Jogurtti-marmelaadikakku

Manguin itselleni luvan leipoa kaverin synttäreille kakkua. Koska sankari ei ole oikein kermakakkujen ystävä, liikkeelle lähdettiin mainion Pioneerwomanin jogurtti-marmelaadidaadikakulla. Ja oi joi, ratkaisu osoittautui niiiiin oikeaksi. Kakkujen kauneuskilpailussa tulisi tosin rökäletappio, mutta makukilpailussa kaikuisi kyllä kansallishymnit ja fanfaarit tähän suuntaan. Aion tehdä tätä aina.

Sen verran viirailin tuota ohjetta omaan suuntaan, että käytin ranskankermaa korvaamaan osaa jogurtista, kun tuo PW:n jogurtti näytti niin tanakalta kotimaiseen perusjuggeeen verrattuna. Myöskin lemon curdit vedin ässänä hihasta, ja marmelaadia laimensin vain hippariikkisen vedellä, koska hain logistisista syistä vähemmän juoksevaa kuorrutekoostumusta. Veikkaanpa tosin, että mikään näistä ei ollut ratkaiseva maun kannalta. Eli niin tai näin, kannattaa testata.

Jogurtti-marmelaadikakku
4 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
1 prk (150g) ranskankermaa
1 dl maustamatonta jogurttia
2.5 dl (täysruoko)sokeria
3 kananmunaa
1 sitruunan raastettu kuori
1.25 dl öljyä (käytin oliiviöljyä)
noin 1 dl lemon curd-tahnaa
150 g appelsiinimarmeladia
1 rkl vettä

Siivilöi kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Yhdistä toisessa kulhossa ranskankerma, jogurtti, sokeri, kananmuna, sitruunankuori ja öljy ja sekoita. Yhdistä kuivat aineet jogurttiseokseen ja sekoita.

Kaada puolet taikinasta (jauhotettuun) leipävuokaan. Notkista lemon curd haarukalla ja valuttele sitä taikinan päälle. Lisää loput taikinasta. Paista leipävuoassa 175 asteessa 45 minuuttia ja nosta jäähtymään.

Kakun jäähtyessä lämmitä marmeladia ja vesitilkkasta kattilassa, kunnes seos muuttuu juoksevammaksi (kannattaa vähän vispailla). Kaada kakun päälle ja jätä jäähtymään. Marmelaadi kiinteytyy taas jäähtyessään.

Vaikka tämä kakku on sisäisesti tosi kaunis, ripsautin koristeellisesti kookoshiutaleita vielä pinnalle. Kun oli kuitenkin juhlat ja kaikkea.

Ihanaa uutta ikävuotta sankarille!

Tweed.

Tweed.
Tweed.
Tweed.
Tweed.
Tweed.

Eipä mulla sitten muuta.

Pinaatti-raejuustolasagne

Lasagnaa! Ah, sitä piti saada ja suht vaivattomasti. Muistelin että tällaista Pirkan reseptiä on käytetty ennenkin ja siis helpolla tuli. Ja hyvää. Ainoa muutos minkä voisi tehdä on lisätä tomaattimurskan määrää (tai pilkkoa vaikka yhden paprikan) ja vähentää vastaavasti maitoa tomaattikastikkeessa. Sitä tuli vähemmän kuin toista kastiketta ja olisi saanut olla hieman runsaampaa.

Pinaatti-raejuustolasagne

9-12 lasagnelevyä

Tomaattikastike:
1 sipuli
1/2 rkl öljyä
1 tlk maustettua tomaattimurskaa
3 dl maitoa
1 tl hunajaa
(maun mukaan paprika, chili, valkosipuli, yrtti yms -mausteita)

Pinaattitäyte:
2 pss pakastepinaattia
1 dl maitoa
450g raejuustoa
suolaa ja pippuria
päälle juustoraastetta

Ekana pilkotaan sipuli ja kuullotellaan sitä pari minuuttia öljyssä. Sekoitetaan joukkoon tomaattimurska, maito ja hunaja. Jätä hautumaan ja ota vierelle kattila johon kaadat pinaatit ja maidon, anna pinaatin sulaa ja lisää lopuksi raejuustot joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Nyt on kastikkeet valmiina, sitten kasataan. Vuokaan alimmaksi tomaattikastiketta, sitten pinaattikastiketta ja sitten lasagnelevyjä. Jatketaan näin ja päällimmäiseksi kastikekerrokset. Päälle juustoraastetta ja paistetaan 200 asteessa 35 min. Anna vetäytyä vielä 10 min ennen tarjoilua.

