Nisua

Leipominen vaikuttaa olevan suosittu sadepäivien lohtuharrastus. Mää rupesin vaivaamaan nisutaikinaa, ja tuloksena oli kaneli-, vanilja- ja omenakookospullia. Pullataikina on helppo vegaanistaa, sen kun vaan tekee taikinan soijamaitoon (tai kaura- tai riisimaitoon tai miksei veteenkin), käyttää rasvana maidotonta margariinia (esim. sininen Keiju) ja jättää kananmunan pois. Hyvvää on.

Pehmopalikat

Edellisessä postauksessa viitatun vauvelin kilpavarustelussa on nyt otettu uudet aseet käyttöön. Nimittäin pehmopalikat. Niillä on hyvä heitellä kilpavarustelijoita kauemmaksi, että pääsee antamaan omat lahjuksensa.

Ohje on alunperin vanhasta SK:sta, hetkinen, 2/2001. Mutta periaate on hyvinkin simppeli - ohueen vanukerrokseen kääräistyt vaahtomuovikuutiot tungetaan kangastilkuista ommeltujen kuutioiden sisään. Kuutioita oli hauska tehdä, ja kasata, ja heitellä - oikein vanhakin jo nuortui kuin lapsi leikkimään. Joudun ehkä tekemään itselleni mätsäävän setin.

Iltapuhteita

Uusimmassa Suuressa Ksityölehdessä (10/08) innosti useampikin juttu, mutta ensimmäiseksi testaukseen meni tämä vauvan liivi. Sitä toivottavasti päästään pian sovittelemaan itse tulokkaankin päälle.


Yhden toisenkin jutun lehden ohjetta mukaellen näpräsin, mutta kun aattelin antaa sen joululahjaksi niin eihän sitä täällä voi esitellä. Tästä saattaakin tulla ongelma lähikuukausien kästöitten suhteen!

Ja eikös niin että joulukortti- ja muut askartelut on jo korkea aika aloittaa. Eilen kävinkin yhtä malttamattoman kaverin kanssa vähän askarteluliikkeissä tarvikkeita hamstraamassa. Mitään suunnitelmia ei ollut joten intuition varassa napsin mukaan värkkejä, esimerkiksi turkooseja paljetteja ja pitsiä sekä pinkkiä kirjontalankaa. Värikkäitä kortteja taitaa olla tulossa!

Tuommoiset kaksi sydäntä askartelin käsillä olleista tarvikkeista harjoittelumielessä. Vaatii vielä hiomista, ainakin kovasti lisää klitteriä.

Ruokatorstai

Taas tänään satoi, ja se veti mielen matalaksi. Ei huvittanut lähteä polkemaan pyörällä pilatestunnille, joten jäin kotiin leipomaan.

Jytis on tituleerattu Vuoden uusien reseptien kokeilijaksi, ja vallan hyvin se titteli naiselle sopiikin. Mä olen kokkaajana ja leipojana ennemmin niitä vanhassa vara parempi -tekijöitä, ja siispä nytkin turvauduin jo ainakin 10 vuotta sitten käyttöön otettuun reseptiin.

Hertan porkkanakakku ei ole sieltä terveellisimmästä päästä, mutta hyvää se on!

Porkkanakakku:

2 munaa
2 dl sokeria (vähempikin riittää)

2 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl vanilliinisokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta

3 dl porkkanaraastetta
1 dl öljyä (vähempikin riittää)

Sekoita ainekset keskenään: ensin munat ja sokeri, sitten kuivat aineet ja lopuksi porkkana ja öljy. Sekoita taikina tasaiseksi, aseta piirakkavuokaan ja paista uunissa n. 35 minuuttia 175 asteessa.

Kun piirakkapohja on jäähtynyt, tee kuorrutus.

50 g sulatejuustoa
30 g margariinia
2 dl tomusokeria
manteli- tai pähkinärouhetta.

Sekoita kolme ensimmäistä keskenään ja levitä pohjan päälle. Ripottele päälle rouhe ja syö! Ja varoitus: tämä on sitten makeaa - kovin isoa palaa ei pysty kerralla syömään.



