Supermarketissa Soulissa

Jos voi käydä vessassa tällaisissa maisemissa, voi olla aika varma siitä ettei ole kotona. Tai Suomessa.



Herkun ja Koukun Pau lähti herra Paun kanssa Etelä-Koreaan puolen vuoden visiitille ja pakkohan sinne sitten oli päästä. Ellun kanssa pakkasimme laukut täyteen ruisleipää, glögiä, pipareita, salmiakkia, naistenlehtiä ja muuta oleellista ja lähdimme matkaan. Koska täällä on paljon jo kerrottu paikallisista ruoista (Korea -otsikon alta löytyy), ajattelin näyttää pari kuvaa paikallisesta supermarketista, ne kun ovat ulkomailla aina niitä mun lempparituristikohteita.

Aloitetaan salaateilla. Aivan mahtavaa kun voi keräillä salaatinlehdet irtona pussiin, valita just niitä lajikkeita aina mangoldista peruslehtisalaattiin mitä tekee mieli, haluamansa määrän, kaikki samanhintaisia.


Äyriäsiä saattoi lapata suoraan akvaariosta pussiin ja pakkasessa kalat lepuuttivat ihan tolleen vaan.

Riisiviina, paikallinen kossu eli soju löytyi myös marketin hyllystä, sitä saattoi ostaa esim tällaisessa kätevässä 4,5 litran kanisterissa.

Muffinssit oli kaupassakin ihan kivan näköisiä.

Makkaratikkarit ei niin.

Pari loppukevennystä. Nää retkibanaanit kävivät Pohjois-Korean rajalla.

Ruska oli kaunis.

Ja lentokoneruoka esteettistä, monipuolista ja ravitsevaa.

Päivä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään

Ja toisaalta päivä, jolloin saa tehdä ihan mitä lystää. Niin kuin vaikka pannukakkua lounaaksi.

Taikinaan käytin:

2 munaa
½ litraa maitoa
½ dl sokeria
ripaus suolaa
ripaus vaniljasokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja

Ainekset sekoitetaan kulhossa ja kaadetaan voideltuun piirakkavuokaan. Taikinaa saa toki turvottaakin, jos vain malttaa. Äidilläni on tapana laittaa myös pieniä voinokareita taikinan päälle, ja se toki lisää makua (ja epäterveellisyyttä, hih!). Paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia.

 Sitten voi vähän kutoa pieniä sukkia kaverin vauvalle.

Ja sitten taas santsata.

Tämä taitaa olla oikein hyvä päivä.

Top Chef ja yks nilviäinen

Myönnän, mä rakastan Top Chef -ohjelmaa ja en malta odottaa sarjan suomalaisen version alkamista (jonka kilpailijat ja juontajat paljastettiin tänään!). Miksi? Ei hajuakaan mutta kokkauskilpailuista tää vaan on jotenkin koukuttavin. Ja on sieltä joskus jäänyt jokunen ruoanlaittoon liittyvä ideakin takaraivoon muhimaan. Yksi tällainen on suuri halu maistaa kampasimpukkaa, ihan vaan sen takia että ohjelmassa kokit valmistavat sitä tosi usein ja mulla ei ollut aiemmin hajuakaan moisesta nilviäisestä.

Ja tästä päästään Kalan kanssa kaveeraus -projektiin. Kampasimpukka ei ole kala, mutta se asuu meressä ja hengailee kalojen kanssa joten päätin hyväksyä sen. Top Chef -opeillani en kuitenkaan uskaltanut alkaa valmistaa sitä itse, kun en edes tiennyt miltä sen kuuluu maistua. Kohtasin kampasimpukkani Ravintola Loisteessa sitruunaruohokastikkeen ja kukkakaalipyreen kanssa ja ah, ystävyys syttyi välittömästi. Jos teiltä löytyy hyviä reseptejä tai vinkkejä uuden kaverini valmistukseen, otan mieluusti vastaan!

Ja niin, vaikka postaus tulee marraskuussa, tämä on siis lokakuun "kala". Kerrottakoon myös että maistoin viime kuussa silakkaa sekä muikkua, näistä ei ole valitettavasti kuvamateriaalia mutta selvisin molemmista.

Kikhernesalaatti

Tykkään salaateista, mutta olen äärimmäisen huono kehittelemään mitään uusia variaatioita. Liian usein päädyn valitsemaan tutut ja turvalliset raaka-aineet. Jostain syystä tuntuu, että salaatissa pitäisi aina olla myös jotain juustoa. Miksi pitäisi?

Nyt löytyi ohje vähän erilaiseen salaattiin. Syksyn Hyvä terveys -lehden Kevyt kokki -numerossa oli tämä makoisa kikhernesalaatin resepti, joka on sarjakuvapiirtäjä Aiju Salmisen käsialaa. Myös Puolijauhoista-blogissa on oltu saman teeman ympärillä, joten oma variaationi on sitten näiden kahden yhdistelmä.

