Somalialainen tee

Olen jatkanut makumatkaani Sieltä missä pippuri kasvaa -keittokirjan parissa ja tällä kertaa päädyin Somaliaan juomaan kupposen kuumaa! Kuvan teepannukin on muuten Afrikasta, joten sopi teemaan mainiosti. Koska mulla ei ollut pientä siivilää, laitoin mausteet tuollaiseen teepussiin joita toin puolestaan Kööpenhaminasta, vaan huomatakseni että saahan niitä Suomestakin ruokakaupoista, sieltä hyllyltä mistä suodatinpussitkin löytyy.
Somalialainen tee
6 kokonaista kardemummaa (laitoin vajaan teelusikallisen rouhetta)
8 dl vettä
1 pieni kanelitanko
1/2 dl sokeria (laitoin vähän vähemmän kun aika makiaa on)
1-2 teepussia mustaa teetä
maitoa maun mukaan

Avaa kardemumman siemenkodat käsin tai morttelissa. Kuumenna vesi, kardemumma, kaneli ja sokeri kattilassa ja anna juoman hautua muutama minuutti. Ota kattila pois liedeltä, lisää tee ja anna juoman hautua muutama minuutti. Siivilöi tee ja kaada se kuppeihin tai kannuun. Lisää maitoa maun mukaan.

Ja vielä musiikkisuositus! Tällä nyt ei ole enää mitään tekemistä Afrikan kanssa mutta teetä lipitellessä kuuntelin aivan hurmaavaa ruotsalaista mimmiduoa nimeltä First Aid Kit, ihanaa villasukkamusaa.

Kurdikeittiön antimia

Eilen julkaistiin uusi keittokirja Sieltä missä pippuri kasvaa ja tähän tutustumista suosittelen lämpimästi!
Kirja on paljon muutakin kuin pelkkiä ruoka-ohjeita, siinä viisi ulkomailta muuttanutta uussuomalaista kertoo elämäntarinansa, kuten myös ne parhaat reseptinsä. Lisäksi kerrotaan kunkin maan ruokakulttuurista sekä raaka-aineista. Esittelyssä on vietnamilainen, chileläinen, venäläinen ja somalialainen keittiö sekä kurdikeittiö jota lähdin testaamaan ensimmäisenä.


Kurdikeittiön herkkuja kirjassa esittelee Cafe Caisan ravintoloitsija Yusuf Kartia, hänen resepteistään päätin testata linssikeittoa sekä sipuli-pinaattipiiraita ja kyllä kannatti. Todella maistuva ateria tuli!

Kurdikeittiön linssikeitto
3dl punaisia linssejä
2 tl suolaa
1 1/2 l vettä (laitoin vaan reilun litran koska tämä on aika ohutta keittoa)
1 sipuli
25g voita
1 tl kuivattua minttua
1tl paprikajauhetta

Huuhdo linssit hyvin. Laita kattilaan vesi, linssit, pilkottu sipuli ja suola ja keitä noin puoli tuntia. Soseuta keitto sauvasekottimella. Sulata voi pienessä kattilassa ja paista siinä hetki minttua ja paprikajauhetta. Lusikoi seos mausteeksi keiton päälle, älä sekoita. Valmis!

Sipuli-pinaattipiiraat
Leipä:
5-6dl vehnäjauhoja
1/2 rkl suolaa
1/2 rkl sokeria
1/2 tl kuivahiivaa
2 dl vettä
(kananmuna voiteluun, mulla ei kyllä ollut)
koristeluun mustia ja vaaleita seesaminsiemeniä

Sekoita kulhossa suola, sokeri, 5 dl jauhoja ja kuivahiiva. Lisää kädenlämpöinen vesi ja vaivaa hyvin jotta saat kimmoisan, pehmeän taikinan. Anna kohota liinan alla pari tuntia (lämpimässä paikassa tunti riitti mulla).

