Tuorehernekeittoa

Satuin näkemään viime viikolla kun Sikke teki televisiossa mahtavan väristä keittoa. Sitä piti saada, ja ohje löytyi onneksi Livin sivuilta. Kyseessä oli tuoreista (tai oikeastaan pakastetuista) herneistä tehty keitto, joka tarjottiin bruchettojen kanssa. Tuumasta toimeen, ja lauantain soppa oli hetkessä valmis! Ranskankerman sijaan käytin maustamatonta soijajukurttia ja kuivatun salvian sijaan tuoretta. Ensi kerralla sekaan voisi lorauttaa vähän valkkaria tai kuohuviiniä.

Vihreä tuorehernekeitto ja bruchetta

2 pussia pakasteherneitä
2 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 rkl maustamatonta soijajukurttia
1 tl kuivattua salviaa
suolaa ja mustapippuria myllystä

vaaleaa leipää (käytin Maatilatorin ihanaa vaaleaa hiivatonta leipää)
oliiviöljyä

Pane herneet kattilaan ja päälle sen verran vettä, että herneet peittyvät (meni kyllä miltei puoli litraa tuon kahden desin sijaan). Lisää liemikuutio ja keitä hiljaisella lämmöllä noin 20 minuuttia. Soseuta keitto tehosekoittimessa. Lisää soijajukurtti, salvia, suola ja pippuri ja tarkista maku.

Leikkaa leipä viipaleiksi, sivele oliiviöljyllä ja halutessasi valkosipulilla ja paahda kuumalla pannulla muutama minuutti kunnes leipä on rapea. Tarjoa keiton kera.

Sitten vielä loppukevennys:

Leivoin tuossa yhtenä iltana muffinsseja, joihin keksin laittaa kaikki loput Ameriikasta tuodut vegaaniset vaahtokarkit. Ne ei sitten oikeen viihtyneet uunissa. Aika surullinen lopputulos.

Inspiraatiota

Ideoita ja inspiraatioita syksyn neulehommiin ja värivalintoihin löytyi ehkä hieman yllättävästäkin paikasta - nimittäin jälkikasvun kirjasta! Tammen Metsän eläimiä on ihan ihana: tykkään kovasti Karoliina Pertamon kuvituksista ja kirjan värimaailmasta.

Sekin on kivaa, että kirjassa seikkailevat lumikko, mäyrä, pöllö, tikka, ilves. hirvi ja kettu. Hieman vaihtelua tavanomaisiin kissa-, koira- ja possujuttuihin.

Kirjassa on myös hauska runo, joka sopii hyvin meidän Herkku ja Koukku -meininkeihin, me taidetaan olla yhdenlaisia mäyriä:

Kun mäyrä kohtaa mäyrän,
luona männyn käppyrän ja käyrän.
Ruuasta silloin puhutaan, 
jossakin on herkkuja, niin huhutaan!

Nyt vaan puikot suihkimaan, kun vettäkin tulee taas taivaan täydeltä!

Koko sunnuntai köökissä

Kesäloman loppumisen jälkeen en ole tainnut tehdä kertaakaan kunnolla ruokaa. Jep jep, kaurapuurolla, marjasmoothieilla ja työpaikan ja lähiravintoloiden lounastarjoomuksilla on pysytelty hengissä - aika säälittävää, tiedetään. Mutta kun sunnuntaiksi oli kutsuttu ruokavieraita, muuttui tilanne kertaheitolla, ja päädyin viettämään hellan äärellä aika monta tuntia. Valinta oli toki oma, onhan sitä vähän nopeampiakin ruokalajeja olemassa kuin intialaiset padat. Mutta kun niitä teki mieli!

Ohjeet nappasin oikeastaan kaikki Garam masala -blogista, josta löytyy mainioita ohjeita intialaiseen kasvisruokaan. Osaan resepteistä olin oikein tyytyväinen sellaisenaan, osa tuntui intialaisravintoloiden annoksiin verrattuna vähän terveysversioilta. Ehkä sitä ei vain kotona kehtaa ruoanlaitossa käyttää yhtä paljoa rasvaa kuin ravintoloissa.

