Joulukalenterin luukku 21: Keittiöpyyhkeet

Pari pakettipaljastusta! Itse tehtyjä joululahjoja ei monen montaa tänä vuonna valmistunut, mutta muutama keittiöpyyhe nyt kuitenkin. Kiva ja käytännöllinen lahja, ja lisäksi nämä ovat molemmat niin nopeatekoisia, että vielä ehtii aatoksi jos heti aloittaa!

Ensimmäinen pyyhe on neulottu Eilen tein -blogin ohjeella, joka on yksinkertaisen kaunis. Langaksi valitsin pellavaa pehmeämpää bambua (Novitan Helmi), joka toimikin tässä ihan hyvin. 

Pyyhkeen ympärille virkkasin kolmisen kerrosta kiinteitä silmukoita, niin pyyhe sai vähän ryhtiä. Samalla oli helppo tehdä ripustuslenkki.

Toiseen pyyhkeeseen sain idean kauppareissulla. Granitissa huomasin mustia vohvelikankaisia keittiöliinoja, ja rupesin heti visioimaan sellaiseen jotain hilpeitä koristepujoitteluita. Koristelut tulivatkin  kuitenkin lopulta tekstin muodossa, kun sopiva lause tuli eteen suuren runouden alkulähteillä eli Prisman sisustustaulussa.

Tosi kiva oli vohvelikangasta työstää, ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen! Täytyy ottaa pian uusiksi.

Joulukalenterin luukku 7: Joulusukka

Joulusukan ripustaminen kuuseen tai takanreunalle ei ole kovin suomalainen perinne, mutta ajatus on mielestäni hauska; sukkaan voi kätkeä kaikenlaista joulujännitystä ja huvitusta lapsenmielisille tai miksei vaikka naapureille kerrostalon ulko-oveen ripustettuna. Sukka on myös kiva joulutuliainen. Tänä vuonna siirryin parin vuoden harkinnan jälkeen ajatuksista tekoihin ja väsäsin jouluisen tervehdyksen H&K:n rouva ja herra Paulle. Malli tuli vähän fiilispohjalta ja ei tuosta käyttösukaksi ole mutta kivasti sinne ehkä jonkun jouluisen yllätyksen sujauttaa!





Tämän myötä hauskaa lauantaita kaikillen!

Rätei

En yhtään ole lähtenyt mukaan tiskirättihommaan. Neulotut tiskirätit on kuulostaneet lähinnä vaan tosi epäilyttäviltä. Jotenkin kumminkin haksahdin niitä tässä neulomaan.

Ensin meinasin tehdä jotain hankalan moniväristä kuviota mutta sitten mietin jotta äh. Raita on kuitenkin aina raitaa.







Kiitti Ellulle langanjämistä, hyvin riittivät! Sitten pitää vissiin vaan uskaltautua testaamaan rättejä in action.

Tuubia kaulaan, raitaa jalkaan

Myönnetään, olen hitaasti lämpiävää sorttia. Debbie Blissin Paloma-lankaa on hehkutettu jo vaikka kuinka kauan ja monessa paikassa, mutta itse en ole tälle langalle lämmennyt - ennen kuin nyt. Päätin uskaliaasti kokeilla, kun lankaa oli saatavilla limenkeltaisena (!) ihanista ihanimmassa lankakauppa Kerässä.

En ole innostunut ylipäätään paksuihin lankoihin ja puikkoihin, mutta Paloma olikin todella miellyttävä tuttavuus. Ja niihin isoihin puikkoihinkin tottui aika äkkiä. 

Kerän blogissa luvattiin, että tuubihuivi valmistuu yhdessä illassa(kts. ohje linkistä). Elämäntilanteestani (ruuhkavuodet, liikkumaan lähtenyt vauva, energinen kolmevuotias) johtuen taisi mennä kyllä kolme iltaa, kun neulomispätkät jäivät aika lyhyiksi. Mutta ihana oli neuloa!

Tällainen siitä tuli.

Tykkään tosi paljon! Väristä, neulepinnasta, tuntumasta, kaikesta! Kolme kerää Palomaa 9mm puikoilla: minulla huivi menee juuri kaksi kertaa kaulan ympärille. Käytössä varmaan löystyy vähän. Sydän tähän.

Isänpäivä oli ja meni, ja lahjakin vähän viivästyi. Tällaiset Hessu Hoposen sukat tein kuitenkin meidän perheen isukille. Sydän tähänkin.

