Marinoitua munakoisoa

Aah, vihdoin sain aikaiseksi testattua tätä Appelsiineja ja hunajaa -blogin Yaelianin marinoitujen munakoisojen reseptiä josta olen haaveillut jo pitkään. Ja kyllä kannatti, mahtavaa herkkua! Itse lisäsin näitä salaattiin, sopisivat sellaisenaan tapas-pöytään ja mietin että olisi myös oiva lisäke tomaattikeiton päälle! Muutin ohjetta vaan sen verran että leikkasin munakoison paloiksi pitkien siivujen sijaan.

Marinoitua munakoisoa

2 keskikokoista munakoisoa
oliiviöljyä (myös rypsiöljy sopii)
3 valkosipulinkynttä murskattuna
6 rkl valkoviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl vettä
chilihiutaleita (käytin jauhetta)
persiljaa koristeeksi

Leikkaa munakoisot suupalan kokoisiksi kuutioiksi (tai pitkittäin ohuiksi viipaleiksi). Levitä pellille ja lorauta oliiviöljyä päälle ja sekoita. Paahda 180-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia, varo ettei kärvähdä mutta väriä saa tulla.
Sekoita marinadi-ainekset keskenään kannellisessa kulhossa ja lisää paahdetut munakoisokuutiot joukkoon. Sekoittele niin että kaikki palaset saavat osansa marinadista, laita kansi päälle ja anna mausteiden imeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ja sellainen vielä kerrottakoon että tein puolikkaan annoksen ja se riitti hyvin kahteen salaattiin jossa muina ainesosina oli salaattia, keitettyä ohraa, kirsikkatomaatteja ja persiljaa. Samassa hengessä kuin alkuperäisessä reseptissä. Nam mmm.

Paahdettua parsakaalia valkosipulin ja parmesanin kera

Parsakaalin voi kypsentää paahtamallakin, miten mä olin tän ihan unohtanut. Onneksi Voisilmäpeliä muistutti aiheesta, sieltä on tämä lisuke-ohje peräisin. Mukava potku tuli sitruunasta ja chilistä, tykkäsin!



Valkosipuli-parmesan-parsakaalilisuke (2-4 annosta)

1 parsakaali
2-3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
1 tl raastettua sitruunan kuorta
chililastuja tai -jauhetta
suolaa
rouhittua mustapippuria
parmesania

Viipaloi parsakaali suupalan kokoisiksi, siivuta valkosipuli. Sekoita kulhossa parsakaali, valkosipuli, oliiviöljy ja mausteet. Paahda uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Veistele päälle parmesanista lastuja.

Ja hei, tammikuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä, sinne vaan ääntä käyttämään!

Appelsiininen linssikeitto

Linssikeittoa vähän erilaisella kierteellä. Keitossa mausteissa yhdistyy kaksi herkullista makumuistoa: kaverin luona saamani appelsiini-juureskeitto ja Ravintola Perhossa taannoin tarjoiltu vaniljalla maustettu kukkakaalikeitto. Keiton juju on mielestäni appelsiinin ja mustapippurin yhdistelmässä, joten älä ujostele pippurimyllyn käytössä!

2 dl linssejä (vihreitä)

2 perunaa

1 sipuli

1 appelsiinin mehu

1 rkl appelsiinikuoriraastetta

0.5 tl vaniljajauhetta

1 rkl (loraus) agavesiirappia (tai hunajaa)

suolaa

reippaasti mustapippuria (myllystä)

Huuhtele linssit ja kaada kattilaan. Lisää mukaan kuoritut ja pilkotut perunat ja sipuli sekä appelsiinin mehu ja ripaus suolaa. Kaada kattilaan vettä niin paljon, että ainekset peittyvät, ja keitä noin 20 minuuttia, tai kunnes linssit ja perunat ovat pehmeitä (lisää vettä tarvittaessa).

Aineisten pehmennyttyä lisää mukaan appelsiininkuoriraaste, agavesiirappi, vanilja ja mustapippuria. Soseuta sauvasekoittimella ja maistele, lisää mustapippuria ja suolaa tarvittaessa. Kiehauta keitto vielä kertaalleen ja laita tarjolle!

Lisää sukka-asiaa

Sukkavuosi, ehkä hyvinkin! Olen hyvä suunnittelemaan sukkia ja niiden neulomista, mutta huono toteuttamaan - tai tarkemmin sanoen, olen huono neulomaan sitä toista sukkaa. Mikä on epäkiitollisempaa kuin neuloa ensin yksi sukka ja sitten tajuta, että nyt pitää aloittaa koko homma taas alusta? Opettelenkin ehkä seuraavaksi neulomaan kaksi sukkaa kerralla. Nämä kuitenkin on vielä tikuttu perinteisesti yksi kerrallaan.

Malli: Anastasia Socks / pepperknit

Lanka: Araucania Ranco Solid (80 g)

Puikot: 2.5 mm

Lisähorinaa Ravelryssa.

