Herkuttelua Berliinissä

Käväistiin tyttöporukalla viime viikolla Berliinissä (mukana menossa mm. hanna, jolle kiitos parista ekasta kuvasta). Olin aikaisemmin nähnyt kyseisestä kaupungista vain kaksi rautatieasemaa, joten odotin malttamattomana nähtävyyksiä ja ennen kaikkia niitä herkkuja, joita on tässäkin blogissa moneen kertaan ylistetty.

Ensimmäisenä aamuna päädyttiin aamiaiselle Cafe Fleuryyn. Tarjoilija pyöritteli päätään hieman epätoivoisena kun kysyin vegaanista aamiaista ("no keitossa ei oo maitoa... ei mutta ai nii, siinä onki lihaa"), mutta taikoi lopulta lautaselle vaikka mitä!

Hedelmiä, hilloja, avokadoa, kasviksia, tuoretta leipää, teetä soijamaidolla... ähky tuli. Eikä ruokalistalta löytynyt kasvisbrunssikaan tainnut jättää reissukavereita nälkäisiksi. Juustoja, hedelmiä, tahnoja ja niin paljon leipää kuin halusi.

Sunnuntaiaamuna suunnattiin Mauerparkin kirpparille uhkarohkeasti jo ennen aamiaisen nauttimista. Laskettiin sen varaan, että eiköhän sieltä jotain huikopalaa saa, ja ei tarvinnut pettyä. Vegaaninen harvinaisen terveellinen aamiaisvaihtoehto löytyi sisääntuloportin viereiseistä kojusta: jättiläispala banaanisuklaakakkua. Nam.

Kirppis oli kaikkien mieleen ja löytöjä tehtiin. Kotiinviemisiksi laukkuihin pakattiin ainakin kenkiä, vaatteita, koruja ja sisustusjuttuja. Kuvan joulukuusi jäi tällä kertaa ostamatta, vaikka toki harvinaisen hieno olikin.

Kirpputorikierroksen jälkeen yritettiin ensin mennä brunssille Cafe Morgenrotiin, mutta paikka oli niin täynnä, että ei mahduttu sekaan. Urheasti käveltiin Lucky Leekiin, mutta se oli kiinni! Siinä vaiheessa alkoi jo nälkäkiukuttamaan siihen malliin, että marssittiin lähimpään brunssia mainostavaan kahvilaan. Ja jälleen kerran mahat saatiin täyteen: tarjolla oli ihania marinoituja sieniä, munakoisoja ja kesäkurpitsoja, hummusta, salaatteja, leipiä ja mitä vielä. Paikan nimi ei jäänyt mieleen, mutta reissukaverit huutakoon hep, jos ovat parempimuistisia.

Koska hotellidiiliimme ei kuulunut aamiaista, pääsimme maistelemaan niitä ravintoloihin oikein urakalla. Yksi kivoimpia aamiaispaikkoja oli vegaaniravintola Kopps. Ennen kymmentä tiistaiaamuna olimme ainoat asiakkaat, mutta sehän ei haitannut menoa. Pystyipähän kuvaamaan hienoa sisustusta!

Listalta tilattiin tofukokkeli-perunapaistosta ja omenapannukakkuja vaahterasiirapilla...

...sekä jukurttiaamiainen, joka sisälsi soijajukurttia, hedelmiä, mysliä, pähkinöitä ja mitäs vielä.

Olisin ehdottomasti halunnut palata testaamaan myös Koppsin lounasta tai illallista, mutta se jäi seuraavaan kertaan.

Viimeisenä päivänä tehtiin vielä retki Friedrichshainiin vegaanileivonnaisten toivossa. Ensimmäiseksi päädyttiin Ohlala Tartes Shoppiin, joka oli oikein viehättävä vaaleanpunahenkinen pikku kahvila. Tarjolla oli suolaisia ja makeita leivonnaisia, ja me valittiin vitriinistä vegaanista suklaa-banaanipiirasta ja marja-vaniljapiirasta. Ihania olivat, eivät edes liian makeita.

Muutaman korttelin päässä oli Cupcake-niminen kahvila, joka oli niin ikään keskittynyt sisustuksessa söpöilyyn. Herkkujen lisäksi myynnissä oli muffinssi-aiheisia postikortteja, pinssejä, kasseja ja t-paitoja.

Koska mahassa ei sattuneesta syystä ollut tilaa muffinsseille, otimme muutaman näytekappaleen mukaan myöhemmin maisteltaviksi. Vasemmanpuoleinen muffinssi oli vegaaninen suklaa-kookosyksilö, oikean puoleisen (ei-vegaaninen) makuna taisi olla suklaa-maapähkinävoi ja nimenä The King.

Jossain välissä palasimme vielä sinne Morgenrotiin, kun jäi harmittamaan brunssin missaaminen. Lounasaikaan tarjolla oli keittoa ja kasvispiirasta. Hinta oli halpa, maku hyvä!

Seuraavaan kertaan jäi Morgenrotin vegaanisen kakun maistaminen. Näytti kyllä mahottoman hyvältä, mutta kun laukussa oli jo ne muffinssit, ja maha ennestäänkin täynnä kasvispiirakkaa...

Kaiken kaikkiaan Berliinistä jäi oikein hyvä maku suuhun. Välimatkojen pituus kaupunginosien välillä yllätti (samoin kuin se, miten monimutkainen asia itä ja länsi ovatkaan kun niitä oikein rupeaa historian valossa pohtimaan...), ja ruokapaikkojen sijainteja olisi kannattanut selvittää vähän tarkemmin etukäteen. Siinä vaiheessa kun nälkä yllätti, olivat kaikki kivan kuuloiset ravintolat aina toisella puolen kaupunkia. Mutta ensi kerralla on kaikenmoinen hahmottaminen jo helpompaa, kun kaupunki on tuttu.

Kiitos vielä reissukavereille hyvästä seurasta. Mennäänpä pian uudestaan!