Täyte:
1 iso sipuli
200-250g tuoretta pinaattia (laitoin 1 1/2 pussia pakastepinaattia)
oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria

Paista silputut sipulit pehmeiksi paistinpannussa öljyssä ja lisää pinaatti sekä mausteet ja paista muutama minuutti.
Jaa kohonnut taikina neljään osaan ja kaulitse ne ohuiksi pyöreiksi lätyiksi (noin 20cm halkaisija). Laita täytettä toiselle puolelle ja nosta toinen puoli päälle ja painele reunat kiinni. Siisti reunat veitsellä, eli leikkaa ylimääräiset pois. Voitele halutessasi ja paista uunissa 250-300 asteessa 7-10 minuuttia.

Silmukkamerkeistä

Alettuani tavata jokunen aika sitten internetistä neuleohjeita aloin törmätä myös termiin pm, place marker, eli suomeksi silmukkamerkki. (Jostain syystä nuoruuteni SK:n tai Novitan ohjeissa ei koskaan käytetty silmukkamerkkejä? Onko se jotain, mitä on keksitty vasta 2000-luvulla?) Tällainen merkki on siis jonkinlainen lenkura tai rengas, joka on pujotettuna puikolle kriittiseen kohtaan kerrosta muistuttamaan neulojaa, että tässä se kavennus tm. nyt sitten tarttis tehdä. Silmukkamerkki siirretään neuloessa puikolta toiselle siten, että se pysyy koko ajan samassa paikassa.

Koska olen hieman jääräpäinen, olin aluksi sitä mieltä, että ei mitään tämmösiä tarvita, oo ennenkään tarvittu. Kyllä mä osaan laskea, milloin se seuraava kavennus tulee... Ensimmäisen kerran merkkejä testattuani takki oli kuitenkin hetkessä käännetty. Kuinka kätevää, eritoten isommissa projekteissa. Mennyttä elämää ovat silmukoiden laskemiset ja järjestysnumeroiden mutisemiset, uudessa maailmanjärjestyksessä silmukkamerkit ovat parhautta!

Ensimmäiset omat "merkkini" olivat jotain metallilangasta väännettyjä rinkuloita (ei, valmiinahan merkkejä ei voi ostaa). Ne eivät kuitenkaan olleet järin kestäviä, ja kun bongasin jostakin netin syövereistä (en muista mistä! enkä löydä lähdettä enää! pahoittelut) ohjeistuksen, kuinka askarrella merkkejä pujottamalla helmiä metallirenkaisiin, niin siitä se ajatus sitten lähti. Pienen kontaktiliimatuokion jälkeen saatiinkin aika iloisenvärisiä silmukkamerkkejä:



Ja käytännön demonstraatio. Yllättävän käteviä, jos yrittää lisätä 16 silmukkaa kierroksella tasavälein. (Kuvassa villapaidan tekele, jota mallataan vanhaan villatakkiin. Toistaiseksi ollaan vielä samassa kokoluokassa.)



Kuvan lanka on muuten kainuunharmaslankaa, kotimaista lähituotantoa. Tämä aihe ansaitsisi oman postauksensa, nyt kun torjutaan sitä lamaa ja kaikkea. Sitä odotellessa kannattaa lukaista vaikkapa Puikkomaisterin postaukset aiheesta.

Omena-mannavaahto

Tällaisen reseptin olin joskus leikannut talteen Pirkan ruokalehdestä ja nyt vihdoin se meni testaukseen ja hyvää olikin. Makiaa!

Omena-mannavaahto
2 dl omenatäysmehua
3 dl vettä
3/4 dl mannasuurimoita
2,5 dl omenasosetta (kaupan valmista tai syksyn satoa pakastimesta)
1/2 dl sokeria (vähän vähempikin olisi ehkä riittänyt)
1/2 tl kanelia

Ensiksi kiehautetaan mehu ja vesi kattilassa ja vatkataan joukkoon mannasuurimot. Annetaan kiehua 10 minuuttia välillä sekoittaen. Lisätään omenasose ja kiehautetan vielä kerran. Lopuksi maustetaan sokerilla ja kanelilla ja annetaan puuron jäähtyä.
Vatkataan kuohkeaksi, mä vetelin sauvasekoittimella kun ei ole sähkövispilää ja aattelin että käsipelillä ei tuu kuohkeaa. Tarjotaan (soija/kaura/ammuu) maidon kanssa!

