lauantai 30. marraskuuta 2013

Rätei

En yhtään ole lähtenyt mukaan tiskirättihommaan. Neulotut tiskirätit on kuulostaneet lähinnä vaan tosi epäilyttäviltä. Jotenkin kumminkin haksahdin niitä tässä neulomaan.

Ensin meinasin tehdä jotain hankalan moniväristä kuviota mutta sitten mietin jotta äh. Raita on kuitenkin aina raitaa.

IMG_0721

IMG_0714

IMG_0724

Kiitti Ellulle langanjämistä, hyvin riittivät! Sitten pitää vissiin vaan uskaltautua testaamaan rättejä in action.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Tuubia kaulaan, raitaa jalkaan

Myönnetään, olen hitaasti lämpiävää sorttia. Debbie Blissin Paloma-lankaa on hehkutettu jo vaikka kuinka kauan ja monessa paikassa, mutta itse en ole tälle langalle lämmennyt - ennen kuin nyt. Päätin uskaliaasti kokeilla, kun lankaa oli saatavilla limenkeltaisena (!) ihanista ihanimmassa lankakauppa Kerässä.

En ole innostunut ylipäätään paksuihin lankoihin ja puikkoihin, mutta Paloma olikin todella miellyttävä tuttavuus. Ja niihin isoihin puikkoihinkin tottui aika äkkiä. 

Kerän blogissa luvattiin, että tuubihuivi valmistuu yhdessä illassa(kts. ohje linkistä). Elämäntilanteestani (ruuhkavuodet, liikkumaan lähtenyt vauva, energinen kolmevuotias) johtuen taisi mennä kyllä kolme iltaa, kun neulomispätkät jäivät aika lyhyiksi. Mutta ihana oli neuloa!

Tällainen siitä tuli.


Tykkään tosi paljon! Väristä, neulepinnasta, tuntumasta, kaikesta! Kolme kerää Palomaa 9mm puikoilla: minulla huivi menee juuri kaksi kertaa kaulan ympärille. Käytössä varmaan löystyy vähän. Sydän tähän.

Isänpäivä oli ja meni, ja lahjakin vähän viivästyi. Tällaiset Hessu Hoposen sukat tein kuitenkin meidän perheen isukille. Sydän tähänkin.


Paksu lanka ja paksut puikot eivät sittenkään ehkä ole niin nou nou kuin ensin ajattelin. Mitäs muuta paksusta langasta voisi neuloa? Oletteko tykästyneet Palomaan? Mitä muuta siitä olette tehneet?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

3-vuotiaan toivetäytekakku

Huh, kylläpä aika rientää. Vastahan se meidän vauva käytti näitä puputossuja (ja sittemmin niitä on käyttänyt myös pikkuveljensä, jolle ne myös ovat jo jääneet pieniksi, iik!) ja nyt se jo täytti 3! Sankarilla oli ollut visio omista synttäreistään jo pitkään: mustikkatäytekakku olisi oltava, Niiskuneiti-kortti saatava ja lahjat aamulla sänkyyn tuotava.

No ei kai siinä kuin äiti googlettelemaan mustikkareseptejä. Minusta mustikkatäytekakut näyttivät kyllä hieman vanhemman väen kuin leikki-ikäisten juhlakakuilta. Jonkin verran täytyi neuvotteluja käydä, mutta leivontakaupasta löytyneet kakkukuvat saivat sankarittaren myöntymään. Kakusta tuli sitten keijumainen mustikkakakku.


En ole mitenkään hyvä kakkumestari, joten aika simppelisti mentiin.

Keijumainen mustikkatäytekakku 3-vuotiaalle

Pohja: Sokerikakkupohjan ohje Kinuskikissalta.

Kakun väliin tein täytteen, johon olisi tarvittu vaniljatuorejuustoa. Lähikaupassa ei ollut ja kakun kanssa alkoi olla kiire: otin uhkarohkeasti appelsiinituorejuustoa. Se sopi ihan hyvin!

Täyte:

4 dl kermavaahtoa
sokeria
vaniljasokeria
purkki appelsiinituorejuustoa
mustikoita (mulla pakastimesta 200g)

Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi, lisää sitten joukkoon tuorejuusto ja lopuksi mustikat. Lusikoi kostutetun kakun väliin pariin kerrokseen.