Paksu lanka ja paksut puikot eivät sittenkään ehkä ole niin nou nou kuin ensin ajattelin. Mitäs muuta paksusta langasta voisi neuloa? Oletteko tykästyneet Palomaan? Mitä muuta siitä olette tehneet?

Villejä värivalintoja

Lapsi tarvitsi villahousut. Ongin lankakorista kolme ohutta villalankaa: sinisävyinen liukuvärjätty, vaaleanpunasävyinen liukuvärjätty ja mintunvihreä. Värivalinnoista järkyttyi itseni lisäksi esimerkiksi Hanna, jolta kaksi ensiksi mainittua langanjämää oli peritty. Mutta sitten kun rohkeasti vain rupesi tekemään ohutta raitaa, niin lopputulos oli kuitenkin onneksi paljon parempi, kuin miltä ensin vaikutti!

Ohjetta ei ollut, sen kun vaan aloitin lahkeensuusta ja leventelin fiiliksen mukaan. Kun lahkeet olivat valmiit, laitoin ne pyöröpuikolle ja loin kymmenisen uutta silmukkaa haaruksiin lahkeitten väliin. Haarussilmukat kavensin taas pikkuhiljaa ja takapuolelle tein vähän puolikkaita kierroksia, että vaipalle tuli tilaa.

Muuten hyvät housuista tuli, mutta ovat lapselle sopivat ehkä kahden talven tai puolen metrin päästä. Hmm.

Vaan kun kerran väri-iloittelulinjalle lähdettiin, niin tein myös itselleni tuubihuivin, jossa ei ole harmaata EIKÄ mustaa. Käsittämätöntä, mutta totta.

Ysin puikot, paksua lankaa, sileää neuletta - ei voi huivi enää helpommaksi muuttua. Keltainen lanka on saatu edellisissä Herkun ja koukun pikkujouluissa Hetalta, sininen on kaksinkertaista seittemää veljestä ja beige mitä lienee kirppislankaa.

Huivi on ollut jo paljon käytössä. Mikä ei ollut ollenkaan varmaa näillä värivalinnoilla - välillä sitä yllättää itsensäkin!

Harmaat lapaset

Harmaat villasukat saivat kaverikseen harmaat lapaset. Lähtevät postipaketissa samalle kaverille kuin sukatkin, tehtiin samalla mallineuleella kuin sukatkin ja lanka oli Villa Laurilan kainuunharmaslankaa kuten sukissakin.

Vaikka harmaat lapaset ovat toki jännittävimmästä päästä neuletöitä, varsinaisesti piti bloggaamani ihanasta Kerällä-kirjasta bongattu turbaani. Kuvan nähtyäni halusin sen oitis päähäni - itse asiassa halusin turbaanin jo viime talvena, ja etsiskelin sopivaa ohjetta sitä löytämättä. Niinpä riemu oli melkoinen, kun Kerällä pelasti! Ja niin, kas tässä:

Muuten hyvä, mutta ei aavistustakaan, miten tuo 76 cm pitkä pötkylä kootaan turbaaniksi. Yritin jo monella tapaa, mutta yksikään lopputulos ei muistuttanut päähinettä. No, ei se mitään, ehkä minua ja turbaania ei ole tarkoitettu yhteen. Lanka nyt joka tapauksessa on samaa kainuunharmasta kuin lapasissakin, kaksinkertaisena tosin. Neule sileää alkuperäisen ohjeen patentin sijaan.

Ei kai sitten muuta kuin purkuhommiin ja uudet lapaset puikoille.

Syksyn ekat sukat

Muutamana syksynä on jo tullut aloitettua neulontakausi Regian raitalangoilla ja perussukalla. Tästä langasta meinasin heti kun näin kuvan että en osaisi itsekään paremmin värejä suunnitella. En sillä että olisin sillä lailla koskaan mistään raitalangasta tai pätkävärjätystä ajatellut. Tietenkään.







Regia 8-ply Iglu Colorin Sibirien-väritys on hää. Fiinaneuleesta, ja 3.25 mm oli puikoilla ympärysmittaa.

Nyt kyllä täytyy sanoa että kirjoitin tämän iPadin selaimella ja noobelin antaisin sille joka saa bloggerin ja padin pelaamaan kunnolla yhteen. Vinkkejä otetaan vastaan, Bloggerin sovellus ainakin on viimeyrittämällä ollut muistaakseni susi. Anteeksi yhdyssanavirheet, en saa kursoria siirrettyä.

Kerällä

Joko saa puhua syksystä? Kalenterin mukaan ainakin, joten hyvää syyskuuta vain!