Vartiset

Mitä saadaan, kun yhdistetään lapaset ja pitkät varret? No vartiset tietty!

Yhdet tällaiset olen jo neulonut toiveen mukaan, ja nyt päätin tikuta itsellenikin samanlaiset.


Lankana oli peruslankaa 7 veljestä ja värinä kovasti tykkäämäni harmaa (vaikka kuvassa näyttääkin kellertävältä - luonnonvalo, tule jo takaisin!). Tein varren alkuun ja ranteen kohdalle pätkät resoria neulomalla 2 oikein, 2 nurin, muuten päästelin vain menemään aina oikealla.

Nämä auttavat erityisesti kirppistakkeihin pukeutuessa: vanhojen vuosikymmenten takit ovat usein tyylikkäitä ja hyvin istuvia, mutta niissä on aika usein minulle ihan liian lyhyet hihat. Ja sopivat vartiset varmasti mäenlaskun tiimellykseenkin - ei pääse lumi heti ranteeseen. Vielä kun pääsisi sinne mäkeen asti!

Hahtuvalankaa ja kummallinen ohje

Vauvabuumi senkun jatkuu. Erään vauveliinin pitäisi putkahtaa maailmaan reilun kuukauden kuluttua, joten nyt on jo korkea aika neuloa pöksyt tulijalle.

Sain tulevalta äidiltä kerän hahtuvalankaa, johon tartuinkin varsin innoissani, sillä aiempaa kokemusta ei minulla tuosta langasta ole. Ensituntumalta sanoisin, että onpa pehmeää, mutta samalla myös hyvin herkkää ja helposti katkeilevaa lankaa! Varsinkin alussa sain olla useampaan kertaan "juottamassa" katkenneita langanpätkiä yhteen.


Tältä näyttää pöksyjen etukappale ennen kaventamista.

Pöksyt ovat nyt siinä vaiheessa, että pitäisi ryhtyä kaventamaan. Mutta tällä neulojalla meni kyllä sormi suuhun ohjeen edessä. Siinä nimittäin sanotaan, että "kavenna molemmin puolin aina puikon alussa 1 x 3 s ja 3 x 1 s = 10 s." Tällaisesta kavennustyylistä en ole kuullut. Pitääkö minun kaventaa jotenkin kolme silmukkaa kerralla? En yhtään ymmärrä. Jos joku ymmärtää, niin voisiko ystävällisesti vinkata, kiitos!

Mistään vaikeasta mallista ei pitäisi olla kyse, sillä pöksyjä neulotaan pääasiassa 1 oikein, 1 nurin ja aina oikein.

Onneksi on vielä se reilu kuukausi aikaa pähkäillä, miten pöksyihin saadaan lahjekavennus.

Viikonlopun kahvikestit

Lauantaina sain kylään ystäviä, joiden kanssa nykyään tulee vietettyä ihan liian vähän aikaa. Kaikilla on muka omat työ-, harrastus- ja muun elämän kiireet, ja sopivaa tapaamishetkeä pitää etsiä oikein kalenterista, useita viikkoja etukäteen. Aiemmin asuin heidän kanssaan saman katon alla kommuunissa - silloin tapaamisia oli huomattavasti useammin.

Leivoin ystäville feta-kasvispiirakkaa. Pohja on mukaelma Jytiksen piirakkapohjasta ja täyte Kurpitsamoskasta.



Tässä ohje kokonaisuudessaan.

Pohja:

1 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
250 g maitorahkaa
75g margariinia
2 tl leivinjauhetta
hieman suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi rasva jauhoihin. Lisää purkillinen maitorahkaa ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa ainakin tunnin ajan. Sen jälkeen painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.