Naan-leivät tein tällä ohjeella. Paistoin kyllä kauemmin kuin 5 minuuttia (ehkä kymmenen) ja silti tuntui, että leivät jäivät sisältä hieman huonosti paistuneiksi. Maussa ei kuitenkaan valittamista! Käytin leipomisessa maustamatonta soijajukurttia, voin sijasta öljyä sekä korvasin miltei puolet jauhoista täysjyvävehnäjauhoilla.

Sen sijaan Channa masala, eli kikhernekastike, oli kaiken hauduttelun väärti. Okei, vielä parempaa se olisi varmasti ollut, jos olisin löytänyt kaupasta amchooria ja asafoetidaa, mutta enpä ruvennut Prismassa edes kyselemään. Hämeentiellä olisi saattanut onnistaa, jos sinne asti olisin ehtinyt.

Aloo gobhi, eli peruna-kukkakaalipata, oli sitten se vähän liian terveellisen makuinen. Tai ehkä tein jotain väärin: keitin vihannekset liian kypsiksi tai lisäsin pataan liikaa vettä. Joka tapauksessa pata oli hyvää, ja kukkakaalit nyt ovat tähän aikaan vuodesta muutenkin parhaimmillaan. Mutta ehkä ensi kerralla testaan tälle ruoalle jotain muuta reseptiä.

Intialaisella aterialla täytyy tietenkin tarjoilla myös dalia, eli linssikastiketta. Käytin keltaisten linssien sijaan kokonaisia punaisia linssejä (vedoten jälleen Prisman tarjontaan), mutta ei se nyt niin kovin menoa haitannut. (Huomatkaa muuten myös joka ainoan ruokalain päällä koristeena oleva korianteritupsautus. Niiiin luovaa.)

Kastikkeiden lisäksi pöytään katettiin basmatiriisiä, soijajukurttiin tehtyä kurkkuraitaa sekä intialaista salaattia. Kyllähän näistä maha tuli täyteen. Saa vain nähdä, missä vaiheessa ensi viikkoa samojen ruokien syöminen rupeaa kyllästyttämään. Veikkaan nimittäin, että omat rajat tulevat vastaan ennemmin kuin nämä ruoat loppuvat.

Uusi tuttavuus: kesäkurpitsan kukka

Saatiin kesällä parvekkeelle kesäkurpitsan taimi. Olin ihan varma ettei siitä mitään tule, mutta kappas, nuupahtanut taimi alkoikin rönsyillä ulos laatikostaan ja sitten alkoi ilmestyä näitä keltaisia kaunokaisia. Itse olin ehkä enemmän odottanut saavani kesäkurpitsan, mutta muistelin että kukkiakin voi syödä, joten elokuun Uusi tuttavuus oli sillä selvä.

Toteutus hieman jännitti niin päätin tutustua asiaan ensin Italiassa (reissusta lisää myöhemmin), jossa kesäkurpitsan kukat tulevat vastaan melkein jokaisen ravintolan listalla. Ja kaupassa.

Ravintoloissa yleensä kesäkurpitsan kukat olivat tarjolla alkupalana tai lisukkeena, friteerattuina.

Täytyy sanoa että hieman petyin makuun. Tai siis itse kukka oli aika mauton. En tiedä onko niissä eroja mutta lähinnä frittitaikina ainakin tässä annoksessa maistui. Netissä kun guuglailin reseptejä, monessa kukat oli täytetty yrteillä ja juustolla, vaikutti hauskalta idealta. Ja ehkä kesäkurpitsan kukissa enemmän kiehtookin sen hyödyntäminen eri keinoin kuin itse kukan maku. Mutta mielenkiintoinen tuttavuus toden totta.

Omat kukat olivat ehtineet nuupahtaa reissun aikana, lohdutukseksi tehtiin muista parvekkeen antimista (ja kaupasta haetusta kesäkurpitsasta) valepastaa joka oli sen verran hyvää että ohje tulee tässä.

Kesäkurpitsapaistos pannulla

1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
kirsikkatomaatteja pari kourallista
1 pallo mozzarellaa
tuoretta pinaattia
tuoretta basilikaa
loraus valkoviiniä
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä pitkiksi, ohuiksi siivuiksi. Pilko sipulit, halkaise tomaatit. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä kunnes muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää kesäkurpitsasuikaleet ja paistele kunnes liiat nesteet ovat haihtuneet. Lisää pannulle loraus valkoviiniä, tomaatit, pinaatin lehdet ja hämmentele tovi. Lisää viimeisenä pilkottu basilika ja kuutioitu mozzarella. Mausta suolalla ja pippurilla.