Vaikka hankinta tuli tehtyä jo elokuun puolella, uskaltaisin väittää, ettei yksi syksyn kivoimmista - ellei jopa kaikkein kivoin - neulekirja on tässä: Kerällä!

 Kyseessä on siis ihanan lankakauppa Kerän toisen omistajan, Jonnan kirja. Kävin ostamassa kirjan suoraan tekijältään eräänä aurinkoisena elokuun lauantaina, kun olin Tampereella juhlimassa ystävien häitä. Kerässä oli juuri silloin neuletapaaminen: pieni kauppa oli täynnä neulojia, hyllyt pursuilivat ihania lankoja ja sitten vielä tämä kirja. Oi! Muutenkin Tampere on muuttunut niin paljon, parempaan suuntaan. Se on jotenkin paljon eläväisempi kuin vielä seitsemisen vuotta sitten, kun opiskelin kaupungissa.

Mutta siihen kirjaan. Se on ihana ja inspiroiva! Jutut ovat simppeleitä, kuvat todella kauniita. Tätä kirjaa selatessa muistaa taas, kuinka yksinkertainen on kaikkein kauneinta. Ja harmaa, hih. Kirjan innoittamana pistin jälleen yhden Baktuksen puikoille, kahdessa harmaan sävyssä.

 Vaikka mitä pitää kirjan ohjeilla kokeilla: hiilenharmaa villatakki, turbaanipipo, tilkkupeitto... ja varmaan ne 42 muutakin käsityötä.

Vahvasti näyttää siltä, että syyskuun illat tulee vietettyä sohvannurkassa kudin kädessä. Parasta!

Harmaat villasukat

Tein kaverille villasukat. Harmaat, paksut ja isot. Mallina herrasmiehen harmaat, lankana Villa Laurilan kainuunharmas-sukkalankaa.

Kesällä ei koskaan tule juuri neulottua, mutta josko tästä taas innostuisi. Seuraavaksi voisi kokeilla vaikka lapasia - ei nyt otetan mitään riskejä innostuksen lopahtamisen suhteen ennen syksyn alkua!

Siksakkia keittiöön

Neulottu keittiöpyyhe on ollut tekeillä jostain viime syksystä asti. Mutta mitäpä siitä, kun se (toisin kuin epämääräinen määrä muita käsitöitä) nyt on valmis!

Idean pyyhkeeseen sain Things to make and do -blogin hienon hienosta vauvan peitosta. Ihan näin kirjaimellista tulkintaa värityksineen päivineen ei ollut tarkoitus tehdä, mutta kun silloin joskus syksyllä Tampereen reissulla Kerässä sattuivat miellyttämään juuri valkoinen, musta ja oranssi puuvillalanka, niin niillä mentiin.

Ohje peittoon löytyy Novitan sivuilta. Tykkäsin tehdä tätä yksinkertaista mallia, joten joskus jonkun vauvalle voisi hyvin tekaista sen villaisen peittoversionkin!

Pienimmäisen pääsiäispaita

Lankakorista löytyi muutama kerä kirkkaankeltaista Alban luomupuuvillalankaa, ja rupesin visioimaan siitä vauvan kevätpaitaa. Visioin myös samalla sitä, miten vähän neulomiseen on aikaa (voisin toki syyttää ajan vähyydestä lasta, mutta todellinen syy taitaa olla Hannan lainaamat Wiren dvd:t... niitä katsoessa ei vaan pysty tikkuamaan), joten päätin vetää kaikki mahdolliset mutkat suoriksi. Ja kas, syntyy se paita suorasta pötköstäkin. 

Tein paitaa pyöröneuleena kainaloihin asti ja jatkoin siitä sileänä neuleena ylöspäin. Yläreunaan tein joustinneuletta ja jätin reunan suoraksi. Hihoissa sentään leventelin reunoissa, että tuli sopivan malliset. Vähän jäivät lyhyiksi, mutta ei se ehkä näin kevätsäillä haittaa. Sitten vain kursin osat yhteen. Kauluksen joustinneule-osan kiinnitin reunoista päällekäin, jolloin siitä tuli sopivan joustava ja vauvan pään yli hyvin sujahtava, mutta kuitenkin päällä pysyvä. Valmista!

Joku olisi voinut pestä paidan ennen kuvaamista, josko se olisi vähän tasoittanut epätasaista neulejälkeä. Joku olisi myös voinut siirtää tuon sotkuisen lankakorin nurkasta kuvaamisen ajaksi...

 Nyt sitten sitä kevättä tännekin, kiitos. Valmiina ollaan.

