Isot ja pienet

Villasukat! Ulkona on yhdeksän astetta ja tihuuttaa vettä, taloyhtiö on laittanut lämmityksen päälle ja kynttilät on kaivettu kesäsäilöstään. Villasukat on luonteva seuraava askel matkalla kohti talvea. Otinkin kaikki villasukkani esille eteiseen koriin, josta ne voi napata jalkaan heti kengät riisuttuaan. Onko ihanampaa!

Uusin villasukkaparini valmistui tässä ihan vastikään. Olen sen kyllä aloittanut jo kauan kauan sitten, mutta teknisistä syistä johtuen purkanut aika monta kertaa, haudannut lankalaatikon pohjalle, ottanut uudestaan esille, hylännyt, aloittanut, purkanut ja sitä rataa. Kun kun nimittäin. Niin siis tämä Noro. Kaikkien mielestä se on ihkulankaa. Mutta miten minä en saa siitä mitään järkevää aikaiseksi?

No, totta puhuen, oli syytä neulojassakin (tai lähinnä juurikin neulojassa). Töpeksin kantapään kanssa neuloessani sen verran, että siitä tuli tosi ruma. Ei mennä teknisiin yksityiskohtiin, uskokaa vaan että ruma on. Mutta kun tuosta langasta piti tulla (ja kaikilla muilla on kuvien mukaan tullutkin) ihania raitayhdistelmiä ihan tuosta vaan. Ei tullut! Tuli koiranoksennusta. Välillä kaunista kelta-sinistä (tms) raitaa, sitten perään harmaanruskeanvihreä mössösotku. Kavalaa. Jos purki ja aloitti alusta eri kohdista värijuoksua, niin eiköhän vaan taas kohta tullut koiranoksennusta. Pah!

No, jotenkin tästäkin elämän kolhusta selvittiin ja järjellä prosessia ohjaten neuloin sukat loppuun mahdollisesta oksennusväristä huolimatta (eikä sitä valmiisiin sukkiin sitten lopulta tullutkaan). Vähän sekavia tunteita nämä vieläkin herättävät, mutta kyllä niitä nyt lämpimikseen jalassa pitää. Eivätkä ne enää näytä edes pahalta. Tarinan opetus voisi olla vaikka että joskus perfektionismi on ihan hyvä asia, mutta ei siinä vaiheessa kun aloittaa samaa sukkaa viidettä kertaa.

Malli: summamutikassa, ruma tuli

Lanka: Noro Kureyon Sock, väri 164

Puikot: 2.5 mm

Sitten toiset, pienet ja sievät. Ihkulangasta nämäkin, tosin tästä minäkin tykkäsin. Suuntasin nämä yhdelle ihkulle nelikuukautiselle söpölle, vähän ne olivat vielä isot mutta eiköhän se jalka suurene talven kuluessa.

Malli: summamutikassa, hyvä tuli

Lanka: KPPPM, väri P142L

Puikot: 2.5 mm

Karviais-halloumisalaatti

Kävin äidin luona muutama viikko sitten ja vietin aikaa kirsikkapuussa sekä marjapensaissa. Karviaiset olivat jääneet tänä vuonna aika pieniksi mutta maukkaita olivat. Ajattelin aluksi että teen niistä jotain jälkkäriä mutta sitten Ruokalassa tuli vastaan karviais-mozzarellasalaatin ohje. Vaikutti tosi hyvältä vaan mun teki mieli suolaisempaa juustoa joten päädyin halloumiin. Muutenkin resepti muokkaantui aika paljon matkan varrella. Vähän epäilytti että miten karviaiset salaattiin sopivat mutta pelko oli turha, hyvin!

Karviais-halloumisalaatti (kahdelle)

1 pkt halloumia
2-3 dl karviaisia
1 ruukku salaattia
rucolaa
1/2 kurkku
1/2 punasipuli

Kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunaa
1 tl hunajaa
1 tl kuivattua minttua
persiljaa
ripaus suolaa ja mustapippuria

Liota halloumia halutessasi vartin verran kylmässä vedessä jos haluat hieman hillitä sen suolaisuutta. Kuivaa ja pilko juusto ja paista pannulla öljyssä kauniin ruskeaksi. Sillä aikaa kokoa salaatti. Pese ja pilko salaatti, kurkku ja sipuli. Lisää lopuksi pestyt karviaiset sekä paistetut halloumit. Sekoita kastike ja kaada päälle.

Valkosipuliset leikkopavut ja lohicevichejä

Sain Ekin kasvimaalta ihanan kauniita ja pitkiä leikkopapuja. Mukana tuli myös vinkki että kun kuullottaa ensin valkosipulia öljyssä ja heittää pavut pariksi minuutiksi pannulle perään niin hyvää tulee. Vähän suolaa ripsaisin mukaan myös ja olipas herkkua! Rapsakkaa!

