lauantai 21. tammikuuta 2012

Terveiset Afrikasta!


Aurinkoa. Paljon aurinkoa, punaista hiekkaa, maapähkinöitä, ihanan kirkkaita värejä, kankaita, djembe-rummun rytmejä, vanhoja autoja, köyhiä ihmisiä, hymyileviä ihmisiä, lämmintä ystävällisyyttä, teehetkiä aamuauringossa, kalaa grillattuna nuotiolla auringon laskussa, meri, sarvikuonoja ja kookospähkinöitä. Sitä kaikkea löytyi Gambiasta.


Mielenkiintoinen matkakohde. Vaikka maa elää turismista, se ei todellakaan ole täynnä turisteja. Paikalliset ihmiset ottavat ahkerasti kontaktia, jotkut pienen rahasumman toivossa, jotkut yrittävät myydä jotain ja jotkut ihan vaan haluavat jutella. Kaupankäynti on hurjaa. Myyjä kertoo hinnan, sitten aloitetaan raivokas tinkaaminen. Lähtösumma saattoi olla kymmenkertainen ja siltikin tunti välillä että maksoi liikaa. Tosin mieluusti rahaa sinne jättikin, jos se meni paikallisille. Kuten torilla.


Hevi-osasto.


Kylmäketju, buahahaa.


Vaikka kaloja ei säilytetty ihan EU-direktiivien tasolla, se oli tuoretta ja todella hyvää. Naureskelin brittituristeille jotka tilasivat Fish & Chips -annoksia. Ennen kuin maistoin itse. Taivaallista. Ja jännittävä tuo spagettilisuke. Hinta alle 2 e.


Gambialaisessa keittiössä on muutama klassinen annos, Domoda, joka on kanaa/kalaa/kasviksia maapähkinäkastikkeessa. Toinen on Yassa, joka on kanaa/kalaa mausteisessa sitruuna-mustapippurikastikkeessa. Tätä mä söin aivan tajuttomasti, niin hyvää, suht rumaa.


Normaali lounas oli hedelmälautanen, joita myytiin rannalla. Mangot oli pahoja, muut ihania. Atlantin valtameri tuijotuskohteena huimaava.


Lauttamatkan päässä oli Senegal. Vasemmasta kojusta haettiin passiin leima että pääsi vaihtamaan valtiota, oikeanpuoleisesta liemikuutioita.


Senegalissa kohtasin safarilla sarvikuonon, vaikuttavin näky tällä reissulla.



Paluumatkalla lautta hajosi ja killuttiin 3 tuntia keskellä Gambiajokea. Onneksi oli seuraa.


Ihmisiä oli ihana katsella, erityisesti sen takia että kaikki pukeutuivat niin värikkäästi. Kerroin paikallisissa ristiäisissä (jossa n.300 naista oli mitä värikkäimmissä ja upeimmissa asuissa) että Suomessa juhlissa me pukeudutaan yleensä mustaan, tieto herätti hilpeyttä. Tässä ollaan käsityömarketin avajaisissa, kaikilla oli jostain syystä samaa kuosia päällä.



Ja voi mitä käsitöitä.


Opin myös että cashewpähkinä kasvaa puussa.



Ja että apina saattaa näyttää viattomalta.
Kunnes se huomaa että sinulla on pähkinöitä.


Ja tulee kiltisti pyytämään. Et voi vastustaa kun se tarttuu pienellä kädellä sormeesi, ja annat pähkinän.



Mutta kivempaahan se olisi jos saisi vielä lisää!



Joo, menisin uudestaan.


14 kommenttia:

  1. Hih, metka apina! Ja aavistuksen verran pelottava.. :D

    VastaaPoista
  2. Vau mikä matkakohde! Ja upeat kuvat! ja apina söpö!

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas tästäkin matkasta, jolle pääsin ihan kotisohvalta mukaan. Hienoja kuvia!

    Ostitko käsitöitä?

    VastaaPoista
  4. Oih, niin eksoottista! Tosi ihania kuvia olit ottanutkin ja varmasti oli paljon nàhtàvàà jo ihan tavallisessa paikallisten elàmàssà. Tosi ihana tuo ensimmàinen kuva!

    VastaaPoista
  5. Ciacy, sepä se, jokainen asia tuntui niin eksoottiselta, värikkäältä, jännältä ja erikoiselta että ihan vaan kadulla käveleminen oli jo elämyksellistä. Välillä piti oikein tarkoituksellisesti jättää kamera hotellille että muisti ihan vaan fiilistellä, eikä vaan kuvata.

    Ja siis valtaosa noista on kännykkäkamerakuvia, siksi heikompi laatu. Mutta tosiaan toi apina, niiin mahtava veijari!

    Heta, joo, noita kuvan leipäkoreja, kippoja ja pannunalusia, puusta kaiverrettuja astioita ja kankaita (ei hajuakaan mitä niistä tekisi tosin). Ja kookosöljyä. Vähän jäi harmittamaan että maapähkinäöljyä ei saanut tuotua, täällähän se on tosi kallista, siellä ihan arkikamaa, halpaa.

    VastaaPoista
  6. ooh, en kestä. aurinko ja meri ja kaikki! i-ha-naa.

    VastaaPoista
  7. Oi, mitä kuvia.... ..ihan pieni matkakaipuu tässä iski...

