Muistan yhä elävästi, kuinka seiskaluokalla kotitaloustunnilla harjoiteltiin marjakiisselin tekoa. Nesteenä käytettiin (perusteena säästösyyt!) vettä, ja koska meidän ryhmämme sekoitti mitoituksen (perunajauhoja lorahti kiisseliin deseittäin eikä ruokalusikoittain), saimme aikamoisen jännittävää klimppimarjasoppaa, joka oli vielä väritöntä! Uh. Nyt sujuu jo paremmin kiisselitkin. Tämän tuotoksen keitteli kyllä äiti.
Tässähän ikisuosikkini kaurapuuro saa vahvan haastajan. Onneksi nämä sopivat yhteenkin erinomaisesti! Herkkuhetkiin sopii vaikka tämä resepti. Ja sitten tietysti osa pakkaseen, että voi herkutella talvellakin.
Kuvausassistentilla on vikkelät sormet.
Täytynee odottaa vielä hetki, että vauva saa kiisselimaistiaisia. Onneksi tuo lusikka on niin kiinnostava.
Oijoi mikä ihana pullukkasormi siellä matkalla maistamaan! En kestä :D
VastaaPoistaMä tein kans tänään raparperikiissua, sitä kun kasvaa nyt ihan omassa pihassa. Ja piirakkaa oon tehnyt jo kahdesti. Pakastaa täytyy!
Hih!
VastaaPoistaJoo ihan parasta on tietty se, et raparperit saa hakea omalta pihalta. Oijojoi. Nauttikaa!