Jos näiden kanssa nautitussa kalassa ei olisi ollut sitruunaa/limeä olisin lisännyt sitä myös hieman papuihin, sopi erinomaisesti makuyhdistelmään.

Hei kala, ollaanko kavereita? -projekti on edennyt jo loppusuoralle ja sen kunniaksi kuukauden kalaksi valikoitui kala jota ollaan säästelty, lohi. Lohi on yksi harvoista kaloista joita olin ennen projektia maistanut ja vieläpä pitänyt mausta. Kalaprojektikaverini oli useasti kehunut raakakypsennettyä kalaa ja koska se oli ihan uusi juttu mulle, päätimme kokeilla ja parilla eri tyylillä.

Ensimmäinen ohje on Hesarin ruokasivuilta josta löytyy myös pari muuta kiinnostavaa ceviche-ohjetta.


Mangoinen lohiceviche

200 g lohta
1/2–1 limetin mehu
1 punasipuli
1/2 tuoretta mangoa
1/2 ruukkua tilliä
2 tl oliiviöljyä
1/2–1 tl suolaa
maissilastuja tai paahtoleipää tarjoiluun

Kuutioi lohi pieneksi. Pieni muut ainekset: mango kuutioksi, korianteri, tilli ja sipuli silpuksi. Jos tarjoat cevichen kanssa paahtoleipää, paahda leivät uunissa rapeiksi. Maissilastut voi tarjota sellaisenaan. Kokoa salaatti sekoittamalla muut ainekset lohikuutioiden sekaan. Anna maustua kylmässä tarjoiluun asti. Parasta on kai jos tekee ainakin pari tuntia ennen tarjoilua.

Mangoinen versio oli ihanan hedelmäinen ja tilli antoi mahtavan lisäpotkun mutta tää parmesan-versio (suuntaa antava resepti saatiin joltain kaverin tutun kaverilta) oli todellinen yllättäjä, aivan loistavaa! Vaikka ei niin nätti.

Parmesan-lohiceviche

200g lohta
1 limen mehu
loraus oliiviöljyä
raastettua parmesania

Lohet alle, muut kamat päälle ja vetäytymään. Sopii erinomaisesti ruisleivän kanssa.

Puurolounas

Tämän tyyppisellä kotoisahkolla puurolla aamut lähtevät yleensä käyntiin, kuten olikin jo aiemmin hieman puhetta. Nyt sitten kävimme syömässä myös lounaaksi puuroa.

Laatuja oli valittavana usemapaa, mutta vaihtoehdot kaventuivat kahteen tai kolmeen, kun kerroimme kasvisruokarajaehtomme. Kaikki vaikuttivat olevan riisipohjaisia, lukuunottamatta kurpitsapuuroa, joka oli minun valintani. Se taisi olla jälkiruokapuuroja.

Nuo valkoiset möykylät ovat riisipalleroita ja pohjalta löytyi myös punaruskeita papuja. Maku oli hieman vetinen ja ehkä olisin ripauttanut mausteeksi ennemmin suolaa kuin sokeria. En maistanut puurossa kyllä kumpaakaan.


Myös puurojen kanssa tarjoiltiin lisukeruokia. Valmistustapoja ja mausteita en osaa edes arvailla, mutta tällä kertaa retikka (yläoikealla vaaleassa liemessä valkeita lastuja) maistui hyvältä ja kirpsakkaalta. Sitä on yleensä joka ruuan kanssa keltaisena ja ei liemessä.


Herra Pau valitsi myös yhden kasvisvaihtoehdoista, että pääsisin maistamaan sitäkin. Tämä sienipuuro olikin mielestäni maukkaampaa. On kuitenkin vaikea päästä eroon mielikuvasta, jossa riisipuuro valmistetaan maitoon. Tästä tuli mieleen enempi löysähkö risotto ilman rasvaista kermaa ja juustoa.


Tässä puurot nätisti vitriinissä. Meidän valintamme ylärivissä oikealla ja vasemmalla. Joitakin sanoja oppii aina välillä eli puuro on juk. En ehkä lähtisi ottamaan vinkkejä täältä sinne Helsingin puurobaariin.

Se saapuu aina yllättäen

Tänä vuonna syys saapui Taiteiden yönä (kuitenkin ihan täällä Helsingissä eikä Soulissa), minne hieman omaksikin ihmetyksekseni päädyin katsomaan oopperaa(!). Kylmä oli, käsiä myöten. Onneksi sopraano heitti laulun lomassa kärrynpyörän, kannatti katsoa.

