Tämän kartan avulla voi suunnistaa pihalta toiselle.
Tervetuloa Herttoniemeen!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirpputorit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirpputorit. Näytä kaikki tekstit
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Viikonlopun menovinkki: pihakirppis Hertsikassa
Huomenna sunnuntaina 28.4. on yksi kevään parhaista päivistä, kun Herttoniemi muuttuu yhdeksi suureksi pihakirpputoriksi. Myyntipöytiä pystytetään yli 100:n kerros-, rivi- ja omakotitalon pihalle. Tapahtuman FB-sivuilta löytyy lisää infoa.
Tämän kartan avulla voi suunnistaa pihalta toiselle.
Kannattaa tulla kauempaakin! Olen tehnyt täältä monia hyviä löytöjä, muun muassa tämän pienen kiikkutuolin.
Tervetuloa Herttoniemeen!
Tämän kartan avulla voi suunnistaa pihalta toiselle.
Tervetuloa Herttoniemeen!
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Taas uusi projekti
Kotikulmien kirppis oli jälleen mainio: sää suosi, ihmiset olivat iloisia, myynnissä oli kivoja juttuja, tuttuja tapasi vähän joka kadunkulmalla ja ylipäätään oli mukava kuljeskella ympäriinsä ja vähän tirkistellä ihmisten pihoille.
Löytöjäkin tein. Tässä ehkä se paras.
Tällainen kiikkutuoli minulla oli lapsena, ja vanhempieni luona se edelleen on. Koska tytär niin kovasti kiikkumisesta pitää, päätin hankkia tällaisen omaan kotiinkin. Viiden euron hinta ei päätä huimannut, mutta maalia tuoli kyllä pintaansa kaipaisi.
Lähempi tarkastelu kotona (innostuin kauppatilanteessa niin, etten juuri kuntoa jäänyt tutkailemaan) osoitti kuitenkin, että ohuesta vanerista tehty istuinosa vähän taipuu pienen kiikkujan painosta. Vaneri on ikään kuin murtunut. Katkeamispisteessä se ei vielä ole, mutta sen pelkään tapahtuvan. Jos jollakulla on antaa vinkkiä, mitä tuolin istuinosalle voisi tehdä, niin kertokaa ihmeessä!
Nyt minulla on sitten kaksi kiikkutuoliprojektia. Kröhöm, tämäkään ei ole vielä saanut uutta maalia pintaansa.
Nostalgiaryöpyn koin myös, kun nostin erään kirppislaatikon pohjalta tällaisen tyypin, ja kotiinhan se oli kannettava:
Kaalimaan kakarat olivat aika kova juttu, kun minä olin lapsi!
Löytöjäkin tein. Tässä ehkä se paras.
Tällainen kiikkutuoli minulla oli lapsena, ja vanhempieni luona se edelleen on. Koska tytär niin kovasti kiikkumisesta pitää, päätin hankkia tällaisen omaan kotiinkin. Viiden euron hinta ei päätä huimannut, mutta maalia tuoli kyllä pintaansa kaipaisi.
Lähempi tarkastelu kotona (innostuin kauppatilanteessa niin, etten juuri kuntoa jäänyt tutkailemaan) osoitti kuitenkin, että ohuesta vanerista tehty istuinosa vähän taipuu pienen kiikkujan painosta. Vaneri on ikään kuin murtunut. Katkeamispisteessä se ei vielä ole, mutta sen pelkään tapahtuvan. Jos jollakulla on antaa vinkkiä, mitä tuolin istuinosalle voisi tehdä, niin kertokaa ihmeessä!
Nyt minulla on sitten kaksi kiikkutuoliprojektia. Kröhöm, tämäkään ei ole vielä saanut uutta maalia pintaansa.
Nostalgiaryöpyn koin myös, kun nostin erään kirppislaatikon pohjalta tällaisen tyypin, ja kotiinhan se oli kannettava:
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Tulkaa kirppikselle!
Talojen pihoilla asukkaat myyvät vaikka sun mitä. Lisäksi moni aikoo pistää pystyyn pop up -kahvilan, eli nälkäkään ei pääse yllättämään. Myös Pop up -kyläkauppa on vierailemisen arvoinen, ja se onkin auki myös tänään.
Tämä menee nyt kyllä mainostamisen puolelle, mutta menköön. Itselleni pihakirppis on varsin tärkeä juttu. Kaksi vuotta sitten pyöräilimme Herttoniemeen kirpputorille, jolloin ihastuin alueeseen ikihyviksi ja päätin, että tänne muutetaan. Viime vuonna olimmekin jo kirpputorilla asukkaina ja myyjinä, ja parahiksi tämän vuoden kirpputorille olemme saaneet uudet, melkein naapurit: ystävät muuttivat viereiselle kadulle!
Tulkaa ihmeessä kirppikselle!
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Kevätekskursio
Määränpää: Lahti. Osallistujat: 5/7. Sää: ankea. Tunnelma: loistava.
