Suku senkun kasvaa, ja uusimmalle tulokkaalle virkkasin isoäidinneliöistä peiton. Tämmöistä en ennen ollutkaan tehnyt, mutta helppohan se oli. Ihan tyytyväinen en ole kuitenkaan (tietenkään) lopputulokseen, ehkä olisi tullut peitosta nätimpi jos olisi yhdistänyt palaset vaikka valkoisella langalla. Kelpaa toki näinkin! Hyvä keino muuten kuluttaa kaikenmaailman langan loppuja.Peiton jälkeen oli kiva tehdä jotain pientä ja nopeaa. Nelivuotiaan lapsosen pipot kuulemma kuluvat käytössä nopeasti, joten niitä tilattiin lisää. Muutaman sitten tikkusin - koosta ja istuvuudesta ei ole tietoa koskapa sovittamaan ei vielä olla päästy. Valkoinen on tehty helmineuleena ja koristeluidea varastettu häikäilemättömästi Hertan taannoisesta karkkimyssystä . Punainen on melkoisen paksusta langasta sileänä neuleena tehty, koristeltu neulotulla rusetilla ja napilla.
Mä haluaisin oppia virkkaamaan noita isoäidin neliöitä myös. Kyllä kelpaa nyt uuden sukulaisen köllötellä!
VastaaPoistaJa myssyt on kans kovin kivat. Ollapa nelivuotias!
Oih, ihania! Varsinkin tuo tilkkupeitto on niin hieno! Ja hehee mäkin alotin tilkkupeiton tekemisen, eka tilkku puolessavälissä joten palataan asiaan tuossa loppuvuodesta :)
VastaaPoistahertta, mää voin näyttää seuraavassa istunnossa miten neliö syntyy, varsin heleppoa on nääs.
VastaaPoistaja jytis, puhtia projektiin! nuo lappuset on sikäli kivoja että kun niihin kehittyy rutiini, niin niitä voi tehä missä vaan ja millon vaan, ei tartte keskittyä ohjeen seuraamiseen eikä raahata hirmusia lankamääriä mukana. mutta vinkki: päättele langanpäät aina jokaisesta tilkusta heti! muuten on siinä aikamoinen urakka kokoamisvaiheessa. onneksi ite tajusin tämän ajoissa... siinä puolivälissä peittoa.
Tulipa siitä peitosta hiano!
VastaaPoista