Eilen tein linssikeittoa, jonka ohjetta pyydettiin myös tänne. Ohje on mainiosta pienestä keittokirjasta Keittokomero ja huone, jonka on kirjoittanut Saara Törmä.

Linssikeitto (neljälle)

2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2,5 dl punaisia linssejä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
400 g tomaattimurskaa
vähän tomaattipyrettä
2-3 tl currya
hyppysellinen kanelia
hyppysellinen kardemummaa
½ dl sitruunamehua
1-2 tl sokeria
suolaa
5 rkl soijakermaa

Huuhdo linssit. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele porkkanat. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää siihen sipulit, porkkana ja linssit. Lisää hetken päästä myös vesi, liemikuutio, tomaattimurska ja -pyre sekä curry, kaneli ja kardemumma.

Anna keiton kiehua hiljalleen 45 minuuttia. Lisää sitruunamehu ja sokeri. Soseuta keitto ja lisää sopivasti suolaa ja halutesssi kermaa.

Mä vähän sävelsin ohjetta esimerkiksi jättämällä kardemumman ja kanelin pois (olen pelkuri, myönnetään!), mutta hyvää oli. Suosittelen sateisiin syysiltoihin!



Ja kirjoituksen otsikkohan on paitsi tämä viikonpäivä, myös kunnianosoitus ihanalle Ruokatorstai-keittokirjalle!

Näpertely tarttuu

Puuhastelu on niin hyvä harrastus, että se väistämättä tarttuu. Näin on käynyt ainakin yhdessä kalliolaisessa asunnossa, jossa eräänä sateisena iltana yksi neuloi kauluria ja toinen teki pehmopupua.

Ostamani ompelukone on kiinnostanut kovasti myös asuintoveria. Eilen hän kävikin kangaskaupassa ostamassa vohvelikangasta (myyjä oli kommentoinut, että jopa tulee 80-luku mieleen) ja töistä tullessani odotti kotona tulisilla hiilillä.

Ja tällainen siitä pupusta nyt sitten tuli.



Design by Remus. Olen auttanut siksakkaamalla pupun reunat ja ompelemalla etu- ja takakappaleet yhteen.

Pupu tottelee nimeä Seppo, ja siitä tykkäävät myös meidän kissat.

Ihana Tauno

Decoupage-lakka ikuisti viikonlopun Hesarista löytyneen heinäpellon tuolle puolen tähyilevän Tauno Palon kovapintaiselle pahville. Lakka ei sanomalehtipaperin kanssa ole aivan parhaimmillaan, koska kääntöpuolen teksti kuultaa pakostakin hiukan läpi lakkauksen jälkeen. Mutta en välitä, ihailen vain.

Lankaa

Tällainen määrä (tai ei tässä ole edes kaikki) lankaa on kerääntynyt nurkkiin pölyä keräämään. Nyt kannattaisi vissiin tosissaan ryhtyä keksimään jotain muutakin neulottavaa kuin iänikuisia raitalapasia.

Tai voidaan pitää myös lankavaihtajaiset. Seitsemän veljestä löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä. Anyone?

Aloin neuloa kauluria, jonka voi kiepauttaa kaulan ympäri pariin kertaan. On paljon hitaampaa kuin lapasen neulominen, ja sekös mun kärsivällisyyttä koettelee. Hmmm.

Tätien ilona Stockalla

Viime viikolla ompelu-seurat pidettiin kahvilassa, Stockan yläkerrassa. Ensin paikka tuntui hälyiseltä, mutta olikin lopulta ihan ok. Ehkä siihen meluun sitten vain tottui.

Saimme tädeiltä ja mummoilta hymyjä, ja yksi tuli jopa kertomaan, että meitä oli hauska seurata. No meistäkin oli hauskaa, että tädit tykkäs. Vois kokoontua kahvilassa uudemmankin kerran tässä joskus.

Pääasiassa siellä neulottiin, muun muassa raitalapaset. Lisäksi kaikkea muutakin, mutta kuvaaja epäonnistui taltioinnissa.

Eki teki hienoja koruja. Tässä kuva-aineistoa myös siitä.

