Kesäiset valkosipuliperunat

Uusista perunoista ei vaan saa tarpeekseen. Keitettyinä voin kanssa parasta toki, mutta voihan sitä vähän varioidakin. Esimerkiksi kikherneiden kanssa salaattiin, tai nää parmesanperunat kuulostavat myös mahtavilta.

Päädyin kuitenkin testaamaan Chef&Sommelierinkin keittiövelhona tunnetun Sasu Laukkosen Vihreä pöytä -keittokirjasta näitä erilaisia valkosipuliperunoita. Kivasti tuli se valkosipulinkin maku, vaikka aluksi vähän epäilin. Oikein hyvä. Ja nopea.

Erilaiset valkosipuliperunat
(Ohje: Vihreä pöytä, s. 22)

800g uusia perunoita (siikliä tai nicolaa)
6 pientä yksikyntistä valkosipulia tai isoa kevätvalkosipulin kynttä
merisuolaa
0,5 dl oliiviöljyä

Pese ja viipaloi perunat. Kuori valkosipulit ja puolita ne. Keitä perunoita ja valkosipulinkynsiä suolatussa vedessä 6-8 minuuttia kunnes ovat puolikypsiä, siivilöi. Kuumenna paistinpanulla oliiviöljy, paista perunoita ja valkosipuleita sekoitellen kullanruskeiksi noin 10 minuuttia. Mausta mustapippurilla. Mä heitin myös suolaa ja silputtua persiljaa mukaan. Ohje kehottaa tarjoamaan raikkaan salaatin kanssa, mutta päädyin napostelemaan nää ennen kuin salaattitarvikkeet olivat edes pöydällä.

Uusien perunoiden lisäksi suurkulutuksessa on ollut Hannan vanha hyvä raparperi-curd, kerrassaan mahtavaa tavaraa. Tässä vaniljajäätelön kera.

Nyt on tyytyminen kännykkäkuviin. Pitäisi löytää joku ilmainen ja kelvollinen kuvankäsittelyohjelma, jotta pääsisi räpsimään taas kameralla. Olisiko kellään vinkkiä moisesta?

Kevätsipulipiirakat

Kokkausinto, missä olet?

Ehkä jossain samassa paikassa kuin kaikki ruoanlaittoon liittyvät ideat. Noh, onneksi on kesä ja voi syödä pelkkää jäätelöä.

Kevätsipulipiirakat (12 kpl)

1 valmis piirakkapohja pakkasesta

50g kevätsipulia
125g fetajuustoa
1 prk smetanaa
1 kananmuna
suolaa, pippuria

Jaa sulanut piirakkataikina 12 osaan ja painele palat voideltuihin muffinssivuoan koloihin. Pilko kevätsipulit, murusta feta ja sekoita smetana sekä muna niiden kanssa tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Jaa täytetahna piirakkapohjien päälle ja paista 200 asteisessa uunissa, puolisen tuntia.

Vanukkaan värinen tuoli

Okein on hyvin palvellut noin vuonna 2000 Turun Auta Eevaa auttamaan -kirppikseltä ostamani tuoli. Ollut osa monen kodin sisustusta ja nyt viime vuodet parvekekäytössä. Jotenkin kuitenkin rupesin kaipaamaan vähän raikkaampaa väritystä ruskea-beigelle tuolille, ja suunnittelin maalaavani sen joksikin ihanaksi sitruunankeltaiseksi.

Maalasinkin! Melkein hyvä tuli. Tai hyvä muuten, mutta väri muistuttaa livenä ihan Alpron vanilja-soijavanukkaan purkkia. Ei ihan oikea mielleyhtymä, kun tavoitteena raikas sitruunasooda.

Saa kuitenkin kelvata, ja hyvinhän se istuu osaksi parvekkeen sisustusta vanukkaan värisenäkin. Parveke tosin on aivan täysin keskeneräinen: pöytä menee vaihtoon, arkun maalaan valkoiseksi ja tulossa on myös hetkenä minä hyvänsä ja ihan tuota pikaa ennennäkemättömän vehreä yrttiviljelmä. Onhan tässä kesää jäljellä!

Saattaa näyttää siltä, että pöydällä on joulukuusen matto. Saattaa olla, että ensi jouluna kuusen matto näyttää parvekkeen pöytäliinalta.

