Mokkapalat, muffinsseina

Koulumyyjäisten klassikko, mokkapalat. Tuli mieleen, että eipä ole tullut mokkapaloja vastaan ikinä muualla kuin Suomessa, onko kyseessä siis kansallisherkku?

Vaniljaiset mokkapalat (10 muffinssia)
(Ohje: Syömään! Kotiruokien parhaat s.272)

110g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
3,25 dl vehnäjauhoja
1 tl (reilu) leivinjauhetta
3 rkl kaakaota
1 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa

Kuorrutus:
3 rkl vahvaa kahvia
50g voita
2 dl tomusokeria
1,5 rkl kaakaota
1 tl vaniljasokeria
nonparelleja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata ja jäähdytä rasva. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne, vaahto, rasva ja maito. Jaa seos muffinssivuokiin (voit laittaa vuoat muffinssipellin koloihin niin pysyvät ainakin muodossaan) ja paista keskitasolla n. 25 minuuttia.

Tee kuorrutus pohjan kypsyessä. Sulata voi ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lorauta kahvi sulaneeseen voihin ja sekoita neste kuivien aineiden kanssa. Jos on liian tiukkaa, lisää kahvia. Levitä kuorrute kuumien muffinssien päälle, koristele nonparelleilla ja jos maltat, viilennä jääkaapissa.
 

Jugurttipuuro

Haa, laitoin jugurttia puuroon!

Tiesittekö että niin voi tehdä? Mä en. Ja ehkä vähän suutun jos kaikki muut ovat tienneet, eivätkä ole kertoneet mulle. Ystävä vinkkasi ja täähän oli nerokasta, siis todella hyvää. Samettista. Eli keitetään puuroa, kaadetaan päälle jugurttia. Tadaa!

Tykkään näistä puurokikkailuista. Raejuustopuuro ja paistettu puuro ovat myös olleet menestyksiä.
Mitä seuraavaksi?

Harmaat villasukat

Tein kaverille villasukat. Harmaat, paksut ja isot. Mallina herrasmiehen harmaat, lankana Villa Laurilan kainuunharmas-sukkalankaa.

Kesällä ei koskaan tule juuri neulottua, mutta josko tästä taas innostuisi. Seuraavaksi voisi kokeilla vaikka lapasia - ei nyt otetan mitään riskejä innostuksen lopahtamisen suhteen ennen syksyn alkua!

Palsternakkavoi. Ja levite.

Paluu arkeen, paluu keittiöön. Ja kävi hassu sattuma. Olin tsekkaillut Vihreä pöytä -keittokirjasta palsternakkalevitteen ohjetta, ja oikein ostanut palsternakatkin. Mutta sitten bongasin Kulinaarimurulasta tämän Viva ciabatta -blogista ammennetun palsternakkavoin reseptin. Ja päädyinkin testaamaan sitä. Ja myöhemmin huomasin, että innoitus siihen oli haettu Vihreästä pöydästä. Ympyrä sulkeutui.

Hyvä levite!  Ei Jaana turhaan ylistänyt.

Palsternakkavoi

300 g palsternakkaa
50 g voita
½ tl väkiviinaetikkaa
suolaa

Kuori ja pilko palsternakka. Keitä palat kypsiksi. Ruskista voi pannulla reilusti ruskeaksi. Lisää keitetyt palsternakkapalat pannulle ja pyörittele hetki. Mausta seos etikalla ja suolalla. Sauvasekoita tasaiseksi tahnaksi. Maista, lisää suolaa jos siltä tuntuu.

Monipuolinen veijari, tuo palsternakka. Juureksia voisi hyödyntää enemmänkin tahnoissa. Ainakin porkkana ja punajuuri sopivat mainiosti tahnahommiin. Tässä muuten vielä se Vihreä pöydän resepti, kertokaa kommentit jos testaatte!

Palsternakkalevite
 (Vihreä pöytä, s.33)

1 iso palsternakka
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl mantelikermaa
0,5 tl puhdistamatonta merisuolaa

Keitä paloiteltu palsternakka kypsäksi ja yhdistä ainekset tehosekoittimessa, ja soseuta sileäksi.

Niin ja sellaista piti vielä hehkuttaa, että olen yrittänyt etsiä pitkään suomalaista näkkileipää tai hapankorppua, tuloksetta. Tai no on niitä Ruislastuja, jotka ovat kyllä hyviä, mutta mun makuun liian ohuita. Hajoaa käsiin, jos ei ole pehmeää voita.

Mutta nyt löytyi! Leipomo J. Martin tekee tällaisia rieskanäkkäreitä, aivan hullun koukuttavia ja hyviä, iso, iso suositus näille. Isoista marketeista pitäisi löytyä.

