Tänään olin siinä uskossa, että olimme sopineet lounashetkestä kotosalla. Tai ainakin eilen oli ollut puhetta sellaisesta. Ehkä minulle oli ohimennen ehdotettu moista, heitetty idea ilmoille. Saattaa olla, etten tuona keskustelun hetkenä ollut aivan läsnä. Olin kuitenkin kuunnellut, tarkkaavaisesti. Voihan siis olla, etten ollut vastannut tuolloin mitään, mutta pitänyt ideaa silti toteutuskelpoisena ja ajatellut katsoa, josko seuraavana päivänä löytyisi kokkailuintoa. Ja löytyihän se into! Eikö se siis tarkoita, että sovittu mikä sovittu. Kukaan ei tullut syömään. Yllätys.
Kipaisin leipää kurpitsakeitolle kaveriksi. Lähistöltä on löytynyt yksi leipomo, josta saa yhdenlaista hyvää leipää. Yleensä sitä on myynnissä yksi ainukainen kappale, mutta se riittää. Metromatkojen päässä olisi useampia vaihtoehtoja ja useampia leipäsiä.
Ajattelin olla superihana ja ostin myös jälkkärileivonnaiset. Mustikkakräämimuffinssit.
On muffinssi hyvää, kun yksin syö. Säästin kuitenkin toisen muffarin kotiintulijalle. Keittoakin on! Kyllä työpäivän jälkeenkin on taas nälkä, koska silloin lounaasta (jossain ravintelissa syödystä) on kulunut jo monta tuntia.
Keitosta tuli aika perinteinen ja kanelinen:
kurpitsaa
isohko sipuli
2 valkosipulin kynttä
punainen ja vihreä chilipalko, ilman siemeniä
sitruunan kuorta
suolaa
kanelia
inkivääriä
vettä
1 tlk kookosmaitoa
Kuullotin sipulit ja mausteet, lisäsin kurpitsalohkot ja keitin pehmeäksi vedellä laimennetussa kookosmaidossa. Lopuksi surautin keiton soseeksi.
hehee, ei se oo helppoa kotirouvankaan arki!
VastaaPoistano mutta olipa aikaa ottaa ihania kuvia!
VastaaPoistaja eikös sitä sitten jossain vaiheessa parisuhdetta se kommunikaatio muutu telepaattiseksi? ehkä te olette jo matkalla siihen, mutta vielä vähän tekniikkaa täytyy hioa.
Oi kuinka sykähdyttävä otsikko! Romaaniainesta.
VastaaPoistaKiitos keiton ohjeesta. Haluaisin osata tehdä kurpitsasta jotain, mutta en jotenkin osaa tarttua siihen. Nyt yritän.
Mä en olis ehkä malttanut säästää muffinssia sille, joka ei lounaalle tullutkaan. Mutta sä ootkin kiva ja ajattelevainen.
Joo,tää otsikko tempaisi heti mukaansa!
VastaaPoistaItsekin odotin joskus kolmea henkeä lounaalle mutta ketään ei ilmaantunut paikalle. Väärinkäsitys oli päivässä. Mutta olipahan sitten enempi ruokaa mulle, jota tosin oli jotenkin kolkko syödä yksin neljän hengen kauttauksen keskellä. Byhyy!
Mutta rouvan kattaukset ja keitokset näyttävät oikein hyviltä, kyllä herra Pauta mahtaa nyt harmittaa!
Ihania kuvia, kurpitsakeitto on kyllä täälläkin ihan sesonkia. Mulle käy myös joskus niin, että olen mielestäni sopinut jotain, mutten kai sitten olekaan - tai en muista mitä minun kanssani on sovittu. Vaikken olekaan kotirouvana ;)
VastaaPoistaheh, joo telepaattisia taitoja odotellessa:) ja onneksi muillakin samanmoisia sattumuksia! mulle tuli otsakkeesta mieleen neiti etsivä. tosin tässä tarinassa ei päästy nyt ihan niin jännien arvoitusten äärelle.
VastaaPoistaEi, ei se muutu telepatiaksi. Tai ainakaan kovin nopeasti... :) Hyvännäköistä keittoa, nami! Täytyy pitää mielessä, kun meillä alkaa taas kurpitsankaiverrusviikot!
VastaaPoistaPau: ei mulle kyllä neiti Etsivä tullut mieleen :) Ennemminkin ehkä joku romantillinen hömpsöromaani. Mutta mulla onkin kieroutunut mielikuvitus.
VastaaPoistaVoi kotirouva :)
VastaaPoistaHyvää oli illallakin!
VastaaPoistaVoi jes ja jes, iso kiitos kurpitsakeitto-ohjeesta! Asun Japanissa ja täällä on joka puolella kurpitsoja ja kaikki ostaa kurpitsoja ja kaikki syö kurpitsoja ja mä oon vaan koittanut vääntää niistä mauttomia sosekeittoaj. Nyt testaan tota versioo kookosmaidolla. Kiitos paljon elikäs arigatou gozaimasu.
VastaaPoista