Raparperipasta

Tänä raparperikautena olen varsia maasta kiskoessani mietiskellyt raparperin käyttöä suolaisissa ruoissa. Siis tokihan raparperi on mainio piirakka- ja kiisseliainesosa, mutta let's face it, se on vihannes, joten kai sitä nyt voi käyttää vihanneksen tavoin? Raparperin hapokkuus johtaa ainakin omissa mielleyhtymissä suolaisista ruoista puhuttaessa ajatukset sitruunamaiseen kirpeyteen ja makumaailmoihin, ja rohkaisevasti ainakin makeankirpeitä chutney-reseptejä on raparperille viime vuosina näkynytkin (esmes).

Kuka ties mistä mielenliikkeestä johtuen ensimmäisenä raparperiruokana piti kuitenkin yrittää tehdä raparperipastaa. Kun onhan sitruunapastaakin.



Ohje on nerokkaasti osattu yhdistellä kahdesta ensimmäisestä (1, 2) "rhubarb pasta" -googlauksen tuottamasta reseptistä.

Raparperipasta

Klöntti (2-3 rkl) voita
3 kevätsipulia varsineen
4 ohutta raparperinvartta
(1 valkosipulin kynsi, ei ollut mutta laittaisin)
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 kourallinen basilikan lehtiä
1 dl pinjansiemeniä
3-4 rkl sokeria
suolaa
mustapippuria
reilusti parmesaania raastettuna

Pastaa ohjeen mukaan keitettynä (tuore tagliatelle sopisi hyvin)

Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla kunnes saavat hieman väriä, siirrä siemenet syrjään odottamaan. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulia ja raparperia minuutin verran. Kaada sekaan valkoviini ja anna poreilla, mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla (jos suuri sokerin määrä ihmetyttää niin raparperin happo vaatii mielestäni reilusti sokeria että maku pehmenee - lisää ruokalusikallinen kerrallaan ja maistele). Painele kypsymisen aikana raparperia puulastalla tms. mössöksi. Lisää lopuksi basilikan lehdet silputtuna. Sekoita kastike keitetyn pastan sekaan ja tarjoile pinjansiementen ja parmesaanin kera.



Yllättävän hyvin raparperi toimii pastakastikkeessa! Pieni kesäflunssa haittaa tällä hetkellä makujen täyttä arvostamista mutta kyllä tätä kehtaa syödä. Pieni aaninki on että maut paranisivat vielä tasoittuessaan, joten uudelleenlämmitystä odotetaan jo innolla!

Mekkotalkoiden jälkimainingit

Talkoot olivat hyvä alkusysäys herkkukoukkulaisten mekkoprojekteille. Koneongelmatkin selvisivät, joten kerhoa seuraavana päivänä valmistui tämä laatikkomainen mekko. Innostuksissani olin hommannut kahta kangasta. Nähtäväksi jää, valmistuuko siitä toisesta jotain myöhemmin. Toivottavasti!

Tämä mekko valmistui jotakuinkin seuraavaan tapaan:

Piirsin mekon yläosan kaavan mieleisestä neulepuserosta. Alaosaa jatkoin suorana alaspäin. 

 Kaula-aukkoon ja hihansuihin ompelin muotokaitaleet, koska en halunnut käänteitä näkyviin.

Mietin aluksi, että ompelisin nauhakujan kiristysnauhalle, mutta päädyin kuitenkin irralliseen versioon. Kuja olisi kuitenkin tullut juuri sille väärälle korkeudelle.

Tässä muotokaitaleet nurjalta puolelta. Ompelin ne muutamalla pistolla saumakohtiin kiinni.

Kangasta oli sen verran hintsusti, että tein pienen jatkopalan helmaan. Kiinnitin helman käänteen palttausnauhalla ja toivon, että käänne pehmenee pesussa tai muutoin.

Tässä parhainta pönötysosaamistani.

Mekkotalkoot

En tiedä, kenen idea alunperin oli, mutta se oli tosi hyvä idea! Pidetään Herkun ja Koukun mekkotalkoot! Kolttu kesäksi, eikä mustasta kankaasta (yleensä jos meillä on blogin tyttöjen kanssa joitain juhlallisuuksia, pukeutuvat kaik-ki aina mustaan)! Aika villiä.

