Kiikkutuolin uudet vaatteet

Liukasta laskiaista! Kohta mennään pulkkamäkeen, mutta sitä ennen tiedotusluonteista asiaa. Me ollaan vihdoin myös Facebookissa, käykääpä kurkkaamassa (ja tykätäkin tietty saa)! Löytyy tuosta edeltävästä linkistä ja ihan haulla Herkku ja Koukku.

Kukaan ei varmaankaan enää muista tätä projektia? No ei ihme - johan tuon kiikkutuolin meille kotiutumisesta on kulunut puolitoista vuotta. Nätti se on kuin mikä, mutta istuminen siinä on ollut hieman kivuliasta. Selkänoja ilman pehmustetta on painanut istujan selkää. Minua on maaniteltu, lahjottu, kiristetty ja melkein uhkailtukin tekemään ne lupaamani pehmusteet. Tietenkään en ole saanut aikaiseksi!

Mutta onneksi on äidit (tämä virke on kirjoitettu toimestani muutamaankin kertaan tässä blogissa). Äiti tuli kylään, kävi kangaskaupassa ja surautti tällaisen:

Marimekon punainen Räsymatto-kangas sopii hyvin tähän meidän olohuoneen värisekamelskaan: täällä on valkoista, punaista, mustaa ja räsymattojen riemunkirjavia värejä sulassa sovussa. Tykkään. Myös selkä tykkää.

Samaisella kyläilyreissulla opin, että tulppaanit voivat kukkia myös parvekkeella, talvella.

Jälleen kerran: kiitos äiti!

Keittiössä vihertää

Meillä on uusi keittiö! Tai no on se nyt ollut jo hetken aikaa, mutta nyt siitä on syytä kertoa, kun siellä on uusi tiskirätti. Ihan ite tein, ainaoikeaa vihreästä bambulangasta. Hyvin pyyhkii.

Myös keittiön ikkunalaudalla vihertää. Uuden vuoden lupaukseni tänä vuonna oli, että rupean versottamaan ja idättämään asioita. Ensimmäisenä kokeilussa ovat herneenversot, kaapissa vuoroaan odottavat mungpavut. 

Haluaisin versottaa myös ainakin auringonkukansiemeniä ja tattaria, mutta mistä niitä saa? Parista kaupasta kun kyselin, niin eipä löytynyt. Olisivat mahtava lisä talvisalaatteihin!

Torilta

Viikonloppu aloitettiin torilla. Syötiin puuroa ja ostettiin parvekekukkia, muun muassa. Viereisessä pöydässä istui sattumalta Maija, joka parvekekukkasuunnitelmistani totesi: "ooo, aikuista". No niinhän se taitaa olla!

Olen aivan noviisi parvekekukkajutuissa, mutta kun näin väliaikaiskodin naapurin dianat, oli se menoa. Menin aivan hurmokseen pienistä vaaleanpunaisista kukkasista. Kiva puinen laatikko löytyi Etolasta: ostin kaksi.

Kukkamyyjä sanoi, että kastella täytyy ja ravinteita käyttää. Okei. Mutta yhtä asiaa en tajunnut: kuulemma viikossa voisi pitää yhden vesipäivän ja muuten käyttää ravinteita. Millaisia ravinteita ja siis lorausko vaan laatikkoon ilman laimentamista? Olen todellakin ensimmäistä kertaa tällaisten asioiden äärellä: katsotaan, kuinka kauan ihanaiset dianat pysyvät hengissä.

Ja siitä aikuisuudesta sitten: mitähän Maija tuumaa tästä ostoksesta? Aika aikuista tämäkin, hih. Tuli välitön "pakko saada" -fiilis, kun kävelin Korikeitaan kojulle. Mies vakuutettiin pärekorihankinnasta lupauksella sujauttaa ikkunalaudalla pursuileva lehtipino jatkossa koriin.

 Ostin toki myös raparperia! Siitä kiisseliä.

Anteeksi mummo.

Väärinkäytin kakkuvuokaasi. Tosin olisi tämä ehkä sinuakin hymyilyttänyt.

Hirveä istutusvimma iski ja ei ollut oikeen mitään mihin kukkia laittaa, piti sitten käyttää mielikuvitusta.

Muutenkin tullut häärittyä parvekkeella. Tilli johtaa kisaa! Kreiseintä on että yrttien takana oleva porkkana alkoi sekin nostaa päätään. Kylvin siis vähän mitä sattui ja ajattelin että katsoo sitten mitä tapahtuu.

Ja tässä todellinen yllättäjä, papu kasvaa aivan hullua tahtia, ja mulla ei ola hajuakaan millainen papu sieltä on tulossa.

Sympatiapisteet menevät rucolalle, joka puskee säilykepurkista. Kuten sanottu, vähän nuo alan tarvikkeet olleet hakusessa.

