Joulukalenterin luukku 9

Asuintoveri halusi tehdä joulukalenteriimme yhden luukun, ja koska omat joulujuttuni ovat niin sanotusti vähän vaiheessa, sopi se minulle paremmin kuin hyvin. Tässä postauksessa kuvat ovat pääasiassa, joten antaa niiden puhua puolestaan.

Paljastetaan nyt silti sen verran, että kyseessä ovat origamit, näissä väreissä vieläpä aika jouluiset. Voi ripustaa kuuseen tai asetella ikkunalaudalle - tai ihan mihin vaan nyt haluaa.

Tässä taitteluohje nro. 1: näin teet origamin rakennuspalikan.


Taitteluohjeessa nro. 2 näytetään, kuinka rakennuspalikat yhdistetään.


Ja lopputulos voi näyttää vaikka tältä.


Antoisia jouluaskarteluhetkiä!

Joulukalenterin luukku 8

Mun on nyt pakko myöntää että joulutunnelma on vielä vähän hakusessa. Normaalisti tähän aikaan vuodesta fiilistelen jo täysillä mutta mulla on muutto edessä viikon päästä ja koko muuttorumba on vienyt kaiken energian. Kokkailutkin ovat jääneet ihan taka-alalle ja huomaan löytäväni itseni iltaisin kaurapuuro nenän edessä. Vaan kohta on uusi köökki missä kokata, eiköhän se joulufiiliskin luuraa siellä.

Mutta puuroon liittyy tämä luukku (ei, en laita sitä kaurapuuron ohjetta), sillä aloin miettimään että kun riisistä ja ohrastakin tehdään puuroa niin onnistuisikohan puuro kuskusista? Ja päästän teidät heti jännityksestä, onnistuu! Ei siitä uutta lempparipuuroa tullut mutta ihan hauskaa vaihtelua. Ja nopea kuin mikä.


Kuskus-luumupuuro (yhdelle)
0,75 dl kuskusia
2 dl maitoa
5 kuivattua luumua
0,5 tl sokeria

Tarjoiluun:
sokeri, kanelia ja maitoa

Mittaa maito kattilaan ja pilko mukaan kuivatut luumut. Laita levy päälle hiljaiselle lämmölle. Anna luumujen muhia kuumentuvassa maidossa jotta ne hieman pehmenevät. Kun maito melkein kiehuu, lisää kuskus ja sokeri, sekoita ja sammuta levy. Kuskus turpoaa muutamassa minuutissa, lisää maitoa hieman jos tuntuu liian kiinteältä. Tarjoa puuro maidon, sokerin ja kanelin kanssa.

Joulukalenterin luukku 7

Joulun paljastus: olen todella huono paketoimaan lahjoja. Siis en vaan osaa! Yritän kovasti taitella papereita nätisti kulmien ympäri, käyttää vain pienenpieniä teippipaloja ja kähertää lahjanaruja, mutta jotenkin tuloksena on aina ryppyinen ja rispaantunut teippikuorrutteinen möhkäle, joka on hirtetty kasaan repaleisella kultanarulla. Pah!

Olenkin viime vuosina käärinyt lahjukseni suosiolla johonkin muuhun kuin kalliiseen lahjapaperiin, ettei menisi ihan kiroiluksi (kun on ne ikkunoista kurkkivat tontutkin ja kaikkea). Yleensä tämä "jokin muu" on esim. aikakauslehden jouluaiheinen sivu ("sen kuuluukin olla tolleen boheemi"). Pikkujoululahja puolestaan "käärittiin" pikku pussukkaan:



Ehkä hieman haastavampaa kuin paperipaketointi, mutta paljon hauskempaa, ainakin paketoivalle osapuolelle (ja on myös jotenkin sosiaalisesti hyväksyttävämpää tehdä huonoja pussukoita kuin huonoja lahjapaketteja...?). Pussukoille löysin ihanan yksityiskohtaisen teko-ohjeen Roosalta, kurkatkaapa sieltä ompelu- ja kasausvinkkejä! Tässä joitakin työvaiheita tiivistelmäkuvana (klikkaa isommaksi tarvittaessa):

Pieniä lisävinkkejä ja muokkauksia ohjeisiin (hyppää yli, jos ompelutekniikka ei ole se sun juttu):

