Pienenpieni sisustuselementti / No kun halavalla sai

Asuintoveri: Meiltä töistä sais ostaa tosi halvalla käytössä olleet Fatboyt. Varaanko yhden?
Minä: Ai minkä värisiä ne on?
Asuintoveri: Pinkkejä.
Minä: No en tuosta väristä kyllä tiiä. Päätä sää.

At: Työkaveri toi sen tuonne alakertaan.
Minä: Sehän on ihan järkyttävän iso! Täyttää puoli olohuonetta.
Minä: Ei se kyllä tänne voi jäädä.
At: No kyllä se nyt vaan jää.

Minä: Mitä me tällä tehdään?
At: Istutaan.

Minä: Aha.

Kaulurihuppusysteemi

Vietin kolme päivää sairaslomalla. Aika paljon neuloin. Lostin viides tuotantokausikin tuli korkattua. Aika paljon tuli kyllä myös koomattua flunssan kourissa. Mutta neulerintamalla tuli valmistakin.



Kaulurihuppukeeppi. Superkätevä!



Lanka on Honkarinteen Lammastilan lankaa, superihanaa, kuohkeaa ja pehmeää. Olen hankkinut tämän 200 gramman koe-erän muistaakseni Kädentaitomessuilta vuosi sitten, harmillista ettei tullut varastoitua suurempaa erää. Tummempi lanka on kasvivärjättyä, erityisen kauniisti vaihtuvat nuo sävyt vihreänkeltaisesta syvään viininpunaiseen. Tästä lähin yritän bongailla tätä kaikilta mahdollisilta käsityömarkkinoilta, uusi lempilankani.

Kotirouvan kommunikaatio-ongelmat

Tänään olin siinä uskossa, että olimme sopineet lounashetkestä kotosalla. Tai ainakin eilen oli ollut puhetta sellaisesta. Ehkä minulle oli ohimennen ehdotettu moista, heitetty idea ilmoille. Saattaa olla, etten tuona keskustelun hetkenä ollut aivan läsnä. Olin kuitenkin kuunnellut, tarkkaavaisesti. Voihan siis olla, etten ollut vastannut tuolloin mitään, mutta pitänyt ideaa silti toteutuskelpoisena ja ajatellut katsoa, josko seuraavana päivänä löytyisi kokkailuintoa. Ja löytyihän se into! Eikö se siis tarkoita, että sovittu mikä sovittu. Kukaan ei tullut syömään. Yllätys.

Kipaisin leipää kurpitsakeitolle kaveriksi. Lähistöltä on löytynyt yksi leipomo, josta saa yhdenlaista hyvää leipää. Yleensä sitä on myynnissä yksi ainukainen kappale, mutta se riittää. Metromatkojen päässä olisi useampia vaihtoehtoja ja useampia leipäsiä.

Ajattelin olla superihana ja ostin myös jälkkärileivonnaiset. Mustikkakräämimuffinssit.

On muffinssi hyvää, kun yksin syö. Säästin kuitenkin toisen muffarin kotiintulijalle. Keittoakin on! Kyllä työpäivän jälkeenkin on taas nälkä, koska silloin lounaasta (jossain ravintelissa syödystä) on kulunut jo monta tuntia.

Keitosta tuli aika perinteinen ja kanelinen:

kurpitsaa
isohko sipuli
2 valkosipulin kynttä
punainen ja vihreä chilipalko, ilman siemeniä
sitruunan kuorta
suolaa
kanelia
inkivääriä
vettä
1 tlk kookosmaitoa

Kuullotin sipulit ja mausteet, lisäsin kurpitsalohkot ja keitin pehmeäksi vedellä laimennetussa kookosmaidossa. Lopuksi surautin keiton soseeksi.

Kukkakaalisalaatti siskojen tyyliin

 

Haahuilin kaupassa hevi-osastolla ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Hetken päästä huomasin hipelöiväni kukkakaaleja ja mieleen muistui Siskot kokkaa-blogissa näkemäni ruokaisa kukkakaalisalaattiohje. Siinäpä se suunnitelma sitten oli. Ja tykkäsin lopputuloksesta! Rouskuvaa ja maukasta, omena toi salaattiin mukavan raikkauden. Pitääkin alkaa hyödyntää kukkakaalia salaateissa useammin.

Ruokaisa kukkakaalisalaatti

1 kukkakaali (n.700g)
puoli purkkia kapriksia
1 omena
kevätsipulia (käytin ruohosipulia)
2 rkl vaaleaa balsamicoa
1-2 prk kermaviiliä (mulla oli ranskankermaa)
(+ halutessa 3 keitettyä kananmunaa)

Jos käytät kananmunia, keitä ne ja jäähdytä. Pilko kukkakaali suupaloiksi ja pyörittele palat balsamicossa- Kuori ja kuutioi omenat. Mä itseasiassa raastoin omenan kun luin reseptin vähän nopeasti, hyvin toimi niinkin. Sekoita omenakuutiot, sipulinvarsisilppu ja kermaviili kukkakaaleihin. Anna maustua muutaman tunnin tai seuraavaan päivään jääkaapissa. Tarjoa halutessasi kananmunalohkojen kanssa.

