Ihan paras kirsikkahillo (siihen tulee portviiniä)

Toivottavasti tämä ei ole nyt liikaa suolaa haavoihin Chez Jasulle, jonka blogista reseptin bongasin. Nimittäin hänellä hillo muuttui kivikovaksi kirsikkatoffeeklöntiksi jota ilmeisesti tullaan käyttämään ovistopparina jatkossa. Tästäkin huolimatta uskalsin testata reseptiä ja oijoi, kuulkaa tästä ei hillo parane! Portviini maistuu ihanasti läpi ja hillo ei ole hirveän makeaa, aika hienostunut maku sanoisin. Luksusseuralainen esim juustolle, suklaakaakulle tai vaniljajäätelölle.

Käytin hilloon äidin kirsikkapuun satoa, ne ovat selvästi kirpsakampia kuin torilla myytävät eli jos käyttää niitä niin varmaan vähän makeampi lopputulos odotettavissa.



Kirsikkahillo, portviinillä

1,5 l kirsikoita (perkaamattomia 2 litraa)
6 dl hillosokeria (käytin 1 paketin hillo-marmeladisokeria)
1,5 dl portviiniä

Perkaa kirsikat, sekoita ne sokerin kanssa kattilassa ja lorauta portviini joukkoon. Anna kiehua hiljaisella lämmöllä 40 minuuttia sekoittamatta. Mä kyllä muutaman kerran vähän hämmensin kun en malttanut pitää näppejä irti.

Lopputulos oli vähän marmeladimainen, ehkä johtui tuosta sokerista, mutta se sopi mielestäni tähän erinomaisesti. Kirsikat olivat juhlavan näköisiä kun olivat pysyneet kasassa keittämisen ajan. Ah ja nam. Kiitos vielä Jasulle reseptistä, uutta satsia tulille vaan!

Yammy yammy yammy

Lähdimme hatarien mielikuvien perusteella suuntaamaan aamupalalle alueelle, josta saattaisi löytyä pienellä etsinällä mukava paikka, eikä tarvitsisi taapertaa kovin kauas kotoa. Löytyi, taidetaan piipahtaa uudestaankin!


Köökin puoli. Kahvilassa toimi myös kukkakauppa, jännä yhdistelmä.

Tilasimme munakoiso-sieni(giant oyster mushroom on uusi suosikkini)leivän, tuorepuristetun kiivimehun ja mustikkapannarin. Täällä on lähes aina tapana jakaa ruuat ja juomiin tulee kaksi pilliä eli ilmeisesti harvemmin kukaan syö yksin. Pikkukipossa sitruunamarinoitua kaalta ja suolakurkkua.


Huomatkaa virkattu lasinalunen, selkeää koukuttelukahvilapotentiaalia!




Ja tämä, en kestä! Tai siis kestän, mutta on vaan niin ihania yksityiskohtia. Pieni hunajakannu, pölysokeroidut pannukakkuset, kaikki niin kauniisti aseteltu.

Kkultarae

Iltakävelyllä pysähdyimme katsomaan mielenkiintoiselta ja iloiselta vaikuttavaa esitystä. Meininkiä riitti, kun pojat valmistivat perinteistä hunajamakeista tai -kakkusta, joita aikoinaan tarjoiltiin hovissa kuninkaalle ja hänen arvovaltaisille vierailleen.

Alussa oli kuivatettu ja kovettunut (hard!) hunajakimpale, johon koverrettiin puisella sorvilla reikä... and stretching, stretching, wow! Stretching...little by little 16 000 ohuen ohuen ohutta säiettä hunajasta, amazing! Samalla kun hunajarenkulaa venytettiin mukaan kauhaistiin maissijauhoja. Lopuksi säienauhasta katkaistun pätkän sisään kääräistiin pähkinärouhetta. Valittavana oli kolmea eri vaihtoehtoa. Ja koskapa juutuupista löytyy kaikki maailman asiat, pääsette katsomaan, miten kaikki oikein tapahtui!

Vaikuttuneina esityksestä ostimme tietenkin oman makeisrasian ja menimme mussuttamaan niitä hieman syrjemmälle veden äärelle.


Kkultarakeen (hih, oma taivutus) 16 000 säiettä pitävät sisällään rukouksen pitkästä iästä, terveydestä, hyvästä onnesta ja toiveiden täyttymyksestä.