• malli (8 cm kehyksille)
• käytin kiinnisilitettävää tukikangasta vuorikankaan tukena
• jätin vuorikankaan saumavarat kukkaron alaosassa (kehyksen ulkopuolella) noin 0.5 cm kapeammiksi, jolloin vuoripussi istui paremmin päälipussin sisään
• jätin kääntöaukon toiseen yläreunaan ja tikkasin sen myöhemmin umpeen (vasen kuva alarivissä), tällä tavalla sai kääntötikkauksen kokonaan peittoon kehyksen alle
• ennen kankaan runttaamista kehyksen alle reunaan kannattaa ommella pyöreä nauha, joka helpottaa liimausta ja pitää kankaan paremmin paikoillaan (kuva alhaalla keskellä)
• kangas pysyy kehyksen sisässä pelkällä liimallakin (siis ilman kehysten puristamista pihdeillä), mikäli liima on voimakasta. Edelleen nauha edesauttaa tätä asiaa.
• väärään paikkaan klähmityn liiman saa märkänä tai kuivuneena irti metallikehyksistä, mutta ei kankaasta - liimausoperaatio kannattaa siksi keskittää mahdollisuuksien mukaan vuoripuolelle
• pihdeillä puristettaessa pihtien ja kehyksen välissä oleva materiaali saa olla tosi tuhtia, esimerkiksi nahkaa, jotta kehykseen ei tulisi jälkiä. Nelinkertainen villasukka ei riitä :)

Niinkuin arvata saattaa, homman kinkkisin osuus on tuo liimaus ja pihtailu... ei kun siis pihdeillä kiinnipuristaminen. (Tämähän on sikäli kurjaa, että homma on siis mahdollista sössiä totaalisesti vielä ihan loppumetreillä...) Itselläni tämä vaihe onnistui vaihtelevasti - kaksi pussukkaa tehty, näistä ensimmäinen (jonka vain liimasin) onnistui ihan tyydyttävästi, mutta toisen osaksi koitui ensin liimatuhrausta ja sen jälkeen pahoinpitelyä pihdeillä. No, aina ei voi onnistua. Tartteehan näitä pusseja itsekin...

Jos jotakuta kiinnostaa, niin kaikki tarvikkeet (paitsi kankaat) ja monia loistavia vinkkejä on hankittu HobbyPointista, missä nuo metalliset kukkarokehykset maksaa 2-3 euroa tsipales.

Joulukalenterin luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Olen menossa ensin pikkujouluihin ja sitten tuijottamaan linnanjuhlia ystävien luo, joten sain tuplahyvän syyn kokeilla tätä portviinikakun ohjetta, jonka reseptin otin talteen jo viime kesänä. Tai no, kakusta tuli muffinsseja koska ajattelin että niitä on helpompi kekkereissä syödä kun ihmisiä on paljon.

Muffinsseista tuli hyviä, mutta veikkaanpa että kakusta tulisi vielä paljon parempaa - ensi kerralla sitä siis. Mutta suklaaklöntit ja portviini maistuvat taikinassa tosi hyviltä ja ehkäpä lorauttaisin portviiniä taikinaan jopa hieman enemmän.. aineet ovat taikinassa tosi tuhdit kyllä jo nyt. Huhhuh, ei voi tulla kuin hyvää!

PORTVIINIKAKKU
4 munaa
3 dl fariinisokeria
250 g voita tai margariinia
1,5 dl saksanpähkinöitä
1,5 dl portviiniä
1,5 dl hienonnettua tummaa suklaata
4,25 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

1. Säädä uuni 175 asteeseen. Vatkaa sähkövatkaimella kaikki ainekset kuohkeaksi. Kaada taikina voideltuun ja leivitettyyn n, 2 litran vuokaan.

2. Paista kakkua unissa 35 - 40 minuuttia. Anna jäähtyä ennenkuin kumoat kakun.

3. Tarjoa kakku kermavaahdon ja punaisten marjojen kera. Koristele mintunlehdillä.

Lähde: Maalaisunelma-lehti 5/2009.

Joulukalenterin luukku 5

Olimme viikonloppureissulla Hämeenlinnassa jokunen viikko sitten ja urbaanit neulojat helteessä olivat saaneet kaverikseen erään neulojan pikku pakkasessa.

Näihin neulegraffitteihin oli käytetty kierrätysmateriaaleja. Yksi valopylväs oli saanut nuttuunsa hienot tupsukoristeet, jotka olivat kylläkin heti yön pimeinä tunteina kadonneet.

Tapasimme "sattumalta" itse taiteilijan, sillä hän oli tullut meitä vastaan linja-autoasemalle ja kulkumme ohjautui kätevästi puiston läpi.



Aikas mukava tapaus! Vielä ehtii katsomaan, mikäli noilla kulmilla liikkuu.