    VastaaPoista
  8. Kiitos ihanista matkakuvista! Toi apina on ihan mielettömän hellyttävä! Toi eka kuva missä istuu niin kainosti...♥

    Kipot jo näyttää niin ihanilta, että voisin kuvitella miten mun rahat palais kaikenmaailman käsillä tehtyyn jotka sitten tukkis meidän kodin. :)

    VastaaPoista
  9. Jee mahtava kuvashöw, kiitos siitä! Ja silmäniskuja ihanalle apinalle.

    VastaaPoista
  10. Eikä, ihania kuvia ja juttuja! :)

    Pinnan alla on pidemmän aikaa kytenyt pieni Afrikka-lähtöinen inspiraatio ja puhuimme juuri poikaystävän kanssa, että ens kerralla, kun lähdetään reissuun mennään KAUAS, niin ehkäpä Afrikka voisi olla se juttu.. Jos uskallan matkustaa niin kauas :D

    Olen ollut Sri Lankalla ja koin sen vähän liiankin eksoottisena. Turisteja ei ollut paljoa, mutta turistien ja paikallisen elintasoero aiheutti lähinnä ahdistusta. (Muuri ympäröi hotelliamme, jonka vieressä oli heti ei-niin-kehittyneitä asuntoja ja milloin kukakin paikallinen halusi tarjota jotain kahlittua apinaa turistin kanssa samaan kuvaan maksua vastaan.) Maailmankuvaa avartavia tuollaiset reissut toki aina ovat.

    Tämän raportin perusteella kaikki eksoottisuus oli sinusta kuitenkin Gambiassa kiehtovaa ja liikkuminen paikallisten joukossa helppoa? Sri Lanka on toki täysin eri maa, mutta ainut johon voin itse yhtään edes verrata.. Koska jos ei ole koskaan käynyt missään vastaavassa maassa, ei sitä oikeasti osaa edes kuvitella, millaista se voi olla (jo pelkkä ilmaston kuumuus ja kosteuskin voi yllättää, kun astuu lentokentän ovista ulos :D). Pitääkin ehkä alkaa tutkimaan tarkemmin, minkä Afrikan maan sitä kohteekseen valitsee :P Kiitos inspiraatioista!

    VastaaPoista
  11. Ihanaa kuvausta Afrikan-matkasta! Houkutteleva kohde, ja afrikkalaiset rytmit kolahtavat aina kovaa. MInulla on usein ollut afrikkalaisia opiskelijoita, ja heissä sykkii jotekin erilainen läsnäolo ja rytmi:)

    VastaaPoista
  12. Miten niin suht ruma :).

    Apina on mainio ekassa kuvassa. Ihan kuin odottaisi kainona treffiseuraa.

    Matka kuulostaa oikein leppoisalta. Sopiiko kysyä miten pääsit/jouduit ristiäisiin?

    VastaaPoista
  13. Kiitos kommenteista!

    Tyyne, joo kuvailusi perusteella Gambiassa on helpompi liikkua ja vaikka köyhyyttä toki näki niin ei ollut sellaista räikeää muureilla erottelua.

    Monet kokevat paikallisten jatkuvan jutustelun halun ärsyttäväksi. Yksin liikkuvat naiset vaivaannuttavaksi. Me otettiin sellainen asenne että juteltiin kaikkien kanssa tovi, jos alkoi vaikuttaa siltä että on pelkästään rahan perään/ ei halunnut ostaa tarjottua tuotetta tai palvelua, sanottiin reilusti heti että ei kiitos mutta kivaa päivää ja toivottavasti bisnekset menee tänään hyvin. Ja hymy päälle. Huomattiin tämä paremmaksi vaihtoehdoksi kuin se että yrittää tylysti vältellä kontaktia. Toki aina ei jaksa kaikkien kanssa jutella, usein retkillä oli mukana joku paikallinen opas jolloin sai liikkua rauhassa.

    Suosittelen kyllä!

    Merituuli, se on uskomatonta miten epäesteettinen mutta herkullinen ruskea kastike voikaan olla ;)

    Hauska että kysyit noista ristiäisistä, siinä kävi niin että oltiin käyty Helsingissä Bao Bab -nimisessä mainiossa gambialaisessa ravintolassa ja juteltu omistajan kanssa. Omistaja kertoi että hänen Ruotsissa asuva veljensä on samaan aikaan Gambiassa ja vaihdettiin yhteystietoja. Tää veli sitten kutsui meidät tuttunsa ristiäisiin joissa periaate oli se että kaikki tervetulleita. Olin muuten juuri toipunut vatsapöpöstä (vuorokauden oksentelut) ja juhlissa kävi ilmi että siellä ruoka syödään sormin.. hirvitti kun oli sitä ennen kätellyt juuri noin sata ihmistä, mutt ei siinä muuta kuin sormilla ruskeaa kastiketta suuhun ja hyvää oli!

    VastaaPoista
  14. Kiva postaus, mutta älkää ihmiset oikeasti ruokkiko villejä apinoita! Apinat käyvät ihmisten antamiin herkkuihin totuttuaan helposti röyhkeiksi ja voivat purra, ellei niille anna ruokaa. Paviaanit ovat tietysti pahimpia, mutta pienilläkin apinoilla on terävät hampaat.

    VastaaPoista