Terapia-omppuja

Tänään ikävien uutisten päivänä päätin nollata pään survomalla omenoita.

Viikonlopun Loviisan sieniretken saldona kotiin tuli sienien sijaan kaksi kassillista omenoita, lohkoin niitä kattilaan niin paljon että vähän tuli ylikin, keittelin ja survoin. Sokeria ja kanelia lopuksi, mahtava tuoksu täytti keittiön ja maailman murheet tuntui hetken pienemmiltä.

Syyssukat

Piti tulla suursiivous, mutta tulikin sukat. Marjapuuronvärinen lanka on heräteostos Sodankylän marketista. Onkohan syksy sekoittanut pään, koska violetti ja vaaleanpunainen tuntuvat hyviltä väreiltä.

Ameriikkalainen omppupiiras

Perjantaisessa illanvietossa herkuteltiin bataattikeiton ja bruschetta-leipien jälkeen amerikkalaisella omenapiiraalla. Varsin suussasulavaa ja herkullista! Ohje on sekoitus muutamasta netistä kallatusta reseptistä ja tietenkin vegaanistettu tarvittavin osin. Piiraan täyte on aika makeaa, joten hieman vähäisemmälläkin sokerilla saattaisi pärjätä.

Pohja:

6 dl vehnäjauhoja

150 g margariinia

1/2 tl suolaa

5 rkl kylmää vettä

Mittaa jauhot, margariini ja suola kulhoon ja nypi muruiksi. Lisää vesi ja vaivaa hetki. Muotoile palloksi, jauhota kevyesti, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Täyte:

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

1 1/2 tl kanelia

1/2 tl suolaa

1/4 tl muskottia

1 kg omenoita

2 rkl sitruunamehua

1 dl pistaasipähkinöitä (suolattomia)

25 g margariinia

Sekoita kulhossa jauhot, sokeri, kaneli, suola ja muskotti. Kuori ja viipaloi omenat, lisää kulhoon. Sekoita joukkoon myös sitruunamehu ja rouhitut pähkinät.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli kahdeksi ympyräksi, joista toinen hieman piirasvuoan pohjaa suurempi ja toinen pienempi (pohja voi olla halkaisijaltaan noin 22 cm). Nosta suurempi osa taikinasta vuoan pohjalle ja kaada päälle täyte. Nosta pienempi taikinaympyrä kanneksi ja nipistä reunat yhteen. Pistele kansi haarukalla. Paista ensin 250 asteessa 10 minuuttia, laske sen jälkeen lämpö 175 asteeseen ja paista vielä tunti.

Herkutellaan haaleana vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Sienionnea

Sieniretkellä löytyi kummitusmetsä ja ufosieniä.

Mutta myös suppiksia, ja niitä kerättiin hullun kiilto silmissä.

Onko muilla ollut sienionnea?

Raitaa ja lapasia

Kävin perjantaina kaupungin ehkä ihanimmassa lankakaupassa, joka sijaitsee Korkeavuorenkadulla. Nimi ei meinaa millään pysyä muistissa, mutta se on se pieni putiikki täynnä erilaisia ja ihania lankoja.

Menin ostamaan harmaata ja turkoosia lankaa - inspiraation väriyhdistelmään sain kadulla vastaan tulleelta tutulta tytöltä. Ja siis lapaset niistä neulon, tietenkin. Tällä hetkellä olen ensimmäisen lapasen puolivälissä. Esittelen sitten valmiit tuotokset.


Ja tässä on Paun lapaset. Toivottavasti ovat nyt toiveiden mukaiset. Saapi tulla hakemaan! Ja lankaa jäikin jäljelle, siitä saa varmasti kehiteltyä jotain pientä johonkin.

Pipo sen sijaan ei ole edistynyt, kun en ole jaksanut / ehtinyt etsiä sopivaa mallia ja summamutikassa neulominen ja alituinen purkaminenkin jo tympäisevät.

Tällaisia sunnuntaiaamun puuhia täällä.

Marokkohenkistä tofua

Lempitofuruoka tällä hetkellä koko maailmassa (ai niin, kungpoooo, no ainakin toinen lemppari) on marokkolaismausteinen savutofu. Resepti on peräisin Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen "Tofu"-kirjasta. Marokossahan en ole käynyt, joten mistään autenttisuudesta en mene takuuseen, mutta loistava on makuharmonia. Tätä syötiin tänäänkin.