Joulukalenterin luukku 4

Joulukalentereiden tekeminen on sen verran mukavaa puuhaa, että blogijuttujen suunnittelun lisäksi kokosin kalenterin myös eräälle 5-vuotiaalle neitokaiselle. Kaikenmoiset pienet lahjat käärittiin erillisiksi paketeiksi, numeroitiin ja kerättiin joulusukkaan.

Ompelin sukan ihanasta vaaleansinisestä Tilda-kankaasta. En ole suurensuuri Tilda-fani, mutta jotkut kankaat, tarrat ja muut härpäkkeet ovat kyllä täysin vastustamattomia! Tätä kangasta olin säästellyt jo vuoden ajan kangaslaatikossa, kun en oikein millään meinannut raaskia käyttää. Vielä jäi onneksi puolet jäljelle.

Vuorikangas on kirppikseltä aikoinaan löytynyttä paksua puuvillakangasta. Nauhat taitavat olla niin ikään Tildaa, nappi mikä lienee vanha.

Ja ne paketit! Kiiltokuvia, tarroja, askartelutarvikkeita, helmiä, joulukoristeita, paperinukkeja... kaikkea, mitä pieni tyttö osaa arvostaa!

Joulukalenterin luukku 3

Pyyhkeet voivat olla tylsän näköisiä, mutta eipä hätää - ne voi aina tuunata uuteen uskoon. Vinkin näihin pallopyyhkeisiin sain alun perin Anu Harkin Viritetty-kirjasta.

Omat pyyhkeet ostin uutena kaupasta, kun kirppiskäynnit ovat viime aikoina ajanpuutteen takia olleet vähissä, mutta pallot ovat sentään kirppiskamaa. Leikkasin pallot vanhoista froteekankaan palasista ja siksakkasin ne kiinni pyyhkeisiin. Niistähän tuli ihan pirteät!





Ehkä vielä viimeistelen pallot ompelemalla reunoihin pykäpistoja, mutta tähän kuvaussessioon en sitä ehtinyt tehdä. Nyt täytyy enää miettiä, että sujautanko nämä lahjapakettiin vai pidänkö sittenkin itse.

Kanelia keitossa

Löysin sattumalta lähes kaimamme blogosfääristä, ja sieltä vielä kiinnostavan reseptin. Koska pidän sekä kanelista että linsseistä, päätin kokeilla. Ohjeesta (jota hieman soveltelin ruokakaapin sisällön mukaan) tulee soppa noin neljälle hengelle, ja näin se valmistuu:

150 g vihreitä linssejä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
100 g tomaattimurskaa
1 l vettä
pala vihreää paprikaa
1 tl kanelia (alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kanelitankoja)
1 tl suolaa
1 tl viinietikkaa
vähän fetaa (tosin jos fetaa laittaa, ei ohje tietenkään ole enää vegaaninen)

Ensin keitetään linssejä noin 20 minuuttia. Valuta linssit ja kaada keitinvesi pois. Kuullota sipulit kattilassa. Lisää tomaatti, kaneli, paprika ja valkosipuli.

Muutaman minuutin kuluttua lisää linssit, vesi ja suola. Keittele vielä 10 minuuttia ja tarkista maku. Viinietikka ei ole pakollinen, mutta mielestäni se toi soppaan hieman ryhtiä, suosittelen. Kimpale fetaa sopii keittoon kuin nenä päähän.

Herkkuruoka-blogiin ohje oli päätynyt Merja Tuominen-Gialitakin Viisaan syömisen lähteillä -kirjasta. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta muistan hiplanneeni sitä joskus kirjakaupassa. Pitääkin katsoa, löytyisikö teosta lähikirjastosta (joita toivottavasti ei lakkauteta!).

Vietnamilaisessa keittiössä

Olimme Ekin kanssa pari viikkoa sitten Vietnamissa, pääasiassa Hanoissa. Vajaan kahden viikon reissu oli aika tiivistahtinen työmatka, mutta onneksi ehdimme syödä hyvin. Se nimittäin oli asia, joka reissusta parhaiten jäi mieleen.















Etukäteen jännitti kovasti, saako kasvissyöjä Vietnamissa ruokaa. Kasviksia toki käytetään paljon, mutta niitä tarjotaan yleisesti kalan ja lihan kera. Mutta vähän kun näki vaivaa, niin kyllä sapuskaa löytyi. Sen sinisen kirjan (Lonely Planet), kaverin ohjeiden (kiitos R!) ja tämän sivuston avulla pääsi pitkälle.

