Nisua

Leipominen vaikuttaa olevan suosittu sadepäivien lohtuharrastus. Mää rupesin vaivaamaan nisutaikinaa, ja tuloksena oli kaneli-, vanilja- ja omenakookospullia. Pullataikina on helppo vegaanistaa, sen kun vaan tekee taikinan soijamaitoon (tai kaura- tai riisimaitoon tai miksei veteenkin), käyttää rasvana maidotonta margariinia (esim. sininen Keiju) ja jättää kananmunan pois. Hyvvää on.

Pehmopalikat

Edellisessä postauksessa viitatun vauvelin kilpavarustelussa on nyt otettu uudet aseet käyttöön. Nimittäin pehmopalikat. Niillä on hyvä heitellä kilpavarustelijoita kauemmaksi, että pääsee antamaan omat lahjuksensa.

Ohje on alunperin vanhasta SK:sta, hetkinen, 2/2001. Mutta periaate on hyvinkin simppeli - ohueen vanukerrokseen kääräistyt vaahtomuovikuutiot tungetaan kangastilkuista ommeltujen kuutioiden sisään. Kuutioita oli hauska tehdä, ja kasata, ja heitellä - oikein vanhakin jo nuortui kuin lapsi leikkimään. Joudun ehkä tekemään itselleni mätsäävän setin.

Iltapuhteita

Uusimmassa Suuressa Ksityölehdessä (10/08) innosti useampikin juttu, mutta ensimmäiseksi testaukseen meni tämä vauvan liivi. Sitä toivottavasti päästään pian sovittelemaan itse tulokkaankin päälle.


Yhden toisenkin jutun lehden ohjetta mukaellen näpräsin, mutta kun aattelin antaa sen joululahjaksi niin eihän sitä täällä voi esitellä. Tästä saattaakin tulla ongelma lähikuukausien kästöitten suhteen!

Ja eikös niin että joulukortti- ja muut askartelut on jo korkea aika aloittaa. Eilen kävinkin yhtä malttamattoman kaverin kanssa vähän askarteluliikkeissä tarvikkeita hamstraamassa. Mitään suunnitelmia ei ollut joten intuition varassa napsin mukaan värkkejä, esimerkiksi turkooseja paljetteja ja pitsiä sekä pinkkiä kirjontalankaa. Värikkäitä kortteja taitaa olla tulossa!

Tuommoiset kaksi sydäntä askartelin käsillä olleista tarvikkeista harjoittelumielessä. Vaatii vielä hiomista, ainakin kovasti lisää klitteriä.

Ruokatorstai

Taas tänään satoi, ja se veti mielen matalaksi. Ei huvittanut lähteä polkemaan pyörällä pilatestunnille, joten jäin kotiin leipomaan.

Jytis on tituleerattu Vuoden uusien reseptien kokeilijaksi, ja vallan hyvin se titteli naiselle sopiikin. Mä olen kokkaajana ja leipojana ennemmin niitä vanhassa vara parempi -tekijöitä, ja siispä nytkin turvauduin jo ainakin 10 vuotta sitten käyttöön otettuun reseptiin.

Hertan porkkanakakku ei ole sieltä terveellisimmästä päästä, mutta hyvää se on!

Porkkanakakku:

2 munaa
2 dl sokeria (vähempikin riittää)

2 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl vanilliinisokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta

3 dl porkkanaraastetta
1 dl öljyä (vähempikin riittää)

Sekoita ainekset keskenään: ensin munat ja sokeri, sitten kuivat aineet ja lopuksi porkkana ja öljy. Sekoita taikina tasaiseksi, aseta piirakkavuokaan ja paista uunissa n. 35 minuuttia 175 asteessa.

Kun piirakkapohja on jäähtynyt, tee kuorrutus.

50 g sulatejuustoa
30 g margariinia
2 dl tomusokeria
manteli- tai pähkinärouhetta.

Sekoita kolme ensimmäistä keskenään ja levitä pohjan päälle. Ripottele päälle rouhe ja syö! Ja varoitus: tämä on sitten makeaa - kovin isoa palaa ei pysty kerralla syömään.



Eilen tein linssikeittoa, jonka ohjetta pyydettiin myös tänne. Ohje on mainiosta pienestä keittokirjasta Keittokomero ja huone, jonka on kirjoittanut Saara Törmä.