Kikherne-kukkakaalicurry

Kikherneitä teki jostain syystä mieli ja jääkaapissa oli kukkakaali joten päätin yhdistää nämä ja sovelsin Painonvartijoiden (joo-o) Kokkaa, syö ja nauti kirjan kukkakaali-perunacurry ohjetta ja oikein mukavan lempeä curry tulikin!


Kikherne-kukkakaalicurry
tilkka oliiviöljyä
1 sipuli
1 prk kikherneitä
1 pieni kukkakaali (n 200g)
3 tomaattia
2 rkl tomaattisosetta/pyrettä/paseerattua
1 1/2 dl maitoa (mulla oli rasvatonta mutta sopii myös rasvallinen, kookos, soija tai kaura, mitä kaapista löytyy)
1/2 dl vettä
1 rkl mietoa currytahnaa
suolaa, pippuria, chilijauhetta
tuoretta korianteria tai persilijaa

Kuumennetaan öljy pannussa ja lisätään pilkottu sipuli sekä currytahna ja kuullotellaan pari minuuttia. Sitten joukkoon pilkottu kukkakaali ja kikherneet sekä tomaattisose ja vähän chilijauhetta. Lopuksi joukkoon pilkotut tomaatit (saa olla ihan reiluja paloja) sekä maito ja vesi. Maustetaan vielä suolalla ja pippurilla.
Sitten kuumennetaan kiehtuvaksi ja annetaan hautua kannen alla 10 minuuttia. Mulla tosin hautui yli puoli tuntia kun vähän unohdin padan. Ja sitten vielä ilman kantta sellaiset 5 minuuttia niin nestettä vähän haihtuu. Lopuksi tuoretta yrttiä päälle!

Laittoiko se pizzaan hapankaalta?

No kyllä laittoi! Ihan itse en olisi moista mahdollisuutta hoksannut, vaan kunnia kuuluu Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla -kirjalle, josta ohjeen löysin.

Testikeittiössä suhtauduttiin ruokaan melkoisen epäluuloisesti, mutta täytyy sanoa, että hapankaali sopii pizzaan. Ja tällaisen työntäyteisen viikon päätteeksi on mukava tehdä ruokaa, joka valmistuu nopeasti ja ilman turhia kommervenkkejä.

Uunipellilliseen pizzaa tarvitset:

Taikinaa varten
2 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
½ tl suolaa
1 tl sokeria
3-4 dl vehnäjauhoja
öljyä

Täytettä varten
Hapankaalia
3rkl tomaattipyreetä tai tomaattikastiketta
2-3 rkl ketsuppia
1 rkl kuivattua oreganoa
Juustoraastetta

Tee ensin taikina. Kauli ja nosta leivinpaperille. Levitä taikinan päälle tomaattikastike, hapankaali ja lopuksi juusto. Paista 200-225 asteessa noin 20 minuuttia. Syö!

Olimme aika suurpiirteisiä määrien kanssa ja tomaattikastikkeeseen lisättiin mm. sipulia. Mutta hyvää tuli silti. Suosittelen lämpimästi perjantai-iltojen purtavaksi.

Suklaaruudut eli mokkapalat

No niin, eikös nyt ole jo korkea aika unohtaa kaikki terveelliseen elämään liittyneet uudenvuodenlupaukset? Tähän tulokseen tulin kun rupesin iltapuhteeksi suklaakaakkua väsäämään. Tosin tätä herkkua en jää itse ihan kokonaan maistelemaan; se jää lohdutukseksi asuintoverille, jonka kohtalona on jatkaa remonttiurakkaa sillä aikaa kun itse kirmaan viikonlopuksi maaseudun rauhaan.