Kokkausrintamalla on lähinnä keskitytty parsa-halloumisalaattiin ja sen erilaisiin versioihin, ei vaan kyllästy, ei.

Niin ja tää kukka päätyi hillopurkkiin. Myönnän että mä olen siis aivan aloittelija kaiken kasvatuksen suhteen. Mulla oli nuorempana kasvi (jonka nimi ei koskaan selvinnyt) ja sitten se kuoli. Viime kesänä sain pidettyä elossa basilikaa ja pinaattia. Rosmariinikin selvisi jouluun asti jolloin se koristeltiin toimittamaan joulukuusen virkaa. Mites teillä, kasvaako jotain parvekkeella tai ikkunalla?

Uusi tuttavuus: kesäkurpitsan kukka

Saatiin kesällä parvekkeelle kesäkurpitsan taimi. Olin ihan varma ettei siitä mitään tule, mutta kappas, nuupahtanut taimi alkoikin rönsyillä ulos laatikostaan ja sitten alkoi ilmestyä näitä keltaisia kaunokaisia. Itse olin ehkä enemmän odottanut saavani kesäkurpitsan, mutta muistelin että kukkiakin voi syödä, joten elokuun Uusi tuttavuus oli sillä selvä.

Toteutus hieman jännitti niin päätin tutustua asiaan ensin Italiassa (reissusta lisää myöhemmin), jossa kesäkurpitsan kukat tulevat vastaan melkein jokaisen ravintolan listalla. Ja kaupassa.

Ravintoloissa yleensä kesäkurpitsan kukat olivat tarjolla alkupalana tai lisukkeena, friteerattuina.

Täytyy sanoa että hieman petyin makuun. Tai siis itse kukka oli aika mauton. En tiedä onko niissä eroja mutta lähinnä frittitaikina ainakin tässä annoksessa maistui. Netissä kun guuglailin reseptejä, monessa kukat oli täytetty yrteillä ja juustolla, vaikutti hauskalta idealta. Ja ehkä kesäkurpitsan kukissa enemmän kiehtookin sen hyödyntäminen eri keinoin kuin itse kukan maku. Mutta mielenkiintoinen tuttavuus toden totta.

Omat kukat olivat ehtineet nuupahtaa reissun aikana, lohdutukseksi tehtiin muista parvekkeen antimista (ja kaupasta haetusta kesäkurpitsasta) valepastaa joka oli sen verran hyvää että ohje tulee tässä.

Kesäkurpitsapaistos pannulla

1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
kirsikkatomaatteja pari kourallista
1 pallo mozzarellaa
tuoretta pinaattia
tuoretta basilikaa
loraus valkoviiniä
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä pitkiksi, ohuiksi siivuiksi. Pilko sipulit, halkaise tomaatit. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä kunnes muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää kesäkurpitsasuikaleet ja paistele kunnes liiat nesteet ovat haihtuneet. Lisää pannulle loraus valkoviiniä, tomaatit, pinaatin lehdet ja hämmentele tovi. Lisää viimeisenä pilkottu basilika ja kuutioitu mozzarella. Mausta suolalla ja pippurilla.

Liemi oli niin hyvää että lautanen piti nuolla lopuksi.

Oi ihana luomupiiri!

Nyt on pakastin (ja maha!) täynnä mansikkaa, ai että. Jytiksen tavoin en kuitenkaan kasvattanut niitä itse, vaan hankin mansikat luomuruokapiirin kautta. Ai että se onkin hyvä piiri. Tykkään tästä meidän uudesta asuinalueestamme tosi paljon, eikä tämä kyseinen piiri ainakaan tunneta vähennä.

Juhannukseksi hankittiin piirin kautta ruis- ja spelttileipää, sinappia, inkiväärimehua jne., ja nyt tarjoutui mahdollisuus saada luomumansikkaa varsin kelpo hintaan ja lähes kotiovelle tuotuna. Kyllä kiitos!

Mansikka on Tohmajärveltä Lähtelän tilalta. Ja maku on varsin hyvä, jotenkin metsämansikkainen. Ei me kyllä taideta enää ei-luomua ostaakaan. Ellu on muistaakseni hankkinut omat luomumansikkansa Nurmijärveltä. Ja täältä löytyy luomutiloja listattuna.

Jytis kyseli parasta mansikkareseptiä. Mulla se taitaa kallistua ihan näinkin yksinkertaiseen reseptiin: iltapäiväkahvit, vanilja(valkosuklaa)jäätelöä ja tuoreita mansikoita. Maistuu näin sadepäivänäkin.

Yksi juttu kyllä ihmetyttää. Viime kesänä meillä oli pakastin, joka on nykyistä yli puolet pienempi. Mansikkasesongin jälkeen se oli ihan tosi täynnä. Mutta miten se taas voi olla?! Mansikan määrä on sama. Mystistä.