Tein salaatin kanssa tofu-oliivi-kesäkurpitsapihvejä jotka eivät ihan menneet nappiin. Niistä lisää kun tuotekehittely on edennyt hieman ja rakenne on vähän, hmm, vähemmän mureneva.

Laput ja lapaset

Kaksi kivaa kaveria täyttää vuosia syyskuussa tismalleen samana päivänä. Täytyihän sitä jotain pientä juhlan kunniaksi keksiä!

Turkuun lähti postipaketissa kaksi patalappua, jotka oli koukuttu. Eki opasti koukkuamisen saloihin Herkun ja koukun edellisellä kokoontumiskerralla, ja halusin hetimiten päästä testaamaan tekniikkaa ennen kuin unohtuu. Helppoa kuin heinänteko! Koristeeksi vielä puunapit, ja valmista tuli.


Seuraavaksi haluaisin Ekin tapaan koukutella kaulaliinan, mutta siihen saakin lanka olla aika ohutta. Paksusta langasta (kuten noissa patalapuissa) tulee aika tymäkkää tavaraa.

Toinen kaveri löysi paketistaan piiiitkävartiset lapaset, joita joskus toivoi. Lankana turkoosia Vuorelman Vetoa (jälleen kerran handepandelta perittyä), raitoina marjapuuron väristä jämälankaa. Simppeliä raitaa, toimii aina. Toivottavasti synttärisankarinkin mielestä!

Nöttöstelyä

Nöttöspussiin on kertynyt jos jonkun väristä nöttöstä aikojen saatossa. Pistin hösseliksi.

Kaksivuotias Sir V sai raitasukat. Raidoitusmenetelmänä oli ottaa nöttönen, jakaa se kahtia ja neuloa sukkaa tällä värillä aina niin pitkään kuin tavaraa riitti. Väliin aina valkoista piristykseksi. Muuten kaikki meni mukavasti ja Sir oli sukkiin tyytyväinen, mutta liikkuvan lapsen kuvaaminen pokkarikameralla hämärässä huoneessa nukkumaanmenoaikana osoittautui melkoisen haasteelliseksi.



Eiku...



Sir V:n jäädessä opettelemaan villasukilla liukumista liukkaalla lattialla nappasin seuraavat nöttöset ja laitoin ne lapasiksi. Lapasia tehdessä heräsi kysymys, että mitä olen ihan oikeasti ja todella ajatellut säästellessäni "kerää", josta saa kolme kerrosta lapasta? No, toisaalta, saihan siitä nyt sitten kuitenkin sen kolme kerrosta lapasta.



Näissä lapasissa on se hyvä puoli, että sopivat varmasti minkä tahansa värisen huivin tai pipon kanssa. Ei tartte kranttuilla.

Lapaset ja sukat on molemmat ihan perusperuskauraa malliltaan. Ettei olis ollut ihan niin tylsää, niin testasin kahta itselleni uutta tekniikkaa: joustinneulesilmukoiden luomisessa tubular cast-onia (ei aavistustakaan mitä se on suomeksi) ja raitavärien vaihtokohdassa jogless jogia (ditto). Kuulkaa kyllä tuli siistiä, vaikka ite vähän sanosinkin.


Kukkuu! Missä handepande?

Omenasose minttuisella mascarponevaahdolla

Omenoita on tässä keittiössä piisannut tänä syksynä. Helpoin tapa niiden säilöntään on lienee soseeksi keittäminen. Siinäkin hommassa parasta on asuntoon leviävä hurmaava tuoksu, ja tietty se että saa paljon ihanaa omenasosetta! Kermaperseen blogissa on hehkuteltu minttuista mascarponevaahtoa useampaan kertaan (sopisi myös esim kookosöljyssä paistettujen omenalohkojen kanssa!) joten pakkohan sitä oli testata. Woah. Niin hyvää.

Minttuinen mascarponevaahto omenasoseella

2dl kuohukermaa
100g mascarponejuustoa
tuoretta minttua
omenasosetta
(kanelia)

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita varovasti pilkottu minttu (noin 0,5 dl) ja mascarpone joukkoon. Anna maustua jääkaapissa hetki. Tarjoile omenasoseen kanssa, päälle voi ripsaista myös vähän kanelia.

Rätti

Amalia-vauva halusi unirätin. Ja minähän tein. Enpä kyllä tiennyt minkälaisia unirätit oikeastaan ovat, mutta tästä tuli värikäs ja tilkullinen.

Kiinnitin rätin reunoihin nauhoja, joita vauvat kuulemma tykkäävät nuuskutella.