Kikhernesalaatti (noin 4 annosta, valmistusaika tosi nopea, ehkä vartti)

1 tölkki kikherneitä
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl seesaminsiemeniä
tuoretta basilikaa
1 paprika
½ kurkku
1 punasipuli
punaviinietikkaa
aurinkokuivattua tomaattia
balsamiviinietikkaa
pippuria

Huuhtele kikherneet. Kuumenna öljy pannulla ja paista herneitä ja seesaminsiemeniä siinä muutaman minuutin ajan.

Suikaloi sipuli ja laita se maistumaan punaviinietikkaan (noin pari ruokalusikallista). Viipaloi kurkku ja paprika sekä aurinkokuivatut tomaatit. Lisää kaikki ainekset kulhoon ja sekoita. Lisää vielä basilikaa (ohjeessa sitä kehotettiin laittamaan reilusti, ruukullisen verran, mutta mulla ei ollut kuin muutama hassu lehti jäljellä), mustapippuria ja balsamiviinietikkaa loraus. Nautiskele!

Aijun ohjeessa kehotettiin laittamaan vielä pari kynttä valkosipulia, mutta ne olivat päässeet loppumaan kotikeittiöstämme. Olisivat varmasti sopineet hyvin. Ohjeen mukaan tästä riittää neljälle syöjälle, mutta salaatti oli niin hyvää, että hups - taisi mennä pari annosta saman tien.

Salaattikausi jatkukoot, marraskuusta huolimatta. Nyt täytyykin oikein ryhtyä miettimään, miten saisi kauden juurekset ja kasvikset parhaiten hyödynnettyä salaatteihin. Tomaatit eivätkä kurkutkaan oikein maistu enää miltään. Tähän aiheeseen täytyy siis palata!

Jokin tässä ei nyt täsmää

Tänään on ystävien luona voileipäkakkubileet, jonne minä lupasin tehdä jälkiruokaa. Ajattelin muunnella vakioreseptiäni hieman ja tehdä piirakan sijaan muffinsseja.

Näin siinä kävi. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa, kun asian laita paljastui. En ole ehkä koskaan (?) tehnyt muffinsseja, joten en todellakaan ole mikään pro. Luulin kuitenkin, etteivät kyseessä olisi maailman vaikeimmat leivonnaiset. Hah!

Ihan oikeaoppisesti täytin vuoista 2/3, mutta silti ne valuivat ja kohosivat yli äyräiden. Olisikohan syynä se, että taikinaan tulee sekä ruokasoodaa että leivinjauhetta? Jos se oli noiden vuokien kestävyydelle yksinkertaisesti liikaa?

Että juu-u, ei mennyt ihan niinku Strömsössä. Onneksi myös joillakin muilla on käynyt samalla tavalla. Ja toisaalta taas onneksi jollakulla muulla on sitten käynyt ihan toisin.

Taidanpa ryhtyä tässä miettimään suunnitelma B:tä. (Maussa ei ole kuulemma vikaa, kuului juuri keittiöstä.)

Purkkeja ja purnukoita

Tunnustan olevani (tai ainakin olleeni) varsinainen vanhojen peltipurkkien hamstraaja. Jos kiva purkki tulee kirppiksellä vastaan ja hintakin on huokea, nappaan sen helposti mukaani. Ja jos vielä jotenkin saa tietää vanhan purkin tarinan, on ilo toki sitäkin suurempi.

Ehkä omaksikin yllätyksekseni viime aikojen suosikkeja ovat olleet ruusupurkit. Kuvan kaksi vasemmanpuoleista purnukkaa löysin kirpputorilta ja kylteistä päätelleen niissä oli säilytetty "perunajauhoja" ja "sokeria". Oikeanpuolimmainen purkkini on löytö vanhempieni vintiltä - alun perin se kuului mummulleni. Tykkään. Ellu muuten näyttää tehneen saman löydön kirpputorilta.

Mutta löytyy kivoja purkkeja uudesta tuotannostakin, tai uustuotannosta. Aamupuuro maistuu paremmalta, kun kauraryynit saa ottaa tästä kivasta (ja ihanan isosta) peltirasiasta. Ja vaikken yleensä Kulta Katriina -kahvia ostakaan, niin kerran ostin. Ihan vaan tämän purkin takia.

Norjalainen Blafre on suosikkini. Isomman bambirasian ostin jo aiemmin, mutta parisen viikkoa sitten sain tuohon kylkeen pienen pöllöpurkin - se oli syntymäpäivälahja ystävältä. Ihana! Säilytän näissä aarteitani: lankoja ja nappeja. Blafrella on oma nettiputiikkinsa ja Suomessa sitä myy ainakin Ihan pieni putiikki.