Haussa paras mansikkaresepti ja mystinen yrtti

Hahaa, siellä se on, mun eka itse kasvattama mansikka!

Lupasin että jos Herttoniemen pihakirpparilta ostetuista ränsistyneen näköisistä mansikan taimista tulee yksikin mansikka, leivon mansikkakakun. Mutta millaisen? Tai mitä muuta tälle kallisarvoiselle kaunokaiselle voisi keksiä, kertokaa parhaat mansikkavinkkinne!

Aika hyvin ne pikkuruiset taimet muuten lähtivät sitten sikiämään. Ainakin neljä mollukkaa tulossa!

Ja sitten tämä mysteeri. Tietääkö kukaan mikä on tämä yrtti? Ostimme sen salviana mutta taitaa olla jotain ihan muuta, tai joku hämmentävä alalajike. Lehtien maku on makea. Siis niin makea että maistuu sokerille?

Ja se on jyränny basilikat alleen totaalisesti. Se on siis tuo keskellä oleva pieni puu. Mutta mikä se voi olla, any ideas?

Parveke-elämää

Ihanan keväisen viikonlopun aikana ehdittiin laittaa parveketta kesäkuntoon. Kukkasiksi valikoitui sininen hortensia...

...ja vähän orvokkeja.

Yrttejä pitää aina olla! Sinkkiämpäriin istutin salviaa, thaibasilikaa, oreganoa, iisoppia, pinaattia...

...sekä uutena tuttavuutena suklaaminttua. Voikohan siitä tehdä minttusuklaata tai jotain?

Vanhoihin emalikippohin päätyi basilikaa, rosmariinia ja ruohosipulia.

Kasvustojen keskellä olikin sitten mukava istuskella virkkaamassa. Tein talvella leikatuista matonkuteista parvekkeelle mattoa. Sävy ei kuitenkaan ihan täysin miellytä ja saattaapi olla, että päädyn hakemaan muutaman kilon jotain nätin väristä ontelokudetta Juhannusruusua varten.

Ja kai sitä nyt täytyi äitienpäivän kunniaksi parvekekahvitkin juoda. Kaakku oli Hannan muokkaamasta reseptistä edelleen muokattua ja vegaanistettua vaniljaista marjapiirakkaa. Nam.

Toivotaan, että tästä alkaa piiitkä ja lämmin kesä, jolloin on loputtomasti luppoaikaa lorvia parvekkeella! (Ja unohdetaan se tosiasia, että ollaan poissa kotoa koko heinäkuu, eikä semmoista aikaa selviä hengissä kyllä mikään kasvi... onneksi potentiaalinen sijaiskoti on jo tiedossa!)

Mangoldipesto

Mangoldi on kasvimaapalstallamme kasvavista asioista henkilökohtainen suosikkini. Se on erinomaisen helppo kasvatettava: kasvaa tällaisena kuumana kesänäkin laiskoista kastelijoista huolimatta, tuottaa suuren sadon pitkälle loppukesään asti ja on tämän kaiken lisäksi vielä erinomaisen aromikas ja monikäyttöinen kasvi. Maku muistuttaa aika paljon pinaattia, ja mangoldin lehtiä voikin käyttää pinaatin tapaan. Lehtien lisäksi kasvista voi käyttää lehtiruodit, jotka soveltuvat erinomaisesti vaikkapa perunatortillaan, piirakkatäytteenä tai wokkiin. Onkin harmillista, että mangoldia ei Suomessa juurikaan kaupoissa näy, eikä sitä ilmeisesti viljellä kovinkaan laajasti.



Tässä kuvassa mangoldin lehtiä ja ruotia ryöpättynä. Ruodit pistin pakkaseen, lehdistä tein pestoa.

Mangoldipesto

4 dl kevyesti ryöpättyjä mangoldin lehtiä
noin 1 dl oliiviöljyä
noin 1 dl cashewpähkinöitä
1/2 sitruunan mehu
1 valkosipulin kynsi
1 rkl hunajaa/agavesiirappia
suolaa
mustapippuria

Sekoita tehosekoittimessa/sauvasekoittimella mangoldi, öljy, pähkinät, sitruunamehu, valkosipulin kynsi ja hunaja/siirappi tahnaksi. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Tarjoa pastakastikkeena tai leivän päällä. (Ja jos pestohammasta alkoi kolottaa mutta mangoldia ei ole saatavilla, pinaatti on erinomainen korvike.)

Vapun jälkeen on(kin) elämää

Vappua juhlittiin koleassa säässä mutta tämä vapun jälkeinen sunnuntai olikin sitten ihan super-nätti ja aurinkoinen, huraa. Siispä oli pakko lähteä ulos katsomaan mitä puutarhassa tapahtuu. Ilokseni huomasin että maasta puskee jo vaikka mitä, myös viime syksynä istuttamani narsissit ja tulppaanit.