Linssikeitto (neljälle)

2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2,5 dl punaisia linssejä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
400 g tomaattimurskaa
vähän tomaattipyrettä
2-3 tl currya
hyppysellinen kanelia
hyppysellinen kardemummaa
½ dl sitruunamehua
1-2 tl sokeria
suolaa
5 rkl soijakermaa

Huuhdo linssit. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele porkkanat. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää siihen sipulit, porkkana ja linssit. Lisää hetken päästä myös vesi, liemikuutio, tomaattimurska ja -pyre sekä curry, kaneli ja kardemumma.

Anna keiton kiehua hiljalleen 45 minuuttia. Lisää sitruunamehu ja sokeri. Soseuta keitto ja lisää sopivasti suolaa ja halutesssi kermaa.

Mä vähän sävelsin ohjetta esimerkiksi jättämällä kardemumman ja kanelin pois (olen pelkuri, myönnetään!), mutta hyvää oli. Suosittelen sateisiin syysiltoihin!



Ja kirjoituksen otsikkohan on paitsi tämä viikonpäivä, myös kunnianosoitus ihanalle Ruokatorstai-keittokirjalle!

Näpertely tarttuu

Puuhastelu on niin hyvä harrastus, että se väistämättä tarttuu. Näin on käynyt ainakin yhdessä kalliolaisessa asunnossa, jossa eräänä sateisena iltana yksi neuloi kauluria ja toinen teki pehmopupua.

Ostamani ompelukone on kiinnostanut kovasti myös asuintoveria. Eilen hän kävikin kangaskaupassa ostamassa vohvelikangasta (myyjä oli kommentoinut, että jopa tulee 80-luku mieleen) ja töistä tullessani odotti kotona tulisilla hiilillä.

Ja tällainen siitä pupusta nyt sitten tuli.



Design by Remus. Olen auttanut siksakkaamalla pupun reunat ja ompelemalla etu- ja takakappaleet yhteen.

Pupu tottelee nimeä Seppo, ja siitä tykkäävät myös meidän kissat.

Ihana Tauno

Decoupage-lakka ikuisti viikonlopun Hesarista löytyneen heinäpellon tuolle puolen tähyilevän Tauno Palon kovapintaiselle pahville. Lakka ei sanomalehtipaperin kanssa ole aivan parhaimmillaan, koska kääntöpuolen teksti kuultaa pakostakin hiukan läpi lakkauksen jälkeen. Mutta en välitä, ihailen vain.

Lankaa

Tällainen määrä (tai ei tässä ole edes kaikki) lankaa on kerääntynyt nurkkiin pölyä keräämään. Nyt kannattaisi vissiin tosissaan ryhtyä keksimään jotain muutakin neulottavaa kuin iänikuisia raitalapasia.

Tai voidaan pitää myös lankavaihtajaiset. Seitsemän veljestä löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä. Anyone?

Aloin neuloa kauluria, jonka voi kiepauttaa kaulan ympäri pariin kertaan. On paljon hitaampaa kuin lapasen neulominen, ja sekös mun kärsivällisyyttä koettelee. Hmmm.

Tätien ilona Stockalla

Viime viikolla ompelu-seurat pidettiin kahvilassa, Stockan yläkerrassa. Ensin paikka tuntui hälyiseltä, mutta olikin lopulta ihan ok. Ehkä siihen meluun sitten vain tottui.

Saimme tädeiltä ja mummoilta hymyjä, ja yksi tuli jopa kertomaan, että meitä oli hauska seurata. No meistäkin oli hauskaa, että tädit tykkäs. Vois kokoontua kahvilassa uudemmankin kerran tässä joskus.

Pääasiassa siellä neulottiin, muun muassa raitalapaset. Lisäksi kaikkea muutakin, mutta kuvaaja epäonnistui taltioinnissa.

Eki teki hienoja koruja. Tässä kuva-aineistoa myös siitä.

Ja yleisön pyynnöstä tähän väliin Eki kertoo noiden hakaneulojen tarinan. Eli ne ovat vanhoja Kakolan vankilan hakaneuloja. Jokaisessa hakaneulassa on kolmenumeroinen luku, joka on siis ollut jonkun vangin numero. Ja omalla numerolla varustetuilla hakaneuloilla kukin vanki pystyi merkkailemaan tavaroitaan omakseen. (Niillä taitaa olla joku muu systeemi siellä tänä päivänä?? Ehkäpä sitä rikitaali-tekniikkaa..!)

En osaa asetella kuvia järkevästi tänne blogiin. Jos jolla kulla on kokemusta useiden kuvien lisäämisestä, niin saa auttaa!