Toivon, että nämä purkit säilyvät minulla vielä vuosikymmeniä. Ja ehkä sitten jatkossa ilahduttavat jotakuta toista.

Loppuun vielä Marimekon ystävämyynnistä ostamani Pakkanen-rasia, jonka kuosista tykkään kovasti. Niin kuin tuosta kissastakin.

P.S. Ekin peltipurkkikokoelman rinnalla nämä kyllä taatysti kalpenevat. Toivottavasti Ekikin esittelee joskus hienoimpia purkkejaan!

Mössykkä

Kuvitelkaa, että käteni on vauvan pää.



Malli: Bobble-Texture Baby Hat / Becky Stern
Lanka: Grignasco Flavia Baby
Puikot: 3 mm
Ravelryssa on hän.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein myssyn kiinnitykseen viiden silmukan I-cord -nyörin (hain tähän nyörin sijasta sanaa, joka kuvaisi sitä, että nyöri kulkee leuan alta, mutta mieleeni tulee vain kaulapanta. Olkoon sitten kaulapanta.) Kiinnitys hoituu nappivarastosta löytyneellä napilla. Lisänä vielä virkattu koristekukkanen.



Puikoilla on vaikka mitä muutakin, mutta meneillään on myös jonkinlainen keskittymishäiriökausi. En saa mitään valmiiksi, pyörittelen eri projekteja, puran ja testaan, neulon ja puran. Mutta olkoon nyt sitten näin, en aio stressata vaan toivoa että pinnan alla kytee Suuri Inspiraatio, joka kuplahtelee esiin pätkittäisenä ja sekavana. Joku päivä se vielä sieltä selkiytyy.

Asiasta toiseen ja mukavaan sellaiseen: saimme Tiialta tunnustuksen. Suuret kiitokset! With a cherry on top! Tunnustukseen kuului haaste, jonka mukaan tulee kertoa kolme mieluista asiaa itsestään. No, meille H&K-heeboillehan tämä on helppo nakki: mieluisimmat asiat ovat kokkaus, koukkuilu ja kerhoilu! Lisäksi tuli esitellä itselleen mieluinen kuva. Se on tässä ja se on meidän kaikkien suosikki!



Tämän hetken tallensi nerokkaasti Hertta.

Emme tällä kertaa laita tunnustusta eteenpäin, koska emme osaa päättää, kenelle sen jakaisimme, suosikkiblogeja kun meillä on yhteensä niin lukemattomia. Kiitämme vielä tunnustuksesta!

Suppispaneroitu tofu

Jokin aika sitten tein Sillä Sipulin opastuksella tattipaneroitua kalaa joka oli aivan älyttömän hyvää. Pohdin jo silloin että tätä voisi testata myös tofuun ja nyt vihdoin sain ajatuksen toteutukseen, tatit vaan vaihtuivat suppilovahveroihin. Huomioita: sieniä ja suolaa olisi saanut olla enemmän, tofu jää niin helposti alimaustetuksi. Pihvit olisivat saaneet olla myös hieman ohuempia. Mutta sienipanerointi on mielestäni edelleen mahtava keksintö. Kaikki meni.

Resepti löytyy ylläolevista linkeistä, en laita sitä nyt uudestaan. Sen sijaan sanon hetkeksi aikaa heipat ja painelen syyslomalle, ah!

Kiitospäivän ateria

 

Loma ja Chuseok. Juhlan kunniaksi menimme ruokailemaan paikkaan, jossa sai pöytään oman kaasupöhisijän. Paikkaan, jonka ikkunassa näimme kuvan tofusienipadasta.

Tosin moni ravinteli ei ollut aukikaan pyhäpäivien takia. Syömässä oli vain yksi perhe meidän lisäksi.

Kaikki muu oli tulista, paitsi nuo mustat pavut.

Joitakin villiyrttejä. Yläoikealla chilitahnaa, joka olisi oikeasti kuulunut suoraan pataan, mutta se laitettiin erikseen meitä ajatellen.

Tunnustan, etten maistanu tuota hyytelöä. Maistoin kuitenkin paikan emännän valmistamia riisipalleroita. Hän oli tehnyt niitä itselleen, mutta tarjosi meillekin.

Nuken ompelua

Äiteen varaston kätköistä löytyi kesällä vanha kangaspala, johon oli printattuna nuken kaavat sekä ompeluohjeet. Siitä päätettiin tehdä nukke suvun nuorimmaiselle. Tämän helpommaksi ei kai ompelu voi enää muuttua! 

Täytin nuken (muhkuraisen epätasaisesti) vanulla, ja se taisi olla se hankalin osuus. Toivottavasti muhkurat käytössä hieman tasoittuvat. 

Suvun nuorimmainen teki nuken kanssa tuttavuutta innoissaan ja päästi siinä samalla pikku puklut nuken päälle. Vauvan äiti nimesikin nuken sitten proosallisesti Puklu-Maijaksi.