Liemi oli niin hyvää että lautanen piti nuolla lopuksi.

Punaviinimarjamuffinssit

Kävin vähän (luvan kanssa) kuikuilemassa Hannan puutarhapalstan marjapuskissa, ja siellähän kukoisti mahtava punaviinimarjasato. Erittäin tehokkaasta keräysmenetelmästäni huolimatta (joka toinen kourallinen suuhun, joka toinen keräysastiaan) sain mukaani hyvän satsin marjoja. Suurin osa päätyi tietenkin suoraan pakastimeen aamuisia smoothiesessioita odottamaan, mutta maltoin nyt kuitenkin leipaista myös muffinsseja. Taikinaan meni marjojen seuraksi mantelimassaa - se mukavasti tasapainottaa kirpsakoita marjoja. Nyt iltateelle muffinsseja maistelemaan!

Punaviinimarja-mantelimassamuffinssit
12 kpl

4 dl jauhoja (sattui olemaan vain vehnäjauhoja, terveellisemmätkin vaihtoehdot varmasti käyvät)
1,5 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl öljyä
2 dl soija- tai muuta kasvismaitoa
150 g mantelimassaa (käytin yhden tämmöisen Mauste-Sallisen pötkön)
3 dl punaviinimarjoja

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja öljy ja maito keskenään. Lisää öljy-maitoseos jauhoseokseen ja sekoita varovasti tasaiseksi. Raasta taikinan joukkoon mantelimassa ja lisää marjat. Sekoita.

Täytä muffinssipellin kolot paperivuoilla ja vuoat taikinalla. Paista noin 25 minuuttia.

Pikasukat

Koko kesänä en ole tikunnut yhtään mitään. Mutta nyt kun viime viikolla puikkoihin tartuin, niin eihän niistä meinannut malttaa päästää irti. Sukat tulivat valmiiksi neljässä illassa. (Tähdennettäköön, että se on minulle erittäin epätyypillisen ripeä tahti.)

Langat ovat lankakorin pohjalta löytyneitä suurinpiirtein Seittemän veljeksen pakusuisia kirppislankoja, mallina perusraitaa ja ohje ulkomuistista. Ei siis mitään uutta taivaan alla, mutta välillä on niin kiva vaan posottaa menemään ilman kommervenkkejä.

Sukat päätynevät syksyn mittaan johonkin synttäri- tai muuhun pakettiin, elleivät sitten suorastaan jää odottamaan joululahjojen paketointia. Kerrankin olisi sekin projekti aloitettu hyvissä ajoin!

Pari ravintolavinkkiä Tallinnasta

Mä olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana kolme kertaa Tallinnassa. Lähinnä syömässä. Ja hakemassa edullista portviiniä. Jos hyväksi havaitut Africa Kitchen ja Elevant on jo testattu, tässä pari mainiota vinkkiä.

 

Lounge Museum. Ihan lähellä keskustaa, satamaa ja vanhaa kaupunkia, silti sopivasti jemmassa. Hinnat ovat Suomen tasoa mutta ruoka todella hyvää, sisustus upea. Ravintola on keskittynyt itämaiseen keittiöön, sushivalikoima on kattava. Alla olevassa salaatissa on tuoretta tonnikalaa, inkivääri-soijamarinoituja sieniä, kookoslastuja, mangoa ja ties mitä muuta. Jokainen suupala oli aah.

Tämä paikka on puolestaan keikkapaikkana ja baarina monelle tutuksi tullut von Krahl. Ruokaa tarjoillaan alakerran ravintolassa sekä mainion rustiikkisessa baarissa ja sen terassilla. Hinnat ovat naurettavat.

 

Kuvan täyteläisen maukas sienikeitto maksoi 2,50 e. Viinilasi 2 e. Pääruokana nautitut katkaraputäytteiset paistetut letut veivät nekin kielen mennessään, hinta 5 e.