Epäsäännöllisen säännöllisen kerhoekskursion kohteeksi valikoitui tällä kertaa Lahti, tuo talviurheilun ja muotoilun luvattu kaupunki, ja lisäksi vielä vuoden 2012 design-pääkaupunki. Retkipäivä alkoi pilvisenä ja jatkui sateisena, eikä harmaanankealla rautatieasemalla vielä oltu ihan varmoja kohteenvalinnan viisaudesta, mutta urheasti lähdettiin kuitenkin tarpomaan kohti keskustaa, päämääränä kirppikset, muotoilu, ruoka ja pulla.
Lahdessa (okei okei, tiedän että lahtelaiset sanoo Lahessa) on kuulemma enemmänkin kirppiksiä, mutta omat vierailukohteemme valikoituivat enemmän fiilispohjalla reitin varrelta. Femmatori ja Kissankulma sijaitsevat aikalailla peräkanaa Rautatienkadulla ja molemmat jaksoivat viihdyttää vierailijoita tarjonnallaan. Hinnatkin tuntuivat kovin edullisilta Helsinkiin verrattuna.
Paras löytö taisi olla Raisulle uudet kävelykengät kahdella eurolla. Vaan ovat Ekin uudet lasitkin kovin nätit.
Kirppisten välissä sijaitsevasta vintage-liike Autiotalosta löytyy vaatteita, kenkiä ja asusteita. Meille tällä kertaa vain pienet matkamuistot.
WDC-vuoden pääkallopaikasta eli Muotohuoltamosta, galleriatilaksi kunnostetusta funkkis-huoltamosta ei kameraan jäänyt kuvia, mutta pidimme erityisesti tilan arkkitehtuurista ja uudiskäyttösuunnittelusta (katso lisää vaikka täältä). Muotohuoltamosta vaihdettiin hieman toisenlaisen arkkitehtuurin pariin, nimittäin Oskarin pihaan, keskustan kiven ja betonin lomassa piilottelevaan tunnelmalliseen puuhuvilaan. Talo on rakennettu vuonna 1900 vossikkakuskin asunnoksi (tallitkin ovat säilyneet pihapiirissä) ja siinä on sen jälkeen toiminut mm. kultasepänliike ja optikkoliike, talo toiminut myös liikkeiden työntekijöiden työsuhdeasuntona ja talkkarin kotina ennen muuntumista nykyiseen muotoonsa eli kahvila-galleriaksi. Kahvilapuoli näyttikin ihanalta, mutta me haaveilimme jo lounaasta ja shoppailimme tällä kertaa vain disainia.
Lounas nautittiin viereisessä Ravintola Taivaanrannassa. Kahden ruokalajin viikonloppulounas lunastettiin 26 euron hintaan, mikä oli oikein sopuhinta hinta-laatu -suhteen puolesta. Erityistä ihastusta herättivät alkupalat ja sieniruoat sekä leivän kanssa tarjoiltu sitruunaöljy-vadelmavinaigrette-voi, jota lienee tarjolla useammassakin H&K-taloudessa lähiaikoina. Suosittelemme!
Lounaan jälkeen torin laidalla söpöstelevä jäätelöbaari Ice Kiss huusi nimeämme, mutta ohitimme sen päättäväisesti. Retken tässä vaiheessa olivat nimittäin isommat asiat kyseessä.
Nimittäin: retken urheiluosuus! Joukkiomme innokkaat jalkapalloilijat levittivät huhua, että Lahdesta löytyisi Jari Litmasen patsas. No olihan moinen ihme nyt nähtävä. Ravintolassa suoritetun tiedustelun jälkeen osasimme suunnistaa kohti bussiasemaa, jonka läheisestä puistosta Jarin pitäisi löytyä. Haravoimme innokkaasti kaksikin puistoa, mutta bongasimme vain merenneidon ja miespatsasryhmittymän, eikä kukaan niistä näyttänyt Litmaselta. (Huomaa kuvassa jalkapallofanien innokas askellus kohti mestaria.)
Uusi tiedustelu johdatti jo lähemmäs: olympiarenkain koristellusta portista jalkapallokentän reunalle. Tässä vaiheessa alkoi sataa räntää, ja jalkapallosta vähemmän kiinnostuneita alkoi ehkä hieman epäilyttää hankkeen järkevyys, mutta onneksi tosifanien usko ei kuitenkaan loppunut kesken. Nimittäin sieltähän Jari sitten löytyikin: töhrittyjen huoltokoppien, pukuhuoneen ja roskispönttöjen muodostamasta koruttomasta kolmiosta. Patsaan sijainti herätti ei-ihan-lievää hämmennystä, mutta ihailimme Jaria kuitenkin asiaankuuluvasti. Joskin ehkä hieman hysteerisesti.
Jarin aiheuttaman tunnekuohun jälkeen tarvittiin kahvia ja pullaa. Koskapa olimme jo aika lähellä Lahden Satamaa, virvokkeita siirryttiin nauttimaan Kahvila Karirantaan.
Paikka valloitti kyllä tunnelmallaan, sijainnillaan ja tarjonnallaan. Kiva oli nähdä, että kurjasta säästä huolimattakin lähes jokainen pöytä oli täynnä. Kesällä täällä kelpaa kyllä käyskennellä rantabulevardilla ja istahtaa kahvilan terassille kahvittelemaan.