Kevät-tarmon puuskassa me innostuttiin myös saattamaan jo syksyllä aloitettu kasvilava-projekti päätökseen. Nyt se on siis kylvämistä vaille valmis. Ja tarkoitus olisi saada sieltä mm. tämän raikkaan alkupala-reseptin raaka-aineet ensi syksynä:

Marinoituja pikkutomaatteja ja fenkolia
1 sitruuna
ruukullinen rucolaa
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl pinjansiemeniä
n. 250 g kirsikkatomaatteja
1 pieni fenkoli
tilkka oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria, sokeria
maalaisleipää / patonkia
valkosipulia

Purista sitruunasta mehu.
Hienonna rucola, puolen sitruunan mehu, oliiviöljy, pinjansiemenet ja pari valkosipulin kynttä tehosekoittimessa / morttelissa.
Paloittele tomaatit ja fenkoli pieneksi. Sekoita joukkoon marinadi.
Lisää mausteet ja tarvittaessa oliiviöljyä ja sitruunaa.
Tarjoile uunissa paahdettujen leipäviipaleiden päällä, joihin olet hieronut valkosipulia.

Kesäkurpitsaa ja salviaa

Olin uskonut kasvimaasatomme kupsahtaneen kaikessa hiljaisuudessa syksyn hallaöinä (krmh, en siis ole siellä viime aikoina juuri ehtinyt vierailemaan), mutta viime viikonloppuna penkeistä korjattiinkin vielä ihan kelpoa perunaa, kurpitsaa, sitruunatimjamia, minttua, oreganoa ja salviaa. (Kuvassa minttu kesäasussaan).

Salvia on jotenkin tähän asti karttanut keittiötäni ja on siis itselleni oikeastaan tämänvuotinen tuttavuus, mutta oikein miellyttävä sellainen. Voimakas maku on aika haastava, mutta kaverit vinkkasivat, että toimisi voin tai kesäkurpitsan kavereina, tai sitten vaikkapa uunijuuresten mausteena. No kesäkurpitsaa ja voita it is. Toimii!

Kesäkurpitsaa ja salviaa (2:lle)

1-2 dl risottospelttiä, ohrasuurimoita tms.

50 g voita

2-3 valkosipulinkynttä

1 kesäkurpitsa (400 g) karkeasti raastettuna

vajaa kourallinen salvian lehtiä

suolaa

mustapippuria

parmesaania

Keitä jyvälisuke ohjeen mukaan. Tee sillä aikaa kesäkurpitsakastike: Sulata voi paistinpannulla ja kuullota valkosipulin kynsiä pari minuuttia. Lisää raastettu kesäkurpitsa ja jatka kuullottelua, kunnes kesäkurpitsaraasteesta alkaa irrota nestettä. Lisää suola ja pippuri sekä salvian lehdet ja kuullota edelleen pari minuuttia, kunnes nestettä on sopivasti haihtunut.

Sekoita lisuke kesäkurpitsakastikkeeseen. Lisää parmesaania maun mukaan.

Viimevuotiset pelargoniat

Olen kuluneen kesän aikana yrittänyt opetella puutarhanhoidon saloja, vaihtelevalla menestyksellä.

Yksi loppukesän yllätys olivat nämä vasta elokuussa kukkimaan alkaneet pelargoniat. Olin jo luopunut toivosta, mutta onneksi en ihan. Nämä ovat nimittäin viimevuotisia kasveja, jotka laitoin talvehtimaan pimeään, viileään kellariin.
Ostin nämä kesäksi -08 ja ihastuin niiden haalean roosaan sävyyn. Siksi halusin yrittää saada ne pysymään hengissä talven yli. Onnistuihan se, mutta kukat ei ole tänä vuonna ollenkaan niin kauniin värisiä, höh... ovat tällaisia perus-pinkkejä ja kukinnotkaan eivät ole kovin reheviä.

Mutta jos joku haluaa kokeilla saada pelargoniat säilymään talven yli niin näin se tapahtuu:
- Leikkaa kasvin varret syksyllä lyhyiksi
- Vie ruukut pimeään ja viileään paikkaan talveksi, kellari on hyvä
- Kastele kukkia vain vähän talven aikana, minä kastelin ehkä kolme kertaa, koska unohdin niiden olemassaolon miltei tyystin.
- Kevään koittaessa tuo ruukut pikkuhiljaa valoisampaan ja lämpimämpään paikkaan
- Vaihda kukkiin mullat ja lannoita (itse en lannoittanut ja siksi kuulemma tämän vuoden kukinnot ovat vähän nihkeitä)
- Sitten vain odottelemaan elonmerkkejä!