Koristelu:

Vatkaa kermavaahtoa kakun päälle. Lisää kakkukuva vähintään 4-5 tuntia ennen tarjoilua. Koristele nonparellein ja ranskanpastillein.

Toivo, että kakku maistuu lapsesi kavereille.

Ja maistuihan se! Kaksi pikkuvierasta jopa santsasi.


Loppujen tarjoilujen kanssa mentiin hyvinkin yksinkertaisella linjalla: kaupan keksejä ja porkkana- ja juusto-rypäle-tomaattitikkuja.

Juhlaviiri viritettiin ikkunaan. Tällaisen ihanan olen hankkinut Kuperkeikkakodin Paulta. (Kuva ei kyllä ole paras mahdollinen, pahoittelut.)


Ja niistä lahjoista. Kolmevuotias sushin rakastaja sai oman sushisetin. Tämä tulikin pitkän matkan, kun en Suomesta löytänyt. Amerikassa asuva ystäväni sen osti ja siellä vierailuilla olevat ystävät tullessaan toivat. Kiitos kuriireille! Sushisetti on merkiltään Melissa&Doug.




Kuten huomata saattaa, on sushisyöminkien vaarana överit. Sen jälkeen ei voi kuin pistää pötkölleen!



Oikein onnistunut syntymäpäivä juhlineen oli. Sankari tykkäsi ja äitikin selvisi hermoromahduksetta. Ainoa miinus oli meidän aivan mahdottoman pieni keittiö: kuusi lasta mahtui pöydän ympärille juuri ja juuri. Ensi vuonna täytyy keksiä joku ratkaisu: eväsretki olohuoneeseen tai vuokrata vaikka kaupunginosan asukastila.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Sämpylää ja hernaria, helposti

Sorrun usein valittelemaan, että arkisin ei ole aikaa tehdä ruokaa. Oikeastihan ruokaa saa aikaan vartissa, joten selitys on huono. Esimerkiksi munakkaat, tortillat, wokit ja monet keitot syntyvät varsin vauhdikkaasti. Tässä siitä hyvä muistutus.

Pakasteherneistä on tässä blogissa tehty hernaria ennenkin, tässä vielä yksi supernopea versio. Joka toimii kylmänä myös dippinä. Tai vaikka sen tortillan täytteenä.




Hernesosekeitto
(Ohje: Apetit)

3 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
400g pakasteherneitä
1 iso sipuli
0,5-1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 dl ruokakermaa         
loraus öljyä

Kuullota silputtu sipuli öljytilkassa kattilassa. Lisää kattilaan vesi, kasvisliemikuutio, herneet ja mausteet. Keitä noin 10 minuuttia. Lisää ruokakerma. Soseuta sauvasekoittimella.


Sämpylöihin menee kauemmin kuin vartti, mutta esivalmistelut voi tehdä edellisenä iltana.



Yön yli lepuuttavat sämpylät (n. 12 kpl)
(Ohje: Myllyn Paras)

3 dl maitoa, piimää tai vettä
15g hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
2 rkl rypsiöljyä
6-7 dl sämpyläjauhoseosta

Tee taikina illalla:
Liota hiiva kylmään veteen. Lisää suola ja siirappi ja alusta taikinaksi jauhojen avulla. Lisää loppuvaiheessa öljy. Taikina saa olla löysähköä. Peitä kulho kelmulla ja laita yöksi jääkaappiin.

Ja leivo seuraavana päivänä:
Leivo kohonnat taikina tangoksi ja leikkaa siitä 9-12 palasta. Voit pyöritellä sämpylöiksi, itse vaan leikkasin ja taputtelin palat pellille. Lämmitä uuni 40 asteeseen ja kohota sämpylöitä uunissa leivinliinalla peitettyinä puolisen tuntia. Nosta pelti pois uunista, laita lämpötilaksi 225 astetta. Kun uuni on lämmennyt, laita sämpylät takaisin uuniin ja paista keskitasolla 10-15 minuuttia.


Vinkkejä hyvistä pikaruoista otetaan vastaan, mitä te syötte kun pitää saada jotain nopeasti ja helposti?

torstai 14. marraskuuta 2013

Pupunhäntä

Meillä on viime päivinä podettu: esikoisen kuume piti meidät sisätiloissa muutaman päivän ja kaikkien mielenrauhan ja hermojen säilyttämisen takia oli pakko keksiä jotain uutta tekemistä. En ole mikään leikkiäiti, mutta askartelemaan innostun kyllä ajoittain.