Ohje on jälleen Chocochili-blogista. Tein kaiken ohjeen mukaan, ainoastaan soijamaidon sijaan laitoin taikinaan nesteeksi kahvia saadakseni mausta mokkaisemman. Hyvin toimii ja koostumuksesta tuli oikein muheva.

Suklaaruudut

150 g margariinia
3 dl sokeria
0,5 dl maustamatonta soijajogurttia
1 tl vanilja-aromia
5 dl vehnäjauhoja
100 g tummaa suklaata raastettuna
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl soodaa
3 rkl kaakaojauhetta (makeuttamatonta)
2,5 dl soijamaitoa tai kahvia

Kuorrute:

50 g margariinia
5 rkl vahvaa kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 dl tomusokeria

Vaahdota ensin margariini ja sokeri ja vatkaa vielä joukkoon soijajogurtti ja vanilja-aromi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne margariinivaahtoon muutamassa erässä vuorotellen soijamaidon kanssa.

Levitä taikina uunivuokaan ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Levitä kuorrute kakun päälle ja ripottele pinnalle esim. hasselpähkinärouhetta.

Kuvassa esittää tällä kertaa pääosaa Arabian vanha kahvikuppi, jonka ostin muutama viikko sitten antiikkikaupasta. Tämä on ensimmäiseni, mutta haluaisin näitä paljon lisää! Eri värisiä ja eri kuvioilla - semmoinen hieno kokoelma, josta kelpaisi sitten pullakahveja tarjoilla. Notta jos tulee kirppiksillä kohtuuhintaan (kympin hujakoilla) vastaan, vinkatkaa meikkistä!

Keltainen päivä tänään

Ei tullut mustekala eikä pupupipo, vaan tulikin liivi.



Ihastuttava malli eli Ullasta löytyvä Green Day on MadeByMyself-blogin Tikrun käsialaa, ja lankana Tallinnasta ostettu Alvita Alpaka (ihanan pehmeä lanka, mutta jättää aikalailla mustaan puseroon pitkiä, ei-niin-ihania keltaisia karvoja). Vähän joutui säätämään neuletiheyden kanssa, kun alkuperäinen malli on tehty paksummasta langasta. Jonkinasteisena neronleimauksena neuloin myös tämän ylösalaisin eli hartioista helmaan, koska yritin venyttää liivistä niin pitkää kuin lanka salli. Ehkä oli vähän kohtuuton harjoitus saatuun hyötyyn nähden, mutta tulipa tehtyä.

Tykkään mallista! Vähän pitemmäksi olisin vielä tehnyt, jos lankaa olisi riittänyt (tämä on varmaan noin summassa arvioituna alkuperäisen mallin pituinen). Mutta hyvä näin. Kelpaa.

Kyllä saisi kesä tulla, ja pitkät päivät ja luonnonvalo.

Italialainen pastavuoka

Kahdesti oon nyt kokeillut Chocochili-blogin italialaista pastavuokaa. Viikonloppuversion tein ihan niinku ohjeessa neuvottiin, ja lopputulos oli oikeen maukas. Hieman lisää mausteita olisi voinut olla ja tomaattikastiketta reilummin mehevyyttä lisäämään (tosin mulla saattoi olla pastaakin enemmän kuin ohjeessa, en niin tarkkaan mitannut). Arkiversiossa sitten oikaisin mutkia sen verran, että käytin kaupan valmista pastakastiketta ja jätin (vahingossa) cashew-pähkinät pois. Virhe! Ei ollut maku ensinkään yhtä hyvä. Mutta alkuperäistä reseptiä suosittelen, epäilyttävistä herneistä huolimatta!