Herkullisia jättipaloja rahkapiirakkaa, suklaakakkua, sitruunapiirakkaa, pullaa... Valinnat herättivät innokasta keskustelua siitä, miksi piirakoita pitäisi itsekin leipoa useammin, ja miten täyteenkin vatsaan kuitenkin mahtuu aina yksi pala sitruunapiirakkaa.
Kiitos kaikille retkeen osallistuneille! Harmi, että kaikki kerholaiset eivät päässeet reissuun mukaan. Vaan älkää huoliko, posteljooni tuo teille lähipäivinä autenttiset Lahti-kortit lohdutukseksi!
Ja muille: menkää Lahteen, varsinkin kesällä! Meiltäkin jäi moni mielenkiintoinen paikka käymättä: Pro Puu -keskus, Sibeliustalo ja muut Sataman nähtävyydet, Lanu-puisto, hyppyrimäet, kaupunginmuseo, Eliel Saarisen suunnittelema satavuotias kaupungintalo... Ja jos ei vierailu muusta syystä inspiroi, niin kannattaa muistaa että Lahdesta löytyy myös JÄÄTELÖLAIVA! (Emme ehkä päässeet tästä yli. Siis jäätelöLAIVA.) Kannattaa kuitenkin ehkä vähän tutustua etukäteen nähtävyyksien sijaintiin, koska jotenkin jäi kuva, ettei Lahti ole ylenmäärin varautunut WDC-turistien ryntäyksiin infolehtisin tai opastein.
Tai jos ette mene Lahteen, menkää johonkin muuhun kaupunkiin! Kerhoretket Lahteen ja Hämeenlinnaan ovat osoittaneet, että tutun tuntuisista ja tylsän kuuloisistakin paikoista löytyy nähtävää ja tehtävää, kun vaan lähtee kokeilemaan. Kotimaanmatkailukin avartaa!
Kerhon seuraavaksi retkikohteeksi ehdotettiin Raumaa. Se kuulostaa omastakin mielestämme jo sen verran jännittävältä, että jopa yöpymistä suunniteltiin. Ajankohta varmasti venähtää, mutta vinkkejä otetaan jo vastaan!
Epäsäännöllisen säännöllisen kerhoekskursion kohteeksi valikoitui tällä kertaa Lahti, tuo talviurheilun ja muotoilun luvattu kaupunki, ja lisäksi vielä vuoden 2012 design-pääkaupunki. Retkipäivä alkoi pilvisenä ja jatkui sateisena, eikä harmaanankealla rautatieasemalla vielä oltu ihan varmoja kohteenvalinnan viisaudesta, mutta urheasti lähdettiin kuitenkin tarpomaan kohti keskustaa, päämääränä kirppikset, muotoilu, ruoka ja pulla.
Lahdessa (okei okei, tiedän että lahtelaiset sanoo Lahessa) on kuulemma enemmänkin kirppiksiä, mutta omat vierailukohteemme valikoituivat enemmän fiilispohjalla reitin varrelta. Femmatori ja Kissankulma sijaitsevat aikalailla peräkanaa Rautatienkadulla ja molemmat jaksoivat viihdyttää vierailijoita tarjonnallaan. Hinnatkin tuntuivat kovin edullisilta Helsinkiin verrattuna.
Paras löytö taisi olla Raisulle uudet kävelykengät kahdella eurolla. Vaan ovat Ekin uudet lasitkin kovin nätit.
Kirppisten välissä sijaitsevasta vintage-liike Autiotalosta löytyy vaatteita, kenkiä ja asusteita. Meille tällä kertaa vain pienet matkamuistot.
WDC-vuoden pääkallopaikasta eli Muotohuoltamosta, galleriatilaksi kunnostetusta funkkis-huoltamosta ei kameraan jäänyt kuvia, mutta pidimme erityisesti tilan arkkitehtuurista ja uudiskäyttösuunnittelusta (katso lisää vaikka täältä). Muotohuoltamosta vaihdettiin hieman toisenlaisen arkkitehtuurin pariin, nimittäin Oskarin pihaan, keskustan kiven ja betonin lomassa piilottelevaan tunnelmalliseen puuhuvilaan. Talo on rakennettu vuonna 1900 vossikkakuskin asunnoksi (tallitkin ovat säilyneet pihapiirissä) ja siinä on sen jälkeen toiminut mm. kultasepänliike ja optikkoliike, talo toiminut myös liikkeiden työntekijöiden työsuhdeasuntona ja talkkarin kotina ennen muuntumista nykyiseen muotoonsa eli kahvila-galleriaksi. Kahvilapuoli näyttikin ihanalta, mutta me haaveilimme jo lounaasta ja shoppailimme tällä kertaa vain disainia.
Lounas nautittiin viereisessä Ravintola Taivaanrannassa. Kahden ruokalajin viikonloppulounas lunastettiin 26 euron hintaan, mikä oli oikein sopuhinta hinta-laatu -suhteen puolesta. Erityistä ihastusta herättivät alkupalat ja sieniruoat sekä leivän kanssa tarjoiltu sitruunaöljy-vadelmavinaigrette-voi, jota lienee tarjolla useammassakin H&K-taloudessa lähiaikoina. Suosittelemme!
