Kevätsuunnitelmia

Blogausrintamalla on viime aikoina ollut hiljaista täältä suunnasta, kun pari viime viikkoa on pukannut loma- ja työmatkaa toinen toisensa perään, hyvä kun on laukun ehtinyt käydä täyttämässä välillä kotona puhtaammilla vaatteilla. Mukavaa on ollut kiireestä huolimatta, esimerkiksi tällaisissa maisemissa on tullut köllöteltyä:

Puuh. Oli se vaan mahtavaa.

Mutta täällä Helsingissähän lumi on jo muisto vainen, ja Kansallismuseon seinustalla kasvaa kymmenen sentin korkuisia narsisseja. (Tai ainakin voin väittää, että ne oli narsisseja, menkää itse tunnistamaan jos ette usko). Pääsiäiskiireistä kotiuduttuani tuntuu olevan vähän kevätkuhinaa ilmassa, suunnittelen ja haaveilen uusista projekteista. Talven harmaat ja tummat värit ja keskeneräiset työt tuntuvat tunkkaisilta ja ikäviltä. Värejä, kaikkia eri värejä nythetimullepaljon!

Näistä tulee joogamattopussi, hame, tunika, huivi, villatakki, toinen huivi ja lapaset. Tulee tulee. Ainakin aikanaan. Nyt tuntuu kivalta vaan silitellä ja katsella värikkäitä asioita. Ja haaveilla kesästä.

Hedelmähyydyke joka ei sitten hyytynyt

Tadaa! Hyydyke ennen ja jälkeen kumoamisen:


Mulla on hyviä ja huonoja kokemuksia agar-agarista. Edellinen kokeilu, kirsikka-kookos-juustokakku, onnistui mainiosti niin uskalsin kokeilla taas. Vaan kävi kuten joskus joulumarmeladien kanssa, ei tosiaan hyytynyt. Ohje on äitini 70-lukulaisesta Kasvis -keittokirjasta. Ehkä agar-agar oli silloin tujumpaa. Laitan reseptin tähän nyt kuitenkin jos jollain olisi vinkkejä? Tää olisi nimittäin mainion raikas ja vaivaton jälkiruoka ja helposti muunneltavissa eri hedelmillä/mehuilla.

Hedelmähyydyke

4 dl appelsiinimehua
2 rkl agar-agaria
1-2 rkl hunajaa
5 dl hedelmiä kuutioina

Kiehauta mehu ja sekoita siihen vispaten agar-agar. Keitä sekoittaen muutaman minuutin ajan. Lisää sekoittaen hunaja ja hedelmät, kaada yhteen isoon tai moneen pieneen astiaan. Anna hyydykkeen jäähtyä 2-3 tuntia ennen tarjoilua ja kumoamista.

Lisäsin myös kookoshiutaleita eli nuo valkoiset hiutaleet ovat niitä, ei liukenematonta agar-agaria.

Lankakätköt

Pistin eilen kaikki loputkin lankani Ravelryn stashiin eli virtuaaliseen lankakomeroon. Sieltä löytyy pelottava toiminto, jolla voi tehdä Excel-yhteenvedon lankavarastoistaan. Lopputulos ei ollut ihan niin pelottava: sitä on 7.4 kiloa! Eihän se ole paljon? (kuiskaa hiljaa: vain 19 kilometriä.) Äkkiähän nuo neuloo pois.



Tarkemmin pohdittuna 7 kiloa lankaa on kyllä yli kymmenen villapaitaa. Hmm. Tarkemmin pohdittuna ajatus alkaakin tuntua vähän pelottavalta.

Kesken kaiken

Muuttaminen on sitten rankkaa! Eikä vähiten siksi, että muuton yhteydessä on aina kohdattava karu totuus kertyneen tavaran määrästä. Miten sitä kertyykin? Mistä sitä tulee? Miksi siitä ei osaa hankkiutua eroon?

Eilen kävin läpi lanka- ja keskeneräisten neuleiden varastoni. Huh huh kuulkaas. Voisiko joku tehdä nämä loppuun? Tarjolla olisi ainakin pipoa, kämmekästä, pari villapaitaa ja huivintekelettä. Virkatut kukat voisi myös kiinnittää johonkin, kun vaan muistaisi että mihin.

En ole vielä purkanut ihan kaikkia laatikoita, ja aavistan, että jostain löytyy näitä keskeneräisyyksiä vielä lisää. Oi, oi, oi.

Kohtalona inkiväärinapsut

Pitkään on kaapissa kummitelleet sokeroidut inkiväärinpalaset, joille ei tunnu löytyvän käyttöä. (No zah, ei ne oikeasti kummittele, se oli kielikuva.) Olin juurikin etsiskelemässä aktiivisesti niille käyttötarkoitusta, kun David Lebovitz luki ajatukseni ja läväytti GoogleReaderiini Nonfat Gingersnaps -reseptin. Käsittämätöntä telepatiaa! Tajusin, että suuremmat voimat ovat nyt pelissä. Pakkohan resepti oli hetimiten ottaa testaukseen.

Noudatin reseptiä omenahillon keittämisineen (!) ja muine hullutuksineen sen verran orjallisesti, että en sitä tähän ala suomentaa (kun se on niin pitkäkin). Sen verran pistin omiani, että kun taikina alkoi muistuttaa vähän liikaa joulupiparitaikinaa, lisäsin vajaan desin kaakaojauhetta. Myöskin laitoin yhden kokonaisen kananmunan kahden valkuaisen sijaan.



Okei okei, ne näyttää vähän ruisnapeilta. Tai ei niin vähänkään. Mutta mutta. Koostumus on aivan mahtava, sellainen chewy, mikä se nyt on. Eikä maistu piparkakulta, vaan inkivääriltä ja mustapippurilta, ihanaa. Seuraavan kerran haaveilen tekeväni appelsiinista versiota. Suklaa, appelsiini ja mustapippuri, ooltaim-suosikki. Mm-mmm. Mutta kyllä hyviä on nämäkin. Epäilen että veganisointi on myös vallan helppoa, kun jättää vaan kananmunan pois.

Niin, tänään oli ihana vapaapäivä, ja olen myös vähän neulonut.


Apua. Se on mustekala.

Tästä tulis kauluri

Kauluri-innostusta tuntuu olevan liikkeellä kerhossamme. Paun lisäksi kauluria on nähty nykertämässä ainakin Handepande ja Raisu, ja minäkin olen liittynyt samaan remmiin.

Taannoisella Tallinnan-matkallamme lanka loppui kesken, mutta maihin päästyämme yritin oitis seuraavana päivänä ostaa uuden kerän Novitan 7 veljestä tummanharmaan sävyisenä. Kahden kaupan lankavarastot läpikäytyäni meinasi otsalle kohota jo kylmä hiki - eikö sitä sävyä saa enää mistään? (Niinkin voi nimittäin käydä, sen tietää ainakin Jytis!)

Onneksi kolmas kerta toden sanoi, ja löysin oikean sävyisen lankakerän kaupan hyllyltä minua odottamasta. Ostin kaveriksi myös kaksi muuta kerää (ja kuka se hetki sitten valitti, että lankoja on liikaa..?), ja mielessä kävi, et nää sävythän vois löytyä ihan mistä tahansa muotiblogistakin näinä päivinä, eikö?



Ja tällainen siitä kaulurista on sitten tulossa. Katsotaan, kuinka kauan kestää ja päädynkö vielä purkamaan koko hökötyksen.



P.S. Huomasittehan innokkaan kuvausapulaisen, joka toisessa kuvassa on muuttunut ehkä kummituskissaksi!