Vaniljainen marjapiirakka

Tänään työkaverit saivat näin halutessaan itsensä ähkyyn marjapiirakalla - sitä yritettiin ahtaa käytävälliseen keskivertokuluttajia pellillisen verran.


Ohje on peräisin Marien blogista. Alkuperäiseen ohjeeseen sen verran modifikaatioita, että vähensin hiukkariikkisen rasvan määrää sekä lisäsin pohjaan kananmunan, kun epäilin sen koossapysymistä, ja käytin omenan sijasta viimevuotisesta marjasadosta keitettyä sekametelihilloa sekä puolukoita. Näinpä siis saimme omenapiirakasta puolukkapiirakan:

Pohja:
250g margariinia
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
4 dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte1:
3 dl marjahilloa
2 rkl perunajauhoa

Täyte2:
4 dl vaniljakreemijauhetta
10 dl maitoa

Täyte 3:
n. 3 dl puolukoita

Täyte 4:
50 g margariinia
2 dl mantelilastuja
4 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia

1) Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
2) Lämmitä rasva huoneenlämpöiseksi. Yhdistä pohjan ainekset kulhoon ja sekoita/nypi murutaikinaksi. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja taputtele taikina pellille, tee parin sentin reunukset. Esipaista noin 10 minuuttia.
3) Tee vaniljakreemi sekoittamalla jauhe nesteeseen. Anna seistä taikinan esipaiston ajan.
4) Yhdistä paiston aikana myös täytteen 4 ainekset (sulata rasva, jos se tuntuu liian jäykältä).
5) Lisää perunajauho marjahilloon. Kun pohja on esipaistettu, ota pelti uunista ja levitä varovasti marjahillo pohjan päälle.
6) Plöräyttele tämän jälkeen ruokalusikalla tasaisesti vaniljakreemiklönttejä hillon päälle ja tasoita varovasti niin, että hillo ja kreemi sekoittuvat mahdollisimman vähän (tai saavat ne tietysti sekoittuakin, jos se tuntuu kivemmalta).
7) Ripottele puolukat kreemin päälle, ja manteliseos puolestaan marjojen päälle.
8) Laske hiukan uunin lämpötilaa (185 asteeseen) ja paista keskitasolla noin 40-45 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Vaniljakreemijauhetta saa muuten ainakin Tarjoustalosta (Kaisaniemestä ostin itse), merkki on Sallinen. Kinuskikissan blogissa lisää kreemiasiaa. Alkuperäisessä ohjeessa myös kerrotaan, kuinka ahkerimmat voivat itse askarrella kreemiä.

Piirakassa on aika monta vaihetta, mutta ei onneksi mitään monimutkaista. Maku on ehdottomasti parempi seuraavana päivänä kuin uunituoreena, kun maut ovat ehtineet tasaantua ja kreemikerros kunnolla jähmettyä.

Ja kyllä se maku sitten olikin hyvä. Työkaveritkin santsasivat.