Paun luona päätettiin kokoontua, koska siellä ompelukoneita oli peräti kaksi ja lisäksi saumuri. Kuvat puhukoot puolestaan:

Ei oo hei musta!

Lopulta kohtasimme kohtuullisen massiivisia ompelukoneongelmia (ei kuvassa, toim.huom.), jotka Hanna kuitenkin selvitti!

Yhtään mekkoa ei tullut valmiiksi, mutta ainakin yksi huivi!

Pöytä notkui herkuista niin kuin aina.

Jälkkäriksi syötiin herrrkullisia mehujäitä, joissa oli ainakin appelsiinia, passionhedelmää ja tyrnimarjaa. Huippuja!

Vaikka emme saaneet mekkoja valmiiksi, oli tämä huippuhauska kokoontuminen! Tällaisia teemakokoontumisia saisi olla enemmänkin.

Mekot jäivät puolitiehen, mutta ehkä ne valmistuvat blogin kesäpiknikille. Siitä lisää piakkoin!

P.S. Mietimme myös hieman blogin kohtaloa, kun kaikilla tuntuu olevan mahdottoman kiire ja sen huomaa harventuneesta bloggaustahdista. Pahoittelemme tätä! Päätimme kuitenkin ainakin toistaiseksi jatkaa. Bloggauksia siis tulee, mutta harvakseltaan. Toisaalta: kesä on täällä ihan just, joten ehkä silloin kukaan ei edes jaksa lukea blogeja, vaan kaikki kirmailevat auringonpaisteessa. Toivottavasti!

(Jutun kirjoitti oikeasti Heta vaikka blogger Hannaa ehdottaakin.)

Pitkä viikonloppu

Pitkän viikonlopun aikana ehtii kaikenlaista. Perjantaina käytiin ihanassa Johan & Nyströmin konseptikahvilassa maistamassa maailman parasta raakaa Snickers-kakkua (oikeasti, miten voi olla niin hyvää?). Eikä kahvissakaan mitään vikaa ollut...

Lauantaina ravintolapäivä toi kodin lähelle vegaanisen kuppikakku- ja porkkanapiirakkakojun. Molempia testattiin, nam!

Sunnuntaina käytiin Roihuvuoressa ihastelemassa kirsikankukkia hanami-juhlassa. Ne olivatkin ihania, ja väkeä oli paikalla paljon. Niin paljon, että ruokakojuille oli kauhia jono. No, ei se mitään, kun kotimatkalla Vegemesta tarjoili kebabia ja bataattiranskalaisia.

Tämän kaiken jälkeen lienee viisainta suunnata lenkille. Puuh.

Lime-avokado-suklaakakku

Kakutin äidin sunnuntaina, luonnollisesti.

Äitienpäiväkakku onkin aina kiinnostava projekti, koska äidillä on keliakia sekä hän ei käytä sokeria. Ilman kakkua ei silti olla koskaan jääty. Viime vuonna tehtiin vaihtoehtoisella makeutuksella tällainen appelsiinisuklaakakku, jota suosittelen lämpimästi. Tämän vuoden kakusta äiti kyllä tykkäsi kovasti, mun mielestä se oli ok, veljen mielestä pelottava. Kokeilkaa jos uskallatte.

Lime-avokado-suklaakakku
(Ohje: Kiitos hyvää -blogista)

Pohja:
2,5 dl manteleita
5 rkl pähkinävoita (mulla tavallista voita)
1 rkl hunajaa
2 rkl raakakaakaojauhetta
ripaus merisuolaa

Kuorrute:
2 isoa avokadoa
2 banaania
0,5 dl limen mehua
1 rkl raastettua limen kuorta
0,5 tl vaniljajauhetta
0,5 dl kaakaovoita (mulla tavallista)
2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
+ halutessa hieman hunajaa lisämakeutukseksi
(vuoka: halkaisijaltaan 17 cm, mulla oli isompi)

Aja mantelit monitoimikoneessa muruksi. Lisää voi ja hunaja. Jatka sekoittamista, kunnes seos on mahdollisimman tasaista massaa. Lisää sekaan kaakaojauhe, suola ja sekoita. Leikkaa irtokakkuvuoan pohjalle ympyränmallinen leivinpaperipala ja levitä pohjataikina kakkuvuoan pohjalle tasaisesti.

