Kerhoilua

Vuoden ensimmäistä kerhotapaamista vietettiin melkein koko konkkaronkan voimin: Pau on palannut maailmalta (jee!), mutta Hertta-parka sairastui, eikä päässyt mukaan (buu).

Ensin tietty herkuteltiin. En ollut koskaan kokeillut tehdä baklavaa, mutta nytpäs kokeilin. Ja hyvää oli! Seurailin lähinnä Chocochilin ja Olivian reseptejä, voin/margariinin tilalla käytin tosin ruokaöljyä. Tätä täytyy tehdä toistekin.



Salaattireseptin kävin nyysimässä kaverilta. Mustikkavinegrettekin on ollut pitkään to do -listalla, ja nyt sitten tuumasta toimeen. Kerrassaan ihanaa salaattia, suosittelen! Kirjaanpa nyt reseptinkin oikein:

Pinaattia mustikkavinegrettessä

n. 200 g tuoretta pinaattia
n. 2dl cashew-pähkinöitä (voi paahtaa halutessaan etukäteen kuivalla pannulla, en halunnut)
yksi granaattiomena
1dl mustikoita
0,5dl punaviinietikkaa (laitoin vähemmän)
0,5 dl hyvää oliiviöljyä
0,5 dl vaahterasiirappia (laitoin vähemmän)

Huuhdo pinaatit. Ripottele päälle pähkinät ja granaattiomenan siemenet. Surauta mustikat, viinietikka, öljy ja vaahterasiirappi sekaisin sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Kaada salaatin päälle juuri ennen tarjoilua. (Mikäli bloggaat, ota kuva ENNEN kuin huitaiset kaiken kastikkeen salaatin päälle.)

Leipästen ja tahnojen ohjeet otin Vihreästä langasta. Khobz-leipä (jonka tein maustamattomaan soijajukurttiin), muhammara ja baba ghannouj maistuivat salaatin ohella.

Sitrushedelmäkauden kunniaksi tein Pastanjauhajien ohjeella Nousevan auringon salaattia. Aika kova homma tuossa appelsiinien kuorimisessa! Mutta selvisin voittajana ja puuha kyllä kannatti, ihanan raikasta oli salaatti. Minttuisen kastikkeen tein maustamattomaan soijajukurttiin. Kuvassa myös seesam-keksit joista ei sen enempää, pahoja olivat.

Syöpöttelyn jälkeen Pau kaivoi kassista Korean tuliasia. Jokainen kerholainen sai muun muassa mahtavan sormustimen. Kiitos kaukomaan kävijälle! (Älkää säikähtäkö jättiläissormea.)

Mahat täynnä siirryttin sohvalle näpertämään. Pau leikkeli kankaasta kivoja kuvia ja ompeli niistä juttuja, jotka täytti pumpulilla. Päätyvät ehkä rintarosseiksi tai muiksi koristeiksi (jäämme odottelemaan raporttia).

Eki ja handepande tikkusivat kilpaa. Handepande teki ranteenlämmittimiä itse kehräämistään langoista, Eki muisteli, että mitenkäs se sukan kantapää tehtiinkään. Hyvältä näyttivät tuotokset!

Kyllä Jytiksen, Raisun ja allekirjoittaneenkin puikot kovasti viuhuivat, mutta niitä säärystimiä, kynsikkäitä ja pipoa esitellään kenties jossain myöhemmässä vaiheessa. Kovasti kiitos koukkulaisille kerhotapaamisesta, helmikuussa sitten taas jatketaan!

Joulukalenterin luukku 22

Eilen valmistui kasa joulukortteja. Ehtivät kyllä vielä ajoissa perille henkilökohtaisesti ojennettuina naapureille ja muille tuttaville.

Kortteja syntyi kolmea eri versioita. Myös Hra Pau auttoi näissä liukuhihnamaisissa piirusteluissa ja tyylitteli mm. porolle sarvet. Mutta miksei minulla ole ollut aiemmin leimasinsarjaa? Kysyn vaan. Leimaaminen on hauskaa!

Toivottelen jo nyt IHANAA JOULUA kaikille, sillä lähdemme pienelle joululomalle huomenna.

Joulukalenterin luukku 17

Joulun alla. Joulunaluslahja itselle. Pannunalunen! Nyt hyvä laittaa glögiä tarjolle. Tämä söpöstelyasia löytyi National Folk Museumin kaupasta. Täällä Koreassa on todella kaunista keramiikkaa.