Korjasin tilanteen eilen ja neuloin kämmekkäät. Ihan vaan yksinkertaiset, mutta tykkään silti. Nää on rujommat kuin Handepanden romantilliset ja viehkot, sellaisetkin haluaisin tehdä.



Kai niitä kämmekkäitä tai ranteenlämmittimiä vois olla useammatkin parit..? Ainakin on joutuisa kutoa ja jämälankoja saa kulutettua hyvin. Ja kauan kadoksissa ollut neulontaboogiekin alkaa pikkutöiden avulla löytyä.

Kämmekkäät jakavat mielipiteet, tiedetään. Moni tykkää, että on ihan tyhmää, kun sormet jää paljaaksi. Minusta se näillä säillä sopii aivan hyvin.

Vauvan raitapaita

Virkkasin taannoin pienelle ja nauravaiselle Amalia-tytölle lahjaksi peiton. Samaan pakettiin oli tarkoitus kääräistä myös tämä peittolangoista tikuttu paita, mutta sitten tuli kaikenlaista... projekti hieman venähti.

Kesälomalla sain palatuksi projektin pariin, ja raitapaita tuli vihdoin valmiiksi. Aika paljon kärsivällisyyttä vaati tuo seitsemällä eri värillä raidoittaminen - langat olivat koko ajan solmussa ja pääteltävää riitti, vaikka koko oli mallia pienenpieni.

Tein paidan Sanna Vatasen Jämälankakirjan vauvan raitapaita -ohjeella. Seurasin ohjetta aika lailla, hieman eri lailla tein ainoastaan tuon yläosan yksivärisen pätkän (kun en tullut lukeneeksi ohjetta ihan kovin tarkkaan ennen kuin oli liian myöhäistä...). Kaikenkaikkiaan toimiva ohje, ja inspiroiva kirja muutenkin!

Pikkuinen paita vaikutti onneksi aika sopivalta vauvalle juuri nyt, ehkä se voi myöhemmissä vaiheissa olla mukana vaikka nukkeleikeissä.

Temppeliruoka

On ollut hieman hankaluuksia löytää kasvisruokaa Korealaisesta ruokaperinteestä, mutta tällä kertaa buddhalainen keittiö (Korean temple food) pelasti, kun Seoulin taiteiden yönä päädyimme Insadongin kujille ja ruokailemaan.



Kaikissa ravintoloissa tulee tilatun ruuan kanssa lisukkeita, banchaneita. Kuulin, että niiden tarjoilua on yritetty vähentää, koska ruokaa menee niin paljon hukkaan, mutta tästä totutusta tavasta on vaikea luopua.

Jäätelökaakkua

Terveisiä kesälomalta! Järven rannalla vierähti mukavasti muutama viikko, eikä edes blogia tullut melkein ollenkaan ikävä.

Lomalle osui eräs tärkeä juhlapäivä, jota juhlistettiin sankarin mieltymysten mukaisella jäätelökakulla. Maistui tämä kyllä muillekin, niin mainio ja epäterveellinen suklaan ja suolapähkinöiden makuyhdistelmä on kyseessä! Ohjeesta on kiittäminen Marien blogia, itse ainoastaan muokkasin reseptiä vegaaniseksi.

Snickers-jäätelökakku

175 g suklaata (esim. Brunberg)

reilu 2 tl ruokaöljyä (auringonkukka tai rypsi)

1,5 - 2 litraa jäätelöä vuoan koosta riippuen (käytin Tofulinen vaniljaa ja stracciatellaa)

2-3 dl suolapähkinöitä

n. 15 kpl Wiener nougat -konvehteja

2 dl fariinisokeria

2 dl kaurakermaa

Tee ensin kinuskikastike (kaupan valmiskastikkeet eivät taida olla vegaanisia). Keitä kaurakermaa ja fariinisokeria kattilassa miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kastike alkaa saostua (noin 15 minuuttia). Anna jäähtyä.

Pilko suklaa kulhoon ja lisää joukkoon ruokaöljy. Sulata suklaa vesihauteessa sulaksi ja sekoita. Voitele silikooninen vuoka kevyesti öljllä. Pyyhi ylimmääräinen öljy pois talouspaperilla. Kaada sula suklaa vuokaan ja kallistele vuokaa, kunnes suklaa on valunut joka puolelle tasaisesti. Valuta ylimääräinen sula suklaa pois vuoasta. Nosta vuoka pakkaseen kovettumaan noin 5 minuutiksi.

