Vanukkaan värinen tuoli

Okein on hyvin palvellut noin vuonna 2000 Turun Auta Eevaa auttamaan -kirppikseltä ostamani tuoli. Ollut osa monen kodin sisustusta ja nyt viime vuodet parvekekäytössä. Jotenkin kuitenkin rupesin kaipaamaan vähän raikkaampaa väritystä ruskea-beigelle tuolille, ja suunnittelin maalaavani sen joksikin ihanaksi sitruunankeltaiseksi.

Maalasinkin! Melkein hyvä tuli. Tai hyvä muuten, mutta väri muistuttaa livenä ihan Alpron vanilja-soijavanukkaan purkkia. Ei ihan oikea mielleyhtymä, kun tavoitteena raikas sitruunasooda.

Saa kuitenkin kelvata, ja hyvinhän se istuu osaksi parvekkeen sisustusta vanukkaan värisenäkin. Parveke tosin on aivan täysin keskeneräinen: pöytä menee vaihtoon, arkun maalaan valkoiseksi ja tulossa on myös hetkenä minä hyvänsä ja ihan tuota pikaa ennennäkemättömän vehreä yrttiviljelmä. Onhan tässä kesää jäljellä!

Saattaa näyttää siltä, että pöydällä on joulukuusen matto. Saattaa olla, että ensi jouluna kuusen matto näyttää parvekkeen pöytäliinalta.

Joulukalenterin luukku 13: Kynttelikön uusi ilme

Hyvää Lucian päivää! Aikaansa seuraavassa joulukalenterissa julkaistaisiin tietysti tänään lussekatt- eli sahramipullien ohje. Niin tässäkin blogissa oli tarkoitus tehdä. Taisin oikein varata tämän päivän luukun tätä tarkoitusta varten.

Kuinkas sitten kävikään? Sahramia ostin (olipa muuten kallista!), pullataikinan tein, leivoin, mutta... uunissa noista kiemurapullista tuli niin rumia, etten yksinkertaisesti kehtaa julkaista niitä täällä blogissa. Pahoittelut! Pullaa maistaessani tajusin, ettei se luciapulla ollutkaan mun suosikki - aika on vissiinkin kullannut muistot, kun muistelin taannoista joulunaikaa au pairina Tukholmassa joskus 90-luvulla.

Mutta ihastelkaa lussekatteja vaikka täällä.

Ruotsalaisteemassa pysytään kuitenkin mutkan kautta. Tuunasin nimittäin kynttelikön. Ensin sain vinkin Muita ihania -blogista, josta tie vei ruotsalaiseen Dos Family -blogiin.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle:

Ja tähän päädyttiin:

Välillä kynttelikön voi kääntää toisin päin, silloin se näyttää tältä:

Tähän kaikkeen tarvittiin vain peruskynttelikkö Anttilasta -40 % alella, purkin pohjalle jäänyttä valkoista maalia, pari rullaa teippiä ja "kirurginveitsi" (tai muu terävä veitsi) reunojen leikkaamiseen.

Minusta tuli heti kerralla kynttelikköjen ystävä! Sen kunniaksi vielä pari kuvaa:

Tiinalle kiitos inspiraatiosta, Dos Familylle ohjeesta (Tack så mycket Dos Family!), miehelle kiitos kuvista ja kynttelikön maalaamisesta (mä en olisi ehkä jaksanut).

Joulukalenterin luukku 11: Kranssi paperista

Mitä askarrella vanhoista lahjapapereista? -teema jatkuu. Nämä viime jouluna jemmatut paperit eivät ole ehkä niitä jouluisimpia, mutta mieluisia kuitenkin.

Mietin mitä papereista voisi tehdä ja kah, tuli kranssi. Ehkä värimaailmaltaan enemmän vappua tai kesäjuhlaa kuin joulua, mutta onpahan tehty valmiiksi kevättä oottamaan. Kenties vanhoista sanomalehdistä voisi saada jouluisemman version..

Ohje on niin helppo että sitä ei varmaan pahemmin tarvitse selitellä: liimaat vaan rinkulaa rinkulan perään ja hyvä tulee!

Teippituunausta (muistikirjan uudet kannet)

Mainos-Moleskine jäi melkein käyttämättä epäesteettisen kantensa takia. Mutta ei hätää, Kotoliving vinkkasi, mitä kannattaa tehdä.

Ihanat teipit Teippitarhasta ja Bravosta, pikku apulainen omasta takaa. Noita teippejähän voi käyttää vaikka mihin! Tähän mennessä olen käyttänyt vasta paketoinnissa ja joidenkin korttien kiinnittämisessä, mutta tästä alkavat uudet tuotekehittelyt, kyllä. Teippitarhassa menee kyllä pää helposti pyörryksiin, varoitan.

