Mämmimuistutus

Mulla kävi virpoja! Siis silloin viime viikolla. Mutta olen täpinöissäni koska kyseessä oli ensimmäinen kerta kun olin oven tällä puolen. Onneksi oli suklaamunia. Muistan sen pettymyksen tunteen kun saikin palkaksi hedelmän tai todella pienen kolikon. Tai tarran. Ystäväni oli saanut joskus posliinieläimen.

Pääsiäisenä halutaan herkkuja, ei posliinieläimiä. Ja siksi halusin muistuttaa tästä mahtavasta herkusta, mämmijäätelöstä. Kolme vuotta sitten testasin ensimmäisen kerran ja nyt en voisi enää kuvitella pääsiäistä ilman tätä.

Mämmijäätelön resepti, kas tässä.




Ja sitten tää banaanin ja kookoksen yhdistäminen mämmiin pitäisi vielä testata. Mutta onhan tässä aikaa. Ja mämmiä.

Pienimmäisen pääsiäispaita

Lankakorista löytyi muutama kerä kirkkaankeltaista Alban luomupuuvillalankaa, ja rupesin visioimaan siitä vauvan kevätpaitaa. Visioin myös samalla sitä, miten vähän neulomiseen on aikaa (voisin toki syyttää ajan vähyydestä lasta, mutta todellinen syy taitaa olla Hannan lainaamat Wiren dvd:t... niitä katsoessa ei vaan pysty tikkuamaan), joten päätin vetää kaikki mahdolliset mutkat suoriksi. Ja kas, syntyy se paita suorasta pötköstäkin. 

Tein paitaa pyöröneuleena kainaloihin asti ja jatkoin siitä sileänä neuleena ylöspäin. Yläreunaan tein joustinneuletta ja jätin reunan suoraksi. Hihoissa sentään leventelin reunoissa, että tuli sopivan malliset. Vähän jäivät lyhyiksi, mutta ei se ehkä näin kevätsäillä haittaa. Sitten vain kursin osat yhteen. Kauluksen joustinneule-osan kiinnitin reunoista päällekäin, jolloin siitä tuli sopivan joustava ja vauvan pään yli hyvin sujahtava, mutta kuitenkin päällä pysyvä. Valmista!

Joku olisi voinut pestä paidan ennen kuvaamista, josko se olisi vähän tasoittanut epätasaista neulejälkeä. Joku olisi myös voinut siirtää tuon sotkuisen lankakorin nurkasta kuvaamisen ajaksi...

 Nyt sitten sitä kevättä tännekin, kiitos. Valmiina ollaan.

Lämmin punajuuri-tofusalaatti ja mainio pesto

Sen verran kylmä vielä tuolla ulkona, että lämmintä ruokaa on saatava. Vaikka se olisi salaattia. Punajuuren ja tofun yhdistelmän olen havainnut ennenkin hyväksi, siksi päädyinkin testaamaan tätä Chocochilin reseptiä.

Maukas, todella maukas. Tykkään näistä ohjeista missä on vaan muutama raaka-aine. Ei liikaa hässäkkää. Ja koko homman paras yllättäjä oli tuo paahdetuista auringonkukan siemenistä tehty pesto. Mahtava se paahteinen maku! Sopisi niin salaattiin kuin pastaan tai leivän päälle. Uusi kastikesuosikkini, ehdottomasti.

Lämmin punajuuri-savutofusalaatti (kahdelle)

n. 600 g punajuuria
oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria
1 pkt kylmäsavustettua tofua
2 rkl oliiviöljyä
0,5 tl savupaprikajauhetta
1 puntti rucolaa

kourallinen saksanpähkinöitä (käytin niitä paahdettuja siemeniä)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja kuutioi punajuuret. Levitä punajuuret uunipellille ja valuta päälle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista punajuuria 30-45 minuuttia tai kunnes ne ovat läpikotaisin pehmeitä. Kypsymisaika vaihtelee sen mukaan, kuinka isoja palat ovat.