Pehmitä jäätelöä sekoittamalla lusikalla. Lusikoi jäätelöä vuokaan. Pilko nougat-konvehdit hienoksi. Sirottele nougat ja suolapähkinät tasaisesti jäätelön päälle. Kaada kinuskikastiketta ohuena nauhana joukkoon. Lusikoi taas jäätelöä päälle ja kerros suolapähkinöitä ja loput kinuskikastikkeesta. Täytä vuoka täyteen jäätelöllä. Peitä kelmulla ja nosta pakkaseen seuraavaan päivään.

Irroita kakku vuoasta venyttämällä vuoan reunaa joka puolelta niin, että suklaakuoren ja vuoan reunan väliin pääsee ilmaa. Kumoa kakku tarjoilulautaselle ja vedä vuoka irti. Koristele esimerkiksi suolapähkinöillä ja tarjoile heti.

Chilikaali

Virallisesti Ruoka Pirkka -lehtisestä bongattu resepti oli nimeltään Bratwurstia ja chilikaalia. Wursti vaihtui seitannakkeihin joita oli vielä jäljellä taannoisesta ketsuppiprojektista. Lisuke ei hullumpi, vähän hapankaalityylinen mutta kaipasi rinnalleen tosiaan jotain suolaista. Ok.

Chilikaali (2-3 annosta)

500-600g valkokaalia
1 punainen mieto chili (korvasin tämän ja hunajan -> 2 rkl makeaa chilikastiketta)
1 pieni punainen paprika
1 valkosipulinkynsi
2 rkl valkoviinietikkaa
(1,5 rkl hunajaa)
1 tl suolaa
ruohosipulia
oliiviöljyä

Suikaloi kaali juustohöylällä (menee vähän kauemmin aikaa kuin veitsellä mutta saa mahtavan ohutta suikaletta). Poista (chilistä ja) paprikasta siemenet. Hienonna ne sekä valkosipulinkynsi ja kuullota oliiviöljyssä isolla pannulla tovi. Lisää kaalisuikaleet. Kuullota kasviksia noin 10 minuuttia kunnes kaali on mennyt hieman kasaan.

Sekoita etikka, chilikastike/hunaja ja suola ja kaada seos pannulle. Anna hautua kannen alla vielä noin 10 minuuttia. Viimeistele ruohosipulisilpulla. Tarjoa jonkun sortin makkaran tai nakkien kanssa. Sinappi tai ketsuppi sopii kylkeen myös.

Mangoldikääryleet sieni-riisitäytteellä

Hoi tyypit! Alkuun muistutus, elokuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä, käykääpä antamassa ääni parhaalle herneherkulle!

Ja sitten käärylejuttuihin. Tuossa taannoin Handepande kirjoitti mangoldista ja tämä vihreä tuttavuus kuulosti sen verran mielenkiintoiselta (en muista että olisin koskaan maistanut) että pitihän sitä testata. Kommenttilootassa Eki kertoi että hänellä tätä tavaraa piisaa ja niinpä äidin kanssa lähdimme ryöväysretkelle Ekin kasvimaalle.

Kommenttilootasta löytyi myös houkutteleva resepti, Kasvimaalta keittiöön -blogin höyrytetyt mangoldikääryleet. Me ei tosin höyrytetty, mutta pidimme kovasti lopputuloksesta! Valkoviini antoi oivan säväyksen kääryleille!


Mangoldikääryleet (30 kpl)

30 isoa mangoldinlehteä
2o0g sieniä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
pala inkivääriä
3 dl riisiä (tai ohraa)
kasvisliemikuutio
loraus valkoviiniä
suolaa, pippuria

Pese mangoldinlehdet ja keitä runsaassa vedessä hetki, niin että lehdet pehmenevät. Kaada lävikköön ja levitä hiukan viilenneet lehdet varovasti isolle lautaselle.

Silppua sipuli, valkosipulinkynnet, peukalonpään kokoinen pala inkivääriä sekä sienet. Kuullota edellämainitut oliiviöljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun sienien mehusta on suurin osa haihtunut, lisää joukkoon kasvisliemessä keitetty riisi. Sekoita hyvin. Lorauta joukkoon kuivaa valkoviiniä ja peitä kannella. Anna hautua hetki ja tarkista maku. Anna jäähtyä hiukan.

Aseta lehti tasaiselle alustalle ruotipuoli ylöspäin. Aseta lehden päälle iso lusikallinen täytettä ja kääri kääryleeksi. Taita lehden reunat käärylettä kääriessäsi sisään, näin täyte ei pääse valumaan ulos. Rullaati rullaati!



Lisukkeena meillä oli, kuten alkuperäisessä reseptissäkin, raastettua punajuurta, raejuustoa ja persiljaa. Hyvää!