Joskus inspiraatio iskee jo ennen aamiaista.
Heräsin eilen aamuna siihen faktaan, että illalla on juhlat ja juhlavieraan kädessä saisi olla onnittelukortti. Edellisenä iltana olin vähän tehnyt askartelutestailuja, mutta huonolla menestyksellä. Saran taannoinen postaus (kiitosta vaan, hyviä ideoita olivat!) johti kukkakortin äärelle. Ja siitä se ajatus jne.
Kukkaan 80 cm lahjanauhaa, jossa metallilanka molemmilla reunoilla. Metallilankaa toiselta reunalta esiin molemmista päistä niin, että nauha rypyttyy. Ryppy pyöritellään kukaksi.
Pahvikiekot kukan molemmille puolille.
Kukka kursitaan kokoon pahvilevyjen läpi pistelemällä ja etupuolen pahvilevyyn liimataan koristeita.
Kukka liimataan kiinni korttiin. Korttipohjana pahvilevy, johon decoupage-lakalla kiinnitetty servietin palanen. Tadaa! Joko nyt sitä aamiaista?
Kortin taakse vielä sivu 40-luvulla painetusta runokirjasta. Tapanani ei ole mutiloida kirjoja, mutta tämän olen napannut jostain ilmaiskierrätyshyllystä ihan askartelutarkoituksiin.
Samasta kirjasta löytyi muuten myös tämä merkkiteos. Täytyy sanoa, että tätä kautta en ole itse koskaan mietiskellyt talven tuloa, mutta ehkä syynä on vieraantumiseni luonnosta ja elämän kiertokulusta. Omistan tämän kaikille kesästä haaveileville.
Ooh, tulipas hieno! Mahtavaa, että ideat pääsivät käyttöön, jo ennenkuin itse kerkesin toteuttaa! :)
VastaaPoistaKiitos Sara, ja toivottavasti oli ok että näin hyväksikäytin inspiraatiotasi :)
VastaaPoistaWau! Onpa todella hieno! (Mä en pystyisi mihinkään tuollaiseen ennen aamiaista. Enkä ehkä sen jälkeenkään).
VastaaPoistaMinun blogissani on teille tunnustus. :)
VastaaPoistaTottakai! :) Sitähän varten ne siellä on, että muutkin saa inspistä!!
VastaaPoistaJytis, kyllä aamiaisen nauttiminen ennen askartelu olisi kannattanutkin. Kahvinhimoisena sitä leikkaa pahvia vähän sinne päin ja tulee vinoja kortteja.
VastaaPoistaKiitos Emmanuelle tunnustuksesta ja Sara ymmärtäväisyydestä!
Oi, tuosta alimmaisesta runosta saattoi juuri tulla suosikkini! Ihan mahtava! (Ja korttikin on hieno, kyllä.)
VastaaPoista-Marika
Marika, mäkin oon alkutyrmistyksen jälkeen alkanut tykkäämään runosta :D
VastaaPoista