Kun punajuuret ovat lähes kypsiä, kuutioi savutofu. Kuumenna pannulla öljy ja lisää joukkoon savupaprikajauhe. Lisää tofukuutiot pannulle ja paista, kunnes niissä on kaunis ruskea pinta. Kokoa salaatti lautaselle. Tarjoile peston kanssa.

Auringonkukansiemen-persiljapesto

1 ruukku persiljaa
0,5 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä 
n. 1,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa

Noita auringonkukansiemeniä saa ilmeisesti ostettua valmiiksi paahdettuina, mutta paahdoin itse, siihen ei kauaa mene aikaa. Kuivalla pannulla, kunnes saavat väriä. Soseuta kaikki aineet sauvasekoittimella. Lisää suolaa ja öljyä maun mukaan. Tätä kyllä suosittelen lämpimästi testaamaan!

Reseptit siis napattu Chocochilistä.

Banaanikookosmämmi

Jytis toi Vietnamista tuliaisiksi addiktoivia banaanikarkkeja. Niitä mutusteltiin edellisessä kerhotapaamisessa ja yritettiin jäljittää makuja. Banaani, joo, ja kookos. Ja jotain vielä. Hmm... onko se... no onhan se - mämmi! Uskomatonta, vietnamilaisia mämmikarkkeja!

Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi makuyhdistelmää piti tietysti yrittää jäljitellä. Tällä kertaa vaan ihan yhdistämällä mämmi kookosmaitoon ja banaanisiivuihin, mutta mielessä alkoi hyrrätä heti jonkinlaiset hienostuneemmat visiot - toimisiko mämmi kookoskermavaahtolla kuohkeutettuna pääsiäisen jälkiruokapöydässä? Ja joku banaanihilloke, onko sellaista olemassa?



No, katsotaan mitä tuleman pitää, mutta joka tapauksessa suositeltava makuyhdistelmä pääsiäissesonkiin!

Kevätkääryleet

Tältä se näytti, vietnamilainen kevätaurinko. Muutama viikko sitten oli ilo tutustua siihen, kuten myös maan ruokakulttuuriin. Yksi kiinnostavimmista kokemuksista oli kokkauskurssi paikallisessa ravintolassa. Ravintola oli sellainen, jossa olin ollut aiemmin syömässä ja hämmästellyt, miten hyviä heidän kevätkääryleensä ovat. Kun kävi ilmi, että ravintolassa järjestetään kursseja, joissa mm. näitä kääryleitä tehdään, ilmoittauduin oitis. Olen laittanut tänne blogiin kevätkääryleiden ohjeen ennenkin, mutta laitanpa nyt vielä yhden version, oppimani perusteella.

Ja tästä se lähti.

Ensin suikaloitiin. Julienne-veitsi on tähän tosi kätevä.  Jos haluat uppopaistaa kääryleet, tsekkaa että riisipaperisi ovat siihen soveltuvia, jonkinlaisia eroja voi olla.

Vietnamilaiset kevätkääryleet (neljälle)


riisipapereita

1 iso porkkana
100g vihreitä papuja
kourallinen pavunituja tai pala taro-juurta
3 dl sieniä (siitake tai herkkusieni) /marinoitua tofua
100g kypsiä vermicelli- eli lasinuudeleita saksittuna
1 pieni sipuli/pari kevätsipulia
1 valkosipulinkynsi

1 tl sokeria
1 tl suolaa
0,5 tl pippuria
(0,5 l paistoöljyä)

Suikaloi kaikki vihannekset. Paista sienet/tofu halutessasi ja pilko pieniksi. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja mausta. Puristele täytteestä liiat nesteet pois. Kasta jokainen riisipaperi ensin veteen (täytä iso lautanen vedellä ja hyödynnä sitä), ja kun paperi alkaa pehmetä, siirrä se leikkuulaudalle ja täytä. Levitä täytettä maltillisesti alaosaan. Taita reunat keskelle ja kääri tiiviiksi paketiksi. Jos et halua paistaa kääryleitä, niin homma valmis. Heti kun kaikki on kääritty.