Todella hyvää! Eikä liian makeaa, vaikka valittiin tietysti kolmesta vaihtoehdosta se makein. Mukava tekstuuri. Poikien mielestä myös erinomainen tuliainen, sillä säilyvät jääkaapissa kolme kuukautta ja pakastaakin voi!

Tein ketsuppia!

Jonkun mielestä ketsupin tekeminen itse voi kuulostaa vähän oudolta, eihän se maksa juuri mitään ja eikös se ole elintarvikkeiden pohjakastia, peittää vaan muut maut. Yleensä suhtaudun itsekkin ketsuppiin vähän halveksuen mutta tuossa eräänä päivänä nenään leijaili naapurista grillimakkaran haju ja heh, se oli ihan älyttömän hyvä! Painelin soijanakkiostoksille välittömästi. Mieleen oli jäänyt kummittelemaan Hesarin Ruokatorstai-liitteessä taannoin ollut chiliketsupin ohje ja ajattelin että testaanpas sitäkin. Kannatti! Varsinkin vielä lämpimänä se oli älyttömän hyvää, ihan eri juttu kuin kaupan vastine.

Ja niin, soijanakit olivat kaupasta loppu mutta Ekolosta löysin gourmet seitannakkeja. Eivät tosin olleet ihan nimensä veroisia. Parhaat vegenakit joita olen maistanut ovat Hälsans Kökin.



Chiliketsuppi
(ohje on hieman muokattu alkuperäisestä, tästä tulee noin 4 dl valmista ketsuppia)

500g tomaatteja
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
0,5 tl chilijauhetta
2 rkl hunajaa
2 rkl raakaruokosokeria
2 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
0,5 dl punaviinietikkaa

Lohko tomaatit ja poista kannat. Pilko sipulit. Mittaa kattilaan hunaja, sokeri sekä öljy, kuumenna. Lisää tomaatit ja sipulit ja kuullota 10 minuuttia. Lisää mausteet ja punaviinietikka ja anna kiehua hiljalleen tunnin verran kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Alkuperäisessä ohjeessa ei lukenut mitään soseuttamisesta mutta mä survaisin sauvasekoittimella seoksen soseeksi lopuksi. Kaada suppilon avulla puhtaaseen lasipulloon. Säilyy viileässä kuukauden.

Menovinkki viikonlopulle: Ranskalainen tori

Bonjour!

Tänä viikonloppuna Helsingin Lasipalatsinaukiolla voi fiilistellä ranskalaista toritunnelmaa, ennen kaikkea maistelemalla. Tori avautui tänään ja siellä oli kyllä vaikka mitä herkkuja. Löytyi leipiä, croisantteja, erilaisia torttuja, leivoksia ja kaakkuja. Churroseja, crepejä, juustoja, oliiveja, makkaroita ja valtava määrä kuivattuja hedelmiä, marjoja sekä pähkinöitä.

Juustotiskin löysi helposti hajun perusteella.


Kuivattujen hedelmien tiskiltä löytyi mm. kokonaisena kuivattuja päärynöitä, mandariineja, isoja appelsiinilohkoja ja mustia kirsikoita.


Nämä isot ruskeat palat ovat puolestaan luomutaatelia.


Etualan mustat pötköt ovat kuivattuja banaaneja, ei mitenkään överimakeita, ei lisättyä sokeria.


Ja tuli heti tosi fiini olo kun kaikilla tiskeillä tervehdittiin ja kiitettiin sanoen madame! Tykkään!

Skonssit herneenverso-vuohenjuustotäytteellä

Jotta jaksoi vielä viimeisen festaripäivän, piti saada luksusaamiaista mutta vähällä vaivalla. Skonsseja en ole aiemmin tehnyt mutta muistelin että ne syntyisivät aika vaivattomasti ja näinhän se oli. Niille kaveriksi halusin jotain suolaista, mielellään juustoa sisältävää herkkua ja se puolestaan syntyi herneenversojen avustuksella, aiempien hyvien kokemuksien innoittamana. Ja kylläpä maistui tämäkin, todella täyteläistä!

Tällä kattauksella lähden mukaan myös elokuun ruokahaasteeseen jossa aiheena on herne. Aivan mahtavia reseptejä siellä muuten tullut jo nyt, käykää kurkkaamassa!


