maanantai 13. syyskuuta 2010

Paprikaa, pinaattia ja muuta kotiruokaa

Nyt seuraa tunnustus: meillä ei todellakaan kokkailla niin usein kuin haluaisin. Hämmästelen usein esimerkiksi Jytiksen tahtia: miten se ehtii, jaksaa ja viitsii? Nostan hattua! Esimerkiksi perjantaina, raskaan työviikon päätteeksi olin niin väsynyt, nälkäinen ja äreä, että asuintoveri katsoi parhaimmaksi ostaa kaupasta nopeasti pakastepizzan. (Tuunaamalla siitä tuli aivan hyvä ja kiukku laantui.)

Viikonloppuna oli onneksi taas aikaa ja viitseliäisyyttä kokata.



Ruokaa lähdettiin tekemään teemalla "kotiruoka kunniaan". Menu sisälsi täytettyjä paprikoita, pinaattiperunamuusia ja kaali-ananas-porkkanasalaattia. Hyvää!

Pinaattiperunamuusi tehtiin kuten tavallinenkin muusi, mutta lisättiin vaan joukkoon tuoretta pinaattia, joka ryöpättiin. Antoi kivasti makua ja ennen kaikkea väriä.

Kasvistäytteiset paprikat (kahdelle, ohjeeseen haettu apua Ruokatorstai-kirjasta)

2 paprikaa
1 sipuli
1 porkkana
muutama herkkusieni
vähän kesäkurpitsaa
1 dl creme fraichea
1 muna
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
juustoraastetta

Halkaise paprikat ja poista sisukset. Pehmennä paprikoita muutama minuutti kiehuvassa vedessä. Paloittele sipuli, herkkusienet ja kesäkurpitsa. Raasta porkkana. Kuullota paistinpannulla. Tee creme fraichesta, munasta ja mausteista seos. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja täytä paprikat. Kuorruta juustoraasteella. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Jälkiruoaksi tehtiin omenapaistosta tätä ohjetta varioiden. Esim. vaahtokarkkeja ei ollut, mutta hyvää oli silti. Kotiruoka kunniaan, todellakin!

5 kommenttia:

  1. meillä sama. asuintoveri ei tosin kyllä töiden jälkeen juuri enää syökään, joten ... no, kokkaile siinä sitten itsellesi. en jaksa.

    välillä kyllä nolottaa. kun on muka ruokablogi ja kaikkea.

    VastaaPoista
  2. Oi vitsi, ateria kuulostaa aivan ihanalta. Kotiruoka kunniaan todellakin! Enkä mäkään aina ehdi ja jaksa ja viitsi, viime viikolla tein sellaisia sekasikiösalaatteja/paistoksia kaappien sisällöistä että onneks kukaan ei ollut näkemässä.

    Mutta siis useinhan mun kokkailut on sellaisia joiden valmistukseen menee maksimissaan puoli tuntia, se on melkein sama aika kun turauttaa jonkun puolivalmiin jutun kasaan. Mä puolestaan ihailen niitä kokkaajia jotka jaksavat oikeasti käyttää aikaa ruoan valmistukseen. Onneksi on viikonloput.

    VastaaPoista
  3. Liina: ai ei syö vai? No höh! Mulla on periaate, et tehään mitä vaan, mutta syyään eka. Voi kun saisikin tehtyä jotakin kunnollista ruokaa töiden jälkeenkin, mutta valitettavan usein menee mussutuslinjalle. Ei hyvä.

    Jytis: Totta, ehkä siihen ruuanlaittoon ei oikeasti mene ihan kamalasti aikaa, sitä vaan kuvittelee. Aika monet ruuat tulee nopsaan, kun vaan saa aikaiseksi. Joskus (harvoin) on kyllä kiva vääntää ruokaa oikein pitkän kaavan kautta.

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että korjasit; minä oon ollut ihan siinä uskossa, että olette sisaruksia. :D Oon vaan ihmetellyt, että onpas teitä iso katras ja tiivis porukka... :D

    Tuo sinun profiilikuvan kissa näyttää ihan meidän Mimosalta. :D

    VastaaPoista
  5. ArualMaria: varmaan tuo "seitsemän tytärtä" on sua hämännyt. Hassua, en ollenkaan ajatellut et sen vois käsittää siskoksiksi. Kai se on sitten joku murteellinen ilmaisu. Mutta saatiinpa tähänkin selvyys, hih!

    Ja juu, kuvassa komeilee toinen kissoistani. Molemmat ovat varmaan blogissa vilahtaneet, kun aina ne kuvia ottaessa jaloissa pyörivät.

    VastaaPoista