Jos taas haluat paistaa kääryleesi, kuumenna öljy korkeareunaisessa kasarissa. Kun upotat kääryleet rasvaan, pidä kääryleestä kiinni tikuilla, nipistäen kiinnityssaumaa. Pidä muutama sekunti kiinni ja jätä kääryleet paistumaan (käännä välillä), kunnes ne saavat kauniin ruskean värin. Nosta kääryleet valumaan, jotta liiat rasvat valuvat pois.

VINK VINK. Jos aiot uppopaistaa kääryleet, lisää liotusveteen cocista (!) tai paistoöljyyn tilkka sitruunaa, näin saat rapeita kääryleitä.

Tarjoile kääryleet (tuoreet tai paistetut) soijakastikkeen kanssa. Jos haluat hieman lisää makua kastikkeeseen, voi siihen lisätä pilkottua tuoretta punaista chiliä ja/tai murskattuja suolapähkinöitä.

Toinen hyvä kastikepohja (varsinkin jos ujutat kääryleisiin katkarapuja) on kalakastiketta, muutama teelusikallinen sokeria ja tuoretta pilkottua chiliä.

Ja kolmannen kastikkeen saisi aikaan maapähkinävoista, jota löysennetään hieman vedellä ja lisätään tilkka soijaa mukaan.

Ja sitten vaan sitä kevättä odottelemaan.

Ja hei, jos kotoa ei löydy tarvikkeita, suosittelen käymään Hakaniemessä paikassa nimeltä 711 Kioski (Toinen Linja 1). Sieltä löytää mainion kattauksen ainakin vietnamilaisia, kiinalaisia ja korealaisia elintarvikkeita, myös tuoretavaraa! Ja palvelu on hyvää, jos kerrot mitä olet tekemässä, myyjä pitää huolen että saat kaiken tarvittavan. Tai jos et tiedä mitä olisit tekemässä, vinkkejä löytyy. Ja kaikkea jännää mitä ei oikeasti tarvitse, mutta tekee vaan mieli ostaa ja maistaa.

Raejuusto-puuro

Eeva Kolu kertoi Kaikki mitä rakastin -blogissaan laittaneensa raejuustoa puuroon. Kuulosti niin kreisiltä, että oli pakko testata.

Ja jösses. Se todella oli hyvää. Siis todella hyvää. Raejuusto mukavasti pehmenee lämmitessään kuuman puuron seassa ja lopputulos on yllättävän maistuva. Suosittelen testaamaan, jos kaipaa aamupuuroon vähän vaihtelua. Ja proteiinia.

Puuroa, raejuustoa, mustaherukoita.

Vai syöttekö te puuroa? Ja jos niin millaista? Minkä kanssa? Mä tein vuosia töissä aamuisin aina kaurapuuroa mikrossa ja vetelin sen kaneli-sokerin kanssa. Jossain vaiheessa vaihdoin marjoihin, välillä hilloa. Voisilmään en ole ikinä oikein oppinut.

Ja se itse puuro. Mä olen kyllä tosi kaikkiruokainen sen suhteen. Riisihiutaleista tehty on ainoa, joka on ollut vähän outo. Nyt on nyt menossa tällainen speltti-kaura-sekoitus. Ei sovellu mikrotukseen eli pikapuuroksi, mutta maultaan oikein hyvä.

Terveiset Vietnamista!

Tuolta kevätkääryleiden luvatusta maasta. Päädyin myös kokkauskurssille, jossa opettelin kevätkääryleiden saloja, mutta siitä lisää myöhemmin.

En ole ensimmäinen Herkun ja Koukun tyttäristä, joka tuonne päin maailmaa päätyy, kolme vuotta sitten Heta ja Eki tutustuivat vietnamilaiseen keittiöön pohjoisessa, Hanoissa. Minä puolestani suuntasin etelään, Saigoniin eli Ho Chi Minh Cityyn.

Kaupungissa asuu saman verran porukkaa kuin koko Suomessa. Puheet skoottereiden määrästä eivät olleet liioiteltuja. Jotkut toimivat myös myyntikojuina, kuten tää hattarapyörä.

Matka kesti hieman reilut kaksi viikkoa, ja sinä aikana en nälkää nähnyt. Pieniä katukeittiöitä oli joka kulmassa ja kadulla. Yksinkertaisimmillaan se oli tällainen viritelmä. Toi nainen muuten aivasti noihin ruokiin kaksi sekuntia kuvan oton jälkeen.