Se on korkkipohjainen ja mukavan tuntuinen.

  Lintu, bambi ja kilpikonna.

No, tikkusin sitten kaveriksi vielä pannulapun. Kolminkertaisella langalla ja tulihan siitä jämäkkä, mutta samalla pehmeä.

Joulukalenterin luukku 11

Käväisimme ihmettelemässä joulukoristuksia ja askartelujuttuja sekä leipomiseen liittyviä tarvikkeita "leipomiskadulla".

Tarvikkeita olikin monenlaisiin leipomuksiin sekä pikkumakeisiin ja esimerkiksi myös tryffelinkuoria.

Pupu oli noussut höristelemään korviaan. Mutta minkälaisia keksejä näillä muotoillaan, kun reunat ovat noin korkeat?

Kaikenlaisia lahjapapaereita ja  nauhoja löytyi myös. Tosin paketointiin täällä kiinnitetään huomiota ihan ympärivuotisesti.

Joulukalenterin luukku 6

Meidän piti juhlia pikkujouluja eilen pienellä porukalla, mutta ei se sitten haitannut, vaikka siirtyivätkin aikatauluongelmien vuoksi viikolla eteenpäin. Aikamoisen herkkupäivän saimme kuitenkin aikaiseksi. Yksi ystävämme johdatti meidät brunssipaikkaan, jossa aluksi valittiin tarjotin täyteen suolaista ja makeaa, niin paljon kuin arvioi syövänsä. Sitten kipitettiin yläkertaan pöytiin tilamaan juomia ja odottelemaan, että valinnat saapuvat takaisin lämmitettyinä.

Valitsemamme sieni- ja tomaattileivät.

Näitä kannattaa ehdottomasti tehdä kotona. Muistin ainakin Hertan tekemät suolaiset sarvet, joiden taikina on varmasti juuri sopivaa näiden tekemiseen. Taustalla olevaan kiemuraan oli piilotettu herkullisia kivettömiä oliiveja. Näistä etualalla olevista pilkottaa parsa. Molemmat juuri sopivan suolaisia. Mainioita esim. pikkujouluhin tai kesäisille piknikeille!

Jälkiruokaosastolla oli vaikeuksia päättää, mitä kaikkea haluaisi maistaa.

Mutta eivät olleet huonoja valintoja nämä. Punaviinimarjat maistuivat ihanan kirpsakkailta ja hapan rahkamainen päällys oli piste herkun päälle.

Nappasimme lähtiessämme mukaan vielä tämän mahtavan limpun (ooh!), josta saikin hyvät aamupalaleivät.

Täällä Koreassa on mukavaa ja kotoista viettää itsenäisyyspäivää esim. käymällä saunassa, joita löytyy melkein joka korttelista. Lähisaunamme on aika samanlainen kuin suomalainenkin, vaikka istutaankin lattialla. Se on yhtä kuuma, mutta löylyä ei saa heittää, sillä kiuas sihistelee itsekseen. Miehille ja naisille on omat saunaosastot ja suihkutiloista löytyy myös kuuma poreallas sekä kylmäallas. Pesukäsittelyyn, jota en ole vielä kokeillut, pääsee lisämaksusta.  Kylpylämäiset isot saunapaikat ovat sitten vielä erikseen ja niissä on myös miehille ja naisille yhteisiä tiloja, missä liikuskellaan sortsiasuissa ja vietetään aikaa esim. perheen kesken.

Eli oikein mainiota itsenäisyyspäivää sinne kotosuomeen täältä ruisleivän ja saunojen ääreltä!

BiBimBap

Tämä ruokalaji on tullut erittäin tutuksi tässä menneiden kuukausien aikana. Ystävällisesti esittäytyy hän. Bibimbap. Bap on muuten riisi koreaksi.

Tätä voisi valmistaa kotoisasti valurautapadassa, mutta olisi hyvä olla kaasuliesi. Avotulikin käy. Ja tällöin on kyseessä kuuma versio, dolsot bibimbap. Minusta se on parempaa kuin kylmä.

Kasvikset voivat olla mitä vain kaapista sattuu löytymään. Riisi padan pohjalle ja kuumentumaan. Rapsakoitunut riisi on maukasta. Kasvikset voi kuullottaa erikseen ja asetella riisin päälle kauniisti omiin osioihinsa. Sitten voikin sekoittaa kaiken ja lisätä chilitahnaa mausteeksi. Kuumaan versioon kuuluu usein myös päälle rikottu kananmuna, joka valmistuu sekoittaessa aineksia kuumassa padassa.

