on aika lunastaa lupaus jonka tein viime vuoden joulukalenterissa - tässä tulee joulupallojen teko-ohje!

Aluksi tarvitset styrox-pallon, palloja saa esim. Tiimarista. Merkkaa palloon sen navat nuppineuloilla, tämä helpottaa hahmottamista. Sitten piirrä kynällä viivat navasta napaan niin että pinta jakaantuu kuuteen lohkoon jotka ovat suunnilleen saman kokoisia. Poista nuppineulat.

Seuraavaksi tarvitset mattopuukkoa. Ota puukon terää esiin vain sentin verran ja tee noin sentin syvyiset viillot palloon piirrettyjä viivoja myöten.

Tee itsellesi "kaava", joka peittää yhden lohkon reilusti, jätä saumavaraa joka puolelle. Tein omani aikakauslehden takakannesta, se on sopivan jämäkkää materiaalia.

Tämän jälkeen voit valita mieluisan kankaan tai kankaat, joilla haluat pallon peittää. Esim. vanhat kravatit ovat hyvää materiaalia. Leikkaa kankaista kuusi kaavan mallista suikaletta.

Ota avuksesi veitsi ja painele sen avulla kangassuikaleet pallossa oleviin viiltoihin. Kannattaa valita veitsi joka ei ole terävä ja jossa ei ole sahalaitaa, näin pingotettava kangas pysyy ehjänä. Jos leikkaamasi kangassuikaleet ovat liian reilun kokoisia, niitä voi leikellä ja räätälöidä sopiviksi vielä tässä vaiheessa.

Kun olet saanut kaikki suikaleet pingotettua pallon ympärille on aika peittää rumat saumat. Tähän hommaan käy kaikki nauhat mitä varastoista löytyy. Kiinnitä nauhan alku nuppineulalla palloon ja lähde kiertämään nauhaa pallon ympäri.

Löysin laatikon kätköistä vielä ohuemman, mustan nauhan ja päätin ottaa senkin mukaan, kieputin sitä pallon ympärille yhdessä leveämmän oranssin silkkinauhan kanssa. Ja ideana siis on että edellisen kierroksen nuppineula jää mahdollisimman hyvin piiloon seuraavan kierroksen alle.

Viimeisellä kierroksella käytin mustia nuppineuloja, jotka maastoutuvat hyvin mustaan nauhaan. Kun saavut viimeisen kerran lähtöpisteeseen, kiepauta nauhasta vielä ripustuslenkki pallolle ja kiinnitä se kiinni nuppineulalla.
Valmista tuli! Paitsi että en tykkääkään tuosta punaisesta kankaasta tässä pallossa... mutta mitään kun ei oo liimattu kiinni, niin aina voi vielä muuttaa suunnitelmaa.

No nyt on hyvä, pallon toinen napa sai vielä valkoisen puuhelmen koristeekseen.
Sitten ei kun styroksit natisemaan ja palloja väsäilemään!

Sinistä, sinistä

Suhteeni siniseen on ristiriitainen. Teini-iässä vetäisin väristä överit: kaiken, siis aivan kaiken piti olla sinistä eri sävyissä. Lukioiässä lempipaitani oli kirppikseltä löydetty tummansininen plyysipaita, jota pidin arkena ja juhlana, kaverinaan ylisuuret miesten puvunhousut. (Uh huh.) Parinkympin tietämillä sanoin siniselle ei kiitos, ja sillä tiellä on pysytty tähän saakka.

Mutta nyt tuo sininen on vaaninut salakavalasti tiensä takaisin, eikä näytä ollenkaan pahalta. Syön nykyään mieluummin Fazerin sinistä kuin punaista, haaveilen ah, niin ihanasta Arabian tuokiosta ja kaiken lisäksi tein Wurmin sinisestä langasta. Mitähän seuraavaksi? Alan varmaan tykätä lohenpunaisesta ja persikan sävystä!

Jostain syystä tietokoneemme tökkii, enkä saa lisättyä kuvatekstejä. Fazerin sininen ei varmaan kaipaa kuvaa, mutta tässä muutama ihana Tuokio. Juuri oikean sinisiä. Kelpuuttaisin keittiööni!

Wurm on oikein kiva myssykkä ja kaksinkertaisen reunansa ansiosta myös napakka ja lämmin. Tein myssyn Cascaden Heritage-langasta, mikä on paksumpi lanka kuin alkuperäisessä ohjeessa suositellaan. Silmukoita mulla oli muistaakseni 80 ja puikot 4,5 mm. Tällainen tuli.

Tykkään!

Astiakuva: Arabia

Lamppuprojekti

Asuintoveri a.k.a. mies päätti uudistaa lampun. Spraymaalia haettiin K-raudasta (mikä ihana kauppa!), ja kerman on tarkoitus muuttua mattamustaksi.

Perästä kuuluu. Ainakin jos muistetaan, miten se kootaan taas lampuksi.

Raidasta matto paranee

Melkein yhtä matkaa kiikkutuolin kanssa meille tuli pari räsymattoa. Kotikotoa, vanhempien luota nekin. Ja heti tuntuu kotoisammalta!

Nythän räsymatot ovat suorastaan trendikkäitä. Meillä kotona niitä on ollut ihan aina, joten ehkä siksikin ne tuntuvat ainoilta oikeilta matoilta. Äidilläni ollut joskus tapana harrastaa joulu- ja juhannusmattoja: juhlapyhiksi aina puhtaat ja uudet matot lattiaan. Vastapestyn maton tuoksu onkin huumaava!

Peltipurkkikokoelmaan tuli täydennystä, kun äiti löysi kirppikseltä kolme kivaa purkkia. Asuintoverin ilme oli näkemisen arvoinen, kun innoissani esittelin näitä. Olen kuullut pariin otteeseen lauseen: "ei enää yhtään peltipurkkia tähän huusholliin". Ei auttanut, vaikka yritin selittää: yksi mulle, yksi hänelle ja yksi vauvalle.  Kummallista.

Täytyy keksiä joku säilytysratkaisu näille. Ainakin Tiinakaisalta kelpaisi ottaa mallia.

On se soma

Haaveeni ikiomasta kiikkutuolista toteutui, kun äitini soitti muutama viikko sitten eräältä ulkoilmakirpputorilta ja sanoi seisovansa oivan kiikkutuoliyksilön edessä. Osta, osta!, hihkaisin, enkä kiinnittänyt mitään huomiota seikkaan, että tuoli oli noin 500 kilometrin päässä. Onneksi ei äitinikään. Keinutuoli sidottiin auton katolle ja kuskattiin vanhempieni kotiin odottamaan siirtoa etelämpään.

Aika monen ihmisen apua tarvittiinkin, että kiikkutuoli saatiin olohuoneeseemme. Mutta se palapeli kannatti! Tykkään pienestä tuolista tosi paljon, ja voi että, kun siinä onkin hyvä istua.

Olin ehtinyt haaveilla kiikkutuolista (meillä päin sanotaan noin, vaikka keinutuoli kai se virallinen nimitys taitaa olla) jo tovin, mutta sopivaa ei tuntunut tulevan vastaan. Kannatti odottaa.

 Uuden kerroksen maalia se vielä kaipaa ja istuinpehmusteet. Punainen tyyny siinä jo olikin, mutta sen verran kulunut, että siitä piti luopua. Täytyy kaivaa ompelukone esille ja surauttaa uusi. Sitä ennen täytyy kuitenkin päättää väri: järkevä musta tai tummanharmaa vai pirteä punainen? Vai joku muu?