Tajusin juuri, että nämä ovat tällä hetkellä ainoat ehjät pitkävartiset villasukkani. Ehkä täytyy liittyä mukaan Hertan sukkaprojektiin. (tai vihjailla asiasta jatkuvasti, viedä pieniä lahjoja ja käydä viikottain siivoamassa Hertan koti :)

Jos tää olis sukkavuosi

Mulla on liikaa lankaa. Niitä on ainakin kolmessa eri paikassa, ylä- ja alahyllyillä, eri pusseissa ja koreissa. Erilaisia värejä, yleensä alle kerä yhtä väriä. Hermostuttaa. Jotain täytyy tehdä.

Ajattelin aloittaa langanvähennysprojektin neulomalla sukkia. Tällaiset tein joululahjasukkien ylijäämäkeristä. Novitan Nallea siis, kahta eri harmaata.



Jos tämä 2010 olisikin sukkavuosi. Tekisin yhdet sukat per kuukausi. Tammikuun sukat ovat siis tässä ja 11 paria vielä tekemättä.


Katsotaan, miten käy!

Mutta jotain muutakin täytyy keksiä. Lähipiiri ja ystävät ovat alkaneet saada jälkikasvua, joten ehkä vauvaneuleilla voisi pienentää lankakasoja. Ja on tällainenkin kirja. Kävin jo selaamassa kirjakaupassa ja tykkäsinkin. Mutta joku näissä neulekirjoissa tökkii: miksi aina tarjotaan niitä "näin neulot nopeasti paksuilla puikoilla ja paksusta langasta" -ohjeita? Ne eivät oikein ole mun juttu.

P.S. Marttaliitto on muuten hauskalla kiertueella. Uskaltaisitko hypätä sukkarekan kyytiin?

Mainio soijasuikalesalaatti

Heti kun näin Chocochilin soijasuikale-avokadosalaatin ohjeen, mietin että tätä pitää testata. Mun kokemukset soijasuikaleista eivät ole kovin kummoisia, vähän mauttomia, joskus jopa kumisia pötkylöitä. Ja näiden kokemuksien myötä en ole suikaleita ikinä kotiin hankkinut. Vaan nyt siihen tuli muutos! Ohjeen mukaan tehtynä soijasuikaleista tuli tosi maukkaita ja heti alkoi viritä vaikka minkälaisia ideoita miten näitä voisi hyödyntää. Kiitos ja kumarrus Chocochilin suuntaan !


Reseptin avokado vaihtui appelsiiniin kun niitä oli kotona sopivasti ja avokado unohtui kauppaan.

Soijasuikalesalaatti (2 annosta)

Soijasuikaleet:
2 isoa kourallista soijasuikaleita
2 kasvisliemikuutiota
0,5 dl rypsiöljyä
1,5 rkl sitruunamehua
0,5 tl agavesiirappia (tai sokeria)
1 iso valkosipulinkynsi puristettuna
1 tl tabascoa (mä laitoin 0,5 tl harissaa)
1/4 tl suolaa
0,5 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl jeeraa
mustapippuria

Salaatti:
rucolaa
jääsalaattia
tammenlehtisalaattia
kirsikkatomaatteja
1-2 avokadoa (käytin tämän sijaan appelsiinia, oli raikas lisä!)
balsamicoa/kurpitsansiemenöljyä/salsakin sopisi

Keitä soijasuikaleet pehmeiksi kasvisliemessä, noin 10 minuuttia. Sekoita marinadin ainekset. Kaada pehmenneet soijasuikaleet lävikköön ja painele liika neste pois. Sekoita suikaleet marinadiin ja anna maustua puolisen tuntia.

Paista suikaleet pannulla kauniin ruskeiksi. Pese ja revi salaatti, halkaise tomaatit ja kuutioi avokadot/appelsiinit. Lisää soijasuikaleet lopuksi. Mä pirskotelin päälle ihanaa kurpitsansiemenöljyä. Myös salsa ja tacot sopisivat ihan mainiosti tähän kaveriksi tai jugurttipohjainen kastike kuten alkuperäisessä ohjeessakin vinkataan.

Kookos-kaalilaatikko

Kookos ja kaali on mainio yhdistelmä, se on todettu ennenkin ja aiheesta puhuttu mm. täällä kommenttilootassa. Mä laitoin tällä kertaa nämä kaverukset laatikkoon ja itämaisia mausteita perään (Thaiburgerin tyyliin). Kyllä, lyömätön yhdistelmä ja vitsi kaali on nyt halpaa! Ja kaaliruoat epäkiitollisia kuvattavia..