Tämä on ehkä vähän kuin fried rice, mutta terveellisempää. Tai ainakin rasvaa on vähemmän.

Joulukalenterin luukku 2

Sain kuulla, että tämän joulukalenterin toisen luukun sisältö oli saapunut perille! Onnea Hertan huushollin vauvaonneen täältäkin suunnalta!

Nämä pikkuruiset lapaset lähtivät lämmittämään pienen tyttösen pieniä kätösiä. Alla näkyvä oravakirja on valokuva-albumi, johon voi sitten liimailla vaikka vauvakuvia.

Kun ei tullut mitään koko-ohjetta katsottua, niin toivon, että nämä lapasten miniversiot ovat suunnilleen sinnepäin. Albumi on myös pieni, ehkä postikortin kokoinen eli en tehnyt mitään leipälapioita sentään.

Ja Hertta, jahka palaan kotia, niin voin tulla sitten välillä pitämään vauvaa sylissä, että saat tikuta hetkisen villahousuja.

Kivaa joulukuun alkua kaikille!

Gimbap eli Korean sushi

En ole koskaan oppinut syömään sushia, koska en tykkää merilevästä. Menimme kuitenkin sunnuntaina vierailulla olleiden ystäviemme kanssa katsomaan mitä hihnastolla liikkuu täällä Koreassa. Lautasten väri kertoo annosten hinnan.

Näitä kauniita paketteja ei tainnut kukaan napata, joten sisältö jäi arvoitukseksi.

Minun valintani olivat nämä. Riisiä tofukuoressa. Ei mitään jännittävää, mutta hyvää. Soijasta wasabin kera pidän kyllä.

Mikään sushiasiantuntija en siis ole, mutta nämä Korealaiset sukulaiset olivat vähintäänkin mielenkiitoisen näköisiä. Ystäviemme mielestä myös makuyhdistelmät melkoisia. Oli sulatejuustoa, majoneesia, hapanimeläkastiketta, kalaa ja makkaraa. Kaikkea sulassa sovussa.

Tämä näyttää suklaapähkinäjälkkäriltä.

Onkohan tässä lähdetty molekyyligastronomian tielle.

Hauska kokemus ja ehkä tässä innostun vielä kehittelemään omien makumieltymysteni mukaisia suupalasia.

Vuorella Soulissa

Ellun ja Jytiksen käytyä Soulissa shoppailemassa ja kahvittelemassa pyyhälsin hetimiten minäkin paikalle matkaseurani E:n kera. E saapui paikalle omia seikkailureittejään, ja yhteinen matkasuunnittelumme oli jäänyt yhden alkusyksyllä kahvilassa istutun parituntisen varaan. Ihan kaikki yksityiskohdat eivät siis olleet hallussa suunnitelmien suhteen, mutta yksi toive oli yhteinen: vaeltamaan pitäisi päästä - Koreassa kun kuului olevan vallan hienoja retkikohteita.

Reissukohteeksi valikoitui lähemmissä tuumailuissa Bukhansanin kansallispuisto lähinnä helppopääsyisyytensä (metrolla suoraan kansallispuiston portille!) ja spektakulaaristen markkinointikuviensa vuoksi (pohjalaisia on niiiiin helppo houkutella hienoilla vuorten kuvilla). Reissuevääksi mehua ja gimbapia eli merilevään kääritty riisipallukka täytteellä (jonka luulen olleen tonnikalaa, joskin kaupassa asiaa tiedustellessani yhteistä kieltä tahi sopivaa pantomiimiliikettä ei oikein löytynyt). Ja tietysti yhteinen minipullo sitä toista mehua vuorenvalloituksen juhlistamiseen.



Reippaasti lähdimme kapuamaan kohti Jaunbong-huippua (740 m, lähtö lähes merenpinnasta). Tässä kuvassa olemme jo puolessavälissä. Uskoin oikeasti, että nousemme enää ihan vähäsen. Eihän se polku nyt tuonne huipulle voi mennä, miten sinne muka pääsisi? No ei se ihan huipulle mennytkään, mutta keskimmäisimmälle pienemmistä huipuista. Onneksi en tiennyt sitä tässä vaiheessa.



Mooseksen sauva johdatti ylöspäin vuoren rinnettä.



Välivaiheista ei ole enää kuvia. Alkoi ketuttaa ja verensokeri laski. Onneksi eväitä oli runsaasti mukana.