Ja näistä tuli mieleen, että pitääpä taas tehdä näitä superhelppoja rieskoja. Ja ylipäätään alkaa taas viettämään enemmän aikaa keittiössä.

Mangoldijuustotomaatti-piirakka

Takapihamme yhteiset viljelylaatikot tuottavat nyt ruhtinaallisesti satoa, mikä on aivan ihanaa. Myönnettäköön, että lapsiperhearjessa tulee välillä sorruttua pakastepizzaan tai -pinaattikeittoon, mutta tähän aikaan vuodesta sellainen tuntuu erityisen syntiseltä. Yritänkin nyt välttää sitä viimeiseen asti ja käyttää satoa hyödyksi.

Viikonloppuna tein antimista mangoldijuustopiirakkaa. Jääkaapissa oli pari keitettyä perunaa, jotka laitoin piirakkapohjaan Marttojen ohjeiden mukaisesti. Mutta ei tämä kyllä mikään kevytpiirakka ollut: piirakkaan tuli voita, kermaa ja juustoa. No mutta hyvää ainakin oli!

Mangoldijuustotomaatti-piirakka

Pohja:

100 g voita tai margariinia
2-3 keitettyä, kylmää perunaa hienona raasteena
2 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
2-3 dl mangoldinlehtiä
1 dl cheddarjuustoa raasteena
1-2 tomaattia siivuina
2 dl kermaa
2 munaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita keskenään pehmeä rasva ja perunaraaste. Sekoita keskenään vehnäjauhot sekä leivinjauhe ja nypi ne sormin rasvaperunaseokseen. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Kaada mangoldinlehtien päälle litra kiehuvaa vettä, minkä jälkeen huuhtele lehdet vielä kylmällä vedellä. Purista lehdistä liika vesi pois. (Huom! Varmaan sellainen oikeaoppinen ryöppääminen olisi tässä ihan hyvä!) Hienonna mangoldi silpuksi ja levitä piirakkapohjan päälle. Lisää viipaloidut tomaatit ja juustoraaste. Lisää vielä kermamunaseos ja mausteet. Paista 180 asteessa noin 35 minuuttia tai niin kauan, kunnes pohja on kypsä ja täyte kokonaan hyytynyt ja piirakka saanut ruskeaa väriä pintaansa.

Söimme piirakkaa pensaspapujen kera.

Kardemummaisa kesäkurpitsakakku

Jos viime kesänä tuli leivottua hirveän helppoa suklaakakkua, on tämän kesän hitti ollut kardemummalla ryyditetty kesäkurpitsakakku.

Myönnetään, olin aluksi skeptinen. Kesäkurpitsaa kakkuun? Mutta onneksi kokeilin. Niin hyvää! Käytin pohjana tätä Ellun taannoin löytämää reseptiä, mutta tehtyäni tätä ehkä noin kuusi (öhöm, meillä on käynyt paljon vieraita... ehkä) kertaa, olen vähän muuttanut ohjetta. Tällä muokkaamallani ohjeella kakusta tulee oikein mehevä ja sopivankokoinen irtopohjakakkuvuokaan, tuolla alkuperäisellä kokemuksieni mukaan vähän kuivempi kakku (hyvää sekin oli) uunipellilliseen. Minä siis vähensin jauhojen, sokereiden, öljyn ja veden määrää, mutta pidin kesäkurpitsan ja mausteiden määrän samana (paitsi suolan).

Hah, tämä pala näyttää jotenkin ihan surkealta minipalalta. Mutta nyt ei oo kuvaa muista.

Kardemummaisa kesäkurpitsakakku kakkuvuokaan

0,5 dl vettä
1 dl öljyä (mulla oliiviöljyä)
1,5 dl sokeria
4 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
2 tl kardemummaa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 180 asteeseen, voitele kakkuvuoka ja korppujauhota se. Yhdistä vesi, öljy, sokeri, raastettu kesäkurpitsa, vaniljasokeri, suola ja kardemumma ja sekoita. Sekoita ensin toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja leivinjauhe, ja yhdistä ne sitten muiden aineiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paista noin 30 minuuttia eli kunnes kakun pinta on saanut kauniin värin ja kakku on sisältä kypsä.

Tämä on ihan todella helppo kakku, ei tarvitse edes vatkailla, vaan puuhaarukalla selviää sekoittamisestakin. Kardemummasta jos tykkää, niin kannattaa laittaa ainakin 2 teelusikallista, ehkä ripsaus enemmänkin.

Olen tosiaan tehnyt tätä kakkua monta kertaa, ja aina palaute on ollut positiivista. Parhaan kommentin sain naapurin kuusivuotiaalta pojalta, joka kysyi: "Mitä tuo vihreä on?". Kun vastasin, että kesäkurpitsaahan se, mietti poika hetken ja sanoi: "No mutta on silti hyvää!". Heh. Kakku on vähän sellaista porkkanakakkuhenkistä. Mies on ehdotellut kokeilemaan kakkua vaniljajäätelön tai hillon kanssa, mutta joku roti sanon minä. Oikeasti kakku ei mielestäni tarvitse mitään muuta kuin kupin kahvia kaverikseen.