Täyte:

vajaa 200g fetaa
puolikas punainen paprika
2 tomaattia
2 sipulia
öljyä
hunajaa (kaapista ei löytynyt, sillä hunajahiiri oli taas käynyt vierailulla, joten käytin sen sijaan sokeria)
hieman juustoraastetta
2 dl (soija)kermaa (alkuperäisessä ohjeessa luki että 2½ dl, mikä olisi ollut parempi määrä)
1 luomumuna
paprikajauhetta
chilijauhetta
mustapippuria
valkopippuria

Viipaloi sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla. Lisää joukkoon ripaus sokeria poistamaan kitkeryyttä.

Murusta feta ja asettele pilkotut tomaatit piirakkapohjan päälle. Lisää myös sipulit.

Sekoita kerma, muna, juustoraaste ja mausteet keskenään ja kaada seos piirakkavuokaan. Viipaloi ja asettele paprika lopuksi piirakan päälle.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes pinta on hieman ruskettunut.



Jälkiruuaksi tarjoilin laskiaispullia, jotka olin leiponut (kerrankin viisaasti) jo etukäteen. Lauantaiaamuna otin pullat pakastimesta sulamaan ja iltapäivällä täytin. Tarjolla oli niin mantelimassa- kuin hillopulliakin. Asuintoverikin hihitteli (!) innoissaan kotona tehdyille laskiaispullille. Tein tämän talvisesongin pullat ensimmäistä kertaa alusta loppuun itse ja sehän oli aika helppoa. Mantelimassaakin saa maksamakkaran näköisessä pötkössä, josta voi vain leikata sopivia siivuja. Sopii uusavuttomallekin!



Innostuin pyöräyttämään samaan kahvipöytään vielä kookospalloja - niitä joita jo ala-asteella tehtiin suunnilleen ensimmäisinä omina leipomuksina. Ex-kämppis muisteli lukeneensa ohjeen joskus 80-luvulla Aku Ankan leivontakirjasta, mutta tämä löytyi kyllä ihan googlettamalla.

Kookospallot:

100 g margariinia
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
1 dl tomusokeria
1 tl vanilliinisokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 rkl kylmää vettä

Pilko margariini pienemmiksi paloiksi kulhoon. Lisää kaikki kuivat aineet ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi vesi ja sekoita ainekset tiiviiksi massaksi.

Pyörittele massasta pieniä palloja ja kierittele ne kookoshiutaleissa lautasella.

Anna kookospallojen kovettua viileässä jonkin aikaa ennen tarjoilua.

Ei muuta kuin hyvää laskiaissunnuntain loppua vaan kaikille! Onneksi laskiaispullasesonki jatkuu vielä, ainakin tiistaihin saakka. En malta olla kysymättä, kumpaan leiriin kuulut: mantelimassan vai hillon ystäviin? Täältä yksi ääni mantelimassalle!

Bagelit

Armas äitini on huomaavaisesti lahjoittanut kaikille tyttärilleen Yhteishyvän 100-vuotisjuhlajulkaisun, vihkosen nimeltään Sata leivonnaista. Vihkosta löytyy monia hyviä perusohjeita pullasta pitsaan, mukaanlukien ohje numero 47, "Bagelit eli vesirinkelit". Yllättävän vaivattomasti syntyivät nämäkin herkut!

Puolitin alkuperäisen ohjeen, tästä satsista tulee 8 rinkeliä. Ohjeessa suluissa omia huomautuksia.

Bagelit eli vesirinkelit

Taikina:
2.5 dl vettä
25 g hiivaa (käytin 1 ps kuivahiivaa)
0.5 tl suolaa
1 rkl sokeria
1.5 rkl öljyä
6 dl jauhoja (käytin speltti + vehnä)
(seesaminsiemeniä)

Keittämiseen:
2 l vettä
3 rkl siirappia

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen (tai jos käytät kuivahiivaa, lisää se jauhoihin, ei veteen). Lisää suola, sokeri ja öljy sekä jauhot koko ajan sekoittaen. Taikina saa jäädä pehmeäksi. Kohota (kohotin noin tunnin).