Sain vinkin blogista, josta voisi löytyä apua tylsyyshetkiin. Ja löytyihän sieltä. Päätettiin tehdä tupsu ja tupsusta pupulle häntä. Täältä helpot ja hyvät vinkit tupsun tekoon. Onhan se tuttu juttu, mutta ainakin itse olin tehnyt tupsut paljon hankalammin, enkä ollut tajunnut kieputtaa lankaa esim. kynän ympärille.

Tässä ohjeet pupunhännän tekoon meidän huushollista:

Näillä pääsee pitkälle.

Kieputa lankaa käden ympärille.

Pujota lanka sormien lomasta ja solmi tiukasti.

Leikkaa saksilla langat auki molemmista päistä.

Tupsu on valmis. Mittaa kuminauhasta sopiva pätkä, kiinnitä tupsu siihen ja solmi päät yhteen. 
Pujota kuminauha vyötärölle, pue päähän pupunkorvalakki ja ala pomppia!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Villejä värivalintoja

Lapsi tarvitsi villahousut. Ongin lankakorista kolme ohutta villalankaa: sinisävyinen liukuvärjätty, vaaleanpunasävyinen liukuvärjätty ja mintunvihreä. Värivalinnoista järkyttyi itseni lisäksi esimerkiksi Hanna, jolta kaksi ensiksi mainittua langanjämää oli peritty. Mutta sitten kun rohkeasti vain rupesi tekemään ohutta raitaa, niin lopputulos oli kuitenkin onneksi paljon parempi, kuin miltä ensin vaikutti!


Ohjetta ei ollut, sen kun vaan aloitin lahkeensuusta ja leventelin fiiliksen mukaan. Kun lahkeet olivat valmiit, laitoin ne pyöröpuikolle ja loin kymmenisen uutta silmukkaa haaruksiin lahkeitten väliin. Haarussilmukat kavensin taas pikkuhiljaa ja takapuolelle tein vähän puolikkaita kierroksia, että vaipalle tuli tilaa.


Muuten hyvät housuista tuli, mutta ovat lapselle sopivat ehkä kahden talven tai puolen metrin päästä. Hmm.


Vaan kun kerran väri-iloittelulinjalle lähdettiin, niin tein myös itselleni tuubihuivin, jossa ei ole harmaata EIKÄ mustaa. Käsittämätöntä, mutta totta.


Ysin puikot, paksua lankaa, sileää neuletta - ei voi huivi enää helpommaksi muuttua. Keltainen lanka on saatu edellisissä Herkun ja koukun pikkujouluissa Hetalta, sininen on kaksinkertaista seittemää veljestä ja beige mitä lienee kirppislankaa.


Huivi on ollut jo paljon käytössä. Mikä ei ollut ollenkaan varmaa näillä värivalinnoilla - välillä sitä yllättää itsensäkin!

torstai 7. marraskuuta 2013

Hyvä kasviskeitto


Lihattoman lokakuun aikana seurasin mielenkiinnolla ystäväni lihatonta kokeilua. Hän yritti keksiä raaka-aineita, joilla korvataan liha. En osannut auttaa. Ehkä kun on ollut näin kauan pääasiallisesti kasvissyöjä, tuo tuntuu niin kovin oudolta. Lautaselta ei puutu mitään, mikä pitäisi korvata.

Mutta jos nyt ajatellaan proteiininlähteitä, niin monet kasvissyöjät käyttävät soijapaloja/ruohetta, tofua, seitania, tempehiä jne. Itse en pidä niistä juuri lainkaan. Tai noh, seitankebab on mahtavaa. Mutta varsikin soijarouheen maku tökkii. Jotenkin kuitenkin päädyin tekemään keittoa johon tuli soijarouhetta, ja joka oli todella maukasta! Ehkä juju oli siinä, että soijarouhe liotettiin tomaattimehussa. Ja tässä taas muuten oiva lehtikaalin sijoituskohde.

Suosittelen!

Soijarouhekeitto

2 dl soijarouhetta
4 dl tomaattimehua
2 sipulia
2 rkl öljyä
3-4 porkkanaa
8 dl kasvislientä
300g lehtikaalia
1 prk (400g) tomaattimurskaa
2 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
1 rkl makeaa chilikastiketta
yrttisuolaa
tuoretta timjamia

Laita soijarouhe turpoamaan tomaattimehuun. Kuori ja pilko sipulit ja pane ne kuumenemaan öljytilkkaan kattilassa. Kuori ja raasta porkkanat ja lisää kasvisliemen kanssa sipulien joukkoon. Huuhtaise ja silppua lehtikaali ja lisää keittoon. Kypsennä 15 minuuttia.