Skonssit (8 kpl)
alkuperäinen ohje on täältä, vähän muokkailin

4 dl vehnäjauhoja
2 dl 4-viljan hiutaleita
1 tl soodaa
1 tl suolaa
ripaus sokeria
3,6 dl piimää

Sekoita kuivat ainekset keskenään, lisää lopuksi piimä. Nostele taikinasta lusikalla 8 taikinapalleroa leivinpaperin päälle. Sivele pinta piimällä ja ripottele siihen hieman jauhoja. Paista 220-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Nopeaa ku mikä. Ja hyvää!


Herneenverso-vuohenjuustotahna

1 ruukku herneenversoja
180g vuohenjuustoa
1 tl kuivattua minttua
0,5 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja sokeria

Kaikka ainekset sekaisin tehosekoittimeen, surrur. Valmis!


Testasin puolella taikinalla sekä tahnalla sellaista että yhdistin ne jo ennen uunia. Tuloksena oli mukavan vihreitä skonsseja jotka eivät tosin kohonneet yhtä hyvin (kuvassa yllä). Ei hullumpia olleet nämäkään mutta itse tykkäsin enemmän niistä joissa tahna oli erikseen. Ja huomasin muuten etten ole ainoa joka on ollut skonssipuuhissa viikonloppuna, herkuilta vaikuttavat myös kesäkurpitsaskonssit!

Keittiön kaipuu

Kolmas viikko ilman keittiötä alkoi. Tässä kylppärin peilikaapissa kuivuvat kipot aamupuuron jäljiltä. Marketista löytyi laatikko Quaker Oats pikapuuropussukoita ja käytävän vesiautomaatista saa lähes kiehuvaa vettä. Puurot ovat amerikkalaiseen tyyliin kovin kovin sokerisia, mutta muuta vastaavaa tahi korealaista tyyliä ei vielä ole näkynyt. Aamut alkavat siis puurolla, johon on viipaloitu banaania tai kiiviä ja sekalaisia pähkinöitä.

Kerron myöhemmin, kun menemme perinteiseen korelaiseen puuroravintolaan, että mitä sieltä saa ja miltä maistuu. Minä näkisin, että sellainen puuttuu Helsingistä, vaikka Hakaniemen torilla on jo hyvä alku. Ennen reissuun lähtöä käväisin siellä aamullisella riisipuurolla, kuten Herttakin.


Tällä hetkellä voi kotosalla valmistaa myös nuudeleita ja juoda teetä.

Kertakäyttötohvelissa lavuaarin reunalla taasen kuvivuvat ruokailuvälineet, jotka otimme varulta ensihätään mukaan, koska tiesimme ensimmäisen kuukauden kolmesta asunnon vaihdosta.

Kyllä ulkona syöminenkin on mukavaa, mutta silti odotan ensi sunnuntaita, jolloin muutamme täällä yliopiston kampusalueella soluasunnosta ns. perheasuntoon. Siellä pitäisi olla kaksi keittolevyä! Täytyy hankkia muutama kipponen ja kupponen lisää, paistinpannu ja kattila ja leikkuulauta ja salaattikulho ainakin.

Mangoldipesto

Mangoldi on kasvimaapalstallamme kasvavista asioista henkilökohtainen suosikkini. Se on erinomaisen helppo kasvatettava: kasvaa tällaisena kuumana kesänäkin laiskoista kastelijoista huolimatta, tuottaa suuren sadon pitkälle loppukesään asti ja on tämän kaiken lisäksi vielä erinomaisen aromikas ja monikäyttöinen kasvi. Maku muistuttaa aika paljon pinaattia, ja mangoldin lehtiä voikin käyttää pinaatin tapaan. Lehtien lisäksi kasvista voi käyttää lehtiruodit, jotka soveltuvat erinomaisesti vaikkapa perunatortillaan, piirakkatäytteenä tai wokkiin. Onkin harmillista, että mangoldia ei Suomessa juurikaan kaupoissa näy, eikä sitä ilmeisesti viljellä kovinkaan laajasti.



Tässä kuvassa mangoldin lehtiä ja ruotia ryöpättynä. Ruodit pistin pakkaseen, lehdistä tein pestoa.

Mangoldipesto

4 dl kevyesti ryöpättyjä mangoldin lehtiä
noin 1 dl oliiviöljyä
noin 1 dl cashewpähkinöitä
1/2 sitruunan mehu
1 valkosipulin kynsi
1 rkl hunajaa/agavesiirappia
suolaa
mustapippuria

Sekoita tehosekoittimessa/sauvasekoittimella mangoldi, öljy, pähkinät, sitruunamehu, valkosipulin kynsi ja hunaja/siirappi tahnaksi. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Tarjoa pastakastikkeena tai leivän päällä. (Ja jos pestohammasta alkoi kolottaa mutta mangoldia ei ole saatavilla, pinaatti on erinomainen korvike.)