Ja vielä yksi tärppi gruusialaisen keittiön ystäville. Must Lammas. Ja heidän alkupalana tarjoilema gruusialainen lämmin juustopiiras eli hatshapuri (5, 20 e). Otin tämän päälle sitten tosiaan vielä pääruoan. Kun sain järjettömän kokoisen juustopiiraan eteeni, tajusin että tämän olisi voinut myös jakaa. Tosin, piiras on niiin hyvää että suosittelen ottamaan sen ja jonkun toisen alkuruuan pääruokien sijaan.

Joka visiitillä Tallinna tuntuu vaan entistä mukavemmalta. Kulttuuritarjontaa, kivoja liikkeitä ja edullista, loistavaa ruokaa. Menkää, syökää!

Juhlapäivä

Kyllä se niin on, että syntymäpäiväsankarille kuuluu kiikuttaa aamiainen sänkyyn lahjan ja laulun kera!

Koska aamiainen täytyy tietenkin valmistella salassa, ei sitä välttämättä kovin suuriin ihmeisiin arkiaamuna taivu. Onneksi sankarille kelpaavat myös puolivalmiit tarjoomukset: croissantit menivät uuniin Danerollesin purkista. (Tuoteselosteen perusteella croissantit vaikuttavat suhteellisen vegaanisilta, ihan kaikista aromeista en tiedä.) Aikaisemmin en ollut purkkicroissantteja testannut, ja ihanhan ne ajoivat asiansa tämmöisenä hätäratkaisuna. Ja mikä tärkeintä, valmistuvat äänettömästi. Tämän päivän herkkäuninen sankarikaan ei tiennyt puuhistani mitään ennen kuin potkaisin oven auki ja rupesin kailottamaan että paaaljooon ooonneeeaaa vaaaan!

Kirsikka-rahkapiirakka

Äidin kirsikkapuu oli tänä vuonna taas anteliaalla päällä. Kirsikka-portviinihilloa on jo tehty satsi ah, ja jostain aivojen uumenista tuli mieleen tämä Hannan postaus jossa puhuttiin kohupiim-rahkan sekä kirsikoiden liitosta. Ja kappas, juuri olin Tallinnassa ja raahasin kyseistä rahkaa sieltä mukanani, (Suomestakin saa kyllä) niin niitä sitten yhdistelemään.

Koska en omista irtopohjaista kakkuvuokaa (?) tein piirakan, mukaillen Valion piimäpohjaista piirakkaohjetta.

 

Kirsikka-rahkapiirakka

400 g kohupiim -rahkaa (tai 4 dl piimää)

4 dl sokeria

1,5 dl sulatettua voita

6 dl vehnäjauhoja

1 rkl leivinjauhetta

n. 1 l kirsikoita (tai muita kauden marjoja)

Sekoita pohjan ainekset. Jos käytät piimää, taikina on löysempää, rahkan kanssa se muistutti murotaikinaa. Voisi siis laittaa isoon piirakkavuokaankin. Itse kuitenkin painelin leivinpaperilla vuoratulle pellille. Päälle painelin peratut kirsikat ja ripottelin raakaruokosokeria. Paistetaan 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustomunakas

 

Viimeisten viikkojen ajan ruokapuoli on koostunut lähinnä kaikkea mitä kaapista + parvekkeen kasvimaalta löytyy -salaateista, öisistä pizzanhakureissuista, grillaamisesta, jäätelöstä ja marjapuskien antimista. Kesäisin ei tosiaan tule vietettyä aikaa keittiössä. Helpolla pääsee esimerkiksi uunimunakkailla jotka sopivat niin aamiaiselle, brunssille, piknikille, iltapalaksi kuin lounaaksi. Tässä yksi mainio kokeilu.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustomunakas

1 kesäkurpitsa

8 kananmunaa

1 pieni purkki oliiveja

1 pötkö vuohenjuustoa

loraus vettä

suolaa, mustapippuria

persiljaa

Raasta kesäkurpitsa. Ripottele päälle suolaa ja anna seistä vartin verran. Suola irrottaa kesäkurpitsasta turhat nesteet, puristele raaste "kuivaksi" ja sekoita vatkattujen munien joukkoon. Lisää mukaan myös loraus vettä, mausta suolalla ja pippurilla sekä silppua joukkoon persiljaa ja lisää oliivit. Kaada seos piirakka/uunivuokaan. Leikkaa päälle vuohenjuustosiivuja ja paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.