Lounaan jälkeen torin laidalla söpöstelevä jäätelöbaari Ice Kiss huusi nimeämme, mutta ohitimme sen päättäväisesti. Retken tässä vaiheessa olivat nimittäin isommat asiat kyseessä.
Nimittäin: retken urheiluosuus! Joukkiomme innokkaat jalkapalloilijat levittivät huhua, että Lahdesta löytyisi Jari Litmasen patsas. No olihan moinen ihme nyt nähtävä. Ravintolassa suoritetun tiedustelun jälkeen osasimme suunnistaa kohti bussiasemaa, jonka läheisestä puistosta Jarin pitäisi löytyä. Haravoimme innokkaasti kaksikin puistoa, mutta bongasimme vain merenneidon ja miespatsasryhmittymän, eikä kukaan niistä näyttänyt Litmaselta. (Huomaa kuvassa jalkapallofanien innokas askellus kohti mestaria.)
Uusi tiedustelu johdatti jo lähemmäs: olympiarenkain koristellusta portista jalkapallokentän reunalle. Tässä vaiheessa alkoi sataa räntää, ja jalkapallosta vähemmän kiinnostuneita alkoi ehkä hieman epäilyttää hankkeen järkevyys, mutta onneksi tosifanien usko ei kuitenkaan loppunut kesken. Nimittäin sieltähän Jari sitten löytyikin: töhrittyjen huoltokoppien, pukuhuoneen ja roskispönttöjen muodostamasta koruttomasta kolmiosta. Patsaan sijainti herätti ei-ihan-lievää hämmennystä, mutta ihailimme Jaria kuitenkin asiaankuuluvasti. Joskin ehkä hieman hysteerisesti.
Jarin aiheuttaman tunnekuohun jälkeen tarvittiin kahvia ja pullaa. Koskapa olimme jo aika lähellä Lahden Satamaa, virvokkeita siirryttiin nauttimaan Kahvila Karirantaan.
Paikka valloitti kyllä tunnelmallaan, sijainnillaan ja tarjonnallaan. Kiva oli nähdä, että kurjasta säästä huolimattakin lähes jokainen pöytä oli täynnä. Kesällä täällä kelpaa kyllä käyskennellä rantabulevardilla ja istahtaa kahvilan terassille kahvittelemaan.
Herkullisia jättipaloja rahkapiirakkaa, suklaakakkua, sitruunapiirakkaa, pullaa... Valinnat herättivät innokasta keskustelua siitä, miksi piirakoita pitäisi itsekin leipoa useammin, ja miten täyteenkin vatsaan kuitenkin mahtuu aina yksi pala sitruunapiirakkaa.
Kiitos kaikille retkeen osallistuneille! Harmi, että kaikki kerholaiset eivät päässeet reissuun mukaan. Vaan älkää huoliko, posteljooni tuo teille lähipäivinä autenttiset Lahti-kortit lohdutukseksi!
Ja muille: menkää Lahteen, varsinkin kesällä! Meiltäkin jäi moni mielenkiintoinen paikka käymättä: Pro Puu -keskus, Sibeliustalo ja muut Sataman nähtävyydet, Lanu-puisto, hyppyrimäet, kaupunginmuseo, Eliel Saarisen suunnittelema satavuotias kaupungintalo... Ja jos ei vierailu muusta syystä inspiroi, niin kannattaa muistaa että Lahdesta löytyy myös JÄÄTELÖLAIVA! (Emme ehkä päässeet tästä yli. Siis jäätelöLAIVA.) Kannattaa kuitenkin ehkä vähän tutustua etukäteen nähtävyyksien sijaintiin, koska jotenkin jäi kuva, ettei Lahti ole ylenmäärin varautunut WDC-turistien ryntäyksiin infolehtisin tai opastein.
Tai jos ette mene Lahteen, menkää johonkin muuhun kaupunkiin! Kerhoretket Lahteen ja Hämeenlinnaan ovat osoittaneet, että tutun tuntuisista ja tylsän kuuloisistakin paikoista löytyy nähtävää ja tehtävää, kun vaan lähtee kokeilemaan. Kotimaanmatkailukin avartaa!
Kerhon seuraavaksi retkikohteeksi ehdotettiin Raumaa. Se kuulostaa omastakin mielestämme jo sen verran jännittävältä, että jopa yöpymistä suunniteltiin. Ajankohta varmasti venähtää, mutta vinkkejä otetaan jo vastaan!
tiistai 25. lokakuuta 2011
Herkuttelua Berliinissä
Käväistiin tyttöporukalla viime viikolla Berliinissä (mukana menossa mm. hanna, jolle kiitos parista ekasta kuvasta). Olin aikaisemmin nähnyt kyseisestä kaupungista vain kaksi rautatieasemaa, joten odotin malttamattomana nähtävyyksiä ja ennen kaikkia niitä herkkuja, joita on tässäkin blogissa moneen kertaan ylistetty.
Ensimmäisenä aamuna päädyttiin aamiaiselle Cafe Fleuryyn. Tarjoilija pyöritteli päätään hieman epätoivoisena kun kysyin vegaanista aamiaista ("no keitossa ei oo maitoa... ei mutta ai nii, siinä onki lihaa"), mutta taikoi lopulta lautaselle vaikka mitä!