Suosittelen kokeilemaan! Onko täällä muita kesäkurpitsaan skeptisesti suhtautuneita, mutta iloisesti yllättyneitä?

Rantaretken retkieväät

Tälle päivälle luvattiin sellaista säätä, että oli pakko suunnitella retki rannalle. Suunnitteluosuus koski luonnollisesti eväitä, jotka olivatkin oikein nappivalinta.

Lounaaksi tein mukaan Chocohilin ohjeella chorizo-perunasalaattia. Ihanaa! Syy, miksi se ei näytä ollenkaan yhtä herkulliselta kuin esikuvansa, on pestossa. Tein peston Hetan innoittamana itse, ja laitoin basilikat suoraan siihen (toisin kuin alkuperäisessä reseptissä, jossa basilikan lehdet nypittiin kauniisti salaatin joukkoon). Tuli sen verran paksua soosia, että se peitti kaiken muun näkyvistä. Mutta myös maistui hyvältä!

Jälkiruokareseptiä ei tarvinnut lähteä kalastelemaan kovinkaan kaukaa, vaan leipaisin Jytiksen ohjeella pulla-muffinsseja. Tosi mainioita, vaikka kardemummaa olisi minun makuuni saanut olla enemmänkin pulla-fiiliksen tueksi. Kaneli-fariinisokeri möhnä muffinssien sisällä oli kuitenkin erityisen hyvää.

Ja sitten vielä se biitsi. Merenranta ei lopulta sitten levän takia houkutellutkaan, joten päädyttiin lapsiystävälliseen vaihtoehtoon ja suunnattiin Pirkkolan liikuntapuiston uimaplottiin.

Paikalla oli yllättäen muitakin, mutta vauva mahtui silti hyvin joukkoon rantaveteen läträämään. Vähän isommat ottivat ilon irti vesiliukumäessä.

Kiva (ja ilmainen) paikka! Rantussa palvelee myös Café Pirkkola, josta mekin kahvit napattiin.

Niin ja ai niin - kutimetkin olivat mukana, mutta ääh, ei tuu mistään mitään. Alotan ja puran, alotan ja puran. Nyt oon kuitenkin luvannut kaverille villasukat, joten alotetaanpa ne seuraavaksi ja pyritään saamaan projekti päätökseen ennen pakkasia. (Onneksi pakkaset ovat vielä ihanan kaukainen ajatus...)

Ite tein: pinaattipestoa!

Kesällä ei jaksa eikä ehdi kokkailla pitemmän kaavan kautta, ja ainakin meillä ruokapöydässä on varsin yksinkertaisia aterioita. Eilen tein pestoa pastan kaveriksi. 

Pinaatit takapihan yhteisestä viljelylaatikosta ja kaveriksi pinjansiemeniä, öljyä, valkosipulia ja oliiviöljyä. Maukasta tuli! Ja kokki saa olla tyytyväinen, kun kaksivuotiaskin kiljahti: "Tosi hyvää!". Ihan joka aterialla ei tuota lausetta valitettavasti kuulla...

Kaksivuotiaskin kommentoi tätä tosi hyväksi. Tiedä sitten, paljonko kuvan muumilusikalla oli osuutta asiaan.

Ohjeen löysin Googlen avulla, joka vei minut Matfabriken!-blogiin. Sellaisenaan sen sitten käytinkin. 

Pinaattipesto

150 gr pinaattia (itse kyllä otin puskasta suurpiirteisesti ison kourallisen pinaattia)

2 valkosipulinkynttä

0,75 dl pinjansiemeniä

0,5 dl oliiviöljyä

40 g parmesania

2-3 rkl pinaatin keitinlientä

suolaa 

pippuria

sitruunamehua (meillä ei ollut, mutta hyvää tuli ilmankin)

Keitä pinaatinlehtiä muutama minuuttia ja valuta ylimääräinen vesi pois siivilän avulla. Paahda pinjansiemenet kullanruskeiksi kuivalla kuumalla pannulla. Viipaloi valkosipulinkynnet, lisää pannuun tilkka oliiviöljyä ja paista siemeniä, valkosipulia ja pinaattia hetki. Raasta juusto. Sekoita pinaatti-siemenseos, juusto ja öljy sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää tarvittaessa hieman keitinlientä, jotta pesto notkistuu. Mausta suolalla ja pippurilla ja sitruunamehulla. Nam!