Ja yleisön pyynnöstä tähän väliin Eki kertoo noiden hakaneulojen tarinan. Eli ne ovat vanhoja Kakolan vankilan hakaneuloja. Jokaisessa hakaneulassa on kolmenumeroinen luku, joka on siis ollut jonkun vangin numero. Ja omalla numerolla varustetuilla hakaneuloilla kukin vanki pystyi merkkailemaan tavaroitaan omakseen. (Niillä taitaa olla joku muu systeemi siellä tänä päivänä?? Ehkäpä sitä rikitaali-tekniikkaa..!)

En osaa asetella kuvia järkevästi tänne blogiin. Jos jolla kulla on kokemusta useiden kuvien lisäämisestä, niin saa auttaa!

Komuutti kylppäriin

Tässä pari kuvaa tosi vanhasta (ikää noin 100 vuotta J-miehen mukaan) pesukomuutista, josta ollaan suunniteltu meille kylppäriin kaappia. Tämän päälle tulee siis sellainen tosi simppeli, pyöreä malja-tyyppinen lavuaari ja putket komuutin sisään piiloon.
Hioin komuutista vanhat lakat ja maalit pois ja sivelin kerroksen pellavaöljyä pintaan. Olisin toivonut lopputuloksesta vähän tummempaa, mutta ans kattoo nyt miksi se muotoutuu jahka pinta kuivuu..

Loskapäivän lämpimäisiä

Tämän täytyy olla maailman helpoin leipä. Soodaleipää olen hinunnut parin vuoden takaisen Irlannin-retken jälkeen, ja reseptin metsästyksessä tämä 101 Cookbooksin resepti veti pisimmän korren. Jotenkin tästä on lukuisien leipomusten tiimellyksessä muokkautunut aika epäirlantilainen versio, eli ei tämä tietysti ihan alkuperäiselle vedä vertoja, mutta omanlaisenaan ehkä just tosi hyvä.

Alkuperäisen reseptin yhteydessä on enemmän spekulointia leivän irlantilaisuusaspekteista ja jauhomahdollisuuksista. Tyydynkin vain toteamaan, että oman kokemuksen mukaan voi käyttää lähes mitä jauhoja vain (jos ei erityisesti tavoittele irkkumeininkiä siis) ja heittää mukaan sekalaisia siemeniä tms. Ei se oo niin nuukaa. (Auringonkukansiemenistä tuli paistoprosessissa tosin jostain syystä kirkkaan vihreitä, voiko joku kotikemisti valistaa, mistä on kyse? Se oli vähän spookya, niitä en suosittele. Paitsi näin Halloween-aikaan).

Soodaleipä (1 kpl)

1.75 kuppia (4.3 dl) maitoa
2 rkl sitruunamehua
1 kananmuna
50 g (0.6 dl) oliiviöljyä
3 kuppia (7.5 dl) spelttijauhoja
1 kuppi (2.5 dl) kaurahiutaleita
n. 0.5 kuppia (n. 1 dl) kurpitsansiemeniä
1 tl suolaa
1 tl soodaa

Sekoita maito ja sitruunamehu ja anna seisoa kymmenisen minuuttia, jolloin maito hieman saostuu (tässä haetaan korviketta buttermilkille - voi käyttää myös piimää tai jogurttia maito-sitruunan sijasta, pääasia että neste on hapanta, kun sooda on kehissä mukana). Lisää kananmuna ja öljy ja sekoita. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää nesteseokseen. Sekoitettu taikina saa jäädä kosteaksi, paksu kakkutaikina on ehkä koostumus, jota haetaan, eli älä holauta kaikkia jauhoja kerralla, vaan lisää vähitellen. A vot, valmista tuli, kaada taikina suorakulmion malliseen leipävuokaan (tarvittaessa voideltuun) ja paista 200 asteessa noin 40-45 minuuttia. Vaikka luulet, että leipä olisi valmista ennen määräaikaa, olet väärässä, se on keskeltä raaka. Suojaa leivän yläpinta leivinpaperilla, jos sen tummuminen huolestuttaa.

Edit: Leipä oli tällä kertaa uunissa vähän reilut 40min, ja nyt kun olen leivän puolivälissä, huomaan että olisi saanut olla vähän vielä pidempään. Alkuperäisessä ohjeessa puhutaankin 50 minuutista.