Ruokalan listalla on kuitenkin yksi kasvisruoka, josta tykkään kuin se yksikin puurosta: fenkoli-herkkusieni -pata. Oi vaan, kuinka lakritsinen fenkoli täydentää ihanasti hentoista sieniaromia, ja purutuntuma on hautuneenfenkolinpehmeä ja sienisen sitkas. Kokonaisuutta täydentää tomaattinen haudutusliemi. Ooh.
Tämä ruokalaji kummitteli mielessä, kun lupauduin ruokkimaan ensi kesän viljelyksiä suunnittelemaan kokoontuneen kasvimaakolhoosimme. Porukkaamme kuuluu aikamoisia sankarisienestäjiä, ja heidän kunniakseen kaivoin pakastimesta viimeiset suppilovahverot. Padan tekeminen alkoi kuitenkin viime hetkellä tuntua aikatauluihin nähden jotenkin haasteelliselta (eli jänistin!), joten makuyhdistelmää testattiin tällä kertaa piiraan muodossa.
(Sienitäytteen olemassaolosta ei jäänyt kuvamateriaalia, kun piiras syötiin samantein, mutta uskokaa pois, on siellä sieniäkin!)
Sieni-fenkolipiiras
1 pkt valmista piirakkapohjaa (tai oma suosikkipohjasi, jos aika riittää :)
Täyte 1:
1 fenkoli, reilun nyrkin kokoinen
1 rkl voita
1 punasipuli
2-3 dl pakastettuja sieniä
kuivattua persiljaa, suolaa, pippuria
Täyte 2:
250 g ranskankermaa
3 kananmunaa
150 g mozzarellaraastetta
Lämmitä uuni 175 asteeseen ja esipaista piirakkavuokaan levitettyä pohjaa 5-10 minuuttia.
Pilko fenkoli ja sipuli ja kuullota pehmeiksi voissa. Lisää pakastetut sienet ja jatka kuullottamista, kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Levitä esipaistetulle pohjalle ja ripottele päälle persiljaa, suolaa ja pippuria maun mukaan.
Vatkaa sekaisin ranskankerma, kananmunat ja juustoraaste ja levitä sienitäytteen päälle. Paista noin 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta on kauniin kullanruskea.
Fenkolin maku jäi piiraassa melko hennoksi, joten rohkeimmat pistävät isomman fenkolin peliin. Niin minäkin teen, kunhan taas ensi kesänä sitä saa omalta kasvimaalta. Hurraa, kesä tulee ja kasvimaa!
Varmasti maistui tuo piiras!
VastaaPoistaMeillä ei ole työpaikkaruokalaa, mutta jonkun verran tulee käytyä lähistön lounasravintoloissa enivei. Joukkoon mahtuu monia pettymyksiä, mutta onneksi myös niitä helmiä.
Yhdessä niistä söin tänään taivaallista linssikeittoa. Vedin soppakulhon viimeiseen pisaraan, vaikka olin jo aivan täynnä. Sanoin omistajalle, etten ikinä onnistu tekemään sellaista itse. Sain muutamia vinkkejä, joita aion kokeilla. Kerron sitten vaikka täällä.
Nam! Kuulostaapa hyvältä, sekä pata että piirakka!
VastaaPoistaMeidän työmaaruokalassa on ihan ok kasvisruokaa, mun inhokki ja lemppari löytyvät molemmat keittopuolelta. Kaamein (tai surullisin) on papu-kasviskeitto jossa on kasvislientä, pakastevihannessuikaleita ja muutama vihreä pakastepapu.
Mutta lemppari, kurpitsakeitto! Ihana samettinen maku, tosi tosi hyvää ja ei hajuakaan mitä siinä on. Varmaan kurpitsaa ja kermaa. Ja voita.
meillä on vielä paljon suppilovahveroita, joita tähän uppoaisikin ihanasti...pakko kokeilla!
VastaaPoistaHertta ja Jytis, mustakin hyvät kasviskeitot on ihania! Meillä vaan harrastetaan aika paljon tuota vedellä jatkettua suikalekasvista keitoissakin. Mutta onneksi on ruokaa kuitenkin vielä toistaiseksi joka päivä jostain löytynyt :)
VastaaPoistaLaitapa Merituuli testiin. Olisi kiva jo päästä sieneen, mutta hoidetaan nyt tuo kesä ensin pois alta!
Ihana piirakka! Ja kuinka mehevältä pohja sekä reunus näyttää! Taas yksi yksilö to do -listalle ;)
VastaaPoistaKiitti Eve! Pohjana käytin en-muista-minkä-valmistajan ruis-perunataikinaa kaupan pakastehyllystä. Harvoin tulee valmistaikinoita käytettyä, mutta tuo taikina on kyllä mainio konsepti, toimii aina. Ja taitaapa muistaakseni olla myös vegaaninen, jos sellaiselle on tarvetta.
VastaaPoistaTämä piirakka sukelsijust uuniin :). Kiitti ohjeesta!
VastaaPoistaToivottavasti maistui Mari!
VastaaPoista