 Vaikka hygieniapassia ei varmaan ihan jokaiselta löytynytkään, söin kaikissa mahdollisissa paikoissa. Parhaita olivat sellaiset, joissa sai itse valita merenelävänsä ja siinä ne sitten grillattiin. Vedin erilaisia simpukoita ja rapuja ihan tosi paljon.

  Ja sit oli näitä riisijauhoon tehtyjä lettuja, joissa oli suolaisia täytteitä (tuolla piileksii sieniä), makeissa versioissa oli käytetty kookosjauhoja.

Nää on puolestaan maissilettuja, mukana ituja ja rapuja. Soosi on kookoskermaa.

Vaikka Saigonissa riitti syötävää, päädyin Vietnamin ja Kambodzan välissä olevalle saarelle, Phu Quocille. Joo, se oli just sellainen paratiisisaari. Ei ketään missään.

Siellä päädyin elämäni ekaa kertaa snorklaamaan. Ja samalla reissulla tuli eteen tilaisuus maistaa merisiiliä. Tuo setä ne perkasi.

Ja tässä se sitten matkaa mun suuhun. Maistui mereltä ja joltain kiinteältä asialta. Chilikastike, soija ja paahdetut maapähkinät (yleinen lisukeyhdistelmä mereneläville Vietnamissa) helpottivat.

Saaren jälkeen seuraava etappi oli Mekong-joen suistossa sijaitseva kaupunki Can Tho. Iso kaupunki, mutta huikeinta siellä oli se joki.

Ja joen varressa oleva asumukset.

Ja keskellä jokea oleva kelluva tori.

Suiston jälkeen palasin taas Saigonin vilinään. Näitä kuvia on miljoona mutta yksi vinkki vielä loppuun.

Mondossa oli juttu Ho Chi Minhin parhaista ravintoloista ja paikkaa nimeltä Cuc Gach Quan kehuttiin eniten. Ei turhaan. Huikean hieno paikka, jänniä sisustusturatkaisuja koko sokkeloinen talo täynnä. Kuvat ei tee niille oikeutta. Mutta sen sanon että tuollaista tofua en ole koskaan saanut, päältä rapea, sisältä valuva. Huh uh.

Ja muutenkin huh uh. Teki ison vaikutuksen Vietnam. Ruoka, ihmiset, ilmasto ja hinnat. Kaikki hyvää. Just ja just malttoi tulla takaisin.

Mistä niitä kivoja brunsseja löytää?

Brunssille sunnuntaina ilman pöytävarausta - Mission Impossible?

Kuvan aamiainen on nautittu tamperelaisessa American Dinerissa. Se oli överi. Ja hyvä. Mutta nyt oltiin Helsingissä.

Herkun ja Koukun kuukausittainen kokoontuminen päätettiin tällä kertaa järjestää kahvilamiljöössä Kalliossa, brunssia lähdettiin hakemaan. Noh, eka mentiin Sandroon, pohjoisafrikkalaiset maut kiinnostivat. Hullu jono. Siitä sitten mentiin kurkkaamaan Villiä Puutarhaa ja Cafe Cardemummaa. Kiinni molemmat. Siitä jatkoimme Pacificon brunssia kohti. Hullu jono. Tästä matka jatkui Veganissimon brunssille. Kiinni.

Sitten ratikalla Hakaniemeen. Cafe Talon brunssi näytti hyvältä. Vapaita pöytiä vaan ei ollut. Koska tässä vaiheessa alettiin olla jo ylitetty se brunssiaika, siirryttiin lounasvaihtoehtoihin. Sävelen burgerit on mahtavia, vaan kiinni oli sekin. Cafe Java oli jotenkin pieni ja synkkä, niin päädyttiin sitten Da Vinciin vetämään pastaa ja pizzaa. Hyvää oli ainakin mun munakoisopasta, mutta vähän jäi kaivelemaan.

Onko tosiaan näin että spontaanisti ei brunssille sunnuntaina pääse?