Jaa taikina 8 osaan ja pyöritä palat sämpylöiksi. Tee keskelle sormella pyörittämällä reikä (pari senttiä halkaisijaltaan). Kiehauta vesi ja siirappi suuressa kattilassa (anna bagelien vielä nousta sen aikaa, kunnes vesi kiehuu). Keitä rinkeleitä kiehuvassa vedessä 1-2 minuuttia molemmilta puolilta (kunnes pinta muuttaa hieman väriä). Nosta bagelit pellille (ja ripottele päälle seesaminsiemenet). Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.



Parhaimmillaan bagelit oli tuoreina. Halkaise (ja paahda halutessasi) ja täytä suolaisella tai makealla namitäytteellä.

Basilikagnocchit ja villirucola-tomaattikastike

Olen tiedostanut BBC Foodin reseptiarkiston olemassaolon jo jonkin aikaa, mutta nyt viimeaikoina siellä on tullut haahuiltua enemmänkin. Kivoja reseptejä, harmi vaan kun ei ole kuvia juurikaan. Uskaltauduin kuitenkin testaamaan gnocchi-ohjetta joka vaikutti herkulliselta. En ole koskaan ennen gnoccheja tehnyt mutta kyllä kannatti, helppoja ja todella hyviä!

Gnocchit
500g jauhoisia perunoita
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl kuivattua basilikaa tai 15g tuoretta pilkottuna
suolaa ja pippuria

Kastike
1 tlk tomaattimurskaa
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl timjamia
1/2 ruukkua villirucolaa
maun mukaan chilimaustetta
suolaa, pippuria, sokeria
(+halutessa parmesan-juustoa)

Ensiksi laitetaan kastike porisemaan sillä se saa muhia hiljaisella lämmöllä noin 45min. Näin se vetäytyy kasaan ja on oikein maukasta. Kuumennetaan pannu ja kaadetaan siihen tomaattimurska. Täytetään tyhjä tomaattimurskapurkki puolilleen vettä ja kaadetaan vesi mukaan. Sitten pieneksi silputtu salottisipuli ja mausteet, ei rucolaa vielä. Ja annetaan muhia.

Sitten gnocchien pariin:
Kuoritaan perunat ja pilkotaan kuutioiksi. Kuutiot laitetaan kiehuvaan veteen ja siellä ne saa porista 15 min. Sitten valutetaan vesi pois ja kipataan kuutiot kulhoon ja muussataan ne hyvin. Muussiin lisätään basilika, suolaa ihan reippaasti ja mustapippuria myllystä. Lopuksi lisätään jauhot ja sekoitetaan lusikalla tai kädellä taikinaksi.

Taikinasta muovataan pari pitkulaista pötköä kuten yllä ja niistä leikataan parin sentin pätkiä. Pätkistä muotoillaan pieniä palloja jotka kypsennetään kiehuvassa vedessä. Pallot siis tipautetaan veteen, ne saa kiehua pari minuuttia ja nousevat pintaan kun ovat valmiita. Nouki pallot vedestä ja siirrä pannulle tomaattikastikkeen päälle, tässä yhteydessä pannulle myös rucola:
Pallot ovat vähän haalean näköisiä mutta ah hyviä! (Kuvassa muuten vaan puolet gnoccheista, tein lopuista vähän pienempiä.) Kastiketta voi varovasti sekoittaa jotta kalpeat pallerot saavat vähän väriä ja halutessa annoksen voi viimeistellä vielä parmesan-juustolla.

Triplaranneke

Olen jo pidemmän aikaa haikaillut simppelin mustan nahkarannekkeen perään, mutta sopivaa ei oikein alkanut löytymään etsinnöistä huolimatta. UFFin alennuspäivillä ranteen ympärille mallailtiin inspiraation vallassa kapeaa ja mukavan kulunutta nahkasolmiota, josta sitten muokkautuikin vallan mieluisa triplaranneke.

Luulenpa, että tässä on kevään lempiasuste!