Kyllä musta marraskuu tästä vielä iloksi muuttuu. Vielä kun saatais lunta!

Isältä tyttärelle

Viimeksi Ellun luona käydessäni kassiini heitettiin vanha miestenpaita, jonka Ellu vienosti ehdotti muuntuvan liivimekoksi pienelle bebelle. Ajatuksena oli hyödyntää paitaa niin, että nappilista ja takaosan hartiavahvikesauma laskoksineen tulisivat mekkoon mukaan, napit taakse ja hartiavahvike eteen.



Etuosan joutui kuitenkin konstruoimaan toisesta hihasta, kun selkäkavennussaumat olivatkin ratkoneet takakappaleeseen reiän. Ajatus vaakasaumasta kuitenkin säilyi.



Liivimekko avautuu takaa nappilistan kohdalta.



Vielä tikkasin mukaan miestenpaidan kauluksesta ratkotun merkin muistoksi kankaan alkuperästä.



Tähtäsin jonkun vanhan käsityölehden potkupuvusta muokatuilla kaavoilla kokoon 62, mutta epäilyttää kyllä että näinköhän tuli oikean kokoinen - näyttää kamalan suurelta. Mutta on varmaan beibikin varmaan kasvanut sitten viime näkemän, tähän uskon!

Vauvajuttuja

Blondi toi mukanaan taloon kaikenmoista tavaraa ja innosti myös kaverit käsitöiden pariin. Esittelen vähän mitä kaikkea hienoa olemme lahjapaketeista löytäneet!

Farkkukankaasta oli ommeltu tämä mekko, jossa yksinkertainen idea oli johtanut hauskaan lopputulokseen. Lisäksi mekosta päätettiin tehdä laukku sitten kun se ei enää vauvalle mahdu, heh.

Hanna oli taituroinut tämän neuletakin, joka koristaa makuuhuonetta kunnes on sopiva käyttöön. Takkiin kuuluvat myös housut, ja koko setin tekoprosessista voi lukea enemmän täältä.

Pau ompeli vauvalle mahottoman nätin mekon, joka sitten valitettavasti ei ihan mahtunutkaan. Mutta käyttöön mekko kuitenkin päätyi!

Pinnasängyn suojuksen päällystin itse Marimekon Muija-kankaalla ja samasta kankaasta tuli myös pussilakana. Äitiyspakkauksen makuupussin päällystin puolestaan Aino-Maija Metsolan Ötökkä-kankaalla. Tarkoitus oli valita joku graafinen mustavalkoinen kangas, mutta kuinkas kävikään... No, minkäs sille mahtaa, että Aino-Maija on niin ihana.

Tämä terhakka hiirulainen on tehty vanhasta parittomasta sormikkaasta. Nerokasta sinänsä, ja lopputulos on riemastuttava!

Villin vihreä neuletakki on tikutettu niin ohuesta langasta ja niin pienillä puikoilla, että ei voi kuin ihailla tekijän kärsivällisyyttä. Ja kasvattaa omaa kärsivällisyyttä sitä odotellessa, että takki olisi vauvalle sopiva!

Junasukat on tietysti ne parhaat sukat, ja niitä on saatu onnekkaasti jo vähän isommassakin koossa odottelemaan: toisen parin tikkusi Heta ja toisen taiteili paun äiti. Pikkuruiset raitasukat ja pipo ovat puolestaan sopivat ja käytössä juuri nyt - ensi viikolla ehkä jo pienet!

Äiti oli vauvalle virkannut (omien sanojensa mukaan VAIN virkannut, koska virkkaaminenhan on kovin vaatimaton käsityön laji) villatakin ja -housut sekä pitsipeiton.

Suuri kiitos kaikille ihanista lahjoista - harvalla vauvalla on näin tyylikkäitä vaatteita ja leikkikaluja!

Löytyi roskalavalta

Toisen roska on toisen aarre. Taloyhtiössämme on meneillään putkiremontti, ja pihalla oleva roskalava pullistelee ihmisten roinasta - ja sitten niistä aarteista. Suunnan toki kannattaisi olla tavaraa ulos eikä sisään, mutta minkäs teet, jos tarjolla on 50-lukulainen pikkulipasto, isoniso lasipullo (mies näki siinä heti valaisimen - minulla kesti hetken, mutta nyt olen vakuuttunut) ja nyt tämä arkku tai kirstu tai mikä onkaan.