Komuutti kylppäriin

Tässä pari kuvaa tosi vanhasta (ikää noin 100 vuotta J-miehen mukaan) pesukomuutista, josta ollaan suunniteltu meille kylppäriin kaappia. Tämän päälle tulee siis sellainen tosi simppeli, pyöreä malja-tyyppinen lavuaari ja putket komuutin sisään piiloon.
Hioin komuutista vanhat lakat ja maalit pois ja sivelin kerroksen pellavaöljyä pintaan. Olisin toivonut lopputuloksesta vähän tummempaa, mutta ans kattoo nyt miksi se muotoutuu jahka pinta kuivuu..

Loskapäivän lämpimäisiä

Tämän täytyy olla maailman helpoin leipä. Soodaleipää olen hinunnut parin vuoden takaisen Irlannin-retken jälkeen, ja reseptin metsästyksessä tämä 101 Cookbooksin resepti veti pisimmän korren. Jotenkin tästä on lukuisien leipomusten tiimellyksessä muokkautunut aika epäirlantilainen versio, eli ei tämä tietysti ihan alkuperäiselle vedä vertoja, mutta omanlaisenaan ehkä just tosi hyvä.

Alkuperäisen reseptin yhteydessä on enemmän spekulointia leivän irlantilaisuusaspekteista ja jauhomahdollisuuksista. Tyydynkin vain toteamaan, että oman kokemuksen mukaan voi käyttää lähes mitä jauhoja vain (jos ei erityisesti tavoittele irkkumeininkiä siis) ja heittää mukaan sekalaisia siemeniä tms. Ei se oo niin nuukaa. (Auringonkukansiemenistä tuli paistoprosessissa tosin jostain syystä kirkkaan vihreitä, voiko joku kotikemisti valistaa, mistä on kyse? Se oli vähän spookya, niitä en suosittele. Paitsi näin Halloween-aikaan).

Soodaleipä (1 kpl)

1.75 kuppia (4.3 dl) maitoa
2 rkl sitruunamehua
1 kananmuna
50 g (0.6 dl) oliiviöljyä
3 kuppia (7.5 dl) spelttijauhoja
1 kuppi (2.5 dl) kaurahiutaleita
n. 0.5 kuppia (n. 1 dl) kurpitsansiemeniä
1 tl suolaa
1 tl soodaa

Sekoita maito ja sitruunamehu ja anna seisoa kymmenisen minuuttia, jolloin maito hieman saostuu (tässä haetaan korviketta buttermilkille - voi käyttää myös piimää tai jogurttia maito-sitruunan sijasta, pääasia että neste on hapanta, kun sooda on kehissä mukana). Lisää kananmuna ja öljy ja sekoita. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää nesteseokseen. Sekoitettu taikina saa jäädä kosteaksi, paksu kakkutaikina on ehkä koostumus, jota haetaan, eli älä holauta kaikkia jauhoja kerralla, vaan lisää vähitellen. A vot, valmista tuli, kaada taikina suorakulmion malliseen leipävuokaan (tarvittaessa voideltuun) ja paista 200 asteessa noin 40-45 minuuttia. Vaikka luulet, että leipä olisi valmista ennen määräaikaa, olet väärässä, se on keskeltä raaka. Suojaa leivän yläpinta leivinpaperilla, jos sen tummuminen huolestuttaa.

Edit: Leipä oli tällä kertaa uunissa vähän reilut 40min, ja nyt kun olen leivän puolivälissä, huomaan että olisi saanut olla vähän vielä pidempään. Alkuperäisessä ohjeessa puhutaankin 50 minuutista.

Mustikkapannari

Eilen vaalipäivän kunniaksi isänmaallisissa fiiliksissä halusin saada lautaselle jotain sinistä ja valkoista ja se onnistui mustikkapannarin ja vanilijajäätelön kautta!

Raejuusto-mustikkapannari
3dl maitoa
2 munaa
1prk raejuustoa
1/4 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 tl vanilijasokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 pss pakastemustikoita (laitoin vaan puol mutta olis saanu olla koko pussi)

Ja sitten vaan ainekset sekaisin ja kaadetaan voideltuun vuokaan. Paistetaan 200 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes pannari on hyytynyt ja pintaan tullut väriä. Nautitaan vanilijakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Käsilaukku ja pussukka

Kahvat tähän käsilaukkuun hankin askarteluliikkeestä ja varsinainen kassiosa muodostui kirpparilta ostetusta pitsiliinasta. Muutaman epäonnistuneen vuorikankaanlaittoyrityksen jälkeen päädyin ompelemaan sisälle pienen pussukan, jonka koon määritteli kätköistä löytynyt vetoketju. Ompelin pussukan vanhasta tyynyliinasta, jonka olin saanut eräältä hyvältä ystävältä monia vuosia sitten. Minulla on ilmeisesti tapana hieman säilöä kankaita ennen kuin hannin tehdä niistä jotain.