Perusresepti on pelkälle tofulle, mutta marokkolaisten mahdollisesta vastustuksesta huolimatta olen tehnyt tästä myös kasvispataversiota, eli ensin sipulia ja kasviksia kuullotellaan pannulla ja sitten heitetään mukaan tofut, marinadi jne., kuten alla tullaan esittämään. Kuvittelisin että myös vaikka cashew-pähkinät sopisi kuin nyrkki silmään.

Taran-taran makuja Marokosta (4:lle)

2 pkt savutofua tai maustamatonta tofua
3 dl soijakastiketta (itse laitan ehkä 2dl, tönkkösuolavaara)
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori (tai pullomehua, köh köh)
2 tl jeeraa
2 tl jauhettua korianteria
1 tl jauhettua mustapippuria
1 tl chilijauhetta
1 rkl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa
2 rkl fariinisokeria
(ripaus sahramia)
3 rkl seesamiöljyä
2 rkl ruokaöljyä (paistamiseen)

Kuutioi tofu. Sekoita keskenään kaikki ainekset paitsi ruokaöljy. Marinoi tofukuutioita seoksessa muutama tunti, mielellään yön yli (toim. huom. oman kokemuksen mukaan maustamatonta tofua kannattaa marinoida yön yli, mutta savutofulle riittää se parisen tuntia, tai hätätilassa vähemmänkin). Ota tofut marinadista ja paista niitä kuumassa pannussa 5 minuuttia. Kaada marinadi pannuun ja anna kiehua vielä noin 5 minuuttia.

Tarjoile kera kuskusin.

Juhlagaala

Joku kaipaili kuvia Herkku&Koukku ompeluseuran juhlagaalasta, tällainen kuva oli tarttunu mulle herkkupöydästä. Mun tuomat viininlehtikääryleet ja hummus oli peräisin täältä, suosittelen!

Ja toinen juttu mitä suosittelen syysiltoihin on Emiliana Torrinin uusi levy Me And Armini. Aivan ihastuttava neito ja uusi levy menevämpi kuin edellinen, ah. Tehosoitossa biisi Big Jumps.

Housu-ukkomöykky

Möykky a.k.a housu-ukko (!) valmistui sunnuntain iltapuhteina. Se on aika sympaattinen, ja ehkä vähän surullinen. Se varmaan kaipaa kaveria.

Ohjeita en varsinaisesti jaksanut lukea vaan menin enempi mutulla, joten ihan ei tainnut tulla samikset (ainakin tää on läski!). Mutta liekö se tarkoituskaan. Mystistä on, että rajallinen puuvillalankavalikoimani koostuu aika täsmälleen samoista sävyistä kuin mitä tähän ohjeessa ehdotettiin.

Tämä ja sen mahdolliset tulevat kaverit olis ehkä yhdelle tulossa olevalle vauvalle. Mutta missä iässä vauvelit ymmärtää lelujen päälle, ja sitäkin mietin, että onko tää ehkä vähän pelottava, kun sillä on aika maaninen katse?

Synttärikaakku

Kaakkujen väkerrys on kivaa! Ira-tyttö tykkää Hello Kittystä (kukapa ei...), joten kitty päätyi myös kaakun päälle. Kaakku oli vegaaninen; pohja oli munaton ja maidoton, välissä oli soijajukurtista, kauravaniljakastikkeesta ja vadelmista tehtyä moussea ja päälle päätyi sokerikräämi. Koristeet on tehty marsipaanista, punainen väri on saatu aikaan värjäämällä vaalea marsipaani punaisella pastavärillä.

Takki pienelle tytölle

Elokuisen viikonlopun tuotos oli takki 4-vuotiaalle tytölle. Kaavat löytyi Ottobre-lehdestä, tosin niitä sovelsin varsin rempseästi. Päällyskangas on ostettu kesällä kirppikseltä (hieno 70-luvun aamutakki) ja vuorikangas UFFilta euron päivänä (pitkä samettikaapu). Ensimmäinen tekemäni takki, mutta tämän kokemuksen perusteella voisin uskaltautua moisia ompelemaan uudestaankin!