Meillä pesto tarjoiltiin pastan, lohen ja tomaattien kanssa. Hyvää kesäruokaa! Ja niin helppoa kuin peston tekeminen itse onkin, kokeilin tätä vasta ensimmäistä kertaa. Oho. No ei jää viimeiseksi. Nii-in paljon parempaa kuin kaupan pesto!

Siksakkia keittiöön

Neulottu keittiöpyyhe on ollut tekeillä jostain viime syksystä asti. Mutta mitäpä siitä, kun se (toisin kuin epämääräinen määrä muita käsitöitä) nyt on valmis!

Idean pyyhkeeseen sain Things to make and do -blogin hienon hienosta vauvan peitosta. Ihan näin kirjaimellista tulkintaa värityksineen päivineen ei ollut tarkoitus tehdä, mutta kun silloin joskus syksyllä Tampereen reissulla Kerässä sattuivat miellyttämään juuri valkoinen, musta ja oranssi puuvillalanka, niin niillä mentiin.

Ohje peittoon löytyy Novitan sivuilta. Tykkäsin tehdä tätä yksinkertaista mallia, joten joskus jonkun vauvalle voisi hyvin tekaista sen villaisen peittoversionkin!

Kesän vakioimmat retkikohteet

Se ensimmäinen: Turku.

Hyppäsin vauvan kanssa junaan ja lähdin Turkuun kaveria treffaamaan ja kesäpäivää viettämään. 

Lounaalle mentiin Eliksiiriin. Kysyn vaan, että miksi en ole käynyt siellä aiemmin? Kaikenlaista kivaa kasvispainotteista ruokaa oli tarjolla. Ite sai ottaa ja painon mukaan maksaa. Ei nyt mitään hienostelua, mutta passelia lounasruokaa!

Parhaita asioita kesä-Turussa on tori. Miten siellä voi kirsikat, mansikat ja herneet maksaa 2 euroa kilolta, kun Helsingissä saa pulittaa kolminkertaisen hinnan? Vääryys.

Lisäksi parasta on jokiranta alati lisääntyvine kahviloineen ja ravintoloineen. Tällä kertaa luotettiin tuttuun ja hörpittiin lattea Café Artissa.

Paljon muuta yleisen notkunnan lisäksi ei tehtykään, ja hyvä niin. Jos kuitenkin kaipaa (lapsiperheelle) virikkeitä ja tekemistä Turuus, niin Taikinanaama on ystävällisesti laatinut mainion listan!

Toinen kesäretkikohde oli Tallinna.

               

Siellä tavoitteena oli käydä syömässä Von Krahlissa, ja niin tehtiin.

On se aina hienoa, kun ihan tavallisessa ravintolassa voi tilata jotain oikeaa ruokaa vegaanisena. Söin kikhernekroketteja, ja ennen kaikkea suklaakakkua. Se oli mahtavaa! Lisähärpäkkeitä oli paljon (kuusenkerkkäjäätelöä, kirsikka, ananaskirsikka, mustikoita, mansikoita ja lämmintä marjakompottia), vähemmälläkin olisi pärjännyt. Mutta hyvää yhtä kaikki.

Pieni ostoskierroskin tehtiin, ja kävin jo muinaiselta Herkun ja koukun yhteisreissultakin tutussa Nu Nordikissa. Kaikenlaisia käsitöitä, koruja, vaatteita ja sisustustavaroita virolaisilta suunnittelijoilta, kiva! Kaupasta saa mukaan myös Design-kartan (viime vuoden mallia, mutta ei haitannut asiaa), johon on kätevästi koottu pikkuliikkeet, kahvilat ja muut kiinnostavat kohteet.

Toisena päivänä tehtiin päivä(uni)kävely kauniiseen Kalamajan kaupunginosaan. Ihania puutaloja!

Pääkohteena Kalamajassa oli F-hoone -ravintola, josta olin lukenut paljon hyvää. Paikka sijaitsee teollisuusalueen ja junaraiteiden keskellä, mutta ei sinne silti montaa kilometriä vanhasta kaupungista tai satamasta ole.

Ravintolan tila oli kaunis kuin mikä! Ja iso. Pihassa oli myös suuri terassi. Lisäksi samassa rakennuksessa oli toinenkin kahvila, pieniä kauppoja, kirppis ja muuta kiinnostavaa. Valitettavasti ne olivat melkein kaikki sunnuntaina kiinni.

Lapset oli huomioitu hyvin: syöttötuoleja oli paljon, vessassa oli potta ja olipa ravintolan sivussa pieni leikkihuonekin. Huomaavaista!

Ruoka oli edullista ja ihan ok. Tilasin kuskusia ja munakoisopataa, jossa maistui mukavasti chili.

Siinäpä ne retket tällä erää. Ehkä kuitenkin jo ensi viikonloppuna kohti uusia seikkailuita! Vaikkapa hannan ja paun jäljille Espoon saaristoon. Mukaantulijoita?