Kevätekskursio

Määränpää: Lahti. Osallistujat: 5/7. Sää: ankea. Tunnelma: loistava.

Epäsäännöllisen säännöllisen kerhoekskursion kohteeksi valikoitui tällä kertaa Lahti, tuo talviurheilun ja muotoilun luvattu kaupunki, ja lisäksi vielä vuoden 2012 design-pääkaupunki. Retkipäivä alkoi pilvisenä ja jatkui sateisena, eikä harmaanankealla rautatieasemalla vielä oltu ihan varmoja kohteenvalinnan viisaudesta, mutta urheasti lähdettiin kuitenkin tarpomaan kohti keskustaa, päämääränä kirppikset, muotoilu, ruoka ja pulla.

Lahdessa (okei okei, tiedän että lahtelaiset sanoo Lahessa) on kuulemma enemmänkin kirppiksiä, mutta omat vierailukohteemme valikoituivat enemmän fiilispohjalla reitin varrelta. Femmatori ja Kissankulma sijaitsevat aikalailla peräkanaa Rautatienkadulla ja molemmat jaksoivat viihdyttää vierailijoita tarjonnallaan. Hinnatkin tuntuivat kovin edullisilta Helsinkiin verrattuna.



Paras löytö taisi olla Raisulle uudet kävelykengät kahdella eurolla. Vaan ovat Ekin uudet lasitkin kovin nätit.



Kirppisten välissä sijaitsevasta vintage-liike Autiotalosta löytyy vaatteita, kenkiä ja asusteita. Meille tällä kertaa vain pienet matkamuistot.



WDC-vuoden pääkallopaikasta eli Muotohuoltamosta, galleriatilaksi kunnostetusta funkkis-huoltamosta ei kameraan jäänyt kuvia, mutta pidimme erityisesti tilan arkkitehtuurista ja uudiskäyttösuunnittelusta (katso lisää vaikka täältä). Muotohuoltamosta vaihdettiin hieman toisenlaisen arkkitehtuurin pariin, nimittäin Oskarin pihaan, keskustan kiven ja betonin lomassa piilottelevaan tunnelmalliseen puuhuvilaan. Talo on rakennettu vuonna 1900 vossikkakuskin asunnoksi (tallitkin ovat säilyneet pihapiirissä) ja siinä on sen jälkeen toiminut mm. kultasepänliike ja optikkoliike, talo toiminut myös liikkeiden työntekijöiden työsuhdeasuntona ja talkkarin kotina ennen muuntumista nykyiseen muotoonsa eli kahvila-galleriaksi. Kahvilapuoli näyttikin ihanalta, mutta me haaveilimme jo lounaasta ja shoppailimme tällä kertaa vain disainia.







Lounas nautittiin viereisessä Ravintola Taivaanrannassa. Kahden ruokalajin viikonloppulounas lunastettiin 26 euron hintaan, mikä oli oikein sopuhinta hinta-laatu -suhteen puolesta. Erityistä ihastusta herättivät alkupalat ja sieniruoat sekä leivän kanssa tarjoiltu sitruunaöljy-vadelmavinaigrette-voi, jota lienee tarjolla useammassakin H&K-taloudessa lähiaikoina. Suosittelemme!



Lounaan jälkeen torin laidalla söpöstelevä jäätelöbaari Ice Kiss huusi nimeämme, mutta ohitimme sen päättäväisesti. Retken tässä vaiheessa olivat nimittäin isommat asiat kyseessä.



Nimittäin: retken urheiluosuus! Joukkiomme innokkaat jalkapalloilijat levittivät huhua, että Lahdesta löytyisi Jari Litmasen patsas. No olihan moinen ihme nyt nähtävä. Ravintolassa suoritetun tiedustelun jälkeen osasimme suunnistaa kohti bussiasemaa, jonka läheisestä puistosta Jarin pitäisi löytyä. Haravoimme innokkaasti kaksikin puistoa, mutta bongasimme vain merenneidon ja miespatsasryhmittymän, eikä kukaan niistä näyttänyt Litmaselta. (Huomaa kuvassa jalkapallofanien innokas askellus kohti mestaria.)



Uusi tiedustelu johdatti jo lähemmäs: olympiarenkain koristellusta portista jalkapallokentän reunalle. Tässä vaiheessa alkoi sataa räntää, ja jalkapallosta vähemmän kiinnostuneita alkoi ehkä hieman epäilyttää hankkeen järkevyys, mutta onneksi tosifanien usko ei kuitenkaan loppunut kesken. Nimittäin sieltähän Jari sitten löytyikin: töhrittyjen huoltokoppien, pukuhuoneen ja roskispönttöjen muodostamasta koruttomasta kolmiosta. Patsaan sijainti herätti ei-ihan-lievää hämmennystä, mutta ihailimme Jaria kuitenkin asiaankuuluvasti. Joskin ehkä hieman hysteerisesti.



Jarin aiheuttaman tunnekuohun jälkeen tarvittiin kahvia ja pullaa. Koskapa olimme jo aika lähellä Lahden Satamaa, virvokkeita siirryttiin nauttimaan Kahvila Karirantaan.



Paikka valloitti kyllä tunnelmallaan, sijainnillaan ja tarjonnallaan. Kiva oli nähdä, että kurjasta säästä huolimattakin lähes jokainen pöytä oli täynnä. Kesällä täällä kelpaa kyllä käyskennellä rantabulevardilla ja istahtaa kahvilan terassille kahvittelemaan.



Herkullisia jättipaloja rahkapiirakkaa, suklaakakkua, sitruunapiirakkaa, pullaa... Valinnat herättivät innokasta keskustelua siitä, miksi piirakoita pitäisi itsekin leipoa useammin, ja miten täyteenkin vatsaan kuitenkin mahtuu aina yksi pala sitruunapiirakkaa.



Kiitos kaikille retkeen osallistuneille! Harmi, että kaikki kerholaiset eivät päässeet reissuun mukaan. Vaan älkää huoliko, posteljooni tuo teille lähipäivinä autenttiset Lahti-kortit lohdutukseksi!



Ja muille: menkää Lahteen, varsinkin kesällä! Meiltäkin jäi moni mielenkiintoinen paikka käymättä: Pro Puu -keskus, Sibeliustalo ja muut Sataman nähtävyydet, Lanu-puisto, hyppyrimäet, kaupunginmuseo, Eliel Saarisen suunnittelema satavuotias kaupungintalo... Ja jos ei vierailu muusta syystä inspiroi, niin kannattaa muistaa että Lahdesta löytyy myös JÄÄTELÖLAIVA! (Emme ehkä päässeet tästä yli. Siis jäätelöLAIVA.) Kannattaa kuitenkin ehkä vähän tutustua etukäteen nähtävyyksien sijaintiin, koska jotenkin jäi kuva, ettei Lahti ole ylenmäärin varautunut WDC-turistien ryntäyksiin infolehtisin tai opastein.

Tai jos ette mene Lahteen, menkää johonkin muuhun kaupunkiin! Kerhoretket Lahteen ja Hämeenlinnaan ovat osoittaneet, että tutun tuntuisista ja tylsän kuuloisistakin paikoista löytyy nähtävää ja tehtävää, kun vaan lähtee kokeilemaan. Kotimaanmatkailukin avartaa!

Kerhon seuraavaksi retkikohteeksi ehdotettiin Raumaa. Se kuulostaa omastakin mielestämme jo sen verran jännittävältä, että jopa yöpymistä suunniteltiin. Ajankohta varmasti venähtää, mutta vinkkejä otetaan jo vastaan!