Olen vähän hurahtanut yhteen itselleni uuteen juttuun. Tarina on niin pitkä, että blogikirjoituksen väsääminen on siirtynyt, mutta kun tänään lähetin äidille aiheesta meiliä puhelinkeskustelun jälkeen niin tajusin, että tässähän se kiteytettynä:
Hei äiti,
Täältä voit katsoa kehräyskuvia.
Vihreä lanka on ensimmäinen kokeilu, ei oikein onnistunut. Ruskea-valkoinen on toinen kokeilu, jo parempi. Värttinä vaan oli kovin raskas, kattelin vähän netistä että paljonko ne painaa normaalisti, ja tein itse kaksi puna-valkoista värttinää, niistä tuli oikein nättejä. Nyt pitäisi päästä niitä testaamaan, kun peukalo paranee ;) (on jo tänään parempi)
Hande
Palataan ehkä myöhemmin asiaan! Ullasta lisäinfoa värttinäkehräämisestä.
Haa, täällä toinen mummoharrastaja ilmoittautuu! Koukuttavaa puuhaa tuokin. Hienoja lankoja!
VastaaPoistaJee, Okriina! Onneksi meitä on muitakin. On kyllä kohtalaisen addiktoivaa puuhaa, huh.
VastaaPoistaVau! Hienoja lankoja! Mullakin on kutomistöitä kesken,ne ei vaan koskaan näytä valmistuvan....
VastaaPoistaKyllä nyt on äitee varmasti tyttärestään ylpeä!
VastaaPoistaVoi vau!
VastaaPoistaVihreä lanka on ihanan näköistä, vaikka olisikin epäonnistunutta.
Mummini on luvannut kerällä pitää mulle kehräyskoulua. Odotan kovasti!
Kiitos Yealian. Kutimusten aloittaminen onkin suuri osa homman hauskuutta, ei se loppuun tekeminen... :)
VastaaPoistaLaura, ihana mummo! Kehräyskoulu olisi kyllä tarpeen täälläkin. Kiinnostaisi kokeilla rukilla kehräämistä, täytyy selvittää, josko sellainen tilaisuus jostain ilmaantuisi.
seuraavaksi täytyy ehkä sitten hommata lammas ja kerihtimet? omavaraisneulonta kunniaan!
VastaaPoista