Joulukalenterin luukku 15: Voitaikinavohvelit ja inkiväärimascarpone

Onneksi uhmasin silloista avokkiani kun aikoinaan ostin vohveliraudan (väitti sitä muka turhaksi ostokseksi). Olen nimittäin viime aikoina ymmärtänyt että vohveliraudalla voi paistaa melkein mitä vaan. Nerokasta! Selkeästi joka kodin monitoimilaite.

Aloitin tämän uuden keittiöharrastuksen pienessä mittakaavassa: korvaamalla itsenäisyyspäivän jouluhenkisessä jälkiruokakattauksessa henkilökohtaisessa epäsuosiossa olevat joulutortut pienillä voitaikinavohveleilla - minivohvelien makean rapsakka sokerikuori ja söpö ulkonäkö toivat sinänsä mauttoman voitaikinan konseptiin juuri sen vaadittavan lisäplussan. Inkiväärimascarponen ja viikunahillon kanssa tarjoiltuina nämä toimivat sen mehevästi, että ei varmaan jää viimeiseksi paistokerraksi.



Pari vinkkiä työvaiheisiin:
- Sydämen muotoisella piparimuotilla saa kätevästi leikattua sellaiseen tavanomaiseen vohvelirautaan sopivia voitaikinakappaleita.
- Vohvelirautaa ei tarvitse rasvata, voitaikina kyllä pitää itse huolen raudan rasvoittumisesta. Kannattaa varata pöydälle talouspaperia jolla pyyhkii ylimääräistä rasvaa raudasta. (Varovasti, anna raudan jäähtyä ennen siivoamista!)
- Itse painelin palaset vielä sokerissa ennen paistamista, mikä saa vohvelipalasten kuoret mukavan rapsakoiksi kun sokeri karamellisoituu pinnalle, ja sokerikuori parantaa mielestäni myös säilyvyytta. Valitettavasti sitä sokeria karamellisoituu vähän vohvelirautaankin - jos puhdistaminen tuntuu ikävältä niin jätä sokeri väliin, mutta herkullinen kuori jää kyllä silloin saamatta.
- Jos tuo siivoaminen alkaa kuulostaa pahalta niin vinkkinä että paistoin voitaikinapalasten jälkeen vielä pari tavallista vohvelia, jotka aika hyvin imaisivat voi- ja sokerijämät raudasta.
- Vohvelit voi paistaa hyvin jo pariakin päivää ennen, säilyvät erinomaisesti tiiviissä astiassa ja avoimessakin astiassa aika hyvin. Inkiväärimascarpone sen sijaan muuttuu pistävän makuiseksi seuraavana päivänä, joten se kannattaa valmistaa vasta tarjoiluhetken lähestyessä.



Rapeat voitaikinavohvelit ja inkiväärimascarpone

500 g voitaikinalevyä
1 dl sokeria
0.5 tl vaniljajauhetta

1 prk marcarponea
2-3 rkl tomusokeria
0.5 tl vaniljajauhetta
2-3 cm pätkä inkivääriä

Leikkaa sydämenmuotoisella piparkakkumuotilla jäinen voitaikina sydämiksi (helpompi leikata jäisenä, ettei taikina pääse venymään). Kuumenna vohvelirauta kuumaksi (käytin asetusta 5/6) ja painele sydämet sokerissa molemmin puolin. Paista sydämiä 3-4 minuuttia ja anna jäähtyä (kuumana sokeri on vielä vähän tahmaista, joten älä käytä parasta perintölautasta).

Raasta kuorittu inkivääri lautasen päällä ja purista kaikki raasteesta irtoava mehu mascarponeen (ei siis itse raastetta). Lisää sokeria ja vaniljaa maun mukaan. Lisää kattaukseen vielä viikuna- tai aprikoosihilloa.



Kaivakaapas siis vohveliraudat esiin, kaiken maailman vohveliasiat odottavat paistajaansa! Ja jos kaipaa vielä lisävinkkiä vohveliraudan jouluiseen käyttöön, tässä selkeä uusperinnekisan voittaja luumuhillolla tehtynä.