Kookos-kaalilaatikko (6 annosta)

0,8-1 kg kaalia
2 dl ohraa
2 isoa porkkanaa
1 dl chilipähkinöitä (tai cashewpähkinöitä + chilimaustetta)
5 dl kasvislientä
1/2 ruukku korianteria
1 tl inkivääritahnaa
3 rkl soijakastiketta
2 dl kookosmaitoa
oliiviöljyä
(suolaa)

Laita ohra kiehumaan kasvisliemeen. Pilko kaali ja raasta porkkanat. Kuullota kasvikset pannussa oliiviöljyssä kahdessa erässä tai kerralla isossa kattilassa. Kun ne ovat hieman pehmenneet, sekoita joukkoon inkivääri, soijakastike ja pilkottu korianteri. Kaada uunivuokaan kasvisseos, murskatut pähkinät ja keitetty ohra. Sekoita ja maista, lisää tarvittaessa suolaa. Kaada lopuksi kookosmaito päälle ja kypsennä 200-asteisessa uunissa 45 minuuttia.

Raparperi-porkkanahillo

Raparperit olivat ottaneet ylivallan pakastimesta, asialle piti tehdä jotain. Hesarin ruokasivut tarjosivat mielenkiintoisen vaihtoehdon ja koska porkkana on yllättänyt ennenkin positiivisesti jälkiruokapuolella, siitä sitten hillohommiin.

Liekö sukutelepatiaa tai mitä mutta äiti oli samana päivänä ollut samojen raaka-aineiden kimpussa ja laittanut raparperia ja porkkanaraastetta piirakkapohjaan, lopputulos oli kuulemma ollut varsin mehevä! Ja hyvää oli hillokin! Sopii mm. voileipäkeksien/paahtoleivän/skonssien kaveriksi tai kääretortun sisään.

Raparperi-porkkanahillo

500g porkkanoita
500g raparperia
1,5 dl vettä
500g hillosokeria

Paloittele porkkanat sekä raparperit ja keitä pehmeiksi vedessä. Soseuta. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää sokeri soseeseen ja anna kiehahtaa. Säilö hillo puhtaisiin purkkeihin ja säilytä viileässä, voi myös pakastaa.

Clafuutii eli klafoutis

Kahden nuhjaantuneen omenan surkea, keittiön pöydällä vietetty elämä päättyi loisteliaaseen loppuhuipentumaan: omena-clafoutikseen. Tai kuten Wikipedia kertoo, saattaa se olla myös flognarde. Mutta koska en ole koskaan kuullutkaan flognardesta, puhun kuitenkin clafoutiksesta (kun kerran alkuperäisessäkin ohjeessakin) - ei sekään nyt mikään vanha tuttu ole, mutta jonkinasteisen googlailun seurauksena olen kuitenkin luullakseni selvillä vesillä: kyseessä lienee kirsikka(/hedelmä/marja)paistos, jossa kirsikat(/jne) peitellään pannukakun ja vanukkaan välimuodolla ja ihastellaan lopputulosta jälkiruoka-, kahvi- tai aamiaispöydässä.

Ohje on napattu nami-nami -blogista, ja se toteuttaa clafoutiksen eestiläisin vivahtein. Olin kirjoittelemassa kaikenlaisia asioita raaka-aineista ja muista, kunnes muistin, että olen kehunut sekä blogia että kohupiim-rahkaa aikaisemminkin, vieläpä aika samanhenkisen kakutuksen yhteydessä. Tyydyttäköön siis toteamaan, että sama pätee edelleen, ja näin on näreet.

Noudatin ohjetta melkoisen orjallisesti, paitsi viipaloin omenoita vuoan pohjalle ja heitin taikinan päälle (eikä siis toisinpäin). Lopputulos nautittiin keikautettuna. Ja kyä mää sitte taas tykkäsin.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Hahaa! Täältä pesee todistusaineistoa! Kaikille epäileville tuomaille tiedoksi, että minä olen ommellut meille verhot! Eikä siihen mennyt edes vuotta.

No myönnettäköön, että uusia verhoja ei olisi ripustettu makuuhuoneen ikkunaan ehkä vielä tänäänkään, ellei asuintoveri olisi päättäväisesti nykäissyt kangasta alas kaapin perukoilta. Oli kaivettava Elna esiin.

Lopputuloksesta tykkään kyllä: Marimekon Kaakaopuu on kiva kangas ja se toi valoa makuukammariin. Paras sisustuselementti on tietysti kissa.





Aivan ongelmitta eivät ompeluspuuhat sujuneet, sillä suruuttelin ompelukoneen neulalla etusormeni läpi! Säikähdin tosi paljon, ja sormen irrottaminenkin otti aika lujille. Mutta lopulta verta tuli vain muutama tippa, eikä sormi ole juurikaan kipeä. Huh! (Äiti, jos luet tämän, niin joojoo tiedetään: pyhätyöt eivät koskaan suju ongelmitta.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Nyt kutsuu keittiö, sillä jostain syystä tulin ostaneeksi kolmen kilon kaalikerän. Jotain tarttis nyt tehdä.