Lapinreissulta löytyi poikaystävän kotikodin aarreaitasta vihreä sadetakki, josta syntyi tämä vedenpitävä reppu, kunhan reiät ensin paikattiin puputarroilla. No, ompelin kyllä sadetakkikankaastakin lappupaikat sisäpuolelle, koska saattaapi olla, että tarrat eivät ole kovin pitkäikäisiä. Olkaimet ja muut tarvittavat osat purettiin vanhasta käyttämättömästä repusta, aarreaitan löytöjä sekin. Repun sulkeminen tapahtuu taittamalla repun suuta muutaman kerran ja sitten vain klipsuilla kiinni.
Käytiin heti testaamassa ääriolosuhteissa. Mahtavaa, että sataa lunta!
No siis lumi on paholaisen keksintöjä ja pitäis kieltää kokonaan, mutta reppu vaikuttaa hyvältä. Meinaako se poika pyöräillä työmatkat edelleen näillä säillä? Aikamoista!
VastaaPoistaJoo kyllä sillä semmoset suunnitelmat on ja juurikin pyöräilytarkoitukseen reppu tehtailtiin.
VastaaPoistaEi oo lumi pahasta! Tosin aamulla meinas olla ratikat aika täynnä ja myöhässä ja komiasti lensin myös selälleni loivassa alamäessä.
VastaaPoistaMutta tää on vaan tää eka arkiaamu, kyllä sit helepottaa. Pysyis nyt vaan maassa tuo valkeus.
Pojalle hatunnosto pyöräsuunnitelmista, ja Paulle onnea hienosta repusta. Tätä on tuunaus parhaimmillaan, tycker jag.