Keittiössä vihertää

Meillä on uusi keittiö! Tai no on se nyt ollut jo hetken aikaa, mutta nyt siitä on syytä kertoa, kun siellä on uusi tiskirätti. Ihan ite tein, ainaoikeaa vihreästä bambulangasta. Hyvin pyyhkii.

Myös keittiön ikkunalaudalla vihertää. Uuden vuoden lupaukseni tänä vuonna oli, että rupean versottamaan ja idättämään asioita. Ensimmäisenä kokeilussa ovat herneenversot, kaapissa vuoroaan odottavat mungpavut. 

Haluaisin versottaa myös ainakin auringonkukansiemeniä ja tattaria, mutta mistä niitä saa? Parista kaupasta kun kyselin, niin eipä löytynyt. Olisivat mahtava lisä talvisalaatteihin!

Puuhasteluja

Viimeaikaisia puuhasteluja - suonette anteeksi jaarittelun vähäisyyden tässä postauksessa, runosuoni on nyt vähän tukossa ja kuvatkin taattua keskitalven laatua...

Kummitytölle ongintapeli joululahjaksi. Kalat piirretty ja väritetty nörttisupervoimilla eli Paintilla :), printattu ja liimattu pahvinpalalle, josta metalliniitti läpi magneettiongen tartuttavaksi. Laatikkoon plasteroitu jotain ohutta paperia decoupage-lakalla aalloiksi ja viimeistelty glitterliimalla. Kansikin laatikkoon on, mutta se jäi nyt kuvista pois.





Ellun blondille balleriinat (Baby Merry Jane -ohje Ravelryssa).



Itselle pikkukukkainen säkkitunika. Kangas näyttää kuvassa aika häiriintyneeltä, uskokaa pois että pikkukukkainen on. Kaavat muokattu Joka tyypin kaavakirjan t-paitakaavoista.

Joulukalenterin luukku 21: Kettukauluri / Fox scarf

Olipa aika hassua, kun tämä viime vuonna tekemäni kettupuuhka alkoi tulla vastaan internetissä oikein urakalla, Pinterestissä eritoten. Ja kun se jossain vaiheessa nousi toviksi tuohon blogimme luetuimpien postausten joukkoon, ajattelin että otetaas niinku toiveuusinta tähänkin joulukalenteriin. Vaikka eihän kukaan sitä varsinaisesti toivonutkaan. No mutta silti.

Viime vuonna tein kettupuuhkia joulupaketteihin pikkuystäville, tänä vuonna olin itsekkäämpi: minäkin halusin omani. Punertavanoranssi lanka on kaksinkertaista Drops Alpaca -lankaa ja valkoiset pätkät jämälankaa, arvatenkin Novitan 7 veljestä. Puikot viitosen.

Mutta kunnia sille, kenelle se kuuluu: ihanalle Muumurulle! Kettupuuhka on helppo ja nopea neuloa: tässä linkki ohjeeseen.

Olen tainnut saada tartutettua jonkinasteisen kettuinnostuksen myös naapurustoon. Nimittäin syksyn yhtiökokouksessa minulla oli kutimet mukana, ja naapuri kysäisi: ai teet aikuisten kettupuuhkaa? Hih, no sitäpä sitä.

Muistin virkistykseksi vielä kuvat viime vuoden kalenterista.

--
Hello our English speaking friends! This fox scarf is really easy to knit and you can find the pattern behind the link.  Happy Fox knitting to all!

Kerä Helsingissä

Minua on suhteellisen helppo miellyttää kaupankäynnissä. Jos ostokseni kääritään (silkki)paperiin, ei siihen paljon muuta tarvita - olen myyty. Näin kävi tänäänkin, kun tulin kotiin tällainen paketti kainalossa.

Kaupungin ihanin lankakauppa Kerä on ilonamme Helsingissä tämän viikon ajan. Koska en ole ehtinyt päästä tutustumaan putiikkiin Tampereella, riensin Kiseleffin taloon oitis tänään. Mukaan lähti huivi- ja lapaslankaa. Olen kuvannut tähän blogiin ihan liian monta kertaa lankoja, joista ei sitten kuitenkaan tullut mitään, joten tällä kertaa kuvaan vasta valmista - jos sellaista tulee.

Mutta menkää ihmeessä Kiseleffin taloon Aleksanterinkadulle! Siellä ne Kerän kivat tytöt tämän viikon huseeraavat. Täältä löytyy viikon ohjelmaa, kaikkia kivoja illanviettojakin on tarjolla.