Hedelmiä, hilloja, avokadoa, kasviksia, tuoretta leipää, teetä soijamaidolla... ähky tuli. Eikä ruokalistalta löytynyt kasvisbrunssikaan tainnut jättää reissukavereita nälkäisiksi. Juustoja, hedelmiä, tahnoja ja niin paljon leipää kuin halusi.
Kirppis oli kaikkien mieleen ja löytöjä tehtiin. Kotiinviemisiksi laukkuihin pakattiin ainakin kenkiä, vaatteita, koruja ja sisustusjuttuja. Kuvan joulukuusi jäi tällä kertaa ostamatta, vaikka toki harvinaisen hieno olikin.
Kirpputorikierroksen jälkeen yritettiin ensin mennä brunssille Cafe Morgenrotiin, mutta paikka oli niin täynnä, että ei mahduttu sekaan. Urheasti käveltiin Lucky Leekiin, mutta se oli kiinni! Siinä vaiheessa alkoi jo nälkäkiukuttamaan siihen malliin, että marssittiin lähimpään brunssia mainostavaan kahvilaan. Ja jälleen kerran mahat saatiin täyteen: tarjolla oli ihania marinoituja sieniä, munakoisoja ja kesäkurpitsoja, hummusta, salaatteja, leipiä ja mitä vielä. Paikan nimi ei jäänyt mieleen, mutta reissukaverit huutakoon hep, jos ovat parempimuistisia.
Koska hotellidiiliimme ei kuulunut aamiaista, pääsimme maistelemaan niitä ravintoloihin oikein urakalla. Yksi kivoimpia aamiaispaikkoja oli vegaaniravintola Kopps. Ennen kymmentä tiistaiaamuna olimme ainoat asiakkaat, mutta sehän ei haitannut menoa. Pystyipähän kuvaamaan hienoa sisustusta!
Listalta tilattiin tofukokkeli-perunapaistosta ja omenapannukakkuja vaahterasiirapilla...
...sekä jukurttiaamiainen, joka sisälsi soijajukurttia, hedelmiä, mysliä, pähkinöitä ja mitäs vielä.
Muutaman korttelin päässä oli Cupcake-niminen kahvila, joka oli niin ikään keskittynyt sisustuksessa söpöilyyn. Herkkujen lisäksi myynnissä oli muffinssi-aiheisia postikortteja, pinssejä, kasseja ja t-paitoja.
Koska mahassa ei sattuneesta syystä ollut tilaa muffinsseille, otimme muutaman näytekappaleen mukaan myöhemmin maisteltaviksi. Vasemmanpuoleinen muffinssi oli vegaaninen suklaa-kookosyksilö, oikean puoleisen (ei-vegaaninen) makuna taisi olla suklaa-maapähkinävoi ja nimenä The King.
Jossain välissä palasimme vielä sinne Morgenrotiin, kun jäi harmittamaan brunssin missaaminen. Lounasaikaan tarjolla oli keittoa ja kasvispiirasta. Hinta oli halpa, maku hyvä!
Seuraavaan kertaan jäi Morgenrotin vegaanisen kakun maistaminen. Näytti kyllä mahottoman hyvältä, mutta kun laukussa oli jo ne muffinssit, ja maha ennestäänkin täynnä kasvispiirakkaa...
Kaiken kaikkiaan Berliinistä jäi oikein hyvä maku suuhun. Välimatkojen pituus kaupunginosien välillä yllätti (samoin kuin se, miten monimutkainen asia itä ja länsi ovatkaan kun niitä oikein rupeaa historian valossa pohtimaan...), ja ruokapaikkojen sijainteja olisi kannattanut selvittää vähän tarkemmin etukäteen. Siinä vaiheessa kun nälkä yllätti, olivat kaikki kivan kuuloiset ravintolat aina toisella puolen kaupunkia. Mutta ensi kerralla on kaikenmoinen hahmottaminen jo helpompaa, kun kaupunki on tuttu.
Kiitos vielä reissukavereille hyvästä seurasta. Mennäänpä pian uudestaan!
Ensimmäisenä aamuna päädyttiin aamiaiselle Cafe Fleuryyn. Tarjoilija pyöritteli päätään hieman epätoivoisena kun kysyin vegaanista aamiaista ("no keitossa ei oo maitoa... ei mutta ai nii, siinä onki lihaa"), mutta taikoi lopulta lautaselle vaikka mitä!
Hedelmiä, hilloja, avokadoa, kasviksia, tuoretta leipää, teetä soijamaidolla... ähky tuli. Eikä ruokalistalta löytynyt kasvisbrunssikaan tainnut jättää reissukavereita nälkäisiksi. Juustoja, hedelmiä, tahnoja ja niin paljon leipää kuin halusi.
Sunnuntaiaamuna suunnattiin Mauerparkin kirpparille uhkarohkeasti jo ennen aamiaisen nauttimista. Laskettiin sen varaan, että eiköhän sieltä jotain huikopalaa saa, ja ei tarvinnut pettyä. Vegaaninen harvinaisen terveellinen aamiaisvaihtoehto löytyi sisääntuloportin viereiseistä kojusta: jättiläispala banaanisuklaakakkua. Nam.