Malja äidille!

Viime viikonloppuna juhlittiin äidin synttäreitä. Olen viime aikoina innostunut kokeilemaan kreikkalaisia reseptejä, joten synttäreiden kunniaksi testailuun lähtivät nämä fetajuustokolmiot. Ja olivatkin ihan älyttömän hyviä! Kolmioiden kanssa tarjottiin kuvassa näkyvää proseccoa, joka myöskin oli todella hyvää ja raikasta, sopi mainiosti alkumaljaksi kuumana kesäpäivänä.

Fetajuustokolmiot
200 g fetaa
1 pkt pakastepinaattia
1 kananmuna
1-2 tl silputtua tuoretta oreganoa (käytin persiljaa)
mustapippuria
4 arkkia pakastefilotaikinaa
oliiviöljyä voiteluun

Valmista ensin täyte. Sekoita keskenään pehmennetty feta, sulatettu ja valutettu pinaatti, rikottu kananmuna ja silputtu oregano / persilja. Mausta seos pippurilla.
Levitä filotaikina-arkki työlaudalle ja jaa se pituussuunnassa neljään yhtä suureen osaan. Pidä muut arkit keittiöliinan alla peitettynä niin ne eivät kuivu. Nosta kunkin taikinasuikaleen päähän reilu ruokalusikallinen täytettä. Taittele taikinan reuna täytteen yli toiseen reunaan niin että taikinasta muodostuu kolmio. Taita sitten kolmio arkin toiseen reunaan ja niin edelleen kunnes koko taikinasuikale on täytteen ympärillä.
Pane valmiit kolmiot leivinpaperille ja sipaise päälle öljyä. Paista uunin keskitasolla 250 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes kolmiot ovat kauniin kullankeltaisia.
Nosta uunista ja anna jäähtyä.

Lähde: Eeva-lehti, kesäkuu 2010.

Mausteiset tomaattilastut

Sain taannoin äidiltä lahjaksi Sigri Sahlinin kirjan Säilö kuivaamalla. Julkaisuvuosi on 1979 mutta näissä hommissa ei ole pelkoa vinkkien vanhenemisesta. Ja kun selailee reseptejä, kovin nykypäiväisiltä tuntuvat. Löytyy mm. sieni- ja pähkinätahnojen ohjeita, sesam-kurpitsansiemenpaloja, pihlajanmarja-kookossosetta, hedelmäpatukoita, keittoja ja liemijauheita. Ja paljon asiaa hedelmien, marjojen, siemenien, vihannesten sekä yrttien kuivaamisesta ja säilömisestä.

Päätin ensimmäiseksi testata reseptiä joka kuulosti oudoimmalta. Luonnollisesti. Homma tosin meni vähän pieleen heti alkutekijöissä kun massan valmistamisen jälkeen aloin katsoa reseptiä tarkemmin. Kuivaa 50 asteessa. Ja kun aloin säätämään kaasuhellaani moiseen asentoon, tajusin että pienin lämpötila siinä on 100 astetta. Että se siitä kuivausharrastuksesta.

Tomaattitahna oli kuitenkin valmiina niin päätin tyrkätä sen uuniin. Ja kappas, lopputulos oli yllättävän hyvä vaikka mulla reunat pääsivätkin vähän kärvähtämään. Olisi oiva lisäke keitolle leivän sijaan ja hyvää iltanaposteltavaa!

Mausteiset tomaattilastut

tomaatteja
raejuustoa
chilijauhetta
timjamia
basilikaa
oliiviöljyä

Sekoita tehosekoittimessa tuoreita tomaatteja ja raejuustoa tasaiseksi tahnaksi. Käytä raejuustoa enemmän kuin tomaatteja ettei massasta tule liian löysää. (Käytin kaksi isoa tomaattia ilman siemeniä ja reilu 1 dl raejuustoa, tuplamäärä olisi mahtunut pellille.) Mausta ripauksella chilijauhetta sekä timjamilla ja basilikalla. Pane tahna teelusikalle öljytylle leivinpaperille. Nokareet leviävät ohuiksi. Kuivaa 50 asteessa kunnes lastut ovat mureita, mulla meni 1,5 h.