(Jos jotakuta jäi nyt ihmetyttämään tuo joulutorttujen sorsiminen, niin ne ovat mielestäni vaan usein liian kuivia ja mauttomia. Uunituoreena minustakin herkullisia, mutta kun se huippuhetki on aina niin lyhyt joulutortun elämässä!)

Joulukalenterin luukku 14: kuohuva jouludrinkki

Tuossa taannoin pohdittiin Kädenvääntöä -blogin Pinjan kanssa että tulisko siitä niinkuin jouluinen Mimosa, jos laittaisi glögiä kuohariin? No tulihan siitä. Eli pari lusikallista hehkuviiniä tai glögiä alle ja kuivaa kuohuviiniä päälle. Työkaveri puolestaan ajatteli yhdistellä vaaleaa glögiä ja Fresitaa.

Eli tämä luukku oli lyhykäisyydessään vähän niinkuin tässä. Jouludrinkkivinkki!

Ja näitä lasiin huomenna kun on Herkun ja Koukun pikkujoulut, jihuu!

Joulukalenterin luukku 13: Kynttelikön uusi ilme

Hyvää Lucian päivää! Aikaansa seuraavassa joulukalenterissa julkaistaisiin tietysti tänään lussekatt- eli sahramipullien ohje. Niin tässäkin blogissa oli tarkoitus tehdä. Taisin oikein varata tämän päivän luukun tätä tarkoitusta varten.

Kuinkas sitten kävikään? Sahramia ostin (olipa muuten kallista!), pullataikinan tein, leivoin, mutta... uunissa noista kiemurapullista tuli niin rumia, etten yksinkertaisesti kehtaa julkaista niitä täällä blogissa. Pahoittelut! Pullaa maistaessani tajusin, ettei se luciapulla ollutkaan mun suosikki - aika on vissiinkin kullannut muistot, kun muistelin taannoista joulunaikaa au pairina Tukholmassa joskus 90-luvulla.

Mutta ihastelkaa lussekatteja vaikka täällä.

Ruotsalaisteemassa pysytään kuitenkin mutkan kautta. Tuunasin nimittäin kynttelikön. Ensin sain vinkin Muita ihania -blogista, josta tie vei ruotsalaiseen Dos Family -blogiin.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle:

Ja tähän päädyttiin:

Välillä kynttelikön voi kääntää toisin päin, silloin se näyttää tältä:

Tähän kaikkeen tarvittiin vain peruskynttelikkö Anttilasta -40 % alella, purkin pohjalle jäänyttä valkoista maalia, pari rullaa teippiä ja "kirurginveitsi" (tai muu terävä veitsi) reunojen leikkaamiseen.

Minusta tuli heti kerralla kynttelikköjen ystävä! Sen kunniaksi vielä pari kuvaa:

Tiinalle kiitos inspiraatiosta, Dos Familylle ohjeesta (Tack så mycket Dos Family!), miehelle kiitos kuvista ja kynttelikön maalaamisesta (mä en olisi ehkä jaksanut).

Joulukalenterin luukku 12: Suklaalusikat

Olin joululahjaostoksilla jo laittamaisillani ostoskoriin suklaalusikkaa, mutta sitten rupesin miettimään, miten helppo moinen olisi tehdä itsekin. Tämähän on hyvin yleinen päähänpälkähdys esimerkiksi missä tahansa myyjäisissä, mutta olen oppinut vähitellen vaientamaan tuon muka järjen äänen. Ei niitä koruja tule ikinä itse näperreltyä tai pussukoita ommeltua! Tällä kertaa kuitenkin päätin ryhtyä suunnitelmista tositoimiin jo samalla kauppareissulla, ja nappasin ruokakaupasta mukaan suklaalusikkatarvikkeet. Kas näin:

Tarvitaan siis puisia lusikoita, suklaata ja muotteja. Koska kotona ei sopivan kokosia muotteja ollut, ostin tuommoisia Hevi-shotteja ihan vain purkinmetsästystarkoituksissa. Koko oli vallan passeli.