Allekirjoittaneen ehkäpä ykkössuosikiksi nousivat kuitenkin tuoreet kasviskevätkääryleet. Ei siis friteerattuja, vaan tuoreita. Jytiskin on niitä tehnyt. Korianteria ja minttua oli kääryleiden sisässä usein, nam.















Erityisen hyviä sellaisia sai ainakin Cecko Cafesta, jonka ruoka oli muutenkin ihan todella hyvää - ja ihan todella halpaa. Myös "kantabaarimme" La Place tarjoili ihania rullia.

Syöminen ei juuri rahapussia rajoittanut. Kaikkein kallein lasku tuli ravintola Kotosta, jonka (kasvis)ruokakaan ei ollut mitenkään erikoista. Mutta ajatus on hyvä: ravintola kouluttaa katulapsia kokeiksi ja tarjoilijoiksi. Palvelu paikassa oli erinomaista ja jälkiruokana syöty uusiseelantilainen jäätelö kyllä kruunasi aterian.

Jälkiruuasta täytyy sanoa sen verran, että suussasulavaa kakkua tai crepeä en onnistunut Hanoista löytämään, mutta jäätelö (italialaista tai uusiseelantilaista) oli mainiota. Samoin raikkaat hedelmäsalaatit, aah.

Ehkä mieleenpainuvin ravintolakokemus oli Com Chay Kim Cuong -kasvisravintola, jotka pitivät buddhalaiset. Niin hyvää ruokaa en ole aikoihin syönyt!

Ja parasta aamupalaa tarjoiltiim The Cartissa. Hyvää, reilua kahvia ja teetä, hedelmäsalaatteja, terveellisiä mehuja (inkiväärimehulla karkotettiin Ekin lentsu!) ja rapeita patonkeja. Kahvila sijaitsee pienellä kujalla ihan St. Josephin katedraalin lähellä.
















Lopuksi pitää antaa vielä erityismaininta Cafe-Bar Nolalle sen vintage-henkisestä kattoterassista, jonne kiivettiin kerros jos toinenkin, mutta se kannatti. Sisustus oli tehty tosi kekseliäästi käyttäen mm. sateenvarjoja ja vanhoja ikkunoita. Cafe-Bar Nolalla ei ilmeisesti ole nettisivuja, mutta se löytyy osoitteesta: 89 Ma May.
















Kuvat by Eki

Joulukalenterin luukku 2

Alkuun surullisenkuuluisa kertomus joulumarmeladeista. Toissavuonna olin päättänyt että haluan tehdä ruokalahjoja, herkkuja. Ja jotenkin päähäni pinttyi ajatus marmeladeista. Satseja tein lukuisia, reseptiä vaihdoin joka kerta ja ei, eivät ne vaan hyytyneet tarpeeksi. Viimeinen erä, jossa oli varmaan purkillinen agar-agaria, pysyi koossa mutta namut olivat niin kosteita että sokerointi oli ihan mahdotonta. Lopputuloksena oli kymmeniä kertoja sokeroituja kökkäreisiä kammotusmarmeladeja. Lupasin itselleni etten enää koskaan tee ruokalahjoja.

Viime jouluna pysyin lupauksessa, tänä vuonna mietin että jotain voisi kokeilla, mutta jotain takuuvarmaa ja superhelppoa. Kuten mysliä. En kyllä tiedä onko se yhtään jouluista mutta menkööt. Tämän reseptin bongasin Annasta, mysliin olisi tullut ohjeen mukaan kuivattuja karpaloita mutta Punnitse ja Säästä oli saanut juuri satsin ihanan meheviä, isoja, kuivattuja mustikoita joten päädyin niihin.

Mustikka-kookosmysli

4 dl neljän viljan hiutaleita
1 dl kauraleseitä
1 dl cashewpähkinöitä rouhittuna
1 dl kookoshiutaleita
4 rkl auringonkukansiemeniä
80g kuivattuja mustikoita

Sekoita kaikki ainekset paitsi mustikat. Leivitä seos leivinpaperin päälle. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia kunnes mysli saa kauniin paahtuneen rusken värin. Nosta jäähtymään ja lisää lopuksi mustikat mysliin.

Eli hyvin helppoa! Tykkäsin ainakin itse mausta, Ellu saa antaa virallisen tuomion sillä myslipurkki meni siihen suuntaan Herkun ja Koukun pikkujoulujen lahjojenjaossa. Ja vielä yksi superhelppo, herkullinen ruokalahjavinkki, käykää kurkkaamassa se Sillä Sipuli -blogista, idea on mainio!