Kauluri

Tämä kauluri syntyi pääasiassa työmatkojen aikana bussissa tikutessa, mutta tänä sateisena vaalisunnuntaina päätin saattaa projektin loppuun. Lanka on Novitan Jumboa, jota kulutin kolme kerää. Yhdistin päät virkkaamalla ja siitä syntyi mielestäni hauska kuvio etuosaan. Suunnitelmissa oli käyttää kaulurin kanssa kirpparilta löytämääni puuneulaa koristeena ja kiinnitykseen, mutta se taitaakin päätyä johonkin toiseen tekeleseen.

Herkku ja koukku löytyy nyt blogilistalta

Lisäsin blogimme nyt vihdoin Blogilistalle. Että jatkossa tänne saattaa sitä kautta eksyä sitten joku muukin. Jännää!

Jokaisen omassa sähköpostissa on myös aiheesta lisätietoa, katsokaapa sieltä.

Eipä tässä tällä erää muuta kuin leppoisaa (vaikkakin tuulista) vaalisunnuntaita!

Kylppäriremppaa

... ja tässä vielä luvattua kuvamateriaalia meidän kylppärirempan tilasta. Ekaksi muistin virkistykseksi pikku kollaashi siitä, miltä tuo koppero alunperin näytti ja tokaksi miltä se nyt näyttää.. aika ihana, vaimmitä?
Koko eilinen päivä ahdettiin noita kuvassa näkyviä pellavaeristeitä seiniin, joka pala piti mitata ja leikata erikseen ja tunkea ahtaisiin väleihin - tuo ei oo rakenne-kyntisten hommaa. Mutta huomatkaa uusi, iso ikkuna, siitä tuli hyvä, mutta jotain verhoa se kyllä vaatii..

Fabriques

No niin, ja ei tämä tähän lopu kun vauhtiin vihdoin pääsin.
Tässä kuvassa niin ikään tuoreita kirppari-löydöksiä, kankaita tällä kertaa. Oon yrittänyt löytää vanhoja, kuoseiltaan 50-60-luvun henkisiä pussilakanoita tms, vähän niinkuin tuo tulppaani-kangas kuvassa. Tekisin niistä meille kylppäriin ja eteiseen kappa-verhoja. Mutta tuntuvat olevan kiven alla.. joten jos näätte jossain esim. luumu-, kirsikka- tai omppukuvioisia juttuja fiftari-sikstari-henkeen niin kertokaa / ostakee mulle, mä korvaan vaivannäön!
Tuo tulppaani-kangas on itse asiassa essu, ja sille en ehkä raaski tehdä mitään. Mutta tuosta vinoraita-kankaasta tulee sähäkkä kesäkassi-09!

Nappikauppaa

No niin, täällä ollaan, mun historiallinen eka blogeilu-kerta lähtee tästä!
Kuvassa mun viimeisimmät kirppari-löydökset Loviisan kirppikseltä. Sorruin taas yhteen peltipurkkiin kun oli niin nätti ja halpa - vain 50 senttiä! Peltipurkin edessä mun toinen ostos, niin ikään nätti purkki täynnä vanhoja nappeja. Ja niistä lähtee mun seuraava H&K -projekti, eli miten tehdä koruja sun muita kivoja juttuja napeista.. Hmm, oon nyt hamstrannut nappeja täältä ja Kankaanpäästä ja äitikin on niitä mulle kerännyt, että nyt tarttis jottain niistä keksiä..

Peanut Butter Cupcakes

Ameriikan muffinssit ei olekaan muffinsseja vaan cupcakeseja. Näiden pähkinäisten yksilöiden resepti on peräisin Isa Chandra Moskowitzin ja Terry Hope Romeron loistavasta kirjasta Vegan Cupcakes Take Over the World. Suosittelen, sekä kirjaa että reseptiä.

