Kohtalona inkiväärinapsut

Pitkään on kaapissa kummitelleet sokeroidut inkiväärinpalaset, joille ei tunnu löytyvän käyttöä. (No zah, ei ne oikeasti kummittele, se oli kielikuva.) Olin juurikin etsiskelemässä aktiivisesti niille käyttötarkoitusta, kun David Lebovitz luki ajatukseni ja läväytti GoogleReaderiini Nonfat Gingersnaps -reseptin. Käsittämätöntä telepatiaa! Tajusin, että suuremmat voimat ovat nyt pelissä. Pakkohan resepti oli hetimiten ottaa testaukseen.

Noudatin reseptiä omenahillon keittämisineen (!) ja muine hullutuksineen sen verran orjallisesti, että en sitä tähän ala suomentaa (kun se on niin pitkäkin). Sen verran pistin omiani, että kun taikina alkoi muistuttaa vähän liikaa joulupiparitaikinaa, lisäsin vajaan desin kaakaojauhetta. Myöskin laitoin yhden kokonaisen kananmunan kahden valkuaisen sijaan.



Okei okei, ne näyttää vähän ruisnapeilta. Tai ei niin vähänkään. Mutta mutta. Koostumus on aivan mahtava, sellainen chewy, mikä se nyt on. Eikä maistu piparkakulta, vaan inkivääriltä ja mustapippurilta, ihanaa. Seuraavan kerran haaveilen tekeväni appelsiinista versiota. Suklaa, appelsiini ja mustapippuri, ooltaim-suosikki. Mm-mmm. Mutta kyllä hyviä on nämäkin. Epäilen että veganisointi on myös vallan helppoa, kun jättää vaan kananmunan pois.

Niin, tänään oli ihana vapaapäivä, ja olen myös vähän neulonut.


Apua. Se on mustekala.