Muutamaan tilkkuun kirjailin vähän terveisiä.

Rätin toiselle puolelle ompelin palasen vanhasta lakanasta, joka oli kulunut jo ihanan pehmoiseksi. Reunat tikkasin käsin.

100 grammaa

Handepandelta meinasi vallan jäädä käyttämättä vyyhdillinen Colinette Jitterbug -lankaa, sävynä syvän violetti Velvet Plum. Sehän olisi ollut suuri vahinko, joten iskin kynteni kerään. Tiiviin tikkuamisen seurauksena kerästä on jäljellä noin kaksi metriä: sata grammaa riitti 6-vuotiaan tytön pitsisukkiin, vauvan kypärämyssyyn ja vielä vauvan sukkiin.

Ison tytön sukkiin nappasin pitsineulemallin Ullan Kuuran kosketus -sukista. Tein pitsikuvion reunan sijaan keskelle, ja jatkoin sitä koko sukan pituudelta. Pienensin myös ohjetta aika paljon, jotta lopputuloksesta tuli sopiva sirolle tytölle.



Vauvan kypärämyssyn tein tällä Ellien hyväksi havaitulla ohjeella. Toimiva ja lämmin. Joku koristekin piti myssyyn säätää, mutta jotenkin se sitten jäi...

Vauvan sukkiin otin mallia Handepanden pikkusukista, lähinnä siis noiden joustoneulekohtien osalta. Pysyvät toivottavasti niiden avulla menossa mukana, vaikka vauvan jalat aika iloisesti viuhuvatkin! 

Tattipanerointia ja paahdettuja lanttuja salaatissa

Sillä Sipuli -blogissa on ollut viime aikoina vinkkejä kuivattujen sienien hyödyntämiseen. Kuivattujen tattien käyttö paneroinnissa kuulosti tosi houkuttelevalta, ajattelin että testaan tätä tofuun mutta sitten muistin että on jälleen se aika kuusta kun kaveerataan kalan kanssa niin tarkoitus oli pitäytyä alkuperäisessä reseptissä. Ja tässä vaiheessa sanottakoon jo että tattipanerointi on mahtava keksintö, supermaukasta!

Noh, kalatiskiltä ei löytynyt nieriää ja täytyy sanoa että vuoden kestävän projektin aikana on tullut testattua jo niin monta kalaa että alkaa melkein olla vaikeuksia löytää tiskistä jotain uutta. Vaan sitten silmäni osuivat vaaleaan kalaan nimeltä pangasius. Anteeksi mikä? Haimonni, sanoi kalatiskin setä.

Hmm, okei. Myöhemmin kävi ilmi että mistään lähikalasta ei tosiaan ole kyse vaan tätä tuodaan Aasiasta asti. Harmi, sillä tämä oli halpaa ja ruoka oli todella hyvää! Kala itsessään on aika mauton ja vähärasvainen mutta helppo siis käyttää moneen ja mikä parasta, yhtään ruotoa ei tullut vastaan. Maukas tattipanerointi sopi tähän erinomaisesti ja uskallan väittää että sopisi myös siihen tofuun.

Mutta otetaan ensin käsittelyyn salaatti joka oli myös tosi hyvää! Suora lainaus kalaprojektikaverilta: "Wau, tää on hyvää!"

Salaatti paahdetuilla lanttukuutioilla

lanttua
oliiviöljyä
suolaa
salaattia
rucolaa
kurkkua
paahdettuja kurpitsansiemeniä
kurpitsansiemenöljyä

Kuutioi lantut paloiksi ja levittele pellille leivinpaperin päälle. Lorauta päälle oliiviöljyä ja pyörittele palat siinä. Paahda 225-250-asteisessa uunissa melkein tunti. Tiedän, näissä kestää mutta ne ovat niin hyviä! Ripottele päälle suolaa lopuksi. Kokoa salaatti yllämainituista aineksista, lisää vähän lämpimät tai jäähtyneet lanttukuutiot päälle viimeisenä ja tarjoile kurpitsansiemenöljyn kanssa.

Tattipaneroitu haimonni (kahdelle)

2 haimonni (eli pangasius) filettä
pippuria
suolaa
vehnäjauhoja (korvattiin jauhetuilla auringonkukansiemenillä)
1 kananmuna
pari kourallista kuivattuja tatteja
voita

Ripottele kalafileille hieman pippuria ja suolaa. Murskaa kuivattuja tatteja morttelissa tai jauha tehosekoittimella. Laita yhdelle lautaselle jauhoja, toiselle kananmuna rakenne rikottuna ja kolmannelle tattimurskaa. Nakkaa pannulle reipas nökäre voita sulamaan. Kun voi alkaa pikkuisen ruskistumaan, laita pannulle paneroidut kalapalat. Käännä, kun alapinta on kauniin ruskea. Paista, kunnes toinenkin pinta on kaunis. Ah ja nam.