Ingredients

3/4 sup soy milk

2 teaspoon apple cider vinegar

1/2 cup natural chunky peanut butter

1/3 cup canola oil

2/3 cup granulated sugar

2 tablespoon dark molasses

1 tablespoon vanilla extract

2 teaspoon ground flaxseed

1 cup plus 2 tablespoons all-purpose flour

1 teaspoon baking powder

1/2 teaspoon baking soda

1/4 teaspoon salt

Directions

1. Preheat oven to 350 F. Line a muffin pan with cupcake liners.

2. Mix soy milk with vinegar in a measuring cup and set aside to curdle.

3. In a large mixing bowl, cream the peanut butter, oil, sugar, molasses, vanilla, and ground flaxseeds until well combined. Add the soy milk micture and mix until incorporated.

4. Sift the flour, baking powder, baking soda, and salt into a seperate bowl and mix. Add the dry ingredients to the wet and mix until just combined.

5. Fill cupcake liners two-thirds full. Bake for 23 to 26 minutes. Remove from oven and transfer to cooling racks.

Lisäksi sulattelin päälle tummaa suklaata ja koristelin pähkinöillä.

Moussaka

Katselin eräänä aamuna aamuteeveen ruokaohjelmaa, jossa tehtiin moussakaa ja innostuin heti kokeilemaan onnistuisiko se minulta. Soijarouhe toimii mainiosti jauhelihan tilalla. Taisin myös laittaa hieman sambal oelekia lisämausteeksi vaikkei sitä ohjeessa ollutkaan.


2 munakoisoa
6 suurta perunaa
2 dl soijarouhetta
500 g sekalaisia vihanneksia
1 prk tomaattimurskaa
4 valkosipulinkynttä
basilikaa ja oreganoa
mustapippuria
5 dl maitoa
3 rkl vehnäjauhoja
6 rkl oliiviöljyä
100 g juustoraastetta

Leikkaa munakoisot pitkittäin siivuiksi ja suolaa ne, jolloin neste alkaa tihkua pinnalle.

Ruskista vedessä turvoettu soijarouhe raastettujen juuresten kanssa ja lisää joukkoon valkosipuli, yrtit, suola, tomaattimurska ja pippuri. Hauduta kastiketta valkokastikkeen valmistamisen ajan.

Tee valkoinen peruskastike. Kuumenna oliiviöljyä, sekoita joukkoon jauhot ja tovin kuluttua myös maito. Kun valkokastike kiehahtaa, lisää sekaan kolmannes juustoraasteesta ja siirrä kattila hellalta.

Voitele uunivuoka öljyllä ja kokoa moussaka kerroksittain. Lisää vuoroin munakoisoa, jauhelihakastiketta, viipaloitua perunaa ja valkokastiketta.

Päällimmäiseksi jää kerros valkokastiketta ja vihoviimeiseksi juustoraastetta. Paista 180-asteisessa uunissa kolme varttia.

Neulatyynypupu

Ompelin käsin tämän pikkukaverin lahjaksi eräälle hyvälle ystävälle. Kangas löytyi kirpputorilta Kuusamosta eurolla ja ostaessani en vielä tiennyt mitä siitä syntyy. Väri oli minusta ihana. Täytteenä on pumpulia. Pupun malli saattaa olla monille entuudestaan tuttu.

Tilikkutäkki

Pieni tilkkutäkki pienelle vauvalle. Tilkkukankaista osa ostettu kangaskaupasta, osa vanhoja kirppislöytöjä. Tikkaukset tehty vapaalla kädellä kirjaillen.

Lehti

Päivän ehkä kivoin uutinen löytyy täältä.

Voipi olla, että lehti täytyy tilata tuota pikaa. Ostin kyllä jo viime numeron irtona, kun siellä oli kiva ja helppo mekko-ohje ja kivat raitasukat. Mutta siinä se saldo sitten taisikin olla. Toivottavasti jatkossa on enemmän ohjeita mun makuun.

Ja siis kyllä, prinsessa on nyt kotona. Mutta vieläkö ehtisi ommella!

Kirjailua

Kaikki ei voi olla vuoden kirjailijoita, mutta reenata kannattaa silti. Täältä löytyy kovasti selkeitä ohjeita, muun muassa paljon erilaisia pistoja. Että ei kun lankaa neulan silmään!

Kirppisretki Vantaalle, osa III

Viimeinenkin kirppisretkellä mukana ollut ilmoittauttuu ja esittelee löytönsä! Retkikaverit tekivät hyvää työtä ja olivat tarkkasilmäisiä. Olivat esikatselleet minulle hienon sahan sekä paidan, joka maksoi ainostaan euron. Eli hinnat todellakin olivat kohdillaan. Antiikkia antiikkia -osastoa edustavasta pistosahasta täytyi pulittaa hieman enemmän. Ostoskassiin päätyi myös puinen "neula" ja ajattelin sen sopivan mainiosti kaulahuivin pidikkeeksi ja koristeeksi.