Italialainen pastavuoka

300 g pennepastaa
150 g pakasteherneitä

Tomaattikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl balsamicoa
2 tlk kuorittuja tomaatteja (tomaattimurskakin käy)
2 rkl tomaattipyrettä
2 tl sokeria
2 tl kuivattua basilikaa
suolaa, pippuria
oliiviöljyä

Cashewpähkinäricotta:
100 g cashewpähkinöitä
1 pkt (270 g) kiinteää, maustamatonta tofua murennettuna
2 rkl oliiviöljyä
0,5 sitruunan mehu
2 pientä valkosipulinkynttä puristettuna
1 tl kuivattua basilikaa
0,5 tl suolaa

1 dl kaurakermaa tai soijajuustoa
tuoretta basilikaa koristeluun

1. Valmista ensin tomaattikastike:
Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä oliviiöljyssä kattilassa muutama minuutti. Sekoita sipulien joukkoon balsamico. Lisää kuoritut tomaatit ja anna kiehua miedolla lämmöllä vähintään puoli tuntia. Keittämisen puolivälissä mausta kastike tomaattipyreellä, sokerilla, basilikalla suolalla ja pippurilla. Lisää kastikkeeseen tarvittaessa hiukan vettä.
2. Keitä pasta, mutta jätä se hieman raa’aksi.
3. Valmista cashewpähkinäricotta soseuttamalla kaikki aineet sauvasekoittimella karkeaksi tahnaksi ja sekoita se keitetyn pastan joukkoon.
4. Lado uunivuokaan vuorotellen tomaattikastiketta, pastaa ja herneitä. Kaada viimeiseksi päälle loput tomaattikastikkeet, noin puoli purkkia kaurakermaa ja raasta päälle halutessasi hiukan soijajuustoa (Cheezly mozzarella). Paista vuokaa 200 asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia, tai kunnes kaurakerma näyttää hiukan hyytyneeltä tai soijajuusto on kunnolla sulanut. Silppua päälle reilusti tuoretta basilikaa ennen tarjoilua.

Peittoa ja pipoa

Kovin on ollut hiljaista meikäläisen osalta blogausrintamalla. Se ei kuitenkaan johdu laiskottelusta (ainakaan ihan kokonaan) vaan siitä, että käsissä on ollut totuttua hidastekoisempi työ.

Suku senkun kasvaa, ja uusimmalle tulokkaalle virkkasin isoäidinneliöistä peiton. Tämmöistä en ennen ollutkaan tehnyt, mutta helppohan se oli. Ihan tyytyväinen en ole kuitenkaan (tietenkään) lopputulokseen, ehkä olisi tullut peitosta nätimpi jos olisi yhdistänyt palaset vaikka valkoisella langalla. Kelpaa toki näinkin! Hyvä keino muuten kuluttaa kaikenmaailman langan loppuja.

Peiton jälkeen oli kiva tehdä jotain pientä ja nopeaa. Nelivuotiaan lapsosen pipot kuulemma kuluvat käytössä nopeasti, joten niitä tilattiin lisää. Muutaman sitten tikkusin - koosta ja istuvuudesta ei ole tietoa koskapa sovittamaan ei vielä olla päästy. Valkoinen on tehty helmineuleena ja koristeluidea varastettu häikäilemättömästi Hertan taannoisesta karkkimyssystä . Punainen on melkoisen paksusta langasta sileänä neuleena tehty, koristeltu neulotulla rusetilla ja napilla.

Tää tarttis myssyn

Tässä armas ystäväni teepannu, jonka sain taannoin syntymäpäivälahjaksi. On ollut kovassa käytössä ja tuonut sekä lämpöä että mukavia makuja moniin iltahetkiin.

Viimeksi täydensin teevarastoani Forsmanin teelaaduilla: luomuappelsiini-rooiboksella, lakritsilla(!) ja inkiväärillä. Ensimmäistä on jo maistettu, hyvää oli. Eksoottinen lakritsi odottaa vielä sopivaa hetkeä, samoin inkivääri.

Mutta asiaan: pannulle tarvittaisiin nyt myssy, lakki tai hattu. Tee jäähtyy aika nopsaan, joten lämpöä varastoivalle myssylle olisi tarvetta. Jytiksen kanssa tästä on ollut puhettakin, ja uskon hänenkin kaipaavaan hyvää myssyohjetta teepannulle.

Jos joku tietää/huomaa/näkee kivan myssyn, niin avatkoon sanaisen arkkunsa! Etsiskelen itsekin netin uumenista ohjetta, ja jos mikään ei auta, niin kehittelen itse.

Perästä siis varmasti kuuluu!