Ja miksikö se on sitten kuvattu parvekkeella, pakkasessa ja lumipyryssä? No kun se haisee ikävästi. Ei mitenkään menneestä ajasta kertovan tunkkaiselle vaan aika tyrmäävän pahalle. Naapuri oli yrittänyt elvyttää tästä kelpo yksilön, mutta perääntynyt aikeissaan juuri tuon hajun takia. Siellä on kuulemma aikoinaan säilytetty vanhoja pesuaineita ym. Haju muistuttaa hieman sellaista liuotinta, mikä ei tietenkään kuulosta kovin hyvältä.

Mutta kun se on niin soma! Ja juuri sellainen, mistä olen haaveillut. Tuon voisi ottaa sohvapöydäksi tai eteiseen penkiksi tai ylipäätään nyt mihin vaan säilytystarkoitukseen. Sivussa on tuollaiset ihanat rivatkin.

Olipa muuten hankala kuvata 50-millisessä objektiivilla pakkasessa parvekkeella. Pahoittelut näistä kuvista!

Olisiko kenelläkään vinkkiä, miten hajun voisi saada pois? Ajattelin antaa sen olla tuolla parvekkeella jonkun aikaa. Pakkanen ei sitä varmaan vaurioita, kunhan ei kastu. Mietin kyllä ihan pesuakin mäntysuovalla ja harjalla. Ja joka tapauksessa ideana olisi maalata kirstu sisältä ja päältä.

Mitä mieltä olette? Tuleeko tästä huonekalua sisäkäyttöön vai luovutanko saman tien? Olisin erittäin kiitollinen vinkeistä!

EDIT: Olen saanut ihan mielettömän hyviä vinkkejä tuonne kommenttiboksiin! Kiitos suuri niistä kaikista! Kokeilen varmaankin ensin Hesarilla ja ruokakaapin antimilla ja siirryn tarvittaessa järeämpiin toimiin. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse mennä otsonointiin, hih. Joudumme muuttamaan muutamaksi kuukaudeksi putkiremppaa pakoon, joten tästä taitaa tulla Kirstu kuntoon kesäksi -projekti. Mutta lupaan kyllä raportoida, miten kävi!

Joulukalenterin luukku 23

Jos vielä on intoa askarteluun ennen kuin pukki tulee niin tästä kirjasta löytyy kivoja ohjeita. 

Kyseessä on Kati Rapian ja Mari Savion mainio Surrur-kirja.

Itse innostuin tekemään kirjasta pärekoppa-tyylisen korin. Aluksi tarvittiin tietenkin päreitä.
Ne syntyivät silittämällä itselle mieluinen kangas tukikankaan molemmin puolin.
Sitten kangaslaatasta leikattiin noin 4 cm leveitä päreitä.

Ja sitten ei kun punomaan koria. Homman koossa pitämiseen tarvittiin hieman kärsivällisyyttä ja järkeilyä, mutta vähän kun nuppineuloilla jeesaili niin jo alkoi homma hahmottua.

Ja ihan hauska kori siitä tuli, vaikkapa lankakerien tai villasukkien säilytykseen.
Seuraavaksi voisin hankkia vähän railakkaampaa kangasta ja tehdä säilytyskoreja lapsen leluille..
Eipäs sitten muuta kuin oikein hyvää joulua kaikille!

Joulukalenterin luukku 14

Viime viikonloppu oli sateinen ja synkkä, mutta onneksi iloa pimeyteen toi hauskat joulumyyjäiset.
Sieltä mukaani tarttui mm. Annan käsissä syntynyt kaunis origami-tähti.

Yritin syynäillä tähteä tarkalla silmällä selvittääkseni miten se on tehty, mutta en ihan onnistunut ratkaisemaan mysteeriä..

Mutta ilokseni ystäväni vinkkasi vähän vastaavan paperitähden askartelu-ohjeesta, joka löytyy
täältä, Home by Linn -blogista. Ovat tosi nättejä tähtiä, sekä kivan kolmiulotteisia.

En ole ehtinyt ohjetta vielä testata, mutta aattelin että Linnin tähtien tekeminen olisi mukavaa
ajankulua vaikkapa junamatkalla joulun viettoon!

Joulukalenterin luukku 11

Tämän yhdennentoista luukun aikoihin paketit alkavat pikkuhiljaa saada kääreitä täällä huushollissa. Ja tänä vuonna ajattelin paketoida osan lahjoista kankaisiin pussukoihin ja ensi vuonna ehkä kaikki.

Tämä tyynyliinaidea lähti siitä, että minulla oli yksi erityisen hankalan muotoinen paketoitava, joka sujahti niin näppärästi vanhaan valkeaan puuvillapitsityynyliinaan. Samaan tapaan paketoin muutaman muunkin, kun tyynyliinoja kerran löytyi kirpparilta useampi kappale.

Virkkasin kahdesta erivärisestä villalangasta nyörit ja jätin pienet hapsut niihin.