Kirppis oli kaikkien mieleen ja löytöjä tehtiin. Kotiinviemisiksi laukkuihin pakattiin ainakin kenkiä, vaatteita, koruja ja sisustusjuttuja. Kuvan joulukuusi jäi tällä kertaa ostamatta, vaikka toki harvinaisen hieno olikin.
Kirpputorikierroksen jälkeen yritettiin ensin mennä brunssille Cafe Morgenrotiin, mutta paikka oli niin täynnä, että ei mahduttu sekaan. Urheasti käveltiin Lucky Leekiin, mutta se oli kiinni! Siinä vaiheessa alkoi jo nälkäkiukuttamaan siihen malliin, että marssittiin lähimpään brunssia mainostavaan kahvilaan. Ja jälleen kerran mahat saatiin täyteen: tarjolla oli ihania marinoituja sieniä, munakoisoja ja kesäkurpitsoja, hummusta, salaatteja, leipiä ja mitä vielä. Paikan nimi ei jäänyt mieleen, mutta reissukaverit huutakoon hep, jos ovat parempimuistisia.
Koska hotellidiiliimme ei kuulunut aamiaista, pääsimme maistelemaan niitä ravintoloihin oikein urakalla. Yksi kivoimpia aamiaispaikkoja oli vegaaniravintola Kopps. Ennen kymmentä tiistaiaamuna olimme ainoat asiakkaat, mutta sehän ei haitannut menoa. Pystyipähän kuvaamaan hienoa sisustusta!
Listalta tilattiin tofukokkeli-perunapaistosta ja omenapannukakkuja vaahterasiirapilla...
...sekä jukurttiaamiainen, joka sisälsi soijajukurttia, hedelmiä, mysliä, pähkinöitä ja mitäs vielä.
Olisin ehdottomasti halunnut palata testaamaan myös Koppsin lounasta tai illallista, mutta se jäi seuraavaan kertaan.
Viimeisenä päivänä tehtiin vielä retki Friedrichshainiin vegaanileivonnaisten toivossa. Ensimmäiseksi päädyttiin Ohlala Tartes Shoppiin, joka oli oikein viehättävä vaaleanpunahenkinen pikku kahvila. Tarjolla oli suolaisia ja makeita leivonnaisia, ja me valittiin vitriinistä vegaanista suklaa-banaanipiirasta ja marja-vaniljapiirasta. Ihania olivat, eivät edes liian makeita.
Muutaman korttelin päässä oli Cupcake-niminen kahvila, joka oli niin ikään keskittynyt sisustuksessa söpöilyyn. Herkkujen lisäksi myynnissä oli muffinssi-aiheisia postikortteja, pinssejä, kasseja ja t-paitoja.
Koska mahassa ei sattuneesta syystä ollut tilaa muffinsseille, otimme muutaman näytekappaleen mukaan myöhemmin maisteltaviksi. Vasemmanpuoleinen muffinssi oli vegaaninen suklaa-kookosyksilö, oikean puoleisen (ei-vegaaninen) makuna taisi olla suklaa-maapähkinävoi ja nimenä The King.
Jossain välissä palasimme vielä sinne Morgenrotiin, kun jäi harmittamaan brunssin missaaminen. Lounasaikaan tarjolla oli keittoa ja kasvispiirasta. Hinta oli halpa, maku hyvä!
Seuraavaan kertaan jäi Morgenrotin vegaanisen kakun maistaminen. Näytti kyllä mahottoman hyvältä, mutta kun laukussa oli jo ne muffinssit, ja maha ennestäänkin täynnä kasvispiirakkaa...
Kaiken kaikkiaan Berliinistä jäi oikein hyvä maku suuhun. Välimatkojen pituus kaupunginosien välillä yllätti (samoin kuin se, miten monimutkainen asia itä ja länsi ovatkaan kun niitä oikein rupeaa historian valossa pohtimaan...), ja ruokapaikkojen sijainteja olisi kannattanut selvittää vähän tarkemmin etukäteen. Siinä vaiheessa kun nälkä yllätti, olivat kaikki kivan kuuloiset ravintolat aina toisella puolen kaupunkia. Mutta ensi kerralla on kaikenmoinen hahmottaminen jo helpompaa, kun kaupunki on tuttu.
Kiitos vielä reissukavereille hyvästä seurasta. Mennäänpä pian uudestaan!
tiistai 9. elokuuta 2011
Kirppislöytöjä Turun suunnalta
Viime viikonloppuna lähdettiin Turkuun John Malkovichin perässä. Turussa oli taas kaikin puolin mukavaa, sillä kulttuurielämysten lisäksi osuttiin sopivasti Portsan ihanan puutalokaupunginosan pihakirppikselle. Toki ehdittiin myös Bossaliinaan kahville, Pinellaan drinksulle ja Tintån pitsalle, mutta kuva-aineiston puuttuessa (kamera jäi kotiin, plääh) ei niistä tällä kertaa sen enempää. Sen sijaan esittelen vähän kirppissaalista!