Lusikoiden tekeminen on helppoa: sulatetaan suklaa vesihauteessa (tai mikrossa), lorautetaan sula suklaata muottiin, isketään lusikka siihen pystyyn ja annetaan jähmettyä jääkaapissa. Sitten vaan vedetään valmis suklaalusikka varovaisesti muotista pois.

Valmista tuli! Suklaata meni noin 50 grammaa per lusikka.

Lopuksi pakkasin valmiit suklaalusikat sellofaanipusseihin ja rustasin päälle kortin, jossa on käyttöohjeet. Ei muuta kuin lahjapakettiin!

Joulukalenterin luukku 11: Kranssi paperista

Mitä askarrella vanhoista lahjapapereista? -teema jatkuu. Nämä viime jouluna jemmatut paperit eivät ole ehkä niitä jouluisimpia, mutta mieluisia kuitenkin.

Mietin mitä papereista voisi tehdä ja kah, tuli kranssi. Ehkä värimaailmaltaan enemmän vappua tai kesäjuhlaa kuin joulua, mutta onpahan tehty valmiiksi kevättä oottamaan. Kenties vanhoista sanomalehdistä voisi saada jouluisemman version..

Ohje on niin helppo että sitä ei varmaan pahemmin tarvitse selitellä: liimaat vaan rinkulaa rinkulan perään ja hyvä tulee!

Joulukalenterin luukku 10: sienimureke

Yleensä tuoreilla yrteillä saa tehtyä ruoasta ihan kivan näköisen. Nooh, tätä sienimureketta ei olisi pelastanut edes koko puska.

 

Ajattelin siis tehdä tällaisen sienimurekkeen, uudessa Pirkka-lehdessä oli resepti. Olisi varmaan kiva joulupöydässä.  Eikun ei. 

Ihan orjallisesti noudatin ohjetta. Paitsi että haaparouskut vaihdoin suolasieniin. Ja pidin tätä yli puoli tuntia pidempään uunissa, koska vaikutti löysältä. Laitoin sen sitten vielä yön yli jääkaappiin, jospa se siellä hyytyisi. Ei hyytynyt.

Vasemmalla voitte nähdä millainen se oli lehdessä, oikealla taas millainen läjä lörahti mun uunivuoasta ulos.

Ja innokkaimmat joulukalenterin ystävät saattavat tässä kohtaa jo muistella että eipä ole ensimmäinen kerta kun mulle käy näin. Täällä hieman vastaava tapaus kahden vuoden takaisesta kalenterista.

Joululaulu lohdutukseksi.

Joulukalenterin luukku 9: Pullapoika kohureseptillä

Kun tämä resepti julkaistiin Hesarissa kansallisena korvapuustipäivänä lokakuussa, Facebookissa kohistiin. Itsekin äimistelin siellä pullareseptiä, jossa hiiva sekoitetaan haaleaan jopa kylmään maitoon ja taikina kohotetaan jääkaapissa. Anteeksi kuinka?

Mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Ja täytyy myöntää: toimi silloin ja toimi nyt.

Varoituksen sananen tähän väliin: pullista tulee helposti sellaisia "marsun kokoisia". Näin oli käynyt kaverilleni.

Tässä vielä 2-vuotiaan leipomisnäyte: ihka ensimmäinen pullapoika. No äitee hieman auttoi, mutta rusinoiden asettelu on ihan taaperon omaa käsialaa. Hieno!

Ja siis pullaahan kannattaa syödä aina. Myös jouluna.

Oletteko te uskaltautuneet kokeilemaan kohureseptiä? Millaisin tuloksin?

Joulukalenterin luukku 8: Pannunalunen huovutetuista palloista

Nurkissa pyöri vailla päämäärää hahtuvakerän loppu. Ajattelin pyöritellä siitä pienenpieniä lankakeriä, heittää ne pesukoneeseen ja askarrella huopapalleroista joulukoristeita. Alku sujuikin ihan suunnitelmien mukaan, kerästä syntyi monta pientä nöttöstä jotka päätyivät pesupussissa kuudenkympin konepesuun. Mutta sitten kun valmiilla huopapalleroilla rupesi leikkimään, niin ne halusivatkin muodostaa suoria rivejä. Ja riveissä ne rupesivat näyttämään joulukoristeiden sijaan pannunaluselta. Eipä siinä auttanut taistella vastaan.