Aja kuoritut avokadot, banaanit sekä kaikki muut ainekset, paitsi voi ja kookosöljy monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Sulata voi ja kookosöljy vesihauteessa ja kaada muun kuorruteseoksen sekaan. Sekoita huolellisesti. Kaada kuorrute kakkuvuokaan pohjataikinan päälle ja laita kakku pakkaseen jähmettymään noin tunniksi.

Kakun jähmetyttyä ota se pakkasesta, aseta tarjoiluastialle ja anna sulaa hieman ennen tarjoilua. Ripottele pinnalle raakakaakaojauhetta tai -rouhetta ja hieman raastettua limenkuoriraastetta.

Hollantilainen hunajakakku

Tykkäättekö te hunajasta? Ja mihin te sitä käytätte?

Mä en ole oikein ikinä päässyt hunajan makuun. Jotenkin se maistuu äklömakealta. Toisin kuten siirappi, jota voisin vetää suoraan purkista. Mmmm. Tai no joo, suolakurkkujen ja smetanan kanssa hunaja on aika hyvä kaveri.

Kun kaapissa purkki kuitenkin seisoi, päätin tehdä siitä jotain. Maku hävisi kaakkuun, ei hullumpi kuivakakku ollenkaan. Ehkä vähän jouluinen. Mutta hei kuivakakkujen ystäville aivan mahtava vinkki, joka bongasin tuolta Hannan sopasta, viipaleita voi paistaa voissa! Woah!

Hollantilainen hunajakakku
(Resepti: Kasvis -ravinto, elämäntapa. V. 1985)
  
50g voita
450g hunajaa
1,2 dl maitoa
n. 6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl jauhettua neilikkaa
1 tl kanelia
100g rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä (laitoin rusinoita ja saksanpähkinöitä)

Kuumenna voi, hunaja ja maito. Sekoita jauhot, leivinjauhe, mausteet ja kuivatut hedelmät. Sekoita nestemäinen seos joukkoon ja sekoita hyvin. Paista 180-200 asteessa 40-45 minuuttia.

 

Terveiset Lontoosta!

Siellä se virtaa, Thames. Kävin tuossa ennen vappua pitkästä aikaa Lontoossa ja mulla oli muutama tavoite. Ensimmäinen oli fish and chips.

Ei pettänyt. Annos löytyi Borough Marketilta. Mainio ruokatori.

Olis siellä ollut ruisleipääkin. Kuulemma trendikästä sielläpäin.

Toinen tavoite oli juoda Pimm'siä. Ja sehän vasta olikin hyvää. Vähän niinkuin siman makuista likööriä, jota jatketaan sitruunalimulla. Kannuun juoman lisäksi mansikoita, kurkku-, sitruuna- ja appelsiinipaloja. Täydellinen kesäjuoma.

Ja tämä kannu nautittiin Broadway Marketilla. Hauska ruokatori tämäkin, myös second-hand vaatteita, levyjä ja muuta. Mutta pääasiassa ruokaa.

Siellä söin The Veggie Tablen hirmuisen hyvän vegeburgerin.

 

Kolmas tavoite oli päästä katsomaan jalkapalloa. Sitä löytyi Leyton Orientin kotistadionilta. Ja siellä huudettiin kohteliaalla brittiaksentilla tuomarille näkemyksiä pelin kulusta.

Ja tulihan Lontoossa pari oluttakin juotua. Kun niitä pubeja oli kaikkialla.

Se oli muuten aika koomisen näköistä kun pukumiehet parveilivat tuoppiensa kanssa pubien edustoilla.



 On mulla yksi ravintolasuosituskin. Cinnamon Kitchen, löytyy Sohosta ja Citystä, varsin laadukas aasialainen. Hyvät raaka-aineet, erinomaisia makuja, kehuttiin kilpaa.

Ja hei iiiik, tonne ne muuttaa! Prinssi William ja herttuatar ja vauva. Siinä edessä oli kyltti että ei saa ottaa kuvaa. Pakkohan se oli.

Pitäisi käydä useammin, sangen mukava kaupunki tuo Lontoo. Siellä seikkaili justiinsa myös Kulinaarimurulan Jaana, jonka blogista löytyy paljon lisää hyviä ravintolavinkkejä.

Yksi tavoite vaan jäi toteuttamatta: kello viiden tee. Mutta onpahan hyvä syy mennä sitten uudestaan.