Sienimetsällä

Tykkään kovasti sienistä, mutta en ole oikein osannut lähteä niitä metsästä hakemaan. Kun en tunnista, enkä tiedä missä niitä kasvaa, enkä oikein edes että milloin... No, viime viikonloppuna Hanna lupautui onneksi oppaaksi Nuuksioon, ja mehän Paun kanssa pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin toiveikkaana mukaan.

Maisemat oli hienoja...

...ja eväät hyviä, vaikka termari hajosikin, ja kaakaot jouduttiin kaatamaan pöpelikköön.

Mutta mikä parasta, myös niitä sieniä löytyi! Iso sangollinen suppilovahveroita, mustatorvisieniä, ja oli siellä joukossa muutama kantarellikin. Ihan mahtavaa! Kyllä kelpasi keitellä sienikastiketta ja pistää loput talven varalle talteen. Mustatorvisienet kuivasin ja suppilovahverot paistoin kuivalla pannulla ja pakastin.

Onnistuneesta retkestä innostuneena menin tänään yksikseni katsastamaan Keskuspuiston sienitilannetta. Hesarin viikon takaisten vinkkien perustella lähdin Hakuninmaan ja Paloheinän maastoihin. (Tai no, jos totta puhutaan, niin suunta oli sinne Hakuninmaalle, mutta jossain vaiheessa eksyin, ja ulos Keskuspuistosta tulin omaksi yllätyksekseni Paloheinässä. Ei se mitään, kulkee ne bussit takaisin kotiin sieltäkin...) Sienestäjiä oli kuitenkin tainnut olla liikkellä jo useampia, löysin nimittäin ainoastaan litran verran suppilovahveroita. 

Sai niistä nyt kuitenkin taas sen sienikastikkeen sentään, joten ei ollut ihan hukkareissu.

Täytyy myöntää, että vähän himo tähän sienestämiseen tulee. Sen täytyy olla se löytämisen ilo!