Menomatkalla pysähdyttiin Salon seudun suurkirppiksellä, josta olin kuullut paljon hyvää. Eikä tarvinnut pettyä, kirpputori oli ISO, ja pöydät täynnä tavaraa. Mukava kyllä, myynnissä oli myös sitä oikeasti vanhaa tavaraa. Erityisesti vanhoja tekstiilejä, astioita ja lasitavaraa tuntui olevan runsaasti.
Portsassa kierreltiin sunnuntaina useampi tunti, eikä sieltäkään tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Mukaan tarttuivat neljä Merri Vikin Lotta-kirjaa (nuoruuden suosikkikirjoja, joita olen pikkuhiljaa keräillyt), aika cooli huivi, pieni emalikippo sekä pari kerää huovuttuvaa merinolankaa.
Jep, Turku-fanitus ei tälläkään reissulla päässyt laimenemaan. Täytyy yrittää pyörähtää sillä suunnalla taas pikapuoliin!
Menomatkalla pysähdyttiin Salon seudun suurkirppiksellä, josta olin kuullut paljon hyvää. Eikä tarvinnut pettyä, kirpputori oli ISO, ja pöydät täynnä tavaraa. Mukava kyllä, myynnissä oli myös sitä oikeasti vanhaa tavaraa. Erityisesti vanhoja tekstiilejä, astioita ja lasitavaraa tuntui olevan runsaasti.
Omaan ostoskoriin päätyi lopulta Upo-merkkinen valurautapannu (vihdoinkin lopullisesti eroon niistä teflonisista, jes), kaksi Tamara Aladinin Carmen-kääntömaljakkoa sekä nippu Sorsakosken aterimia. Aterimet ostin kesämökkiä ajatellen, mutta saapa nähdä, maltanko niitä sinne viedä. Ovat niin nättejä!
Portsassa kierreltiin sunnuntaina useampi tunti, eikä sieltäkään tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Mukaan tarttuivat neljä Merri Vikin Lotta-kirjaa (nuoruuden suosikkikirjoja, joita olen pikkuhiljaa keräillyt), aika cooli huivi, pieni emalikippo sekä pari kerää huovuttuvaa merinolankaa.
Jep, Turku-fanitus ei tälläkään reissulla päässyt laimenemaan. Täytyy yrittää pyörähtää sillä suunnalla taas pikapuoliin!
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Raidasta matto paranee
Melkein yhtä matkaa kiikkutuolin kanssa meille tuli pari räsymattoa. Kotikotoa, vanhempien luota nekin. Ja heti tuntuu kotoisammalta!
Nythän räsymatot ovat suorastaan trendikkäitä. Meillä kotona niitä on ollut ihan aina, joten ehkä siksikin ne tuntuvat ainoilta oikeilta matoilta. Äidilläni ollut joskus tapana harrastaa joulu- ja juhannusmattoja: juhlapyhiksi aina puhtaat ja uudet matot lattiaan. Vastapestyn maton tuoksu onkin huumaava!
Peltipurkkikokoelmaan tuli täydennystä, kun äiti löysi kirppikseltä kolme kivaa purkkia. Asuintoverin ilme oli näkemisen arvoinen, kun innoissani esittelin näitä. Olen kuullut pariin otteeseen lauseen: "ei enää yhtään peltipurkkia tähän huusholliin". Ei auttanut, vaikka yritin selittää: yksi mulle, yksi hänelle ja yksi vauvalle. Kummallista.
Täytyy keksiä joku säilytysratkaisu näille. Ainakin Tiinakaisalta kelpaisi ottaa mallia.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
On se soma
Haaveeni ikiomasta kiikkutuolista toteutui, kun äitini soitti muutama viikko sitten eräältä ulkoilmakirpputorilta ja sanoi seisovansa oivan kiikkutuoliyksilön edessä. Osta, osta!, hihkaisin, enkä kiinnittänyt mitään huomiota seikkaan, että tuoli oli noin 500 kilometrin päässä. Onneksi ei äitinikään. Keinutuoli sidottiin auton katolle ja kuskattiin vanhempieni kotiin odottamaan siirtoa etelämpään.
Aika monen ihmisen apua tarvittiinkin, että kiikkutuoli saatiin olohuoneeseemme. Mutta se palapeli kannatti! Tykkään pienestä tuolista tosi paljon, ja voi että, kun siinä onkin hyvä istua.
Olin ehtinyt haaveilla kiikkutuolista (meillä päin sanotaan noin, vaikka keinutuoli kai se virallinen nimitys taitaa olla) jo tovin, mutta sopivaa ei tuntunut tulevan vastaan. Kannatti odottaa.
Uuden kerroksen maalia se vielä kaipaa ja istuinpehmusteet. Punainen tyyny siinä jo olikin, mutta sen verran kulunut, että siitä piti luopua. Täytyy kaivaa ompelukone esille ja surauttaa uusi. Sitä ennen täytyy kuitenkin päättää väri: järkevä musta tai tummanharmaa vai pirteä punainen? Vai joku muu?
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Psyko-lapsi ja piirakkaa
Aluksi kyseisen tarjottimen halusivat kaikki, sitten ei kukaan ja lopulta sen osti Hanna joka lupasi antaa sen Paulle joululahjaksi.