Kannatti kuitenkin vähän kärsiä! Huipulla tapasin vuoristokissan. Ihailimme maisemia.



Vuorella oli käynnissä varsinainen kansainvaellus, kun satamäärin korealaisia oli myös saapunut nauttimaan kauniista syyspäivästä kansallisurheilunsa eli vaeltamisen parissa. Välillä piti tiukimmissa kohdissa jonottaa, että mummot pääsivät kapuamaan edestä pois. Huipulla oli kuitenkin huipputunnelma, kaikki onnittelivat toisiaan suorituksesta (ja naukkailivat riisiviiniä ja sojua, vaeltamista voi ilmeisesti harrastaa ihan hyvin hiprakassakin!) ja jakelivat eväitään kummallisille ulkomaalaisille. Sain myös henkilökohtaisen valokuvaajan, joka nappasi kamerani ja asetteli minua eri kohtiin huipun kivenlohkareita ja hätisti kaikki muut kuvasta pois, jotta saisin kivoja matkamuistoja. Kiitos, sinä tuntematon! (Allaolevassa kuvassa oleva henkilö ei kuitenkaan liity mihinkään mitenkään.)



Huolellisesti sihtaamalla vuorelta sai otettua myös kuvia, joista voisi luulla olevansa erämaassa.



Hieno päivä oli, yksi parhaista! Kiitos E:lle ja herrasväki Paulle matkaseurasta ja houstaamisesta. Soul on ihana.

Hyvää pöperöpäivää!

Selvisihän se viimetingassa, miksi kaikki kaupat ovat olleet jo jonkin aikaa täynnä vaaleanpunaisiin kääreisiin ja sydänpapereihin käärittyjä tikkuja. Tänään on 11.11 eli tikkupäivä! Korealaisittain Pepero Day, jolloin sydänkäpyset vaihtavat tikkuja keskenään. Vähän niinkuin Valentiinon päivä siis.

Vein tänään Hra Paulle pöperöä muovirasiassa töihin lounaaksi, joten voitaneen ajatella, että Pepero päivä on huomioitu. En kyllä tiennyt sitä vielä silloin, mutta nytpäs tiedän odotella vastalahjoja.

Tofusalaatti eilen lautaselta syötynä eli tämän päivän lounaspöperö

erilaisia salaatinlehtiä
paistettua tofua
paistettuja sieniä
paahdettuja cashewpähkinöitä ja
auringonkukansiemeniä
kuivattuja porkkanalastuja
tuorekurkkua

Ihanaa, kun kävitte!

Kaksi edeltävää viikkoa sujahtivat ohitse nopeasti, kun oli seuraa parhaanlaista!

Sain niin paljon mahottomasti kaikenlaisia tuliaisia ja lahjoja, etten melkein kehtaa kertoa. Ei teijän nyt olis tarvinnu, mutta kiitoksia kuitenkin kovin kovasti!

Hieno kassi sekä tyyliin sopiva heijastin. Mie tykkään lapista ja lappilaisista!

Salmiakkiasioita! Namnam nam.

Maalaisromantiikkaa ja hyvää mahalle! Ruisleipä on pakastimessa.

Marjaisia herkkuja puuroon ja jugurttiin! Myös puolukkahillon muodossa.

Välillä purkkaa suuhun. Täällä on kuulemma jo vuosia pyörinyt telkussa purkkamainos, jonka ansiosta kaikki tapaamamme korealaiset ovat osanneet sanoa HYVÄ, HYVÄ! ja tienneet ksylitolin kotimaan. Mainoksessa kerrotaan myös, että suomalaiset syövät purukumia joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

Suklaatia! Tuo toinen pakkaus on tyhjä... kolmannen kääret olivat ehtineet jo roskiin asti.

Makuja Filippiineiltä! Koukkulaisten seuraan saavuttiin samoihin aikoihin myös hieman lähempää.

Piparipakettikin oli mahtunut mukaan! Suunnitelmissa oli juhlia yhdessä myös pikkujoulua, mutta ei siinä sitten ehditty. Missä lie viiletettiin pullakahveella ja marketeissa.

Glögiä ja hilloa unohtamatta! Torttuhillo taitaa päästä puuron kaveriksi, koska uunia ei ole.

Kaikkea oli ajateltu, kattausta myöten!

Hih, joulun odottelukin oli huomioitu! Kohta pääsee availemaan kalenterin luukkuja. Myös perinteikkäästi täällä blogissa!

Toivottavasti loma tuntui lomalta ja nähdään taas kotona!