Lisää joukkoon tomaattimurska, soijarouhe-tomaattimehuseos, inkivääri ja chilikastike ja keitä vielä 10 minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Ripottele päälle tuoretta timjamia.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Peltileipää ja kerhoilua


Viime viikonloppuna sain parasta seuraa kylään, Herkun ja Koukun tyttäret. Kerhon lokakuun kokoontumisessa juoruiltiin, tikuttiin ja syötiin. Eli perus käsityökerhon puuhastelua. Niin ja tehtiin paljon joulukalenterisuunnitelmia, traditio jatkuu siis!




-"Tää peltileipä on niin nerokas keksintö"
-"Tarkottaako nerokas, että se on helppo?"
-"Kyllä!"
-"No anna resepti!"



No annan. Ja kiitän reseptistä Omenaminttu-blogia, tää on kerrassaan mainio!

Helppo peltileipä (15 - 20 palaa)

5 dl vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl grahamjauhoja
1 pss kuivahiivaa (11 g)
6-7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
0,5 dl öljyä

Voiteluun: vettä
Pinnalle: erilaisia siemeniä tai leseitä

Sekoita hieman kättä lämpöisempään veteen sokeri, suola, kaurahiutaleet, grahamjauho ja kuivahiiva. Lisää sämpyläjauhoja vähän kerrallaan yleiskoneen taikinakoukulla sekoittaen. Kaada joukkoon öljy ja sekoita taikina tasaiseksi. Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille. Ripottele taikinan pintaan vähän jauhoja ja painele taikina levyksi.

Kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla noin 40 minuuttia. Pane uuni kumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa kohonnut levy taikinapyörällä ruuduiksi. Voitele ruudut vedellä ja ripottele niille erilaisia siemeniä tai leseitä. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.



Sit taas vähän puuhastelua, lehdestä löytyi muun muassa ohje kovin tutun näköisiin joulukortteihin.


 Juotiin myös talven ekat glögit ja jälkkäripuolella valmistui tällä kertaa toive! Saatiin meiliä lukijalta joka kaipaili Pumpkin Pien ohjetta. Pakkohan tähän toiveeseen oli tarttua. Testasin Kamomillan Konditorian reseptiä. Meidän makuun olisi kaivannut vähän lisää makeutta, mutta onneksi vaniljakastiketta piisasi.


Kurpitsapiirakka (8–12:lle)
(ohje: Kamomillan Konditoria -blogi)

Pohja
100 g vegaanista margariinia (esim tummansinistä Keijua)
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0,25 tl suolaa

Täyte
1 myskikurpitsa
1,5 dl kookosmaitoa
1 rkl kanelia
0,25 tl muskottipähkinää
0,25 tl maustepippuria
0,25 tl neilikkaa
0,5 dl täysruoko- tai fariinisokeria
0,25 tl suolaa

Valmista piirakalle pohja nyppimällä margariini, jauhot, kaurahiutaleet ja suola tasaiseksi massaksi. Tee taikinasta pallo ja laita se jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi tekeytymään.

Paahda kurpitsa:
Halkaise kurpitsa kahtia ja koverra sen siemenet pois lusikalla. Leikkaa kurpitsan puolikkaat noin kuuteen osaan. Levitä palat uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa ensin 20 minuuttia, käännä lohkot ja paista toiset 20 minuuttia eli kunnes kurpitsanpalat ovat pehmenneet. Poista paloista kuoret, kun palat ovat hieman viilentyneet.

Painele taikina n. 20-senttisen vuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi kerrokseksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Kun esipaisto on valmis, vähennä uunin lämpö 200 asteeseen. Valmista pohjan esipaistamisen aikana piirakan täyte. Soseuta kypsä myskikurpitsa ja sekoita sen kanssa täytteen muut aineet. Maista ja lisää makeutta jos siltä tuntuu. Levitä täyte tasaiseksi kerrokseksi esipaistetun pohjan päälle ja paista 25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoilua. Jäätelö tai kermavaahto on suositeltava kaveri piirakalle.


Tämmöstä tällä kertaa!