Suurkirppiksellä kiertelyn jälkeen suuntasimme syömään Loviisan uudehkoon Ravintola Bellaan. Pöytään tilattiin pizzoja, purilainen ja parsaviikon antimia, oikein hyvää oli.
Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa Rantatien kirppikselle. Siellä me törmättiin kirppiksen sivuoven edessä lojuvaan lappuseen..
Kummaltakin kirppikseltä tarttui paljon löytöjä matkaan, tässä muutama kuva päivän saaliista.
Päivä hurahti ihan liian nopeasti, mutta lopuksi ehdittiin vielä hörpätä sumpit ja syödä kevään ekoista raparpereista leivottua piirakkaa jäätelön kera. Ja täytyy kyllä sanoa että NYT kandee ryhtyä syömään ja säilömään raparperia. Maku oli tosi hyvä, toisin kuin niissä syksyisissä, puisevissa varsissa, joita itse aina viimetingassa herään pakastamaan..
Taikina:
100 g voita *
1 kananmuna *
1½ dl kaurahiutaleita
½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
n. 3-4 omenaa / 3-4 raparperin vartta
Muruseos:
50 g voita*
½ dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1½ dl kaurahiutaleita
(*Saat reseptistä vegaanisen kun korvaat voin sinisellä Keiju-margariinilla ja kananmunan seuraavalla
korvikkeella: 1 tl leivinjauhetta + 1/2 tl soodaa + 2 rkl jauhoja + 3 rkl vettä)
Sekoita keskenään pehmeä voi, muna, sokeria, hiutaleet, vehnäjauho ja leivinjauhe. Painele taikina voideltuun pyöreään piirakkavuokaan jauhojen avulla. Kuori ja viipaloi omenat tai pilko raparperit ja levitä ne tasaisesti taikinan päälle.
Muruseos: Sulata voi ja sekoita joukkoon sokerit ja hiutaleet. Ripottele seos tasaisesti omenoiden / raparperien päälle.
Paista piirakkaa 200 asteessa n. 25 min
Vihdoinkin!
Tänä keväänä olen kiertänyt kirppiksiä toiveikkaana. Olen haaveillut räsymatoista ja lampunvarjostimista, joita kaivattaisiin uuteen kotiin. Eniten olen kuitenkin haaveillut puisista palikoista perheen pienimmän käyttöön. Todistettavasti kirppiksiltä niitä on löydetty täällä ja täällä, mutta omalle kohdalle niitä ei ole koskaan osunut.
Paitsi nyt.
Kirppikseltä en niitä kuitenkaan löytänyt, vaan vanhempieni vintiltä. Näillä leikki pikkusiskoni 80-luvulla, minä tänään ja perheen pienimmäinen toivottavasti pian.
Onni on vintti, joka kätkee paljon tavaraa sisuksiinsa - ja äiti, joka ei heitä mitään pois.
Olin valjastanut myös Herkun ja Koukun tytöt palikkajahtiin, mutta nyt ei enää tarvitse. Olemme tyytyväisiä! Ja ne räsymatot ja se lampunvarjostinkin löytyivät samalta vintiltä.
Paitsi nyt.
Kirppikseltä en niitä kuitenkaan löytänyt, vaan vanhempieni vintiltä. Näillä leikki pikkusiskoni 80-luvulla, minä tänään ja perheen pienimmäinen toivottavasti pian.
Onni on vintti, joka kätkee paljon tavaraa sisuksiinsa - ja äiti, joka ei heitä mitään pois.
Olin valjastanut myös Herkun ja Koukun tytöt palikkajahtiin, mutta nyt ei enää tarvitse. Olemme tyytyväisiä! Ja ne räsymatot ja se lampunvarjostinkin löytyivät samalta vintiltä.
lauantai 4. joulukuuta 2010
Joulukalenterin luukku 4
Hyvää joulukuun neljättä päivää! Minulla on tänä vuonna ollut pinttynyt tapa hamstrailla vanhoja nappeja. Nyt kun niitä on kaapit pullollaan, yritin keksiä jotain kivaa mitä niistä voisi tehdä, vaikkapa pukinkonttiin. Sillä napit ovat nättejä kuin karamellit! Päädyin tekemään napeista rintakoruja liimaamalla 2-3 nappia pinoksi ja lopuksi hakaneula takapuolelle. Nappikasojen sommittelu oli yllättävän koukuttavaa puuhaa, värejä mätsäillessä hurahti tunti jos toinenkin. Tässä muutama valmis yksilö.
Hertta taannoisessa peltipurkki-bloggauksessaan toivoi että esittelisin täällä omia purkkikokoelmiani. Purkkeja on kertynyt aikas määrä ja nykyään olen tullut niiden hankinnassa aikas kriittiseksi, niiden hinnat kun ovat kirppiksillä nousseet turhan korkeiksi. Viime aikojen suuntaus on ollut pienet peltirasiat suurten purkkien sijaan. Rasiatkin ovat nättejä kuin karkit ja niissä on kätevä säilyttää esim. nappeja! Tässä muutama namu näytille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)