Ehkä tämä palluroista muodostunut pannunalunen on hieman joulukoristeita tarpeellisempikin. Yhdistin pallot ihan neulalla ja ompelulangalla, yritin aina laittaa tiukan solmun lankaan joka pallon jälkeen. Ihan hyvin pysyy alunen muodossa tällä viisiin.

Luulin olleeni originelli pannunalusideoineni, mutta pieni googlaus todisti muuta. Täällä on esimerkiksi ohjekin alustan laadintaan. Ja opinpa googlatessani, että näitä kutsutaan laiskan palloiksi. Vallan osuvaa.

Joulukalenterin luukku 7: Caffè affogato

Meillä juhlittiin eilen itsenäisyyspäivää sinivalkoisissa tunnelmissa. Tosin kuppien sisällöllä ei ole mitään tekemistä Suomen kanssa, se on italialaista Caffè affogatoa. Eli likööriä, espressoa, jäätelöä ja ihania cantucci-keksejä.

Caffè Affogato
4 palloa jäätelöä
4 rkl kahvi- tai mantelilikööriä
4 cantucci-keksiä
4 annosta espressoa

Mittaa likööri neljän kahvikupin pohjalle. Valmista espresso. Nosta jäätelöpallot kuppeihin ja kaada päälle kuuma kahvi. Viimeistele keksinmuruilla ja tarjoile heti.
Lähde: Glorian ruoka & viini 7/2012

Cantucci-keksit ovat avainsana ihaniin Italia-muistoihin. Yksi parhaimmista ruokamuistoistani liittyy ystävien kanssa tehtyyn matkaan Italian maaseudulle, Umbriaan. Ajelimme sadonkorjuu-juhlien aikaan kylästä toiseen. Jokaisessa oli juhlat, pitkät pöydät katettuna ja herkkuruokia tarjolla. Yksi jälkkäri oli yksinkertaisuudessaan ihan nappi: kaikille jaettiin lasilliset likööriä ja cantucci-keksit. Mantelikorppu oli kivikova sellaisenaan, mutta liköörissä uitettuna se suli suuhun. Sittemmin olen pyrkinyt pitämään cantucceja ja portviiniä aina kaapissa, ne sopivat loistavasti yhteen ja ovat mainio hätävara yllärivieraiden varalle.

Joulukalenterin luukku 6: Joulukalenteri vauvalle

Minulla on pieni kummityttönen, jolle halusin tehdä joulukalenterin. Koska kyseessä on vauva, niin aluksi kyllä piti vähän pohdiskella, että mitäs siihen kalenteriin oikein laitetaan, mutta kyllä se siitä sitten lähti rullaamaan.

Kauheasti en tietenkään voi täällä paljastaa. Ajatuksena kuitenkin oli, että luukuissa olisi kivaa värikästä katseltavaa ja hypisteltävää, sellaisista tarpeista, mitä löytyisi omista askartelulaatikoista.

Nämä hauskat lumihiutaleleimasimet ovat Korean tulisaisia itselle.

Luukuista löytyy esimerkiksi tällaista. Voin vaikka liittää postaukseen aattona lisäpaljastuskuvan.

Tähän kalenteriin joutuu/saa osallistua vauvan äiti ja isäkin ja siitä syystä pidän muut luukut vielä pimennossa.

Korttien taustalle kirjoittelin joululaulujen alkusanoja ja vähän muitakin lurautuksia. Ajattelin, että äiti ja isä keksivät sitten sopivan laululeikin. Heh, toivottavasti tämä ajatus lennähti perille telepaattisesti, koska ihan tarkkoja ohjeita ei tainnut luukkuihin tulla kirjattua.

Hyvää itsenäisyyspäivää, toivotan!