Omenahyves

Valmistin tämän perinteikkään syysomenaherkun kotikotona. Poimin omenat pihapuusta ja lohkoin. Sokuria, kaurahiutaleita ja voita sitten maun mukaan. Kattilassa sulattelin ainekset ja nätististi sitten omppujen sekaan. Kaneliakin taisin ripauttaa. Kuvassa uuniin menevä tuotos, sillä valmis hyve sai hieman tumman pinnan...

Suklaakaakku

Tämmöinen suklaakaakku päätyi tuliaisiksi ystävän syntymäpäiväjuhlille. Resepti oli monista yhdistelty ja pyöritelty ja vegaaniseksi sovellettu, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin maistuva. Täytteenä oli uusi kokeilu: omenahilloa ja maapähkinävoivaahtoa. Vaahto oli herkullista, mutta jokin toinen hillo (esim. aprikoosi-) olisi voinut sopia paremmin.

Suurin piirtein tähän tyyliin syntyi kaakku:

pohja:

1 dl kaakaojauhetta
2,25 dl soijamaitoa
1,25 dl sokeria (1)
125 g margariinia
1,25 dl sokeria (2)
1,5 tl vaniljasokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Sekoita kaakao, soijamaito ja sokeri (1) tasaiseksi. Vaahdota rasva ja sokeri (2), lisää vaniljasokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan pieninä annoksina vuorotellen kaakaoseoksen kanssa sähkövatkaimella vatkaten. Paista 175 asteessa tunti uunin alimmalla tasolla. (Tätä kakkua varten tein pohjan 1,5 kertaisena.)

kostutukseen:
0,5 dl soijamaitoa
1 tl vaniljasokeria

Leikkaa kakku halki kolmeen osaan. Kostuta kerrokset kevyesti soijamaidolla.

väliin:
2 prk gogreen vispiä
1 dl maapähkinävoita
1 dl tomusokeria (tai oman maun mukaan)
hilloa

Vatkaa vispi kuohkeaksi, lisää sokeri ja maapähkinävoi ja vatkaa tasaiseksi. Anna hyytyä hetki jääkaapissa. Levitä hilloa ja täytettä kakun väliin. (Tästä satsista täytettä tuli aika reilu, puolikas annoskin riittäisi kahteen kakun väliin.)

päälle:
200 g tummaa suklaata
0,5 dl soijakermaa (ruokakerma käy)
saksanpähkinöitä

Kuumenna kerma mikrossa. Lisää n. 150 g tummaa suklaata pieninä paloina ja sekoita tasaiseksi. Levitä kakun päälle. Vuole lopusta suklaasta kuorimaveitsellä liuskoja. Ripottele kakun päälle ja koristele kakun reuna saksanpähkinöillä.

Toimiston palomuurin pitäisi blokata tällaiset sivustot.

Elnasta uusi ystävä?

Olen kypsytellyt tätä ompelu-koneasiaa jo pidemmän aikaa, ja nyt tuntuu melko vahvasti siltä, että voisin hankkia oman koneen.

Hulluilla päivillä näyttäis olevan kaksi konetta myynnissä lauantaina. Molemmat ovat Elna-merkkiä, mutta hinnassa ja ominaisuuksissa on rutkasti eroja. Elna 1000 maksaa 199 euroa ja siinä on 12 ommelta. Elna 51oo puolestaan maksaa 449 euroa ja siinä on jopa 30 ommelta.

Olen nyt vahvasti kallistumassa kalliimman puoleen. Elna 5100 nimittäin on Suuri Käsityö -lehden testivoittaja 9,5 pisteellään. Ja myös eräs kemiläinen ompeluasioista mua paljon enemmän tietävä sanoi, ettei alle 200 euron konetta edes kannata ostaa.

Mitä mieltä olette? Kuinka paljon olette omistanne maksaneet? Mitä merkkiä koneenne on? Kannattaako koneesta pulittaa noin paljon?

Mulla on tässä muutama päivä aikaa miettiä asiaa. Se tietäis sitten kovin aikaista aamua lauantaina ja äkkirynnäkköä Stockan viitoskerrokseen. Huh. Jo etukäteen.

Kuva Elna