Sieltä muuten saa Tiinan ihanan pilvitakin ohjettakin, suosittelen!

Nyt täytyy kipaista takaisin sohvalle, kutimet odottavat. Tässä onkin ollut ihan liian pitkä tauko. Kiitos Kerä, tulen toistekin!

Tikuttu pyyhes

Juu ei tullut ihan maailman hienointa neulottua keittiöpyyhettä, mutta keittiöpyyhe kuitenkin!

Raitainen, johon upotin kiitettävän paljon puuvillalankojen jämiä.

Aikamoisen riemunkirjava. Ei ehkä ihan niin hieno kuin olisin halunnut (miksi laitoin nuo tyhmät siniset reunukset!), mutta kelepaa. Seuraavakin on jo suunnitteilla, sen aion tehdä tähän tyyliin.

Olen tiskirätti, tiedän sen

Löin ranttaliksi ja tikkusin kaksi tiskirättiä. Tässä on se toinen:

Ja tässä toinen:

Tässä ne on yhessä:

Puikot 2,5 ja lankana puuvillalankojen jämiä.

Oikeasti haluaisin tehdä tämmöisen keittiöpyyhkeen, mutta vaikuttaa ihan liian vaativalta projektilta. (Tosin tuonkin pyyhkeen tekijällä on pieni vauva, joten siinä meni sekin tekosyy.)

Raitasukkaa

Pitkästä aikaa testissä taas Regian itseraidoittuvaa sukkalankaa. Kerän nappasin taannoisella työmatkalla Kuopion kivasta LankaMatkasta. Jotenkin aina välillä vaan haksahdan johonkin noista Regian lukemattomista väriyhdistelmistä - kerällä värit näyttävät aina niiiin kivoilta, mutta lopputulos on aina vähän kuviteltua laimeampi. Mutta hyväksi todettua sukkalankaa se muuten on.



Se on siis Regian Design Line Ombre Striping -lankaa, väri Fresco (4485).

Sukat menivät ellulle, jonka vakivillasukissa oli jo reikä. Ellu ei taida oikein olla violetin ystävä, enkä ole oranssistakaan ihan varma, tai vaaleanpunaisesta, joten ehkä värit ei nyt menneet ihan kohdalleen vastaanottajaa silmälläpitäen. Mutta kyllä se violettikin kuulemma varpaita lämmittää, onneksi.

Kesäkäsitöitä

Kiitos kesäloman aikaisten innokkaiden lastenvahtien, olen jopa ehtinyt askartelemaan ja tikkuamaan. Mahtavaa!

Alkukesästä syntyi kummitytölle keltainen neulemekko. Olin joskus kauan sitten ostanut kirppikseltä Debbie Blissin kirjan Essential Kids sen kannessa olevan ihanan mekon takia. Kirja tuli mieleen, kun kummitytölle tilattiin 2-vuotislahjaksi hihaton mekko - jätin vain hihat pois. Langaksi tilasin Titityystä kirkkaan keltaista luomupuuvillaista Alba-lankaa (kummitytön äidin toive) ja hauskanpunaiset napit löytyivät Stockmannilta. Mekosta tuli ihan kiva, joskin malliltaan aika leveä. Kiittelin kuitenkin tehdessä itseäni siitä, että tajusin tikuta tuon mekon alaosan sileän osuuden pyöröneuleena. Siinä säästyi aika monelta nurjalta silmukalta!

Huono kuva. Minkäs teet.

Jälkimmäiselle kesälomareissulle en ottanut lainkaan lankaa ja puikkoja mukaan (!), mutta sen sijaan pakkasin laukkuun erilaisia kangastilkkuja ja kirjailulankoja. Tykkään ommella käsin pieniä pussukoita ja muita juttuja, jotenkin se on terapeuttisempaa kuin ompelukoneella huruuttamiseen.
Veljentyttö toivoi uuden opiskelupaikan kunniaksi uutta kynäkoteloa, ja semmoisen hän sai.

Hyvä kuva. Kiitos Hannan (kuvaaja) ja Maijan (malli).

Kynäkoteloon on kirjailtu ajatuksenvirran mukanaan tuomia viestejä ja vähän sisäpiirin huonoja vitsejä.

Samalla tekniikalla syntyi myös pari neuvolakorttikoteloa. Ensimmäinen omalle vauvalle...

...ja toinen Raisun ihanalle beibelle.

Vielä on kankaita paljon jäljellä, ja pieniä juttuja tuloillaan. Loma vaan alkaa uhkaavasti käydä vähiin. Täytyy pistää töpinäksi.