Pienenmpiä pussukoita saa ommeltua kätevästi jämätilkuista. Voihan tosin ostaa vartavasten jouluista kangasta, jos haluaa oikeampaa tunnelmaa enemmin kuin tällaisia pastellisävyjä.

 

Pussukoissahan voi säilyttää sitten vaikkas mitä tarve-esineitä tai laittaa vastaavasti kiertoonkin, jos on oikein joulupukkinen kuosi.

Ei muuta kuin ompelemaan lisää ja paketoimaan!

Joulukalenterin luukku 4

Nyt on aika lunastaa lupaus jonka tein viime vuoden joulukalenterissa - tässä tulee joulupallojen teko-ohje!

Aluksi tarvitset styrox-pallon, palloja saa esim. Tiimarista. Merkkaa palloon sen navat nuppineuloilla, tämä helpottaa hahmottamista. Sitten piirrä kynällä viivat navasta napaan niin että pinta jakaantuu kuuteen lohkoon jotka ovat suunnilleen saman kokoisia. Poista nuppineulat.

Seuraavaksi tarvitset mattopuukkoa. Ota puukon terää esiin vain sentin verran ja tee noin sentin syvyiset viillot palloon piirrettyjä viivoja myöten.

Tee itsellesi "kaava", joka peittää yhden lohkon reilusti, jätä saumavaraa joka puolelle. Tein omani aikakauslehden takakannesta, se on sopivan jämäkkää materiaalia.

Tämän jälkeen voit valita mieluisan kankaan tai kankaat, joilla haluat pallon peittää. Esim. vanhat kravatit ovat hyvää materiaalia. Leikkaa kankaista kuusi kaavan mallista suikaletta.

Ota avuksesi veitsi ja painele sen avulla kangassuikaleet pallossa oleviin viiltoihin. Kannattaa valita veitsi joka ei ole terävä ja jossa ei ole sahalaitaa, näin pingotettava kangas pysyy ehjänä. Jos leikkaamasi kangassuikaleet ovat liian reilun kokoisia, niitä voi leikellä ja räätälöidä sopiviksi vielä tässä vaiheessa.

Kun olet saanut kaikki suikaleet pingotettua pallon ympärille on aika peittää rumat saumat. Tähän hommaan käy kaikki nauhat mitä varastoista löytyy. Kiinnitä nauhan alku nuppineulalla palloon ja lähde kiertämään nauhaa pallon ympäri.

Löysin laatikon kätköistä vielä ohuemman, mustan nauhan ja päätin ottaa senkin mukaan, kieputin sitä pallon ympärille yhdessä leveämmän oranssin silkkinauhan kanssa. Ja ideana siis on että edellisen kierroksen nuppineula jää mahdollisimman hyvin piiloon seuraavan kierroksen alle.

Viimeisellä kierroksella käytin mustia nuppineuloja, jotka maastoutuvat hyvin mustaan nauhaan. Kun saavut viimeisen kerran lähtöpisteeseen, kiepauta nauhasta vielä ripustuslenkki pallolle ja kiinnitä se kiinni nuppineulalla.
Valmista tuli! Paitsi että en tykkääkään tuosta punaisesta kankaasta tässä pallossa... mutta mitään kun ei oo liimattu kiinni, niin aina voi vielä muuttaa suunnitelmaa.

No nyt on hyvä, pallon toinen napa sai vielä valkoisen puuhelmen koristeekseen.
Sitten ei kun styroksit natisemaan ja palloja väsäilemään!

Lamppuprojekti

Asuintoveri a.k.a. mies päätti uudistaa lampun. Spraymaalia haettiin K-raudasta (mikä ihana kauppa!), ja kerman on tarkoitus muuttua mattamustaksi.

Perästä kuuluu. Ainakin jos muistetaan, miten se kootaan taas lampuksi.

Piposta kämmekkäiksi

Alussa oli kirpputorilta vuosia sitten ostettu vuorellinen tehdasvalmisteinen neulottu pipo. En muista enää, miksi olin pipon ostanut. Varmaan jotain tarkoitusta varten, koska olin nimittäin vuosia sitten myös leikannut pipon kahdeksi suorakulmioksi.



Mallailin suorakulmioita käsivarren ympärille. Selvästi ne halusivat kämmekkäiksi. Ompelin ne putkiloiksi.



Reunasta silmukat sukkapuikoille ja niistä neulottiin taitettava reunus ohuella sukkalangalla.





Reunus taitettiin ja kiinnitettiin nurjalle. Kämmekkäiden toinen reuna (yläreuna) tikattiin joustoneuleella.



Pistin käteeni.





Tykkäsin. Mitäs muuta kivaa tuolta tilkkulaatikoista löytyisi?